Kevät Archives | Sivu 3 6:stä

25.4.2014

Laulava laatikko ja muita pääsiäisseikkailuja

Pääsiäisloma oli pitkä ja aivan super! Olin vielä ottanut pääsiäisen jälkeisen tiistain ja keskiviikon vapaaksi, mikä teki lomasta ihan överipitkän. Ilmat oli niin hienot, että olemme vain hengailleet ja huhkineet pihalla.

TG-vene saatiin tosiaan vesille ja lauantaina lähdimme hakemaan vieraita. Avaimen kääntö virtalukossa ja… mitään ei tapahdu. Paatti ei inahdakaan, sillä akku oli loppu. Ja siis todella aivan finito, koska se oli ollut verkossa latauksessa koko yön. Uskollisen pikkubusterin Yamaha hörähti onneksi käyntiin ja pääsimme hakemaan ekan setin vieraita. Jaakko sai heidät ovelasti suostuteltua Bauhausiin jollain verukkeella, jotta samalla reissulla saatiin myös uusi akku. Kotona seurasi mekaanikon töitä (ei minulle, jos joku niin erehtyi luulemaan!) ja pääsimme kuin pääsimmekin Suvisaariston ympäriajelulle ja jäätelölle Suinonsalmen laiturikioskille!

”Muista aina: liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Laula raikasi laiturilla kun grillasimme ruokia. Laulajia ei kuitenkaan näkynyt missään.

Pikkukoira tutkii ihmeissään laatikkoa, joka sisälsi…

…laulavat laatikkotytöt! Pirteät kaksoset kävivät saaressa tekemässä meidän elämästä seikkailun. He auttoivat minua esimerkiksi taimien siirtämisessä ulkoa sisään. Se päätyi noin neljässä minuutissa siihen, että toinen viiletti ilman ulkohousuja takaisin isän ja äidin luo ja toinen juoksi rantaan kiipeilemään kivisillan rantakivillä. Minä seisoin taimien kanssa keskellä pihaa ja ihmettelin mitä tapahtuu, kunnes pinkaisin rantaan toisen perään. Huh, lastenhoitoskillsseissäni on hiomista!

Nokka kohti Porkkalaa

Sunnuntai oli kahvitteluiden ja retkien päivä. Päätimme lähteä Porkkalaan katsomaan, mitä juuri avannut Cafe Porkkala tarjoaa. Meitä oli matkassa kolme. Jaakko oli tarkistanut reitin, kartan perusteella näytti siltä, että pääsemme melkein perille asti veneellä. Ups, vaan ei päästykään, matala silta esti etenemisen. Niinpä laitoimme veneen kiinni johonkin satamaan vain huomataksemme, että satama oli aidattu ja portit lukossa. Löysimme kuitenkin metsäreitin, jonka pikkupolkuja päästiin autotiellä ja kilometrin kävelyn päässä odotti munkkirinkilät.

Venekausi on alkanut, mutta bensikset vain pysyvät kiinni. Kanisterihommia siis…

Matka Porkkalaan oli kelien puolesta kyllä todella ihana. Tyyntä ja upeat maisemat!

Oli pakko pyytää säännöllisin väliajoin kuvausbreikkiä! Nina kuvaamassa avomerimaisemaa.

Noista ikkunoista kelpaa katsella merelle!

Visitors from Espoo ja kioskin pitäjät. Munkkirinkilät oli hyviä, suosittelen!

Rysäkari. No sehän on aika eri suunnalla kuin Porkkala? Tässä välissä kävimme kotona naapurilla kahvilla (sain mintuntaimia ja parhaita muffinsseja, joita olen ikinä syönyt! Salaisuus oli suklaan määrässä!) ja vielä grillasimme pienet safkat. Sitten lähdimme heittämään Ninaa Helsinkiin, luonnollisesti vähän kiemurrellen. Aika harvoin on näin tyyntä.

Kotimatkalla jälleen kaunis auringonlasku.

Loppuloma puutarhahommissa

Oikeasti tervehdin torstain ja perjantain työpäiviä jo aika ilolla. Olin vetänyt niin asenteella puutarhahommia muutaman päivän, että keskiviikkona en enää pystynyt lapioimaan mitään, koska selkä vihloi kipua vähän joka suuntaan. Sanotaan istumatyöstä mitä vaan, niin en kyllä ole sillä onnistunut saamaan selkää ikinä tähän kuntoon. Mutta hei, loput viljelylaatikot on paikallaan ja tervattu (okei ne pitäisi vielä täyttää), ruusuja on revitty irti, puita kaadettu ja risusavottaa tehty, multaa kannettu saareen yms yms. Olen jo istuttanut viljelylaatikoihin kukkakaalin, mansikan ja purjon taimet. Pari viikkoa sitten istutetut sokeriherneet, retiisit ja tammenlehväsalaatit ovat jo hyvällä alulla. Mikään ei ole toistaiseksi kuollut pakkaseen, täällä on ollut vain yksi tai kaksi astetta yöpakkasia. Huomenna istutan parsakaalit. Meillä on sisällä niin paljon taimia, että pakko testata vähän niiden kestävyyttä!

Kurtturuusun juuri. Miten se voi olla noin pitkä?! Meillä on varmasti vielä monta taistelua edessä näiden ruusujen kanssa.

18.4.2014

TG vesille ja pääsiäispupun vierailu

Meillä tapahtuu selvästi asioita aina vauhdilla yhtä päivää tai sitten kolmea tuntia ennen kuin meille tulee vieraita. Istuimme iltasella pikkusaaressa syömässä maailman parhaita karjalanpiirakoita, leipää ja savustettua nieriää. Ne maailman parhaat karjalanpiirakat muuten saa Riihimäenportin ABC:ltä, siellä on sellainen pikkuleipomo ovensuussa. Kertakaikkiaan suussasulavat kartsupirtsut sekä voisilmäpullat! Pohdiskelimme illan agendaa ja sitä mitä pitäisi tehdä ennen huomista.

Päätimme pienen eipäsjuupas-väittelyn jälkeen laskea TG:n vesille. Jaakolla oli selvä argumentti laskun puolesta, nimittäin se että olisi todella kivaa käydä veneretkellä huomenna kavereiden kanssa! Minun argumenttini laskua vastaaan oli järkiperäinen, eli se että veneen pohja pitäisi myrkkymaalata ennen vesille laskua. Olin jopa käynyt ostamassa Hempel-purkit, jotka odottivat eteisessä maalausta. Minun väitökseni oli, että jos vene nyt lasketaan, niin sitä ei enää erkkikään nosta ylös vain myrkkymaalien takia. Jaakko väitti, että ilman muuta nostetaan, koska se on helppoa kuin heinänteko! Okei, sanoin epäillen ja vaadin samantien, että sovimme heti ajan koska vene nostetaan. Kesäkuussa. Selvä, katsotaan…

Tyhjentelimme paatin ensin kaikesta ylimääräisestä tavarasta ja veneestä löytyi esimerkiksi kaksi pussia palautuspulloja. Jaahas, olemme siis tehneet jossain vaiheessa talvea pikasiivousta (ennen vieraita, tottakai) ja survoneet ylimääräiset tavarat veneeseen. Hups!

Täältä metsän keskeltä pitäisi venho saada vesille.

Puolentoista tunnin päästä melkein vesillä. Huom, meikä joutu vinssaamaan venettä veteen laiturilta, koska se ei hievahtanutkaan työntämällä mihinkään.

Meillä on tällaiset todella kätevät kiskot, joilla kulkee vielä kätevämpi kelkka (joka on kuvanottohetkellä meressä veneen tiputuksen jäljiltä). Mainosvideossa menee ehkä puoli minuuttia kun vene kiskaistaan ylös tätä kiskoa pitkin vinssin avulla. No. Se kelkka on aivan susi. Veneen nosto ennen talvea tehtiin juuri sellaiseen aikaan, että Jaakko oli reissussa, joten kutsuimme apuvoimia paikalle. Erittäin kokeneet miehet puuhasivat veneen kanssa monta tontia, pulttasivat tuon juukelin kiskon kallioon, mutta mikään ei auttanut, kun kelkka ei vain kertakaikkiaan pysy kiskolla. He joutuivat luovuttamaan vain sisuuntuakseen hommasta niin paljon, että tulivat seuraavana päivänä pelastautumispuvut päällä hoitamaan homman. Toinen ohjasi venettä ja kelkkaa vedestä käsin, jolloin kelkka ei koko ajan tippunut kiskoilta tai kipannut. Pätevä kiskosysteemi vai mitä? (Mistä pääsemmekin takaisin myrkkymaalaukseen, mitäs luulette, onko vene kesäkuussa nostettu ja maalattu? ;))

Paatti koeajolla! Akku oli talven jäljiltä tyhjänä, mutta se pitäisi muutenkin vaihtaa. Muuten kaikki toimi! Myrkkymaaleja tai ei, ihana päästä huomenna ajelulle!!!

Päivän kohokohta ei kuitenkaan ollut veneen laitto vesille. Parasta oli pääsiäispupun vierailu siskon perheen luona. Siellä pääsäispupu käy piilottamassa karkkeja pitkin kämppää ja sattumalta olin kylässä juuri tänä päivänä! Ensinnäkin tykkään ihan itsekin löytää karkkeja piilopaikoista, mutta vielä mahtavampaa oli katsoa kun 5-vuotias löytää niitä. Jättisuklaamunan löytymisen kohdalla repesi sellainen riemu, että kamerakaan ei pysynyt perässä!

14.4.2014

Hanhi härnää

Törmäsimme iltakävelyllä pikkusaaressa hanheen, joka ei ollenkaan ymmärtänyt häipyä. Lokit oli jo ajettu tiehensä, mutta hanhi uiskenteli muutamien metrien päässä härnäämässä meitä.

Pikkukoira tuijottaa tiukasti hanhea, joka ui edes takaisin meidän edessä (puhkipalaneessa, valkoisessa meressä. Kyllä, osaan valottaa kuvia tosi hienosti.)

”Kuules herra Hanhi!”

”Kohta minä tulen sinne ja nappaan sinut!”, uhosi pikkukoira…

…kunnes tylsä omistaja komensi pikkukoiran pois jahtiretkeltä.

Pettynyt koira tuli kuuliaisesti pois vedestä.

Myöhemmin selvisi, että hanhella oli puoliso muualla ja se ilmeisesti harhautti meitä hengailemaan eri paikassa. Nykyiset piskini ovat onneksi sellaisia, että ne tottelevat, eivätkä lähde uimaan lintujen perään (okei, vaatii välillä vähän kovempaa äänijänteiden käyttöä). Ensimmäistä koiraani on haettu sorsien perästä soutuveneellä ja vieheen koukkuja on irrotettu pihdeillä poskestä. Se ymmärsi kalastuksen ja kalojen päälle vähän turhankin hyvin…

Kuu möllötti taivaalla ja…

…aurinko laski, ennen kuin pääsin hakemaan Jaakon rannasta kotiin.

Kotimatkalla joutsen ohitti meidät muutaman metrin päästä. Se vähät välitti moottoriveneestä, vaan lipui ohitsemme edes kaartamatta omaa reittiään. Veneet väistäköön, se taisi tuumia. (Kuva on suttua, lintu ei enää ollut parin metrin päässä kun sain kameran esiin.)

12.4.2014

Kuusi kaatuu

Aamu alkoi hirmuisella siivouksella. Siitä voi päätellä, että vieraita oli tulossa. Teimme oikein asenteella ja oikeasti siivosimme, emmekä vain tunkeneet tavaroita piiloon (mitä, eikö kaikki teekään niin?!) Asensimme jopa pyyhekoukut kylppäriin, mitä luksusta! Olimme ajatelleet myös käydä juoksulenkillä mantereella, mutta loppupeleissä Jaakko halusikin rakentaa terassia. Kuvittelin jo itseni aurinkoterassille juomaan aamukahvia (okei, en juo kahvia, mutta kuitenkin), joten terassi versus hikinen juoksulenkki oli aika helppo taistelu.

Tukka putkella juoksimme molemmat eri suunnille kauppoihin. Minulla oli vastuulla ruokapuoli. Vieraamme Aila on pirun hyvä tekemään ruokaa, joten pienet hikikarpalot nousee otsalle kun mietin mitä keksii tarjottavaksi. Nirso hän ei ole, mutta ei kehtaisi ihan mitään epäonnistunuttakaan tekelettä tarjota vastineeksi niille herkuille, joita olen hänen luonaan syönyt. Tällaisessa tilanteessa avuksi on noussut jo monta kertaa Saaristokauppa. Suunnistin siis sinne ja kerroin probleemini tiskille. Saaristokaupalla oli grillauslauantai, he tarjosivat normaalin lounaan ohella grillilounaan. Niinpä tällä kertaa ratkaisuksi löytyi valmiiksi marinoidut lihat, jotka eivät olleet ehtineet vielä grilliin sekä vinkit esimerkiksi sienien grillaukseen vuohenjuuston kanssa. Ihana paikka!

Muutama muu ostosrasti vielä ja sitten meillä olikin treffit Ailan kanssa satamassa. Ehdimme tuskin saada veneen kiinni laituriin ja kamat sisälle kun Aila jo kysyy missä meidän kunnolliset oksasakset on. Yritin kertoa, ettei täällä tarvitse hulluna tehdä hommia, voi vain ollakin, mutta Aila oli jo viuhahtanut kurtturuusujen kimppuun. Me roudasimme sillä aikaa Jaakon kanssa terassikamat saareen.

Duunien vaihto. Jaakon vanha käsivamma kipeytyi niin, että mitään raskasta ei pystynyt tekemään. Niinpä Jaakko tervasi minulle viljelylaatikkoa, jotta se kestäisi paremmin kosteutta. Hautatervaa. Toivottavasti se ei ennakoi viimeistä lepopaikkaa kasviparoilleni!

Minusta tuntuu että en ehkä voittanut tässä tehtävien vaihdossa. Pääsin nimittäin kaivamaan pikkuterden perustuksille kuoppia. Hiki virtasi ja sympatiseerasin entisaikoja, jolloin ojat kaivettiin ilman työkoneita…

”Ette taida tietää mitä juuri teitte!”, naurahtaa Aila iloisesti kun annamme hänelle teipin käteen ja luvan merkitä mitä puita pitäisi kaataa. Pikapikaa teippejä on yhden sun toisenkin puun rungossa, mutta hyvät perustelut löytyy kaikkiin. Niitähän voi sitten kaataa tai olla kaatamatta.

Ensimmäisenä lähtötuomion saa kuusi, joka on katkennut latvastaan. Se on tavallaan kaunis ja tuuhea,mutta kun kuusi napsahtaa poikki, huomaamme heti kuinka paljon valoisampaa pihalla on. Puiden kaato on taiteilua valon ja tuulensuojan kanssa.

8.4.2014

Kuinka paljon naurulokki painaa?

Aurinko pisteli parastaan aamulla kun heräsin. Jopa kasvihuonekurkku oli nostanut päänsä mullasta ja kurotteli valoa kohti. Lähdimme koirien kanssa aamukiertelylle ja ne ottivat jo viikossa tavaksi muodostuneen spurtin saunalle ja ajoivat piipun päällä istuvat lokit lentoon. Kävin tarkistamassa kasvimaan, mutta ei, retiisit eivät tosiaan ole itäneet kahden kylmän päivän aikana. Jatkoimme matkaa ja puiden keskellä meitä odotti naurulokki. Pikkupiski ryntäsi juoksuun, mutta lokkipa ei tehnyt mitään. Nosti vähän siipiään ja hämmästynyt koira ehti juuri hiljentää vauhtia ennen kuin törmäsi lokkiin. Komensin koiran pois aivan eksyneen näköisen lokin luota ja vein piskit sisälle.

Hain työhanskat ja päätin katsoa onko lokki loukkaantunut vai mitä ihmettä sillä on vialla. Lokki levitti hieman siipiään kun tulin sen lähelle, mutta ei yrittänyt karkuun. Se ei ontunut, eikä sen siivet näyttäneet vahingoittuneilta (suurena lintutuntijana tiedän tämän toki silmänräpäyksessä. Aijaa mitä lajia noi muut lokit on? No, ne on peruslokkeja). Odotin hetken ja lokkikin laski siivet sivuilleen. Päätin viedä sen rantaveteen, jossa se olisi ainakin enemmän omassa elementissään kuin metsikön keskellä. Lokki ei vastustellut kertaakaan kun kannoin sen rantaan. Se ei painanut juuri mitään, en ihmettele yhtään miten ne lentelevät kevyesti tuulen virtauksissa! Kävin vielä puolen tunnin päästä katsomassa sitä ennen kuin lähdin töihin. Siellä se oli edelleen, mutta tällä kertaa väisti ihmistä ja selvästi tarkkaili ympäristöä pää kääntyillen. Ehkä se siitä virkosi, ainakaan rannalla ei näkynyt kuollutta lintua kun tulin töistä kotiin.

Eksynyt naurulokki nökötti hetken paikallaan ja ui sitten kaislojen suojaan kiven taakse.

Joudun myöntämään, että minulla on aika kaksijakoinen suhtautuminen lokkeihin ja tiiroihin. Ilmeisesti mikä tahansa vähän loukkaantunut eläin saa heti myötätuntoni puolelleen. Silti olen sitä mieltä, että lokkien ei tarvitsisi varata tänä vuonna koko meidän pikkusaarta, sitä ainoaa paikkaa, johon aurinko meidän tontilla paistaa töiden jälkeen. Viime vuonna lokit olivat ehtineet rakentaa saareen ainakin kymmenen pesää ja koska ne olivat täällä ennen meitä, he saivat myös paikkansa pitää. Yhteiselomme ei toiminut aivan moitteettomasti. Kun yritimme käydä tutustumassa tähän tontin kolkkaan, etenkin tiirat puolustivat raivoisasti aluettaan ja vähät välittivät mistään kauppakirjoista, joita heiluttelimme yläilmoihin. Laiturimme on pikkusaaren vieressä ja jossain vaiheessa alkoi ärsyttää kun töihin lähtö ja sieltä paluu aiheutti joka kerta suurhälytyksen ilmaiskuineen. Torjuntatulta annoin huitomalla airolla. Yllättäen en osunut.

Tänä vuonna olemme päättäneet edes yrittää pitää pikkusaaren itsellämme ja olen ottanut säännölliseksi rutiiniksi hengailla siellä edes hetken koirien kanssa. Toistaiseksi näyttää siltä, että lokit vain nauravat meille ja tulevat välittömästi takaisin kun olemme lähteneet. Toisaalta aina välilä mietin, että oliko se nyt niin ärsyttävää kun niitä lokkeja oli viime kesän pitkin poikin? Okei, kerran emme päässeet sisälle kun lokkipariskunta oli nostanut poikaset talon katolle ja hurjistuivat aivan hulluiksi kun yritimme päästä kotiin. Ja kalliot oli valkoisenaan lokin peetä, niin että piknikit sai unohtaa vielä monta kuukautta lokkien lähdön jälkeenkin. Toisaalta niitä pieniä poikasia oli kyllä huippuhauska seurata! Samoin varisten ja lokkien ainaista nahistelua. Veikkaan asian ratkeavan ihan itsestään ilman pohdiskelujani. Ne joko tekevät saaren täyteen pesiä tai sitten eivät.

Lokit kiertilivät pikkusaarta kun kävin töiden jälkeen nauttimassa ilta-auringosta.

5.4.2014

Siideri jäänlähdölle ja viljelylaatikoiden istutus

Perjantaina opiskelu vaihtui hauskanpitoon

Olin päättänyt pyhittää perjantai-illan opiskeluita varten. Mutta kuinka ollakkaan, heräsimme molemmat tänään lauantaina pieneen krapulaan, joka muistutteli edellisillan siidereistä. Jaakon kaveri Heikki tuli töiden jälkeen kylään katsomaan yhtä raksajuttua. Lähdimme ajamaan busterilla saareen kun muistin, että meillä ei ole ainuttakaan olutta saaressa, enkä muistanut niitä kaupastakaan tuoda. Pojat pohtivat noin sekunnin kun ilmoilla oli ehdotus, että he rikkoisivat Busterilla jään saaristokaupalle ja hakisivat pari olutta & makkaraa grilliin. Minut heitettiin saareen, jossa ehdin nipin napin tehdä ”Apua, yllätysvieraita”-siivouksen.

Kun saatiin jengi kasaan, niin oli aika kiertää vähän tonttia. Heikki katseli takarajalle päin ja ihmetteli ääneen, että onpa naapuri jättänyt kivasti muovipusseja sun muuta rojua tuonne vajojen eteen näkymää pilaamaan. ”Niin nuo rojut. Juu, ei ne kyllä ole naapurin. Siivosimme vajaa pari päivää sitten. Hehheh.” Okei, pitänee hakea jätesäkit ja hoitaa romut pois saaresta…

Samaan aikaan vene kaarsi kohti meidän laituria. Piti oikein ihmetellä, että kenellä tutulla on jo vene vesillä ja osaa tulla heti jäiden lähdettyä. No meidän laituri oli kyläilijälle ainakin todella tuttu, se on nimittäin tullut hänen firmastaan. Hän oli nähnyt Jaakon kaupalla ja arvasi, että pojat olivat avanneet ”koillisväylän” kaupalle. Niinpä hän ajoi reittiä takaisin päin meille yllätyskyläilemään!

Yllätysvieraat jatkavat matkaansa kahvin ja korvapuustin jälkeen.

Me jatkoimme iltaa kun saimme vielä Heikin puolisonkin paikalle. Grillausta ja saunomista. Kevään ensimmäiset irrottelut!

Lauantaina auringosta nautiskelua ja kasvimaan laittoa

Jos on pakko olla pikkukrapula, niin olipahan ainakin kaunis aamu sen viettämiseen! Heräsimme aikaisin auringon paistaessa aivan täysillä kämppään. Teimme aamupalan rannalle ja suunnittelimme päivää aurinkotuoleissa löhöillen.

Voin suositella vatruskoita… Päällisenä raejuustoa, savulohta, kananmunia ja tilliä. Morjens että oli hyviä!

Jaakko ottaa iisisti. Pikkukoira sen sijaan tarkkailee tiukasti ympäristöä.

Luonto on herännyt eloon

Ehkä viikossa on tapahtunut hurja muutos luonnossa. Lintuja on tullut paljon lisää ja tänään lokit istuskelivat ekaa kertaa tänä keväänä saunan katolla. Koirille tämä tietää tietenkin paljon puuhaa. Pikkukoiralla oli niin paljon vartioitavaa, että haukku kuului vähän väliä, milloin se haukkui kuuseen istunutta varista, milloin ajoi lokit saunalta lentoon. Puhumattakaan siitä, että sen piti tepastella rantaliejussa vaanimassa hanhia. Sanomattakin lienee selvää, että näistä reissuista se ei kostunut muuta kuin suihkureissun päivän päätteeksi.

Merkkejä linnuista näkyy joka puolella yhä enemmän.

Lokit on ajettu haukun saattelemina pois, mutta yksi jäi kytikselle mereen. Seurauksena Tiucca Tuijotus!

Kiven päältä on hyvä pitää järjestystä rannan linnuille.

Viljelylaatikot pääsevät hiljalleen paikalleen

Viljelylaatikoiden paikkaa mallattiin pariin otteeseen aamulla. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen sijainnista (minä halusin maksimoida valon määrää kasveille, Jaakko leveää rantakaistaletta aurinkotuoleille) alkoi rakentelu. Olin ajatellut, että laatikot läiskitään maahan päällekkäin ja sitten heitän mullat sisään. Ehei. Jaakko palasi hetken päästä varastolta mukanaan vatupassi, se lankalaite, jolla tehdään suoraa linjaa sekä porakone. Katsokaas, meillä viljelylaatikot ovat ojennuksessa. Laatikon nurkkiin laitettiin puukiilat, joiden avulla ne laitettiin maahan vatupassin mukaan suoraan. Loppurivistö laitettiin sitten lankasuoraan ekan laatikon kanssa, niin että myös yläreunat ovat samalla korkeudella.

Kas näin!

Ovat kyllä niin linjassa ja suorassa!

Päätimme laittaa kaksi laatikkoa päällekkäin, siitä yksinkertaisesta syystä, että viljelylaatikot ovat tuolla luonnon keskellä sillä tavalla kivemman näköiset. Sehän tarkoittaa, että yhteen laatikkoon menee multaa aivan tolkuttomasti. Niinpä tein tänään ruoppausta meidän etelärantaan ja nostin meren pohjasta haisevaa mutavelliä kottikärryyn ja siitä edelleen laatikkoon. Mukaan nakkelin kaisloja rannasta, jotta laatikko täyttyisi edes vähän nopeammin. Onneksi meri oli todella matalalla ja mudan kaivaminen siksi aika helppoa. Loppuun sitten 150 litraa kekkilää ja homma oli valmis. Muita laatikoita ei voinut vielä laittaa, ne pitää suojata vielä jollain puunsuojaaineella, tässä yhdessä oli suoja-aineet. Ja okei, kaivelin tähänkin multia ties kuinka kauan, joten en olisi kyllä jaksanutkaan toista laatikkoa.

Selasin siemenpusseja ja mietin, että pakkohan laatikkoon on jo jotain istuttaa! Kylmänsietokykyään pääsevät testaamaan tilli, sokeriherne ja retiisi. Näiden siementen pussissa lukee, että voidaan kylvää heti kun maa on muokattavissa. No onhan se jo periaatteessa, etenkin jos maa tulee kekkilän multapussista.

Kannoin aamulla taimet pihalle viljelylaatikkoon nauttimaan auringosta. Meillä jäi mökin yhdestä sisäseinästä muutama ikkuna, joista yksi pääsi nyt hyötykäyttöön kasvihuoneen katoksi.

Virittelen viljelylaatikon suojaksi samanlaisen ikkunalasin ja muovia näin alkuun. Ikkuna on hieman laatikkoa pienempi, harmi vaan. Kylminä öinä suunnittelin laittavani ikkunan päälle vielä kaislapedin. Katsotaan selviävätkö siemenet!

Huomenna meillä on kevään vimppa kirpparipäivä, joten ilta sujuu rattoisasti mantereen varastolla. Vaadin mukaan limpparia ja karkkia, sen verran tylsää hommaa on lajitella tavaroita pimeässä varastossa versus vaikkapa pihalla puuhailu kotona. Mutta pikkusokeri melkein tasaa tilanteen!