Ensimmäisenä vuonna täällä saaressa huomasimme nopeasti, että lokit ja tiirat pitivät paikkaa täysin omanaan. Ne olivat valloittaneet pikkusaaren ja hyökkivät sieltä käsin meitä kohti aina kun tulimme laiturille. Sen jälkeen olemme joka vuosi käyneet taistoa lokkeja vastaan ja yrittäneet vallata saarta itsellemme. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tänä vuonna olin kuitenkin melko varma onnistumisestamme, sillä olimme ottaneet tavaksi käydä pikkusaaressa piknikillä jo kauan ennen kuin lokit edes tulivat paikalle. Hähä, ajattelin. Tänä vuonna saattekin nähdä!
Mutta sitten tuli sorsa ja muutti kaiken. Olimme koirien kanssa käymässä pikkusaaresssa, kun ne nuuskivat innokkaasti rantapusikkoa. Pian sieltä lähti sorsa karkuun. Löysin pesän ja neljä sorsanmunaa kivien ja ruusupuskien seasta. Olen ehkä pehmo, mutta olihan minun pakko antaa sorsalle pesintärauha! Niinpä koirat saivat porttarin itsenäiseen pikkusaari-partiointiin ja vähensimme itsekin siellä käyntejä. Sorsa on kyllä toisaalta todella kylmänviileä. Se ei hievahdakaan pesäpaikaltaan ennen kuin tunkeilija on käytännössä astumassa pesään. Niinpä pari iltaa sitten kävin tekemässä kierroksen pikkusaaressa ja tarkistamassa pesätilanteen.
Niitä sitten riitti! Tulossa on 11 tiiraa ja 8 lokkia! Jos varikset ja kärppä eivät harvenna munia, niin meillä on parin vuoden tauon jälkeen melkoinen määrä pikkuisia linnunpalleroita pihassa!
Menetimme siis ilta-aurinkoisen piknik-paikan, mutta saamme mahdollisesti tilalle pienten linnunpoikasten seurantaa. Bonuksena tulee myös ääniraita, hyvin läheltä… Heräsin toissapäivänä sellaiseen kaakatukseen, että olin varma löytäväni hanhia suoraan oven takaa. Mutta ei siellä mitään ollut. Se taitaa olla lokki, joka pesii kolmatta kesää katolla savupiipun vieressä. Savupiippu antaa lokin äänelle kaikupohjan ja se todella kuuluu aika kovaa sisälle. No, yritän ajatella niitä suloisia pikkupalleroita!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Pesivä lokki se ei olekaan mikään mukava kaveri :). Aika ärhäköitä ovat, mutta kyllähän sitä sydän heltyy siinä kohtaa, kun toisilla on perheenlisäystä tulossa 🙂
Tiira on vielä ärhäkämpi, se ei paljon vastustajansa koosta piittaa. Välillä tuntuu, että tiirat ihan huvikseen käyvät härnäämässä esimerkiksi joutsenia, jotka lipuvat arvokkaasti pois, jos eivät jaksa nyökytellä päätään tiirojen hyökkäysten tahdissa. Mukavia saaripäiviä teille! 🙂
Ovatpa olleet nopeita ja määrätietoisia pesänrakentajat jälleen! Jo pääsiäisen aikaan näytti ainakin sorsapari olevan niin kiinnostunut pikkusaaresta ja sen rantavesistä, etteivät juuri vaivautuneet ihmisten tai koirien tullessa edes liikkeelle. Melkein voisi Eino Leinon säkeen irrottaa alkuperäisestä yhteydestään ja todeta: Toivoton taisto taivahan valtoja vastaan… 🙂 Mutta, kuten sanoit: kannattaa ajatella niitä suloisia pikkupalleroita! Mukavaa on seurata lintujen elämää. Meilläkin käy takapihalla sellainen säpinä, että aika kuluisi lähes pelkästään bongaillessa.
Haha, aika hyvin on Eino Leino sanoittanut tätä pikkusaaren elämää, vaikkakin on muusta tekstistä irrotettuna! 🙂 Saapas nähdä kuinka moni munista päätyy pallerovaiheeseen asti. Katsotaan! 🙂
Monet terveiset teille saarella, jos tulee hirveesti lokkeja niin tosiaan ei ole kivaa, pidän peukkoja ett¨kanta pysyy pienenä. Kevätterveisin.
Kiitos terveisistä ja samaa takaisin! 🙂 Lokit rauhoittuvat viimeistään heinäkuussa, kun poikaset osaavat lentää. Mukavaa kevättä! 🙂
Thank you for your sharing. I am worried that I lack creative ideas. It is your article that makes me full of hope. Thank you. But, I have a question, can you help me?