Kategoria: Ruoka

Tänään kotona oli töiden jälkeen hulppeat 16,5 astetta, joten ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa lämmittämistä. Olin nostanut puolet porkkanoista ylös maasta pakkasten vuoksi. Se toinen puoli jäi nostamatta, koska tuota niin, kippoon ei mahtunut enempää ja päätin itsekseni, että ei tänne oikeasti mitään pakkasta tulisi. Saas nähdä mitä lopuille porkkanoille kuuluu. Näistä kerätyistä porkkanoista päätettiin kuitenkin tehdä sosekeittoa, joka lämmittää mukavasti muuten viileässä ympäristössä!

Mukana on ihan priimaporkkanoitakin! Okei, on myös haaroittuneita ja jopa spiraaliksi kasvanut porkkana. Ne ovat alimmaisena.

Olen ollut vähän epäluuloinen kaikenlaisiin kasvissosekeittoihin, koska ne eivät tosiaan ole aina herkullisia ja niistä jää nälkä. Voin kertoa, että tästä keitosta ei jäänyt nälkä ja kyllä maistui! Reseptin salaisuus oli kerma ja fetajuusto. Resepti löytyy Hella & Houkutuksen blogista. Fetaa laitoin tietysti enemmän ja taisin laittaa kermaakin yli desin. Koska sipulia ei ollut, pyysin että Jaakko käy hakemassa rannasta kasvimaalta yhden purjon. Aika kauan kesti ja takaisin tuli onnettoman näköinen mies käsissään erilaisia kasviksia. ”Mikä näistä on purjo?” Okei, myönnän, että minun siemenestä kasvatetut purjot eivät täysin näytä kaupan komeilta purjoilta, joten tunnistaminen ei kai ole itsestään selvää… Tosin Jaakon puheissa kaikki muut marjat mustikoita lukuunottamatta, ovat pihlajanmarjoja. (”Voiko nämä pihlajanmarjapensaat kaataa tästä?” ”Ai mitkä?” ”No nämä tässä pihan perällä?” ”No ei! Olen istuttanut nuo karviaiset siihen viime kesänä.”)

Kasvikasasta löytyi myös se purjo, joka oli alle sentin paksuinen ruippana, jonka valkea osa oli 1,5 senttiä pitkä. Ei ihme, että tunnistaminen oli vaikeaa! Tämä purjo riitti kuitenkin keittoon aivan mainiosti. Meillä ei ole sauvasekoitinta, joten keitettyäni kasvikset, suhautin sen blenderin läpi. Samettisen pehmeä lopputulos, jota saa kuulemma tehdä toistekin!

Harvensin tänään porkkanapenkkiä. Mikä on asia, joka olisi kannattanut tehdä silloin, kun porkkanat olivat ihan pieniä. Nyt niiden pitkänhuiskeat naatit kietoituivat tiukasti toisiinsa ja niistä ei meinannut erottaa mikä varsi kuului kenellekin. Toisaalta osa niistä oli jo parin millin paksuisia ja enhän minä hennonnut niitä pois heittää. Päätin kerätä lisää satoa ja tehdä pienen paistoksen iltaruoaksi.

Sokeriherneistä vähän proteiinia, lehtikaalia, pinaattia ja pakko oli napata ensimmäinen parsakaali testaukseen.

Parsakaalin osalta en oikein tiedä koska niitä pitäisi kerätä. Ne ovat paljon pienempiä kuin kaupan parsakaalit, mutta luin jostain, että ne kannattaa poimia melko nuorena kun ovat vihreitä/liloja. Noissa on jo se lilan sävy ja koska minulla on parsakaaleja noin 10 kappaletta, ajattelin, että poimin jo nyt yhden, ettei vaan käy niin, että minulla on yhtäkkiä kymmenen puisevaa kaalia maassa. Poimin sen päänupun, googlen mukaan tämän jälkeen kaali alkaa kehitellä sivunuppuja.

Hieman kookosöljyä pannulle ja kasvikset perään. Ja tuo parsakaali! Niin älyttömän pehmeää ja herkullista voinokareen kanssa!

Jeesusteippi korjaa kaiken

Kesäkurpitsat ovat alkaneet kukkia ja niissä on aivan superkaunis keltainen kukka! Kukka on avoinna vain hetkisen, esimerkiksi aamupäivän ajan. Kukkimisvaiheen jälken ei sitten olekaan tapahtunut mitään. En näe ainuttakaan kurpitsan alkua.

Kesäkurpan kukka on niin kaunis! (Ja kyllä, myös tämän hienon nimen on istuttanut päähäni isosiskoni.)

Kesäkurpitsat ovat muutenkin osoittautuneet minulle vähän hankaliksi, niitä oli alunperin 12 ja jäljellä on enää kolme. Osa menehtyi kylmyyteen kun heitin taimet pihalle Jaakon allergiakohtausten vuoksi. Yksi kesäkurpitsa ja kaksi baby-kurkkua ovat kuolleet siihen, että niiden varsi on mennyt tyvestä halki, jonka jälkeen kasvi on kuivunut tai sitten tyvi on mädäntynyt. Ja tietenkin yksi näistä kolmesta taimesta oli halkaissut tyvensä eilen.

Mutta ei hätää, kävin hakemassa jesaria ja teippasin varren takaisin kiinni. Kyllä toimii! Vai toimiiko, selviää parin parin päivän sisällä…