Pääsiäisloma oli pitkä ja aivan super! Olin vielä ottanut pääsiäisen jälkeisen tiistain ja keskiviikon vapaaksi, mikä teki lomasta ihan överipitkän. Ilmat oli niin hienot, että olemme vain hengailleet ja huhkineet pihalla.
TG-vene saatiin tosiaan vesille ja lauantaina lähdimme hakemaan vieraita. Avaimen kääntö virtalukossa ja… mitään ei tapahdu. Paatti ei inahdakaan, sillä akku oli loppu. Ja siis todella aivan finito, koska se oli ollut verkossa latauksessa koko yön. Uskollisen pikkubusterin Yamaha hörähti onneksi käyntiin ja pääsimme hakemaan ekan setin vieraita. Jaakko sai heidät ovelasti suostuteltua Bauhausiin jollain verukkeella, jotta samalla reissulla saatiin myös uusi akku. Kotona seurasi mekaanikon töitä (ei minulle, jos joku niin erehtyi luulemaan!) ja pääsimme kuin pääsimmekin Suvisaariston ympäriajelulle ja jäätelölle Suinonsalmen laiturikioskille!
”Muista aina: liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Laula raikasi laiturilla kun grillasimme ruokia. Laulajia ei kuitenkaan näkynyt missään.
Pikkukoira tutkii ihmeissään laatikkoa, joka sisälsi…
…laulavat laatikkotytöt! Pirteät kaksoset kävivät saaressa tekemässä meidän elämästä seikkailun. He auttoivat minua esimerkiksi taimien siirtämisessä ulkoa sisään. Se päätyi noin neljässä minuutissa siihen, että toinen viiletti ilman ulkohousuja takaisin isän ja äidin luo ja toinen juoksi rantaan kiipeilemään kivisillan rantakivillä. Minä seisoin taimien kanssa keskellä pihaa ja ihmettelin mitä tapahtuu, kunnes pinkaisin rantaan toisen perään. Huh, lastenhoitoskillsseissäni on hiomista!
Nokka kohti Porkkalaa
Sunnuntai oli kahvitteluiden ja retkien päivä. Päätimme lähteä Porkkalaan katsomaan, mitä juuri avannut Cafe Porkkala tarjoaa. Meitä oli matkassa kolme. Jaakko oli tarkistanut reitin, kartan perusteella näytti siltä, että pääsemme melkein perille asti veneellä. Ups, vaan ei päästykään, matala silta esti etenemisen. Niinpä laitoimme veneen kiinni johonkin satamaan vain huomataksemme, että satama oli aidattu ja portit lukossa. Löysimme kuitenkin metsäreitin, jonka pikkupolkuja päästiin autotiellä ja kilometrin kävelyn päässä odotti munkkirinkilät.
Venekausi on alkanut, mutta bensikset vain pysyvät kiinni. Kanisterihommia siis…
Matka Porkkalaan oli kelien puolesta kyllä todella ihana. Tyyntä ja upeat maisemat!
Oli pakko pyytää säännöllisin väliajoin kuvausbreikkiä! Nina kuvaamassa avomerimaisemaa.
Noista ikkunoista kelpaa katsella merelle!
Visitors from Espoo ja kioskin pitäjät. Munkkirinkilät oli hyviä, suosittelen!
Rysäkari. No sehän on aika eri suunnalla kuin Porkkala? Tässä välissä kävimme kotona naapurilla kahvilla (sain mintuntaimia ja parhaita muffinsseja, joita olen ikinä syönyt! Salaisuus oli suklaan määrässä!) ja vielä grillasimme pienet safkat. Sitten lähdimme heittämään Ninaa Helsinkiin, luonnollisesti vähän kiemurrellen. Aika harvoin on näin tyyntä.
Kotimatkalla jälleen kaunis auringonlasku.
Loppuloma puutarhahommissa
Oikeasti tervehdin torstain ja perjantain työpäiviä jo aika ilolla. Olin vetänyt niin asenteella puutarhahommia muutaman päivän, että keskiviikkona en enää pystynyt lapioimaan mitään, koska selkä vihloi kipua vähän joka suuntaan. Sanotaan istumatyöstä mitä vaan, niin en kyllä ole sillä onnistunut saamaan selkää ikinä tähän kuntoon. Mutta hei, loput viljelylaatikot on paikallaan ja tervattu (okei ne pitäisi vielä täyttää), ruusuja on revitty irti, puita kaadettu ja risusavottaa tehty, multaa kannettu saareen yms yms. Olen jo istuttanut viljelylaatikoihin kukkakaalin, mansikan ja purjon taimet. Pari viikkoa sitten istutetut sokeriherneet, retiisit ja tammenlehväsalaatit ovat jo hyvällä alulla. Mikään ei ole toistaiseksi kuollut pakkaseen, täällä on ollut vain yksi tai kaksi astetta yöpakkasia. Huomenna istutan parsakaalit. Meillä on sisällä niin paljon taimia, että pakko testata vähän niiden kestävyyttä!
Kurtturuusun juuri. Miten se voi olla noin pitkä?! Meillä on varmasti vielä monta taistelua edessä näiden ruusujen kanssa.
