Tyyni ilma ja kaunis ilta. Hetken mietin mukavaa iltapuuhaa ja muistin suppailun. Kävin pukemassa Ursuitin päälle ja hain laudan varastosta. Tänä vuonna suppailukautta ei olisi tarvinnut lopettaa ollenkaan, mutta tuli nyt kuitenkin avattua se viikko sitten sunnuntaina.
Näin tyyni keli houkuttaa kyllä vesille laudan kanssa!
Päätin laittaa laudan vesille rantakivikosta, koska laiturin ympärillä oli edellisen yön jääkerros. Virhe! Nirhaisin laudan kylkeä kiveen…
Ursuit on kylmällä kelillä minun suppailuvaatetukseni. Jos sattuisi tippumaan mereen, kannattelisi puku hyvin ja pitäisi lämpinänä. Läheltäkin voi olla yllättävän pitkän tuntuinen matka kotiin lämpöön, jos sitä meloo jäisessä vedessä kastuneena.
Kylmällä ilmalla koirat eivät pääse kyytiin. Sattuneesta syystä. Niillä on tapana kahlata alussa vedessä, mikä on nyt jääkylmää. Ja innokkaampi lautailija Sompa on tippunut tai hypännyt veteen ainakin kolme kertaa.
Ilta alkoi muuttua sinisen kautta hämäräksi pian suppailuun lähdön jälkeen. Ehdin meloa hieman yli puoli tuntia, minkä jälkeen oli aika kääntää nokka kotia kohti.
Suppailussa on jotakin todella mukavan kiireetöntä ja näillä keleillä se on kaikkien aistien rauhallista nautintoa. Kuulee veden liplatuksen lautaa vasten, melasta tippuvat vesipisarat. Tuntee meren liikkeen ja näkee luonnon upeat värit. Lisäksi melontaliikkeessä on jotain, mikä osuu läppärityöläisen hartiaseudulle aika mukavasti. Nautin tästä niin paljon!
