Jäätilanne Archives | Sivu 12 13:stä

22.03.2014

Eroon tavaroista II ja RÄNNI!!

Viimeinen loota kirppikselle hinattiin lautalla maihin upeassa aamuauringossa.

Jäähallilla on aika hulina päällä, meni sinne sitten miten aikasin vain. Tosin jos totta puhutaan, emme ole koskaan olleet paikalla 7:30, jolloin ovet aukeaa. Veimme mestoille 10 laatikkoa ja viisi tuntia myöhemmin niitä vietiin autoon enää neljä. Jee!

Kirppiksen kunniaksi kävimme Saaristokaupassa lounaalla, onneksi siellä oli vielä keittoa jäljellä, koska kohta tulisimme tarvitsemaan energiaa. Emme vain tienneet sitä vielä.

Haluamme väylän!

Aurinkoinen päivä oli sulattanut jäät mantereen puolen rannasta lähes kokonaan. Jaakko yritti mennä lautan päällä laiturille, josta pääsee helposti jäälle. Lautta keikahti ja uintireissu! Nauroin rannassa ja ajattelin, että minäpä menen näppäränä likkana suoraan rantakiviltä jäälle. Yks, kaks, menoks! Jää petti lähes samantien kelkan alta ja rymysin ruokakassien & kelkan kanssa vyötäröä myöden vedessä. Paikalle oli piipahtanut pari lauantai-kävelijää, joiden kauhistuneet ilmeet paljastivat, että he eivät pitäneet meitä kovinkaan fiksuina. Jaakko rauhoitteli heitä, että meillä kunnon puvut on päällä. He seurasivat menoamme koko matka kotiin asti. Yritin laiturilta huiskuttaa, että perillä ollaan.

Jaakon vuoro uida. Huom: kuten huomaatte, Jaakko on hyvin tarkka siitä, ettei hänen kelkkansa kastu…

Kun Busteri saatiin raahattua veteen, sen moottori lähti käyntiin kertakäynnistyksellä! Mieletöntä!

Kairasin parikymmentä reikää veneen kulkuväylälle ja ajattelin, että kyllä se jää sitten busterin painosta murtuu!

No eipä vaan murtunut. Missä ne heikot jäät on?!

Otettiin vähän tehokkaammat välineet käyttöön!

Jäästä leikattiin neliöitä…

…jotka työnnettiin keksillä jään alle veneen tieltä.

The chainsaw-man and the sunset

Meillä on ränni!!! (Ilmoitimme rehvakkaasti naapureille, että olemme tehneet VÄYLÄN maihin. Kuulimme että näitä on tapana kutsua ränneiksi… :))

Niin monta tuntia tähän meni, että on akuutti mustikkarahkan tarve! Runsaasti kermaa mukaan!

18.03.2014

Maisema muuttui

Eilen kävin kuvaamassa aivan superkaunista kuuta. Rannalla kuului aikamoinen ritinä ja ratina kun jää liikkui. Otin sitä jopa nauhalle, mutta en nyt lataa sitä tänne, koska ei se Lumiaan niiiin hyvin kuulunut. Olen toki itse kuunnellut videon pari kertaa ja pakottanut Jaakon ihastelemaan jään ääniä. Minulla on kuitenkin pieni aavistus, että laajemmin ei kiinnosta tuijotella mustaa videota ja korva tarkkana ihmetellä kuuluuko ritinää vai ei. Joten mielummin kuva-antia aamukävelyltä, ritinästä muodostui kivien ympärille jäätaideteoksia.

Aamujää

Olemme siirtyneet kulkemaan taas kelkalla. Jaakko kävi testaamassa kuinka paksua juuri jäätynyt jää on, mutta sinne ei parane vielä mennä.

Joutsenet nukkuivat kivien luona jään paukuttelusta huolimatta.

Valkoinen kotiintulo

Kotiin tullessa maisema olikin aivan toisenlainen! Ei näkynyt aurinkoa, mutta valkoista näkyi sitäkin enemmän. Onneksi vanhan ja uuden jään raja erottui joten kuten. Kauempaa jo näkyi pikkusaaren päässä jälkiä. Kuka ihmeen pölkkypää on kompastellut melkein suoraan sulaan veteen pikkusaaren eteen? Lähempänä selvisi kuka oli käynyt etsimässä avovettä.

Sehän on joutsen! Siskoni mukaan joutseno. Koittakaapa sanoa isoja valkoisia pari kertaa joutsenoiksi ja huomaatte, että muuta ette osaa enää sanoakaan. (Saman siskon vuoksi kutsun nykyään aivan sujuvasti kiinteistöporhoja
kiinteistöpörhöiksi.)

Kiitorata oli ollut laskua varten turhan liukas ja lintu oli mennyt pyrstöllään hyvän matkaa.

17.03.2014

Yllätyskyläilijä

Istuin saaressa keittiön pöydällä tekemässä töitä kun yhtäkkiä näkökenttääni osui mies. Lopetin puhelinpalaverin siihen ja päätin käydä katsomassa kuka ihme on juuri tulossa pihalle. Mies oli matkassa jalkaisin, mukanaan jääsauvat ja naskalit. Hän tuli melkein samasta suunnasta, missä Jaakko humpsahti lauantaina jäihin.

”Hej, får jag komma?” huudahtaa mies ja näyttää kädellä toivovansa ylityslupaa tonttimme poikki toiselle rannalle. No tokihan, mutta pakko oli käydä haastelemassa. Selvisi että hän oli tutkailemassa jäitä huomista retkiluistelua varten, heitä oli isompi joukko tulossa luistelemaan aamulla. Muutaman sanan vaihdettuamme mies jatkoi matkaansa jäälle. Ihan pakko myöntää, että vilkaisin pariin otteeseen ikkunasta ulos nähdäkseni punaisen takin ja varmasti jään päällä. Jää kuitenkin kesti ja mies poikkesi vielä kertomaan, mistä voisi luistella. Sitten hän lähti kahville saaristokauppaan. Jäin vähän kateellisena läppärin ääreen.

… ja tuonne se meni.

16.03.2014

Jännä jään ylitys!

Nyt minäkin pääsin ylittämään vettä ja jäätä samalla reissulla. Tultiin kotiin onneksi valoisan aikaan, todella väsyneinä edellisen päivän rieukkumisesta ja tämän päivän sukujuhlilta. Hetken jopa mietittiin, että tehtäisiin soittorinki kavereille ja anotaan yöpaikkaa, mutta auringonvalo sai meidät päättämään, että kotiin mennään!

E-jolla oli päässyt aivan uudenlaiseen käyttöön, ilman mastoa ja purjeita jään ylitykseen. Se on alumiinivenettä kevyempi ja luistaa loskassa paremmin. Se on myös kiikkerä kapine, joka jostain keräsi vettä sisälle istuinkaukaloon. Minä hain e-jollan mantereen puolella pieneltä luodolta, jossa vene oli säilytyksessä. Luoto oli turvallisempi paikka, kuin jättää se uimarannalle ja näin varmasti olikin. En usko että kovinkaan moni olisi hakenut sitä veden läpi omaan käyttöön!

Vettä kengässä veneen haun jälkeen.

Laiva (ööh.. ruuhi?) on lastattu pikkukoirilla!

Aukossa uiskennelleet kaksi joutsenta olivat todella kiinnostavia.

Meloimme jollan jään reunalle (vinkki vitonen: jos kaksi aikuista istuu e-jollan takaosassa, niin se saattaa hörpätä vettä takalaidasta, heh!). Hetkeä ennen jään reunaa pistimme kovan melontavauhdin päälle, minä airolla ja Jaakko lapiolla. Juuri ennen tömähtämistä jäähän nappasimme jääkoukut, iskimme ne jäähän ja vedimme jollan jään päälle. Okei, tuo on toki lähinnä elokuvaversio asiasta. Oikeasti jouduimme tekemään muutaman yrityksen, vähän kiukuttelemaan toisillemme ja se penteleen jääkin murtui alta.

Jää oli sen verran heikkoa, ettei siinä oikein voinut kävellä, joten eteneminen jäällä tapahtui ottamalla jääkoukulla (vähän kuin veneen keksi, mutta siinä on piikit) hyvä ote jäästä ja vetämällä (tai työntämällä) venettä eteenpäin. Homma on melko kevyttä niin kauan kun vene pysyy jään pinnalla ja siihen asti kunnes toinen jääkoukku hajosi. Lopputulos oli siis, että minä käytin pelkkää jääkoukun päätä veneen pohjalla istuen. Samalla totesin, että lasikuitu on ilmeisesti aika ohutta kun jään kuprut tuntuivat veneen pohjan läpi.

Toisella puolella on myös sula vesi rannassa ja onneksi pääsimme melko pienellä vaivalla takaisin veteen. Hankaluustekijänä voi siis olla se, että jolla vajoaa jäihin ennen sulaa vettä ja sitä on raskasta saada jäistä eteenpäin. Loppupätkä meni taas melomalla. Samantien kun vene osui rantaan, koirat totesivat, että morjens ja pyyhälsivät pelastusliivit vilkkuen vähemmän heiluvalle maaperälle.

Jaakko tyhjentää e-jollan ja taustalla näkyy missä kohdassa molskahdimme jäältä takaisin veteen.

15.03.2014

Winter again…

Jee! Tänään pääsen kotiin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Eilen Jaakko oli päässyt käyttään venettä ekaa kertaa ihan perinteisesti, eli soutaen. Ensin vene työntämällä avoveden rajalle, siitä plumps veteen, pieni soutupätkä ja lopuksi kokka jään reunaan. Sitten astutaan veneen keulasta jäälle ja nostetaan vene ylös. Loppumatka taas työntämällä. Sitä en meinaa tajuta, että miten jää voi olla suoraan avoveden reunalla niin vahvaa, että veneestä voi vain astua jäälle ja vetää vielä veneen perässään ilman että tulee uintireissua.

Meanwhile in Lappeenranta

Kävin aamulla hölkkäilemässä ja maisemat oli kovin erilaiset kun torstain lenksulla. Onneksi matkan varrelta löytyi syitä pysähdellä, sillä juoksukunto on päässyt rapisemaan aika lailla, tai no, sitä ei ole. Jos sattuu tykkäämään hölkkäilystä, niin saaren huono puoli on se, että hehtaarin tontilla on aika vaikea saada aikaan lenkkiä. Olen toki koittanut. Säntäilin viime syksynä 15 minuuttia edestakaisin meidän tontilla ja koirat juoksivat edellä & perässä ihmetellen, että mikäs tilanne nyt on päällä. Naapurit taisivat ihmetellä vielä enemmän. Vartin jälkeen olin juossut tontin ristiin rastiin erittäin monta kertaa, Jaakko nauroi mökin ikkunassa ja minä lopetin lenkkeilyn.

Venekanta on erilaista Saimaalla ja merellä.

14.03.2014

Pelastautumispuku ja muut lifesaverit

Joskus pienenä ajoimme autolla pääsiäisenä jäätä pitkin mökille lähes ulkosaaristoon. Perhe oli jaettu kahteen autoon, varmaankin aikataulusyistä, mutta toimihan se samalla riskienhallintanakin… (Hohoo, mustaa huumoria!) Muistan kuinka äitiä jännitti, sillä jää ei tainnut olla aivan normaalin paksuista. Mökiltä mantereelle lähtiessä jäällä oli parikymmentä senttiä vettä ja voin sanoa, että silloin pelotti minuakin ihan älyttömästi. Vannoin etten kulje enää jäällä, ellei se ole superextratodella paksua. Sanoinkin Jaakolle, että tottakai muutetaan saareen, mutta ilmatyynyalus on sitten ostettava myös. Tai hydrokopteri. Ja niin me sovimme, että tehdään.

No tietäähän sen miten missä tahansa remonttihommissa käy. Kesän loppuun mennessä oli budjetti paukkunut yli niin mökin rempassa, laiturissa kuin veneessäkin. Tai ehkä täytyy tunnustaa, että kun teimme saaripaikasta tarjouksen alle vuorokauden sisällä siitä kun löysimme sen netistä, niin ei niitä budjetteja kyllä ihan oikeasti ehtinyt tehdä. Niinpä ilmatyynyaluksen sijaan piti ottaa muut keinot käyttöön!

Meikän varusteet. Jääkengät tai miksi niitä sanotaankin, puuttuu.

Hassu juttu on se, että nyt ei ole pelottanut paljon mitään, tosin jääkin on kestänyt toistaiseksi hyvin. Kaikista oleellisin juttu turvallisen fiiliksen (false or not) luojana on pelastautumispuku. Aina välillä tulee kyselyä, että miten siellä jäällä uskaltaa liikkua, niin ajattelin postata niistä varusteista, joilla me uskalletaan.

Ostimme Ursuitin pelastautumispuvut alunperin purjehdukseen, mutta niille tulikin päivittäistä käyttöä. Mä tykkään näissä erityisesti siitä, että takki ja housut ovat erikseen, koska tota takkia voi käyttää myös muuten vaan pahalla kelillä, ei nimittäin mene vesi kaula-aukosta sisään (hihansuissa ja kaulassa on tiukat mansetit). Ja kuten näkyy, housuosa on tuollainen potkupuku, joten sieltäkään ei vesi pääse sisään. Pitkävartisten saappaiden kanssa puku on ollut aika ässä kun lahkeensuut saa kiristettyä melko tiukasti kiinni. Tätä ominaisuutta on tarvinnut nyt kun jäät ovat rannasta lähteneet ja vedessä on kahlattu polveen asti. Liikkuminen puvulla on helppoa, kädet liikkuu aika mukavasti. Mun puku on aavistuksen liian lyhyt, mikä haittaa kyykkimistä. Joten jos on ostamassa pelastautumispukua, niin kannattaa teetättää muutokset samalla kun puvun tilaa. Jaakolle muutettiin selkäosan ja hihojen pituutta. Niin ja se pääjuttu tässä on se, että jos tippuu mereen puku päällä, niin siellä pysyy hengissä, vaikkei heti pääsisikään ylös.

Sen sijaan kaikki meikki- ja hiustenlaittohommat voi ihan huoletta unohtaa. Ne kannattaa tehdä mantereen puolella. Auton parkkipaikasta onkin tullut luonnonvaloinen pikamakeup-room…

Toinen ehdoton jokaisen jäällä kulkijan juttu on naskalit (meidän kielellä naksalit). Niiden avulla pääsee avannosta ylös. Sitten meillä on muutama lisävaruste, koska Jaakko on vähän varustehullu. Esimerkiksi jääruuvit löytyy.

Mun kelkassa on Tami Kiurun vanhat mäkihyppysukset!

Ja sitten meidän suosikkikulkuväline! Kelkka on ollut aivan ehdoton juttu! Tässä on alla mäkihyppysukset ja setti liikkuu eteenpäin jäällä todella liukkaasti. (Nuoskalumella ei voi sanoa samaa.) Vähän tavaraakin kulkee mukana. Kelkan varusteisiin kuuluu taskulampun pidike ja heittoliina. Eli jos jompi kumpi tippuu mereen, niin pelivälineet on lähellä. Jaa että miksi kelkalla on pelastusliivit? No aateltin, että jos tiputaan mereen, niin kelkka ei ehkä mene pohjaan… 🙂