Olemme muutamana vuonna viettäneet joulun välipäiviä Rukalla ystävien luona ja niin teimme tänäkin vuonna. Saavuimme illalla tapaninpäivänä ja löysimme kaverit Colorado-baarista. Roosa kysyi heti, että lähtisinkö seuraavana päivänä Riistitunturille seikkailemaan. Ilman muuta ja niinpä siideri jäikin yhteen. Mukaan lähtisi myös Teija, joka saapuu paikalle Hossan kansallispuiston upeista maisemista.
Seikkailuvälineinä toimi metsäsukset. Tai siis lähestymissukset tai liukulumikengät ja mitä nimiä niillä nyt olikaan. Joka tapauksessa ne ovat 125cm pitkät leveät sukset, joissa on pohjassa nousukarvat. Sukset toimivat hyvin umpihangessa, eivät lipsu nousuissa ja vähän voi laskeakin.
Riisitunturi
Minulla oli vähän kyseenalaiset varusteet, kuten liian pienet laskuhousut, pitkinä kalsareina kesäiset juoksuhousut ja joko todella ohut kuoritakki tai sitten lähes polviin asti ylettyvä kaupunki-untuvatakki. Jaakko riensi apuun varustepuolella ja sain häneltä lainaan laskuhousut sekä untuvatakin, jos kuoritakissa tulisi kylmä. Pakkasta oli 19 astetta, mutta tunturissa vain 16 astetta. Ihan tarpeeksi kuitenkin! Ajelimme Riisitunturin parkkikselle, emmekä olleet ainoita reitin kiertäjiä.
Matkalla varrella värit ja kontrastit olivat tyystin kadonneet, oli vain sinisen sävyjä ja horisontti peittyi sumuun.
Onneksi myös Roosa tykkäsi kuvata niin en ollut ainoa, joka halusi pysähtyä photo-momenttien kohdalla.
Postikorttimaisemaa oli oikealla ja vasemmalla.
Tunturin laelta ei tänään nähnyt kovin kauas. Riisitunturi on loiva kuin mikä, joten oli ihan outoa ajatella, että ollaan alueen korkeimmalla huipulla.
Kohti taukomajaa! Roosa ja Teija laskevat päivän ”jyrkintä” mäkeä.
Autiomajalle lämmittelemään
Alkumatkasta tuuli oli tullut mukavasti selän takaa, mutta tunturin laella ja siitä eteenpäin tuuli pääsi jäähdyttämään etenkin minua. Viimeistään tässä kohtaa tuli selväksi, että olisi pitänyt kuunnella Jaakkoa ja ottaa hänen merinovillaiset pitkät kalsarit. Kesän juoksuhousut eivät todellakaan lämmitä. Onneksi minulla oli hänen untsikka mukana, sen kietaisin päälleni tässä kohtaa.
Majalla oli yksi porukka paistamassa makkaraa ulkona. Me painelimme sisälle, jossa oli vielä pieni lämpö jäljellä. Vieraskirjan mukaan joku Espoolainen porukka oli ollut siellä edellisen illan yötä. Pysähdys oli minulle pieni taivas, sillä jalat pääsivät lämpenemään ja loppumatka autolle sujui mukavasti. Ehdimme sopivasti perille hyvissä ajoin ennen hämärää.
Olen selvästi löytänyt itselleni talvilajin! Hiihtely näillä suksilla oli mukavaa ja kiireetöntä, eikä siinä ollut liikaa suorittamisen makua. Umpihangessa meno oli parasta. Monta suositusta, kannattaa kokeilla!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa