Raksa etenee, etenee! Viimeksi puhuttiin Kiinan muurin rakentamisesta meidän raksakuopan pohjalle tai sellaiseksi se ainakin nimettiin. Nyt muuri on muurattu valmiiksi ja sen rannan puoli rapattu sileäksi odottamaan bitumin lisäystä. Bitumia laitetaan estämään kosteuden hiipimistä muurin läpi.
Muuri on laitettu kosteuden eristämiseksi osaan rakennuksen alapuolelle. Pienessä osassa talon alla ei ole muuria, mutta sinne on laitettu salaojat ja pumput. Kuoppa on sellaisella korkeudella, että jos merivesi nousee 1,5m, niin se hulahtaa suoraan rakennuksen alle. Ja sehän ei ole mikään aivan ennätyskorkea vesi. Tämän vuoksi muuri on hieman maan tasoa korkeammalla. Lattiatasoon se ei kuitenkaan yllä, jotta tuuletus säilyy.
Rakennuskuoppaan ajettiin soraa Gehlillä. Siitä halutiin tehdä tasainen, sillä rakennuksen alle tulee todella hyvää kylmää säilytystilaa.
Soran kuskaaminen Gehlillä helpotti pohjan tasoitusta jo melkoisesti, mutta levittäminen tapahtui kuitenkin käsipelillä.
Pohja alkaa olla tasainen.
Sora on paikallaa, samoin lattian runkolaudat. Osassa talon alla pystyy kävelemään, jee!
Lattia ja osa terasseista on kohdillaan!
Talon rakentamisessa on kohtia, jolloin kaikki näyttää hurjan isolta tai tajuttoman pieneltä. Runkolautojen kohdalla kaikki näytti ensin todella isolta, mutta kun runkolautoihin laitettiin poikkipuut, näyttivät tilat taas pienemmiltä. Tarpeeksi sitä tilaa kuitenkin on, sillä alle 40 neliön mökin jälkeen kaikki tuntuu loputtoman suurelta. Ainakin hetken aikaa!
Pohja on aika lailla siinä! Terassia on jo mukana, vaikka rannan puolen terassit uupuukiin. Sisääntulon terassi on tuossa oikealla romuläjän kohdalla. Laiturilta on lyhin matka juuri tuohon kulmaan. Vasemmalla on saunatilat.
Tässä näkyy valkoisella maalilla rajattuna sauna, suihkutilat, tekninen tila, pukuhuone ja vessat.
Sauna yms on tämän kuvan ulkopuolella oikealla. Vasemmalla ja keskellä on olohuone sekä keittiö. Etualalla on takka. Perällä on makuuhuone. Kaikki tumma puu on terassia. Rannan puolen terassien runkolaudat puuttuu vielä.
Näin se etenee päivä päivältä! Seuraavaksi tehdään loppujen terassien runkolaudoitus ja sitten päästään seinien kimppuun!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Vene oli keskustan satamassa, mikä oli todella kätevää. Kävely Tallinkilta veneelle oli lyhyt. Sadama Turgissa kävimme ostamassa päivän eväät ja lähdimme samantien matkaan.
Oikeanpuoleisella tulimme ja vasemmanpuoleisella lähdimme! Ehdimme satama-altaasta ulos ennen kuin Tallink lähti uudestaan matkaan.
Alkumatkasta saimme purjehtia parikin tuntia! Tuuli oli aika vienoa, mutta etenimme mukavasti yli 6-7 solmua.
Anne on toista kertaa purjeveneessä ja halusi oppia kaiken. Keli oli erittäin passeli ajoharjoitteluun!
Purje löytyi, mutta skuuttiköysiä sai etsiä ihan huolella sitloodan syvistä laatikoista. Samalla tuuli vain laski ja lopulta totesimme, että ei maksa vaivaa. Volvo Penta pörisemään.
Näkyykö tuulia?
Tuulten sijaan näkyi paljon rahtialuksia.
Mutta niin lämmin minulla ei ollut kuin Annella ja Jaakolla. He kävivät UIMASSA! Kuulemma tyynellä kelillä kuuluu uida. I don’t think so, mutta kaksi kertaa nämä rohkelikot kävivät vedessä. Toisella kerralla ei ollut kuulemma edes kylmää. En usko sitäkään!
Näimme matkalla sataman jälkeen vain yhden veneen meidän lisäksi.
Genaakkeri ehdittiin viedä nokkaan asti, mutta lopulta keulassa päästiin nostohommien sijaan vain lekottelemaan.
Näyttää siltä, että veteen alkaa jo kertyä levää. Tosin veikkasimme tätä myös männyn siitepölyksi. Eikö nyt ole vielä liian kylmä vesi levälle?
Tässä joutui jo laittamaan vaatetta! Tähyilin Hangon sisääntulon keppejä, jotka näkyivät vähän huonosti, sillä ne olivat suoraan kirkaassa auringon sillassa.
Perillä! Isä ja koirat tulivat juuri, kun saimme veneen kiinni laituriin. Olimme varanneet paikan ja kertoneet, että tulemme vasta 21-2200 aikoihin. Satamassa riitti tilaa, mutta oli mukava tietää, että paikka odottaa varmasti myöhäänkin saapuvaa.
Sataman kauniit värit.
Mastot värittivät Espoon horisonttia.
Reitillä on muuta poiju, joista ensimmäinen oli Melkin länsipuolella.
Poijulta käännyttiin melkeinpä suoraan kohti etelää ja seuraavaa poijua, joka sijaitsi about 1/3 matkassa Viroa rannikkoa kohti.
Pienemmistä veneistä tämä Earl Grey oli Jaakon suosikki!
Välillä saatiin ihan säpinääkin merkille tultaessa. Tyyne ja Kind of Magic ottavat mittaa toisistaan.
Kind of Magicin gastit antavat parastaan ulkolaidalla roikkuessaan!
Harva lähestyi merkkiä spinnu ylhäällä, mutta First 40:ltä se hoitui.
Arielilla otettiin ensimmäinen merkki rauhallisesti pelkästään isopurjeen voimin. Emme olleet ainoat seuraamaan tulleet paatit. Mukana pyöri myös esimerkiksi Targa ja musta Husky R7. Ai että sen runkoväri on kaunis!
Monta nokkaa ja kaksi venettä!
Kun katseli Arielin keulagastien toimia purjeennoston valmistelussa, näytti kuin he olisivat taistelleet merikäärmeen kanssa. Kyllä kävi mielessä, että tämän veneen purjehtiminen yksin maailman merillä antaa taatusti haastetta!
Ariel liikkui pelkällä isolla meidän vieressä 15 – 17 solmua. On se aikamoinen laite!
Purje ylös ja sitten Ariel tosiaan lähti!
Muutama lyhyt puhe pidettiin ja saimme kuulla myös erittäin hyvää musiikkia. Ja NJK:n klubirakennus, se sopi aika hienosti perinteisen purjehduskisan läksiäisten taustalle!
Isä ja tytär. Kamu Stråhlman on suunnitellut Tapion veneen kunnostamisen.
Juhlajuomat ja vene. Kyljet hohtavat valkoisena!
Pakko sanoa, että 36 jalkainen vene ei näytä mitenkään suuren suurelta NJK:n laiturin muiden veneiden joukossa. Miten tähän paattiin edes mahtuu 9 kuukauden ruoat?
Kiinnityshihna lifelineille kulkee molemmin puolin ”formulakoppia”.
Veneestä huomaa, että siinä on mietitty purjehtijan pysymistä veneen sisäpuolella. Kaiteet ovat korkeat ja kädensijoja on paljon, sekä ulkona että sisällä.
Peräsin on pitkä. Kiinnittämällä jatko-osan, pystyy venettä ohjaamaan suoraan sisältä. Autopilotti ei kuulu varustukseen, mutta tuuliperäsin sentään löytyy.
Sisäänmenossa on suojaava hytti. Portaiden yläpuolelle voi laittaa levyn tuoliksi, jolloin tähystyspaikasta tulee entistä mukavampi.
Kopin saa suljettu vesitiiviiksi.
Tuolla sitten istutaan aaltojen pyyhkiessä veneen yli.
Aurinkopaneelit sallittu. Voisin kuvitella, että Robin John-Knoxton käytti dieseliä virran tuottamiseen? Tällä kertaa käytössä on aurinkopaneelit.
Kaksi punkkaa molemmin puolin. Myrskypunkat on vielä asentamatta. Huomatkaa varaava lämmitin, aika hieno!
Kipparin navigointipöytä näyttää vähän eriltä kuin mihin nykyään on totuttu.
Yksinkertainen pentteri löytyy heti portaiden vasemmalta puolelta.
Suotuisia tuulia ja lempeitä aaltoja!
Jänis istui luodolla katsomassa merelle, kun tiirat hyökkivät sitä kohti. Lopulta ne rauhoittuvat. Ehkä tiirat ymmärsivät, että tämä ristisuu puputtaa vain kasviksia, ei linnunmunia.
Tässä mennään vauhdilla! Pupujussi näyttää itse asiassa vähän kengurulta.
Talvisesta kuvasta näkyy hyvin, että vettä kerääntyy etenkin tähän syvimpään nurkkaan aika paljon.
Kuopan toinen puoli on huomattavasti korkeammalla. Syvin kohta jää tämän kuvan oikeaan reunaan, lapiosta eteenpäin.
Jos minä tässä vähän nojailen lapioon, niin etenisköhän nämä hommat itsekseen?
Tuohon ruskeaan pömpeliin salaojat vievät veden ja siellä on sitten pumppaamo, jolla vesi poistetaan.
Sitten kaivettiin kuopan seinämää, sillä salaojaputki piti saada juuri sellaiseen kohtaan, josta ei oltu ruopaistu kaivinkoneella. Lupasin tehdä kaivuuhomman, sillä Jaakko teki sillä aikaa jotain järkevämpää. Ja ei, ei taatusti naurattanut koko aikaa, vaikka homma ei ollutkaan mikään jättimäinen!
Hymy alkaa hyytyä pylväspuistossa…
Jaakko tasoittaa kuoppaa salaojien laittamisen jälkeen. Tämä pää raksakuopasta nostetaan maan tasalle. Onkin aivan oudon näköistä, kun syvä kuoppa on nyt täytetty!
Okei, tässä katolta otetussa kuvassa Gehl ja sorakasa näyttävät lähinnä lego-leluilta. Mutta ihan oikeasti, sitä soraa on paljon!
Muurin antura on valettu. Jaakko on tuonut harkot vasempaan laitaan odottamaan muurausta.
Kuva on otettu syvän montun puolelta, joka on jo nostettu maan tasalle. Reunamuuri tulee tähän asti kallioon ja sen oikealle puolelle tuodaan kiveä.