Muutimme vihdoin takaisin kotiin itsenäisyyspäivänä. Saaristo oli järjestänyt meille parikin yllätystä, joista ensimmäinen oli upea auringonpaiste! Aurinko paistoi aivan täydeltä terältä kirkkaan sinisellä taivaalla. Päivä oli jo iltapäivän puolella, joten tiesimme, että auringosta pääsee nauttimaan enää vain hetken.
Toinen yllätys oli enemmän itse aiheuttamamme. Lastasimme Busterin aivan piripintaan täyteen tavaraa (ihmeellistä miten paljon sitä kertyi 1,5 kuukaudessa!). Ja sitten… Bensa loppu. Saimme aikaan pienen sanailun siitä, että kumpi on nopeampaa, hakea bensikseltä bensaa vai soutaa kotiin. Olin järkkymätön. En missään tapauksessa istuisi autossa tätä viimeistä aurinkohetkeä ja sanoin soutavani kotiin ja piste. Vähän suu mutrullaan oleva Jaakko suostui perämieheksi ja antoi vauhtia paattiin melalla. Aika nopeasti aurinko sulatti Jaakonkin uudelleen hymyyn!
Edelleen Busteriin pitäisi hommata uudet airot. Ne ovat liian lyhyet ja sen vuoksi melomiseen ei oikein saa voimaa. Koirat olivat aivan innoissaan jo kotimatkalla. Kotona ne juoksentelivat keskenään leikkien ja rauhoittuivat sitten katselemaan hiirien koloja. Illalla Sompa nukkui kuin tukki jännittävän päivän jälkeen.
Sähköturvallisuudesta
Juoksin ensimmäisenä tietenkin kasvihuoneelle tarkastamaan kuinka sitruspuut voivat. Ne olivat hengissä, vaikka kasvihuone olikin käynyt pakkasen puolella. Ihmettelin sitä vähän, sillä kasvihuoneella oli lämmitys sitruspuille, sen olisi pitänyt pitää lämmön muutaman asteen plussalla. Eikö se toiminut jostain syystä?
Auringonvalo osui niin hienosti kasvihuoneelle, että oli pakko kyykistellä ottamaan kuvaa. Siinä kuvakulmia etsiessäni jostain kuului ensin naksahdus ja sitten suhinaa. Yritin löytää äänen lähdettä ja se löytyikin hyvin pian. Sähköjohdon jatkokela sylki 20 cm korkeaa sinistä liekkiä pistorasiasta. No niin vai sellainen juttu! Liekki katosi lähes samantien.
Juoksin talolle irrottamaan piuhoja seinästä ja siellä Jaakkokin oli jo sähkökaapilla. Hän oli käynyt sisällä ja huomannut, että mökissä oli vain 8 astetta lämmintä ja yksi sulake oli palanut. Hän kävi vaihtamassa sulakkeen (jolloin sain nähdä liekitystä kasvihuoneella) ja se tipahti samantien pois päältä. Jaakko oli jo irrottanut kaikki ulkopiuhojen johdot, kun oli huomannut oikosulun. Jatkojohdon kela oli kaatunut kyljelleen ja saanut vettä, siitä johtui ongelma. Ämpäri päälle ensi kerralla! Ja onneksi en kyykistellyt kelan luona tai olisimme saaneet grillattua farkkua!
Kasvihuonekuvasta tuli kuitenkin hieno.
Sähköpiuhasta ei tullut niin hieno.
Harmaassakin päivässä on kauneutta
Vaikka kaupungissa asumisessa on puolensa, on ollut ihana palata kotiin. Sade ja harmaus tuntuvat helpommilta ottaa vastaan tässä, kun pihalla on jotain järkevää tekemistä ja koirat saavat juosta vapaana. Kamerakin jäi Lauttasaaressa käytännössä nurkkaan odottamaan parempia päiviä, nyt se on taas päässyt ulkoilemaan. Nyt on sen sijaan vähän väliä tilanteita, joita haluaa käydä ikuistamassa! Tässä on värejä ja tunnelmia yhdeltä päivältä. Eilen sää oli harmaudessaan ja lumituiskeessaan (okei, tulihan sieltä myös vettä ja loskaa) aika hieno!
Elinen aamu aukeni harmaana, mutta silti siinä oli erilaisia valoja. Jotain kuvasta puuttuu… Missä pöytä??
Päivä muuttui aivan harmaaksi ja lunta tuiskutti. Mereen kerääntyi loskalumesta pikkuruisia lauttoja.
Valkoinen ja ”musta” joutsen tulivat päivällä kylään.
Välillä tuiskutti ihan kunnolla ja vastarannat katosivat harmauteen.
Pikkusaareen vievän kivimuurin koloissa asuu koirien mielestä kiinnostavia eläimiä. Pää lumeen ja kova puuskutus kertoo, että lumen alla kirsu analysoi kivien välistä nousevia hajuja. Pipon vuoro kaivaa ja Sompa katsoo vierestä.
Illalla pilvet vyöryivät vauhdilla taivaalla. Tuulta ja sadetta on ainakin ollut tänä syksynä tarpeeksi!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa