Minulla oli tiistaina vielä vapaapäivä ja pidin puutarhapäivää pihalla rakennellen. Pääsin nauttimaan upeasta kevätauringosta koko päivän ja samalla huomasin, että luonto on herännyt todella eroon. Joka puolelta kuuluu lintujen ääniä ja kaikenlaista vipellystä. Kävimme koirien kanssa pikkusaaressa, kun ensimmäiset lokit aloittivat kiljahtelunsa. Ne pesivät usein pikkusaaressa ja omivat paikan täysin itselleen. Jopa nyt, vaikka olivat vasta tulleet paikalle, olivat kolme lokkia aivan pöyristyneitä, kun kehtasimme tulla heidän mailleen kallioille maisemia ihailemaan.
Keskiviikkona paistoi pieni ilta-aurinko ja sain lisää kuvia joutsenista. Joutsenien pieni ankkalampi oli levinnyt hieman isommaksi aurinkoisessa säässä. Tänään pidin etäpäivän ja päivän aikana huomasin, että pieni aukko oli kasvanut entisestään. Lammen ja meidän pikkusaaresta lähtevän railon väli oli merkittävästi pienempi, kuin kaksi päivää sitten. Päätinkin mennä pikkusaareen katsomaan, kun Jaakko ylittää jäätä, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä paitsi oli upea aurinkoinen hetki, saisin hienot kuvat, kun hän potkuttelisi kotiin.
Rannasta lähti joku sorsa-tyyppi minua karkuun. Ja kun sihtailin Jaakkoa kameraan, kuului alta 10 metrin päästä hurjaa räpiköintiä. Jään alta pulpahti pintaan jokin tukkasorsa (huh en ole kova lintutieteilijä) ja lähti hirveällä kiireellä minua karkuun. Minussa heräsi luontokuvaaja ja ajattelin saavani loistokuvan lähellä olevasta linnusta ja vielä juuri sopivalla linssillä & kameran asetuksilla! Tähtäys ja klik! ….. mitään ei tapahdu. Kameran akku loppu. Argh!
Siinä vuoden luontokuvaa ottaessani ei tullut niin tarkkaan katsottua Jaakon etenemistä, mutta sieltähän se hienosti tuli railon ohi, joten homma kunnossa. Paitsi että eipä ollutkaan! Perillä Jaakko kertoi, että meinasi tippua railon jälkeen jäihin. Potkukelkan alla oli murtunut iso jäälohkare ja alkanut vajota. Jaakko ehti potkutella onneksi kovemmalle jäälle, ennen kuin meni mereen asti. Pelästyä ehti kuitenkin. Onneksi mitään ei sattunut ja tietty olisi ollut hyvät varusteet päällä, mutta silti. Jäällä on nyt sitten petollisia heikkoja kohtia, joita pitää varoa.
Joten me taidammekin tässä iltasen pohtia, että kuinka huomenna mennään töihin… Katsotaan!
Joutsenten siipien lätkytys on huiman kuuloista!
Joutsenten pesuhetki jäällä.
Vielä tiistaina ankkalampi oli pieni kaistele, nyt se on auki rantaan asti ja leveyssuunnassa isompi.
Sompa näki ensimmäistä kertaa joutsenia kunnolla. Kovasti kiinnosti, mutta vähän jännitti. Vanhempi Pipo olisi mielellään tehnyt pienen jahtireissun, mutta uskoi kun kielsin.
Joutsenet äkkäsivät Sompan ja kävelivät hiljalleen poispäin.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa