Veneessä asumisesta – turvavyö päälle ja kokkaamaan!

”3mh, oh, k + 2 kph. Taiten suunniteltu pieni asunto, jossa on kaikki mitä tarvitset. Hyvät säilytystilat. 365 merinäköala ja uima-allas takapihalla.”

No kuulostaahan tuo nyt ihan sairaan hienolta! Pieni reality-check tulee tietysti siitä, että Defyrillä on mittaa pisimmillään 12,98m ja leveyttä leveimmässä kohdassa 3,99m. Veneessä asumista on takanapäin 3,5 kuukautta, joten joko tässä uskaltaisi väittää tietävänsä, miltä paatissa elely tuntuu. Sanoisin, että tämä on ollut todella siistiä! Maisemilla on toki osasyynsä, mutta hermo palaa yllättävän harvoin siihen, että säilytystilaa on rajallisesti tai että lyön pään todella usein takahyttien kattoon. Defyrin tilat ovat kahdelle hengelle aivan ruhtinaalliset, mutta ahdistuskohtauksia ei tullut (ainakaan kovin montaa), edes Atlantilla, jossa meitä oli 7 ja aika lailla riittävästi tavaraa ahdettuna samoihin tiloihin.

Tajusin, että en ole yhtään esitellyt Defyrin tiloja, joten nappasin aamupalan teossa lomassa kuvia keittiöstä. Keittiö sijaitsee salongin sivussa veneen keskiosassa. Pääsääntöisesti tuossa on ihan superhyvä tehdä ruokaa ja pienemmässä kelissä keittiön ja salongin välissä oleva sohva estää suuremman kaatuilun. Isoon keliinkin on välineet, nimittäin turvavyö!

Keittiö vasemmalla ja salonki oikealla.
Keittiö vasemmalla ja salonki oikealla.
Turvavyölle on kolme kiinnityspistettä. Itsensä voi köyttää niin tiskaamaan kuin hellankin viereen. Huono puoli on, että noihin koukkuihin törmäilee, vaikkei kokkihommissa olekkaan. Atlantin ylityksen jälkeen oli hienoja mustelmia lonkissa.
Turvavyölle on kolme kiinnityspistettä. Itsensä voi köyttää niin tiskaamaan kuin hellankin viereen. Huono puoli on, että noihin koukkuihin törmäilee, vaikkei kokkihommissa olekkaan. Atlantin ylityksen jälkeen oli hienoja mustelmia lonkissa.
Täällä me syödään. Paitsi että ei kyllä syödä nyt. On nimittäin vähän liian kuuma hengailla sisällä.
Täällä me syödään. Paitsi että ei kyllä syödä nyt. On nimittäin vähän liian kuuma hengailla sisällä.

Säilytystilat veneessä on mielestäni ihan huippuja! Joka ikinen pieni kolo on oikeasti säilytystilaa. Paras ja ovelin piilo veneessä on maston juuressa olevan sohvan käsinoja. Onko se vain käsinoja? Eheii, ei tietenkään, siellä on pikkuinen kaappi!

Se on sohva!
Se on sohva!
Ei kun se onkin kattila- ja ruokakaappi! Atlantin ylityksellä ruokaa oli varastoituna lisäksi isojen sohvien alle, koko pöydän alla oleva tila ja muutama hedelmäpussi roikkui katossa. Ja tietty ulkona oli hedelmäpussit myös.
Ei kun se onkin kattila- ja ruokakaappi! Atlantin ylityksellä ruokaa oli varastoituna lisäksi isojen sohvien alle, koko pöydän alla oleva tila ja muutama hedelmäpussi roikkui katossa. Ja tietty ulkona oli hedelmäpussit myös.

Defyrissä on kaasuhella, niin kuin varmaan 99,9%:ssa veneitä. Suomalaista keksijämentaliteettiä edustaa purjevene Sailjet 40, joka tuli myös Atlantin yli. Siinä oli induktioliesi ja aika paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten vaikkapa sauna.

Kovalla kelillä on aina riski, että kattila tulee hellalta alas ja vedet syliin. Kokin olisikin suositeltavaa käyttää muovista essua ruoantekopuuhissa, jos ollaan aallokossa. Meillä oli Atlantilla 7 hengen kokkailuja varten järjettömän iso kattila, ettei vesi tulisi aallokossa laitojen yli.

Hella/uuni on kiinnitetty siten, että hella liikkuu todella liukkaasti aaltojen mukaan. Ja vielä hellan pihdit helpottavat kattiloiden pysymistä paikallaan. Meillä tämä toimii todella hyvin ja purjehduksen aikana ei olekaan tullut kattiloita hellalta alas.
Hella/uuni on kiinnitetty siten, että hella liikkuu todella liukkaasti aaltojen mukaan. Ja vielä hellan pihdit helpottavat kattiloiden pysymistä paikallaan. Meillä tämä toimii todella hyvin ja purjehduksen aikana ei olekaan tullut kattiloita hellalta lattialle.
Kun tarvitsee lisää tilaa ruoan laittoon, voi hellan kannen laittaa kiinni ja voila, laskutilaa löytyy!
Kun tarvitsee lisää tilaa ruoan laittoon, voi hellan kannen laittaa kiinni ja voila, laskutilaa löytyy! Myös tiskipöydän altaille on omat kannet.
Matkan aikana hellan kantta ei kannata sulkea, koska blenderin takana näkyvät purkit ja purnukat lähtisivät hyvää kiitoa milloin mihinkin suuntaan. Ne pysyvät kannen avulla paikoillaan.
Matkan aikana hellan kantta ei kannata sulkea, koska blenderin takana näkyvät purkit ja purnukat lähtisivät hyvää kiitoa milloin mihinkin suuntaan. Ne pysyvät kannen avulla paikoillaan.
Termarit vedelle ja kahville pysyvät paikallaan kahden kumpparin avulla. Tästä huolimatta olemme rikkoneet muistaakseni kolme Airamin termaria eri matkoilla Defyrin kanssa. Tämä versio on pysynyt ehjänä tammikuusta lähtien.
Termarit vedelle ja kahville pysyvät paikallaan kahden kumpparin avulla. Tästä huolimatta olemme rikkoneet muistaakseni kolme Airamin termaria eri matkoilla Defyrin kanssa. Tämä versio on pysynyt ehjänä tammikuusta lähtien.

Jääkaappeja meillä on kaksi, yksi arkkumallinen kaappi, joka on uskomattoman tilava! Pienempi kaappi on perinteinen ovesta avattava kaappi, mutta se on tällä hetkellä poissa käytöstä. Se vie turhaan sähköä, sillä pärjäämme yhdellä kaapilla vallan mainiosti.

Jääkaappiin meni esimerkiksi 13 kg lihaa, jugurtit, juustot, voit yms kylmäkama kolmen viikon ylitystä varten aivan heittämällä!
Jääkaappiin meni esimerkiksi 13 kg lihaa, jugurtit, juustot, voit yms kylmäkama kolmen viikon ylitystä varten aivan heittämällä!

TAIDETTA JÄÄKAAPISSA

Ja kun kerran jääkaapeista puhutaan, niin taidetta olisi tarjolla jääkaapin oveen! Joku ehkä muistaakin, että pidimme syksyllä siskoni Kaija Papun taidenäyttelyn jääkaapinovessamme. Näyttely on lähdössä kiertueelle ja kuka tahansa voi hakea taidenäyttelyä omaan jääkaappiinsa! Taidepläjäys on osa Pirkanmaan triennaalia, joten syksylle etsitään erityisesti Pirkanmaalaisia galleristeja. Mutta näyttely kiertää mihin tahansa! Kaijan blogista voit katsoa tarkempaa tietoa ja esille tulevia teoksia.

Kirjoitin jo silloin päivityksen taidenäyttelystä, mutta sanonpa vielä, että se oli ihan sairaan kivaa! Emme pingottaneet hirveästi tarjoiluista tai muusta (okei, koti ja tontti todella kaipasivat siivousta, sen teimme). Ja kämppäkin oli (on) vielä aivan kesken. Oli kuitenkin ihan erilaista kutsua ihmisiä kylään katsomaan taidenäyttelyä, suorastaan vähän jännittävää! Joten suosittelen kokeilemaan!

Taiteilijaa kuvaamassa.
Taiteilijaa kuvaamassa.

Taidenäyttely saaressa

SavedPicture-20149130526.jpg
Näyttelyn päätyö. (Kuva: Kaija Papu)

Kuvataiteilija Kaija Papun näyttely King of All the Animals pidetään meillä saaressa syyskuun ajan. Tarkemmin ottaen näyttely sijaitsee meidän jääkaapin ovessa. Ennen meitä näyttely on ollut Anssi 8000:n ja Maria Stereon jääkaapin ovessa, joten tässä tuli ihan suorituspaineita!

Avajaiset pidettiiin sunnuntaina. Aloitimme päivän siivoamalla. Sitten sitä jatkettiin siivoamalla ja vielä tunti ennen ensimmäisiä vieraita siivottiin. Tästä voi päätellä sitä, että teimme perusteellista työtä (ei suinkaan sitä, että alkutilanne olisi ollut jotenkin kaoottinen). Kärräsimme tavaraa pois saaresta neljä pahvilaatikkoa. Osa kesävaatteista meni varastolle, osa kamoista kirpparille. Okei ja pakko myöntää, että tavaraa laitettiin säilöön jopa saunaan, että näyttelyvieraat mahtuisivat mukavammin meidän pikkukotiin…

Ehdin juuri leipoa pullat kun ensimmäiset vieraat saapuivat iltapäivällä. Jaakko haki heidät satamasta sillä aikaa kun kaulin korvapuustitaikinaa. Ihailimme taidenäyttelyn ja kävimme läpi presidenttitietouttamme. Paras knoppimuisti taisi olla Aapolla, joka osasi kertoa pressoista kaikenlaisia stooreja. Hitsi, olisi pitänyt tehdä presidenttivisa näyttelyvieraille! Taidenäyttelyyn kuuluu olennaisesti skumppa, jota siirryimme nauttimaan laiturille. Sitten saapuivat jo seuraavat vieraat, eli saaren omaa porukkaa naapureista. Taiteilijakin pääsi paikalle muista velvoitteistaan!

SavedPicture-201491372829.jpg

Syksy Räsänen ja Pispala

Parhaan entreen tekivät kuitenkin tuttumme Helsingistä siinä vaiheessa iltaa, kun muita vieraita kuljeteltiin rantaan. Olimme facessa sopineet heidän tulostaan ja puhuneet kellonajoista. Mutta minäpä en muistanut lähettää viestiä, että missä kohtaa bussista pitää jäädä pois. Ja puhelinnumeroita emme olleet vaihtaneet. Siinä sitten luin viestin facesta, että kaverit ovat perillä. Bussin päättärillä. ”Että missäs se saari on?” No eihän se ole siellä päättärillä päinkään! Vaihdoimme viisaasti siinä kohtaa numeroita ja soitin kysyäkseni missä he ovat ja sattuuko meri olemaan lähelläkään. ”No tässä on tällainen silta ja sen vieressä laituri”. Kuulostaa ehkä epämääräiseltä sijainnilta, mutta koska oli veneellä jo liikenteessä, oli helpottavaa kuulla, että he ovat meren ääressä. Autolla koukkaaminen Suvisaariston kärkeen olisi ollut tolkuttoman pitkä matka. Huristelin TG:llä illan hämärtyessä kohti oletettua paikkaa ja katselin bussin linjakarttaa sekä merikorttia. Vaikutti siltä, että he olivat Moisön sillan juuressa. Siellä emme koskaan ole ajaneet ja merikortti näytti metrin syvää vettä. Ilta alkoi jo hämärtää tai itse asiassa pimetä. Nostin moottorin niin ylös, että ei nyt ihan joka kiveen osuisi ja putputin hiljaa lahteen. Toisaalta ajattelin, että jos en pysty näkemään pimeydessä kiviä, niin ehkä niitä ei siellä olekaan. Vettä oli lopulta oikein riittävästi ja löysin meidän näyttelyvieraat laiturilta huiskuttamasta. Pääsimme tekemään Suvisaaristokierrosta pimenevään iltaan. Nostan hattua Helsingin seikkailijoillemme, melkoinen iltaretki!

Pääsimme siis tekemään vielä yhden näyttelykatsauksen, tällä kertaa pimeyden ympäröidessä mökin ja takkatulen loimottaessa. Skumppakin vaihtui teehen. Upea päivä kaiken kaikkiaan ja mahtava nähdä eri vieraita aivan uudenlaisessa kontekstissa!

V__4A16

Hymyä huuleen taiteilija! Näyttää melkein siltä, että osaisin kuvata järkkärillä. Oikeasti minun ainoa kamerani on Lumia ja kuvaan sillä esimerkiksi kaikki blogin kuvat…