Viime torstain työpäivän jälkeen oli aika väsynyt olo. Jaakko oli ollut koko päivän raksalla hommissa ja kumpaakaan ei huvittanut lähteä minnekään. Sisällä kerrostalossa nököttäminen tuntui kuitenkin suorastaan rikokselta kaunista heinäkuun iltaa kohtaan, joten Jaakko ehdotti retkeä veneelle. Ja nimenomaan veneelle, ei otettaisi köysiä irti, vaan istuttaisiin ihan vain kotisatamassa. Ajatushan oli aivan täydellinen! Minä lähdin koirien kanssa kävelemään satamaan ja Jaakko haki kaupasta eväitä. Hän toi autolla eväät, peiton ja koirien pedin mukana. Kyllä, parin tunnin reissua varten tarvitaan näköjään PAKETTIAUTOKYYTI tavaroita varten!
Avasimme Huskyn takaistuimme leveäksi pediksi ja sukelsimme peiton alle. Vielä viime viikolla peitto oli tarpeen, tuolla oli oikeasti vilpoisa tuuli!
”Jatka vain katsomista sinne toiseen suuntaan. Minä voin hoitaa tuon lohileivän. Ja rapumössön.”
Nyt oli eväät! Jaakko haki savulohta, salaattia, juustoa ja rapumössöä rieskojen päälle.
Sompa ja Pipokaan eivät jääneet ilman herkkuja. Lampaankorvat borderin käsittelyssä.
”Onneksi voi juoda maitoa eikä kaljaa!” Ihan oikeasti, niin se sanoi! Lätsänä tyylikäs Fred Olsen laivayhtiön lippis, jonka ostimme Sallan kanssa Jaakolle yllärinä Kökarin Havspaviljongenin sataman kirppikseltä viime vuoden saaristoreissulta.
Illaksi nostimme vielä kuomun ylös ja jatkoimme lehtien lukua. Paitsi sompa, joka vahti tarkkaavaisesti sataman kulkijoita.
Kympiltä totesimme, että on aika mennä kotiin, sopivasti auringon paistaessa kauniissa väreissä.
Kotona taas!
Viime viikonloppuna muutimme takaisin saareen hieman yli viikoksi. Jee! Ja pakko sanoa, että luontotelkkari on tarjonnut ohjelmaa taas tarpeeksi. Kavereitakin eksyy tänne kylään paremmin kuin kaupunkiin.
Olimme juuri tulleet takaisin saareen, kun ystäväperhe tuli kylään. Istuimme laiturilla, kun tiiranpoikanen parkkeerasi Huskyn moottorin päälle huutamaan ruokalähetyksen perään.
Ja sieltä sitä tuli.
Kerta toisensa jälkeen vanhemmat toivat pikkukaloja kiljuvaan suuhun. Olimme tiiranpoikasen kanssa onnekkaassa asemassa. Tai ehkä meillä oli vielä paremmat oltavat. Pennunpötkäle sai kolmipiikkejä ja mitä lie, ystävämme toivat meille kuohuvaa, kahta herkullista juustoa ja keksejä. Ihanaa olla taas kotona!
Ps. Aamulla ennen töihin lähtöä bongasimme saaripupun. Se on siis hengissä! Näimme myös nuoren rantakäärmeen ja kaksi peuraa takapihalla. Koirat ehtivät nähdä vilahdukselta nuo isoimmat luontobongaukset ja herättivät varmaan koko saaren haukullaan, kun ne katosivat peurojen perässä metsään vain tullakseen hetken päästä takaisin.
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Kolmen kopla hyvää ruokaa. Mie goreng nyhtiksellä oli minun mielestä voittaja, Kaija tykkäsi eniten omasta punajuuri-vuohenjuusto pastastaan. Jaakolle Mie goreng ja kylmäsavulohipasta kamppailivat tasasijoilla.
Uudet veneet jonossa Suomenlinnan laiturilla
Ensin kävelimme tietenkin K-Markettiin hakemaan jäätelöt. Veneilijöille tiedoksi, että K-Marketin laituri näyttää olevan paikallaan, joten kauppareissu onnistuu helposti veneelläkin.
Kivimuureissa oli väriä! Ne toimivat myös todella hyvin tuulensuojana.
Tämä marjapuuron värinen punainen on yksi suosikkikivitaloväreistäni.
No tällaisenkin sisäänkäynnin voisin ottaa! Ja tuon kauniin oven. Koko rakennuksenkin!
Ja siitä yhteen käytävään! Taskulamput jäivät kotiin. Ensi kerralla nekin messiin.
Yhden käytävän varrella oli useampi huone, jonka ikkunat paljastavat valtavan seinän paksuuden. Ensimmäisessä huoneessa oli menossa kuvaussessio ikkunan luona, kun kuvattava istui ikkuna-aukolla katsomassa kaihoisasti ulos. Toisessa huoneessa sama tapahtui italiaksi. Kolmannessa huoneessa kuvaukset olivat juuri päättymäisillään. Neljännen huoneen kuvausspotti oli vapaa, joten otimme heti asemat ja Jaakko pisti parastaan eteerisenä komistuksena!
Hiekkarannalle oli kertynyt rakkolevää. Siitä voisi poimia puutarhaan hyvää typpilannoitetta!
Näköalat ulkosuihkusta ovat todella hyvät. Ehkä voi joskus olla vähän vilakka tuuli!
Aika hieno on myös urheilukentän sijainti.
Telakkasataman puolella Jaakon suosikki oli valkoinen kaksimastoinen purjevene.
Joskus täytyy tulla paikan päälle katsomaan miten nuo vesisulkuportit pelaavat, kun vesi poistetaan.
Kotia kohti!
Pitkällä putkella sain taltioitua Helsingin ilotulitusta (ainakin luulen niin). Sitten vain kohti vuoden 2018 seikkailuja!
Webasto puhaltaa muuten märän veneen ikkunat puhtaaksi. Ihanaa ettei satanut!
Monella veri vetää vesille kun se on mahdollista. Meitä tuli vastaan kolme venettä ja yksi meloja. Ja mikäs siinä sään ollessa kohtuullinen!
Pavenilla oli vielä rauhallista. Toukokuuta odotellessa!
Ollapa oma saari, voisi joku toivoa… Tällä mökillä saa varmasti kokea upeat syysmyrskyt!
Etenee, etenee!
Nappasimme veneen kiinni laituriin Nokkalan Majakalla.
Sitten syömään!
