Palasimme reissulta jo viikko sitten ja päätin lyhentää loppureissun fiilikset yhteen postaukseen. Viikon reissulla pyörimme Kroatian saaristossa seuraavasti: Trogir – Veli Drevnik – Komiza (Visin saari) – St Klement (Palmizana Islands) – Hvar – St Klement – Bol (Bracin saari) – Milna (tankkaus) – Solta. Alla on hieno kuva viivoina reissustamme. Viiva ei sinällään edusta optimaalisia purjehduslinjoja, vaan keittiönpöytämme puunsyitä, joissa hiiri aina välillä pompsahtaa.
Hvarissa kävimme vain päiväreissulla ja palasimme illaksi takaisin Svet Klementin ihaniin laguuneihin. Milnassa kävimme lopputankkaamassa ja Soltassa tsekkasimme viimeisen päivän reissuna etelänpuolelta laguunin ja pohjoisen puolelta pikkukylän.
Palmizana Islands – Sveti Klementin saari
Yöpyminen laguuneissa oli tämän reissun parasta antia. Sveti Klement on kuin tehty ankkurointia varten, sillä saareen on muodostunut toinen toistaan hienompia ankkurointipaikkoja. Me yövyimme ensin Uvala Solinessa ja sitten sen viereisessä Uvala Tarscessa. Molemmista löytyi ravintolat melko läheltä rantaa. Uvala Solinessa osa porukasta lähti katsomaan illan MM-jalkapallomatsia ravintolan omistajan kotiin. Aikaisemmalla lounasreissulla tuli kutsu. Ylipäätään saari oli aika huippu ja molemmat ankkuripaikat antoivat suojaa pohjoisen tuulelta.
Solinessa otettiin supit ekaa kertaa käyttöön ja niillä käytiin tutkimassa rannat.
Tarscessa kiinnitimme katamaraanin peräköydet rantaan.
Käppäilimme Dionis-ravintolaan. Sinne kannattaa normaalisti varata pöytä, mutta koska ilma ei ollut kovin hyvä ja me olimme matkassa seasonin ulkopuolella, niin ravintola oli suurinpiirtein meidän. Ruoka oli taivaallista ja ravintola todella sympaattinen. Saimme myös esittelyn ravintolan viinitarhasta ja siitä kuinka mantereella uivat villisiat pyydystetään ennen kuin ne aiheuttavat haittaa sadolle.
Tuuleekohan tänään?
No aivan varmasti. On myös täysin tyyntä ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Tuulet olivat todella vaihtelevia. Yhden päivän aikana saattoi olla kaikkea rasvatyynestä kovaan tuuleen, joka sitten taas rauhoittui.
Kun saavuimme Bracin saarelle, olimme purjehtineet pienessä tuulessa, joka tyyntyi loppumatkasta. Ankkuroimme veneen ja kohtahan alkoi puhaltaa. Yhtäkkiä taivas oli täynnä leijalautailijoita ja korvissa suhisi. Päätimmekin jäädä yöksi ja siirsimme veneen illaksi viimeiselle vapaalle poijupaikalle ja katsoimme onnellisina poijustamme sataman ulkokylkeen parkkeerattuja purkkareita, joiden mastot oikeasti meinasivat kolista keskenään swellissä. Kävimme syömässä illalisen ja sen jälkeen olikin täysin tyyntä.
Aikainen aamu oli tyyni. Viimeisenä päivänä lähdimme kohti Soltaa aikaisin aamulla ja purjehtimisesta oli turha haaveilla.
Pitääkö se ankkuri?
Hvarista sanotaan, että siellä on vähän heikko ankkurinpito. Ja niin onkin. Kaikkialla muualla ankkuri piti todella hyvin, mutta siellä ei. Vinkkinä ainakin Android-puhelimiin saatava Anchor Alarm ja sen pro-versio. Jos kännykän jättää veneelle paikantamaan sijaintia, niin voi toisesta puhelimesta lähettää tekstiviestin Anchor Alarmiin ja se kertoo aina tarkan sijainnin ja kuinka monen metrin päässä vene on asetetusta ankkurointipisteestä. Tätä tuli käytettyä ahkerasti sen jälkeen, kun ankkuri petti yhden kerran.
Purjehdusta
Vaikka alunperin näytti siltä, ettemme saisi purhehtia ollenkaan, saimme seilata kaikissa tuulissa. Foreca näytti ennen matkaamme 3-4 m/s tuulia, mutta onneksi saimme enemmän!
Matkanteko on mukavaa
Purjehtiminen katilla ei tunnu todellakaan samalta kuin yksirunkoisessa purkkarissa. Kun ei vaan kallistella. Ihan totta, pöytien reunoissa ei edes ollut listoja, jotka estävät lasien tippumista. Niitä olisi kuitenkin tarvittu kahteen otteeseen. Kun länkytimme vastatuuleen isossa aallokossa Hvarin saaren ympäri ja ankkurissa Bracilla. Muuten veneellä pystyi helposti valitsemaan oman paikkansa sisältä, ulkoa, keulan verkoilta aina riippuen siitä mitä halusi tehdä.
Salla takapenkillä ihailemassa maisemia.
Ei septityhjennystä
Missään ei näkynyt septitankkien tyhjennyspisteitä. Toivottavasti tämä asia muuttuu. Viimeksi purjehdimme Kroatiassa yksirunkoisella veneellä, jossa paikan päällä selvisi, ettei edes ole koko septitankkia. Arvatkaapa vain kuinka hauskaa se oli, en suosittele!
Septitankin tyhjennysilme.
Soltaa ei kannata jättää väliin
Viimeisenä päivänä kävimme Stracinskan lahdessa päiväretkellä. Ihana paikka, jossa olisi voinut yöpyäkin. Meidän piti kuitenkin lähteä hiljalleen kohti Trogiria. Tarvitsimme vielä ruokaa ja pysähdyimme Soltan toiselle puolelle Stomorskan kylään syömään. Ja voi moro moikkanen mitä hyvät ateriat saimme!
Ravintolassa ruokamme grillattiin avotulella. Jestas, miten herkullista grillattuja kasviksia myöten!
Reissu lähenee loppuaan, enää lyhyt matka Trogiriin palauttamaan venettä.
Tankkaa ajoissa
Charter-yhtiömme kehotti meitä tankkaamaan jo Milnassa, sillä kaikkien veneiden palautus on lauantaina aamulla. Tämä tarkoittaa, että veneet tulevat perjantaina satamaan ja tankilla saattaa vierähtää pitkä tovi, kun kaikki odottavat vuoroaan. Oli ok ajella sitten Milnan huiteilta vaikka moottorilla Trogiriin. Me olimme tankilla jo aamulla 8.00 aikaan ja silti edessä oli viiden veneen jono. Siinäkin meni aikaa odotellessa, kun veneet parkkeerattiin, tankattiin ja vaihdettiin uusiin.
Vihannestorilla on taivaalliset herkut
Hedelmät ja kasvikset olivat toreilla aivan priimaa. Trogirissa hotellimme edustalla oli iso tori, jossa myytiin myös paikallisia säilöttyjä herkkuja.
”Hunajassa marinoidut mantelit… Hmm… Mä otan nämä!” Ja olen viikossa myöskin syönyt puoli purkkia hunajaista manteliherkkua. Aivan superhyvää! Oliiviöljypullot nappasimme mukaan torilta, jossa ne olivat paljon kaupunkia edullisempia.
Saimme vinkkejä reissuun Väiskin kaverilta, joka on purjehtinut paljon alueella. Hänen loppukaneettinsa taisi mennä jotenkin niin, että ei haittaa, vaikka kaikkea ei ehdi nähdä, koska uudestaan on tultava. Ja se taitaa pitää paikkansa. Viimeisenä päivänä Trogirin ravintoloissa ja kahviloissa juttu meni aina uudestaan siihen, miten ensi kesänä purjehdus kannattaisi tehdä. Onko se sitten ensi kesä vai mikä, mutta kyllä tekisi mielä tulla uudestaan tsekkaamaan sinisiä vesiä! Pilvi Villa Idur-blogista kehotti tutustumaan Lastovon saareen. Se on vähän kauempana, mutta kylläpä alkoi kummasti kiinnostaa reitin pidentäminen Visin saarta pidemmälle! Katsotaanpas milloin päästään uudestaan ja ihanaa reissua niille, joita Kroatian vedet kutsuu vielä tällä kaudella!
Samalta reissulta aiemmin:
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa