Joku on saattanut ihmetellä, että tapahtuuko siellä raksalla mitään, kun ei ole kuulunut yhtään mittään tarinaa. Ja kyllä siellä tapahtuu! Raksakuoppamme keräsi talven aikana oikein mukavasti vettä, joka tuntui jäätyneen ikiroudaksi kuopan pohjalle. Viimeiset jää nähtiin kuopan reunalla mudan alla vielä 1-2 viikkoa sitten. Hommiin kuitenkin päästiin!
Salaojahommia
Raksakuoppamme jakaantuu ikäänkuin kahteen osaan, joista toinen kuoppa on syvä ja kerää nopeammin vettä. Heti pumppaamisen jälkeen vettä alkaa tihkua kuopan seinämistä. Niinpä tälle puolelle laitetaan salaojat ja pumppaamot.
Talvisesta kuvasta näkyy hyvin, että vettä kerääntyy etenkin tähän syvimpään nurkkaan aika paljon.
Kuopan toinen puoli on huomattavasti korkeammalla. Syvin kohta jää tämän kuvan oikeaan reunaan, lapiosta eteenpäin.
Meillä on takapihalla ihan tajuton määrä sepeliä ja soraa (mutta se näyttää hupenevan aikomoista vauhtia…). Jaakko aloitti ajamalla kiveä kuoppaan ja jossain kohtaa sitä piti lapioida kuopan reunalta eteenpäin, jotta salaojat saataisiin oikealle korkeudelle. Pääsin mukaan lapiointihommiin ja kun salaojat olivat hiljalleen paikallaan, minulla oli erittäin vastuullinen tehtävä. Nimittäin kaataa vettä salaojaputkiin kastelukannulla, kun testattiin toimiiko putket varmasti. Olenhan kastellut paljon kasvimaata ja kasvihuonetta, joten ansioni riittivät varmasti kastelukannun käyttöön.
Jos minä tässä vähän nojailen lapioon, niin etenisköhän nämä hommat itsekseen?
Tuohon ruskeaan pömpeliin salaojat vievät veden ja siellä on sitten pumppaamo, jolla vesi poistetaan.
Sitten kaivettiin kuopan seinämää, sillä salaojaputki piti saada juuri sellaiseen kohtaan, josta ei oltu ruopaistu kaivinkoneella. Lupasin tehdä kaivuuhomman, sillä Jaakko teki sillä aikaa jotain järkevämpää. Ja ei, ei taatusti naurattanut koko aikaa, vaikka homma ei ollutkaan mikään jättimäinen!
Hymy alkaa hyytyä pylväspuistossa…
Jaakko tasoittaa kuoppaa salaojien laittamisen jälkeen. Tämä pää raksakuopasta nostetaan maan tasalle. Onkin aivan oudon näköistä, kun syvä kuoppa on nyt täytetty!
Reunamuuri
Kuopan pohjalle muurataan kuivemmalle puolelle reunamuuri, jonka avulla estetään paikoin korkeiden maavallien sortuminen. Reunoista näkyy, että talvi on jo syönyt maata jonkin verran kuoppien seinämiltä. Muurin ja maavallin väliin kipataan soraa & sepeliä, jonka avulla parkkeerataan maa-ainekset paikalleen. Joku voisi ajatella, että miksi ei vain tasoiteta koko kuoppaa kiviaineksella. No, meillä kävi hurja hillomunkki, että talven jäät olivat niin hyvät. Saimme kuljetettua 500 tonnia kiveä saareen. Mutta vaikka se näyttää suorastaan vuorelta meidän takapihalla, hupenee se kovaa vauhtia pahimmillaan 2 metriä syvään kuoppaan, eikä riittäisi koko pohjan tasoittamiseen maan tasalle. Lautalla kiven tuominen olisi aika turkasen kallis operaatio. Muuri on näppärä keino vähentää kiveaineksen tarvetta.
Okei, tässä katolta otetussa kuvassa Gehl ja sorakasa näyttävät lähinnä lego-leluilta. Mutta ihan oikeasti, sitä soraa on paljon!
Muurin antura on valettu. Jaakko on tuonut harkot vasempaan laitaan odottamaan muurausta.
Kuva on otettu syvän montun puolelta, joka on jo nostettu maan tasalle. Reunamuuri tulee tähän asti kallioon ja sen oikealle puolelle tuodaan kiveä.
Raksahommat pyörähtivät nyt kunnolla liikenteeseen ja se tarkoittaa sitä, että meille muutti saareen raksamiehet asumaan. Se taas tarkoittaa, että raksahommat lähtevät etenemään vauhdilla. Me jouduimme muuttamaan pois saaresta, sillä lukaalimme ei ole tarpeeksi iso meille kaikille. Niinpä käymme piipahtamassa vähän väliä saaressa ja Jaakko käy varmasti tekemässä kaikenlaista maan- ja tavaransiirtoajoa. Ja eiköhän raksa pidä kiireisenä myös osto- ja kuljetustehtävissä ja apuhommissa. Ja aina kun pääsemme muuttamaan takaisin saareen, pystytään tekemään enemmän! Jännä nähdä miten talo lähtee nousemaan!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa