Retki jäärajalle

Lauantai-aamuna kummityttöni hyppäsi reippaana ylös sängystä ja toivoi että voitaisiin etsiä loput piilotetut pääsiäismunat. Joku meistä oli ollut edellisenä iltana puoleen yöhön viettämässä iltaa kavereiden kanssa ja viereltäni kuuluikin väsynyt: ”Voitaisiinko ensin leikkiä sitä leikkiä, jossa etsitään piilotetut Buranat?”. Jaakko piristyi nopeasti ja löysi piilotetun Mignon-munankin helposti. Ja minun harmikseni piti siitä. Olin vähän laskeskellut sen varaan, että saisin syödä ainakin osan siitä.

Päätimme lähteä kahdestaan tsekkaamaan mitä jään rajalle kuuluu, sillä aikaa kun kumityttö ja siskoni lähtivät teatterimuseoon. Potkuttelimme samalle luodolle, josta olimme Teijan kanssa viikko sitten yrittäneet suppailemaan. Nyt niitä jäälauttoja, joilla olimme hyppineet, ei näkynyt enää missään. Luodolta pääsisi täydellisesti suppaamaan, sillä toiselle puolelle tuli hyvä jää ja toisella puolella oli avovesi. Mutta kuinka kauan, sitähän ei sitten tiedä… Nyt kuitenkin pärjäsimme hienosti!

Jaakko purkaa leirin pikkuiselle luodolle. Teemme ensin tutkimuskierroksen ja löydämme muun muassa Terhi-perämoottorin nojaamassa kiveä vasten. Mistähän se on paikalle eksynyt?
Jaakko purkaa leirin pikkuiselle luodolle. Teemme ensin tutkimuskierroksen ja löydämme muun muassa Terhi-perämoottorin nojaamassa kiveä vasten. Mistähän se on paikalle eksynyt?
Pikkukoira malttaa juuri ja juuri pysyä kivellä kuvan verran. Vanhempi koira osaa vähän paremmin.
Pikkukoira malttaa juuri ja juuri pysyä kivellä kuvan verran. Vanhempi koira osaa vähän paremmin.
Kova selitys, tässä varmaan kerrotaan kuinka isoja lauttoja viimeksi hypittiin tai jotain muuta tärkeää. Taustalla jääraja.
Kova selitys, tässä varmaan kerrotaan kuinka isoja lauttoja viimeksi hypittiin tai jotain muuta tärkeää. Taustalla jääraja.
Jengi koossa!
Jengi koossa!
Puoli jengiä ilmassa jääpalan perässä!
Puoli jengiä ilmassa jääpalan perässä!
Ja sitten potkuteltiin kotiin!
Ja sitten potkuteltiin kotiin!
Välillä suorastaan tukka hulmusi vauhdista!
Välillä suorastaan tukka hulmusi vauhdista!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Lämmin aurinko on sulattanut jään pintaa

No alkaahan kevään merkkejä hiljalleen näkyä! Tänään kun tulin töistä kotiin, jalka alkoi mennä jään pinnasta läpi. Siinä ehtii aina mennä sydän vähän sykkyrälle, kunnes samantien huomaa, että jalka pysähtyy kovaan jäähän. Jään pinnalle aikaisemmin talvella satanut lumi suli ja sittemmin jäätyi. Nyt se on aurinkoisen päivän aikana sulanut jälleen sohjoiseksi kerrokseksi, jonka läpi jalka menee.

Kävin vähän tutkimassa jäätä ja löysin muitakin kevään merkkejä. Joutsenille on auennut lampi paikkaan, josta jäät lähtee aina ensimmäisenä. Se on vielä pieni lätäkkö, mutta olenkin jo odotellut, etteikö se ikinä aukea! Muuta vanha pilkkireikä oli avoinna ja niiden ohi kulkiessa vesi heilahti reiässä. Jää siis notkui ihmisen alla. Selvimmin sen huomasi muutaman railon kohdalla, kun kävi heilumassa niiden reunalla. Railojakin on tullut lisää, mutta ei niitä vielä paljoa ole.

Jännä nähdä koska jäät lähtee! Meidän edustalla jäällä on paksuutta vielä reilusti yli 10 senttiä, muutamassa muussa paikassa sitä on vielä enemmän. Kovaa se jää ei enää ole, sen verran sutjakasti kairaus onnistui. Huomenna säät taas kylmenee, joten varmaankin maaliskuu saadaan vielä taiteilla maihin jäitä pitkin.

Joutsenet tyytyväisinä omassa lätäkössään. Hölmöläinen en tajunnut ottaa kelkkaa, että voisi mennä lähemmäs kuvaamaan.
Joutsenet tyytyväisinä omassa lätäkössään. Hölmöläinen en tajunnut ottaa kelkkaa, että voisi mennä lähemmäs kuvaamaan.
Rannassa oli ensimmäistä kertaa railojen kohdalla jo vettä. Nämä kelit tarkoittaa, että koirien kanssa saa ruveta olemaan varovainen. Etenkään pennulla ei ole mitään käsitystä turvallisista jääkäyttäytymisestä!
Rannassa oli ensimmäistä kertaa railojen kohdalla jo vettä. Nämä kelit tarkoittaa, että koirien kanssa saa ruveta olemaan varovainen. Etenkään pennulla ei ole mitään käsitystä turvallisista jääkäyttäytymisestä!
Tämä poiju oli kerännyt ympärilleen pienen vesirinkulan ja kellui jo avovedessä.
Tämä poiju oli kerännyt ympärilleen pienen vesirinkulan ja kellui jo avovedessä.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Unohtakaa se jäiden lähtö

Käytiin aamulla koirien kanssa jäällä potkukelkkailemassa. Kelihän on aivan uskomattoman hienoa ja jäällä oli muutama sentti lunta, joten koiratkin pystyivät juoksemaan liukastelematta. Aurinkoinen keli on vaan niin upeata pitkän harmaan jakson jälkeen, että teki mieli vain pysäyttää maailma hetkeksi!

Pennun mielestä kelkka on maailman siistein juttu ja etenkin suksille räykyttäminen.
Pennun mielestä kelkka on maailman siistein juttu ja etenkin suksille räykyttäminen.

 

Tämän pallon vien minä!
Tämän pallon vien minä!

LENTOKONE JÄÄLLÄ

Ja sitten pentukoira tietenkin karkasi verkkoja kokemaan tulleen kalastajan luokse. Onneksi kalastaja ei pistänyt pahakseen ja ryhdyimmekin juttusille. Hän kairaili reikiä eri puolille jäätä ja testaili paljonko jäällä on syvyyttä. Meidän kotireitin varrella on virtapaikka, joten siellä jää oli viimeksi mitatessa 10-15 cm. Tällä puolella jää on yli 20 senttiä. Mutta tämähän ei ole hämmästyttävä asia, vaan se miksi kalastaja kairaili niitä reikiä.

”Yksi kaveri on tulossa tähän kohta lentokoneella, niin katson vaan, että jää kestää.” Niin että anteeksi tuota mitä? Siis tähän jäälle koneella? Ja kyllä näin oli tosiaan tarkoitus. Tunnin sisään jäälle laskeutuisi pikkukone, joka oli varustettu suksilla. No tämähän laittoi meidän päiväsuunnitelmat uusiksi. Ihan joka päivä ei nimittäin joku laskeudu koneella käytännössä meidän pihalle. Laitoimme kaikki kamerat valmiiksi, myös kopterin, joka oli Jaakolla töistä lainassa. Lisäksi minä olen päivittämässä kameraa ja meillä on testikäytössä kaksi Nikonin kameraa, joista toisessa on niin törkeän hyvä putki, että sellaisesta voi vain haaveilla. Keitimme termariin kahvia, leivoin nopeasti kaurakeksejä ja istuimme saunalle odottamaan lentsikkaa.

Ja pian alkoi kuulua pörinää! Kone kävi ensin pyörähtämässä jään ympäri tarkastellen paikkoja ja sitten se alkoi laskeutumaan. Ja sieltä se pölähti jäälle ja sivakoi (näin kai voi sanoa, jos lentokoneessa on sukset, eikä rullat?) kohti kalastajia. Me tietysti menimme mukaan ja kutsuimme heidät kahville ja kaurakeksille, kun ehtivät. Lentäjä ehti lähteä toiselle kierrokselle, mutta kalastajat tulivat kaffelle verkot koettuaan.

Kaunotar taivasta vasten!
Kaunotar taivasta vasten!

 

Cessna ja vastaanottojoukot.
Cessna ja vastaanottojoukot.

JÄÄRAJA ON LÄHELLÄ

Vaikka 700 kiloa painava Cessna kulkikin jäällä vaivattomasti, ei se jääraja kovin kaukana ole. Jaakko kävi kuvauskopterilla katsomassa maisemia vähän korkeammalta ja jääraja on käytännössä noin kilometrin tai puolentoista päässä. Joten kyllä se kevät joutuu tännekin, mutta luulen, että saamme hetken odotella kotilaiturista venereissuun lähtöä!

Me olemme koirien kanssa tuo pieni piste jäällä kuvan alareunassa.
Me olemme koirien kanssa tuo pieni piste jäällä kuvan alareunassa.
Veneilykelit eivät ole kovin kaukana.
Veneilykelit eivät ole kovin kaukana.

Upea päivä! Toivottavasti mahdollisimman moni on saanut viettää sitä halutessaan ulkona!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Jääveikkaus

Pari päivää sitten huomasimme, että jäälle on revennyt ensimmäinen railo. Ei se ole leveä ja kahden viimeisen pakkasten jälkeen railo on jäätynyt uudestaan. Mutta railo mikä railo, joten on aika pitää jääveikkaus! Tarkoituksena on veikata, milloin pääsemme ensimmäistä kertaa maihin veneellä.

Jää on alkanut elämään ja ensimmäiset kivien ympärille muodostuvat jääveistokset ovat ilmestyneet rannoille.
Jää on alkanut elämään ja ensimmäiset kivien ympärille muodostuvat jääveistokset ovat ilmestyneet rannoille.

Veikkauksen taustatiedoiksi muutama juttu helpottamaan jääanalyysiä. Ensinnäkin meidän veneemme on pieni alumiininen Buster R. Sillä on rytyytetty jäiden sekään ihan tyytyväisenä, joten ihan sulaa ei tarvitse olla, että me pääsemme maihin. Lisäksi kaksi vuotta sitten avitimme vähän kevättä ja teimme loppumatkaan moottorisahalla rännin, kun ei vain jaksettu odottaa jäiden lähtöä. Kaksi vuotta sitten pääsimme ensimmäistä kertaa talven jälkeen veneellä maihin 22.3.2014. Olemme aika lähellä manteretta ja sellaisessa lahdessa, että jää ei täältä ensimmäisenä lähde. Itä-kaakkoistuuli saattaisi avittaa jäiden lähtöä. Tässä siis speksit, veikkaa veneilykauden aloituspäivää kommenttikenttään! Voittajalle on tiedossa mielettömästi mainetta ja kunniaa. Kuten Pekalle, joka veikkasi Atlantin-ylitysaikamme viiden tunnin päähän oikein. Pelkkää glooriaa!

AAMUAURINKO

Tänään oli päivä, jolloin ei todellakaan harmittanut, että kamera sattui mukaan työmatkalle. Aurinko oli aamulla vastutamattoman näköinen ja illalla se oli suorastaan täyteläisen tyrmäävä! Kotiin tullessa jäin jäälle lähelle kotilaituria ottamaan kuvia ja Jaakko lähti päästämään koirat ulos. Huutelin koiria, jotka päättivät ampua aivan täysilllä tervehdyskäynnille. Koirien lähestyessä tajusin, että ne eivät ollenkaan ottaneet huomioon liukasta jääpintaa. Yksi kerrallaan koirat tumpsahtivat vauhdista suoraan syliin. Sain aika monta suukotusta hauvoilta.

Pakkaskukkia.
Pakkaskukkia.
Poiju sai valohoitoa
Poiju sai valohoitoa
Jääkeppi meni railosta kerralla läpi.
Jääkeppi meni railosta kerralla läpi.
Joskus töihin mennessä voisi erehtyä matkan tarkoituksesta. Jaakolla heilui meidän aamusmoothiet kelkan kyydissä. Retki vai työmatka?
Joskus töihin mennessä voisi erehtyä matkan tarkoituksesta. Jaakolla heilui meidän aamusmoothiet kelkan kyydissä. Retki vai työmatka?
Auringon ohi ja töihin mars!
Auringon ohi ja töihin mars!
Illalla auringonlasku oli aivan upea.
Illalla auringonlasku oli aivan upea.
Jos valo ei olisi loppunut, en olisi lähtenyt jäältä kulumallakaan!
Jos valo ei olisi loppunut, en olisi lähtenyt jäältä kulumallakaan!

Siinä se! Mikä on sinun veikkauksesi meidän venekauden alkamispäivästä?

Kelkat kehiin

Jäältä on sulanut lumet ja sen päällä oleva sohjo on jäätynyt pakkasöisinä lähes kovaksi. Olemme siirtyneet käyttämään jäällä kulkemiseen potkukelkkoja. Eikä mitä tahansa kelkkoja, vaan näihin on kiinnitetty mäkihyppysukset! Vauhdikkaan menon lisäksi paino jakaantuu suurelle alueelle, mikä on jäällä liikkuessa ihan positiivinen juttu.

Tänään tulimme töistä vähän normaalia aikaisemmin kotiin ja kotimatkalla meitä tervehti auringon säteet. Ihanaa! Haimme äkkiä koirat jäälle ja lähdimme potkuttelemaan lenkkiä. Otimme myös kairan mukaan, sillä emme ole hetkeen testailleet jään paksuutta.

Jaakko kairaa ja Pipo tarkistaa mitä jään alta paljastuu.
Jaakko kairaa ja Pipo tarkistaa mitä jään alta paljastuu.

Lämpötilat ovat pyörineet nollan molemmin puolin jo pitkään. Viikossa jäästä on taas sulanut muutama sentti pois ja se tuntuu aikaisempaa pehmeämmältä. Jäätä on kuitenkin vielä noin 10-13 sentin paksuudelta.

Aurinko, aurinko! Taustalla ei ole meidän talo. Valitettavasti!
Aurinko, aurinko! Taustalla ei ole meidän talo. Valitettavasti!

Kevään lähestymisen voi aistia myös elämisen lisääntymisenä saaressa. Selvimmin eron huomaa koirissa. Pipo on kuin herännyt talvihorroksesta viimeisen viikon aikana. Se kuuntelee tarkkaan metsän eläinten liikkeitä ja lähtee välillä häntä pystyssä omille retkilleen tutkimaan niiden reittejä.

Pipo kiipesi varaston katolle päästäkseen lähemmäs isoja kuusia. Olisikohan oravat kiikarissa?
Pipo kiipesi varaston katolle päästäkseen lähemmäs isoja kuusia. Olisikohan oravat kiikarissa?

Taimitarha

Meidän mökkerön ulkomitat on 6x7m. Siitä jokainen, jota on kiusattu ala-asteella kertotaululla, voi laskea, että sen ulkoneliöt on 42m2. (Meidän ala-asteella piti mennä luokan eteen kertotaulutestiin, jossa reksi otti sekkarilla aikaa kuinka monta kertotaulukorttia sait laskettua ääneen tietyssä ajassa. Toiiivottavasti enää ei ole sellaista!) Tuosta 42m2:sta kun vähentää ulko- ja sisäseinät, hormit ja kiinteät kalusteet, niin jää aika paljon vähemmän. Kun edelleen otetaan pois kaikki sängyt, pöydät, kaapit jne, jää vapaata lattiapinta-alaa aika vähän. Näistä vähistä neliöistä olen näköjään allokoinut alati kasvavalle taimitarhalle melkoisen tilan. Minulla on tapana innostua asioista aika tosi paljon sitten kun jostain innostun. Alunperin ajattelin vähän kasvattaa peruskasviksia täällä saaressa, mutta sitten menin nettisiemenkauppaan ja tajusin mitä KAIKKEA voisin kasvattaakaan! Ja kyllähän joka puutarhassa kuuluu olla neljää eri lajia tomaatteja, melonia ja kahta lajia kurkkua. Varsinkin jos ei ole minkään sortin kasvihuonetta.

SavedPicture-2014429204652.jpg

Tässä on kolmasosa ”olohuoneestamme”. Kaikki taimet eivät mahtuneet samaan kuvaan, koska niitä on vielä ikkunalaudalla ja lisää puskee idätyslaatikoissa.

Olen jo nyt havainnut, että joissain kohdin innostus on ollut vähän suurempaa kuin tieto. Esimerkiksi kiristelin hampaita kelta- ja salottisipulin kanssa, kun ne itivät niin huonosti ja miten nekin nyt ehtii sitten kypsyä. Sitten minua valistettiin, että niitä kasvatetaan oikeasti sipulista, ei siemenistä. No mitä hitsiä, eipä käynyt mielessä!

SavedPicture-2014429212642.jpg

Istutin 5.4. retiisejä, sokeriherneitä, tammenlehväsalaattia ja tilliä ensimmäiseen viljelylaatikkoon. Ne ovat vielä pikkaisia, mutta kaikki ovat itäneet. Tilli tosin arkailee, mullasta on noussut vasta yksi pikkutaimi.

SavedPicture-2014429212647.jpg

Muista laatikoista en ole huomannut ottaa kuvia, mutta olen siirtänyt ulos pikkutaimista ulos kasvamaan parsa- ja kukkakaalia, purjoa, pari keltasipulia ja ahomansikkaa. Ahomansikan osalta olen melkein heittänyt toivoni, ne ovat edelleen aivan surkeita rääpäleitä.

SavedPicture-201442921718.jpg

Öisin olen suojannut laatikot kuplamuodilla. Toistaiseksi mikään ei ole kuollut, mutta katsotaan miten taimet kestävät vapun kylmät yöt. Toisaalta olen selvästi satsannut määrään, jos jotain kuolee, laitan vain sisältä uusia kasvamaan. Kätevää!

Huomasin tänään pikku virhearvion kesäkurpitsan taimien kanssa. Olin istuttanut huolettomasti maitopurkkiin 12 siementä, joista jokainen kasvoi taimeksi. Ja ne ovat joka kerta isompia ja isompia, kun niitä vilkaisee! Katselin vähän siemenpussia ja selvisi sellainen totuus, että kesäkurppa tarvitsee neliömetrin kokoisen tilan kasvamiselle. Eipä ole kyllä varattuna 12 neliötä näille taimille…

Kukkatunnistus

Pihamaalle on noussut kaikenlaisia kukkia, joista tunnistan narsissin. Krookuksen tunnistan, koska joku ystävällinen vieras huudahti kyläillessään, että ”Voi täällähän kasvaa krookuksia!”, johon minä asiantuntevasti myhäilin, että näin tekee; liitin mielessäni kukan ja sen nimen yhteen ja talletin muistilokeroihin. Mutta mitä nämä muut ovat??

SavedPicture-20144292172.jpg

Tällaisia sinisiä kasvaa siellä täällä, selkeästi ovat olleet joskus vain kukkapenkissä.

SavedPicture-201442921711.jpg

Ja näitä vaaleansinisiä löytyy myös.

SavedPicture-201442920462.jpg

Tiedän, että tämä on monivuotinen maustekasvi, mutta mikä?