Düsseldorfin venemessuilla oli purjeveneiden lisäksi julmettu määrä moottoriveneitä. Huomaamme kuitenkin katselevamme aika pitkälle pohjoismaisia veneitä. Niissä on Itämeren aaltoon sopiva pohja ja sieltä löytyy suosikkimateriaaliamme alumiinia.
Viimekesäiset reissut ovat kirkastaneet minulle millaisen moottoripaatin tällä hetkellä haluan. Aina toiveena on ollut alumiinikoppivene, mutta nyt siihen tulisi lisänä myös nukkumismahdollisuus. Penttereistä ja muista viis, mutta heinäkuun saaristoa kiertäneenä oli selvää, että tarvitsemme veneeseen nukkumispaikan. Huskyssa pystyy nukkumaan ja se on ihan mahtavaa! Ei tarvitse soitella eri saariin ja kysyä hotellipaikan perään. Toisekseen veneen pitää olla niin pieni, että sillä voi lähteä laiturista vaivattomasti yksikseen liikenteeseen ja että ruuhkasatamassa sille löytyy aina oma kolo. Tällaista venettä emme ole vielä löytäneet, vaikka monta kaunista alupaattia on vastaan tullutkin. Useimmiten pienemmistä puuttuu nukkumismahdollisuus ja loput on liian isoja. Ja sitten Düsseldorfiin tsekkaamaan tarjontaa!
Alumiinia, alumiinia!
Tehdäänpä ensin katsaus harmaaseen. Ja erityisesti koppiveneisiin. Tällaista tarjontaa löytyi Düsseldorfista!
Eteläisellä naapurimaallamme oli osasto, johon oli kerätty eri valmistajien veneitä ja sieltä löysimme tämän superkauniin työjuhdan! Jos siis tarvitsisin työveneen saaristoon, niin voisin huristella tällä menemään. Kopin edessä oli vielä kelpo nukkumapaikka.
Aluventurella oli myös vähän pienempi kalastusvene, jossa oli pressukoppi. Hyvän näköinen sekin.
Aluventure vastasi myös tyylikkäimmästä veneen mallin kirjaamisesta veneen runkoon.
XO Explorer oli ensiesittelyssä Düsseldorfissa. Tässä olikin sellaiset penkit kuskille & kaverille, että oksat pois. Jonkin verran saa notkua ennen kuin jouset osuvat pohjaan… Ja miltä se näytti ulkoapäin? Joutuu menemään Vene-messuille katsomaan, sillä minulla ei valo riittänyt kuviin rungosta. Vene oli vähän pimeässä paikassa. Jaakon maireasta hymystä voi kuitenkin päätellä jotain!
Ruotsalainen Marell oli kaunis tuttavuus! Ja täytyy sanoa, että kuskin paikkaan oli ainakin panostettu.
Kartturit joutuvat istumaan vähän taaempana, mutta se ei haittaa. Veneestä oli aika hyvät näkymät ulos ihan joka paikasta!
Yllätykseksemme löysimme satamia esittelevästä hallista yhden alumiinipaatin lisää! Tämä on saksalaisten suunnittelema ja tehty Venäjällä. Ihan vimpan päälle viimeisteltyä jälkeä se ei ollut, mikä näkyi myös hinnassa.
Sisältä vene oli kyllä aika askeettinen.
Pitkästä aikaa kävimme Buster Cabinin sisällä. Ja kappas vaan. Siinä näyttäisi olevan pieni alumiinivene, jonka takapenkin saa kuin saakin sängyksi. Tätä piti ihan testata. Vielä kun vaihtaisi kuskin ja kartturin penkit paremmiksi, niin tässähän ollaan lähellä sitä toivevenettä! Mutta. Jos jostain voi vähän narista, niin tuo tuulilasi voisi olla vähän tyylikkäämpi, vai mitä?
Jaakon ihastus ja lasikuitua
Jaakko meni lähes pyörälle päästään ja kävimme ainakin kolme kertaa katsomassa…. uudistettua Axopar 28:a! Niin vain vei kotimaassa suunniteltu voiton unelmoinnissa. Uudistetussa versiossa on korkeammat varalaidat ja hieman enemmän leveyttä. Muutenkin pakko myöntää, että hytissä oli väljempi liikkua kuin mitä olin muistellut. Se tuskin oli täysin lisätyn 10 sentin ansiota, vaan pikemminkin olin päättänyt, että veneen koppi on vähän ahdas. Isä ei ollut edes käynyt Axoparissa, joten hän sai seikkaperäisen perehdytyksen veneeseen ja etenkin sen after cabin-malliin, jonne mahtuu hienosti nukkumaan.
Onhan se kyllä kaunis!
Sekä kuskilla että kartturilla on hyvät penkit.
Ja kattoluukku aukeaa isoksi napin painalluksella!
Finnmasterin T7:n kävimme katsomassa pari kertaa. Siinä on kyllä todella hyvä retkeilypotentiaali! Hytin ovi on tyylikäs kuin mikä ja muutenkin tilaa on. Voisin kuvitella tämän saaristoon heinäkuussa!
T7:n ratissa.
Pilot7 Weekendiä olen kuolannut jo jonkin aikaa. Silloin kun löysin sen, olin varma, että se olisi meille täydellinen vene. No, alumiini puuttuu, mutta muuten se olisi kyllä aika näppärä retkeilyvene!
Onnittelut! Bella 620 Cabin valittiin vuoden moottoriveneeksi kokoluokassaan!
Targan 32 -versiossa oli nostettu keulan hytin korkeutta. Ero aikaisempaan oli aikamoinen, tilaa ja tilan tuntua oli enemmän. Tsekkasimme myös 46:n. Siellä voisi todellakin asua!
Kävimme katsomassa Sargon pienemmät veneet. Tätä 36:sta ihailimme vain ulkoa, tyylikäs!
Storbåtar (siis ne tosi isot)
Superjahtihallissa on aina pakko käydä ja joka kerta jaksan ihmetellä sitä, että kuinka ne veneet on sinne halliin saatu! Paatit ovat toinen toistaan isompia. Hintalaput ovat sellaisia, että voi olla tyytyväinen siitä, että unelmoi purjeveneistä. Isotkaan purjeveneunelmat eivät ole samassa luokassa kuin keskisuuret moottoriveneunelmat. Mutta unelmoijia tässä hallissa riitti. Niin kuin vaikka se ruotsalainen rouva, joka huikkasi miehelleen veneen kannelta, että ”Nää… Gillar inte den här färg, borde vara den där gråa båten!”
Superjahtihallin isoin vene oli vasemmalla näkyvä 36 metrinen Princess. Kuvakulma ei tee oikeutta veneiden koolle, mutta sanotaan nyt näin, että isoja olivat!
Pääsääntöisesti en oikein pidä näiden isojen jahtien ulkonäöstä, ne ovat jotenkin aivan kummallisia. Oma suosikkini siinä hallissa oli tämä harmaa, hieman maltillisemman kokoinen jahti. (Pysyykö tuolla ankkurilla tosiaan paikallaan?) Veneen edustalla oli juuri alkamassa musiikkiesitys, jossa kuvan herrasmies esitti balladeja. Sellaista on elämä merellä!
Ja mitä kaikkea muuta erikoista löytyikään…
Düsseldorfin jättimessuilla hauskaa on se, ettei koskaan tiedä mitä ihmettä löytää seuraavan kulman takaa. Mukana on aina jotakin vähän outoakin, vai mitä sanotte näistä?
Tämä vene oli aikamoinen yleisömagneetti ja jo myytykin. Veneeseen oli istutettu Audin ohjaamo!
No mikäs moottori tämän veneen perästä löytyy, kun sitä niin esitellään? Kävimme tietenkin katsomassa ja…
Mikäs se sieltä kurkistaakaan! 😀
Kuulkaas kotirannan joutsenet… Mitenkähän nokka pistettäisiin, jos tulisin tällä polkuveneellä moikkaamaan reviiritaisteluiden aikaan!
Haluat suppailla, mutta ei ehkä huvita meloa, ainakaan vastatuuleen? Ei hätää. Tässä supissa oli aurinkopaneelit ja sähkömoottori avustamaan etenemistä!
Olemme edelleen hallissa. Melontapuolelle oli rakennettu pieni järvi ja aluetta kiertävä joki, jossa sai kokeilla melomista. Tämä oli selvästi lasten ehdoton suosikki!
Ruokapuoli
Ruokapuoli Düsseldorfin messuilla jää kyllä reilusti kotimaisien messujemme jälkeen, etenkin jos haluaa istua alas ja olla sisällä. Saksalaiset selvästi tykkäävät seisoskella kahviloissa, sillä monissa kahvipaikoissa oli pelkästään pystybaaripaikat. Ja ruokakin oli taattua rasvapommia.
Jaakon ja isän schnitzel-annokset maksoivat 25 euroa kipaleelta. Mukana leivitetty leike, ranskiksia ja keitettyjä kasviksiä. Minulla salaatti. Siinä tosiaan oli salaattia kerrakseen! Muutama mozzarella ja kirsikkatomaatti, loput sitten vihreää. Hehe, Suomessa on kyllä salaatinsyöjän hemmottelut! Huomasimme seuraavana päivänä Bistrot, joissa oli paljon parempi ja edullisempi ruoka.
Aah! Beachsport-hallissa oli myös rantabaari… Herkulliset piña coladat.
Hetkinen! Tarkkasilmäiset huomaavat, että juoma on jo vaihtunut. Kookosherkku meni kyllä niin ensijanoon, että pakko oli ottaa vielä mojitokin ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi mennään katsomaan.
Varustehallit
Varustepuoli on iso… Sekä vaate- että varsinaiset venehärpäkkeet ovat saaneet riittävästi tilaa. En jaksanut kiertää veneiden nippelipuolta kovinkaan pitkään, jätin sen isän ja Jaakon hommaksi. Minä kävin katsastamassa vaatteet.
Varustepuolelta kuitenkin aloitettiin. Isä harkitsee keulapotkurin asentamista Bavariaan. Luksusmalli olisi tässä…
…mutta hintalappu ohjaa tyytymään vähemmän luksukseen. Ostaminen jäi vielä, mutta harkintaan meni.
Spinnusukka sai hyväksyvää mutinaa arviointiraadilta.
Kaikenlaisia taitettavia sähköpyöriä oli messuilla tänä vuonna paljon viime vuotta enemmän. Tämä malli oli aika räyhäkkään näköinen.
Tämä valkoinen pyörä taas oli hinta-laatusuhteeltaan aika ässä. Hintaa sillä oli ulkomuistista noin 800e.
Aurinkokennoja näkyi monelta eri valmistajalta. Minulle uutta oli kaiteisiin laitettava aurinkokennolevy. Mietin vähän miten hyvin valo oikeasti osuu näihin vai heijastuuko se merestä?
Haluatko jotain veneen seinälle? Erilaisia säilytysratkaisuja oli kaksi isoa seinällistä yhdellä esittelijällä.
Hmm… Tämä voisi toimia…!
Tämä ei ehkä toimi veneessä (ellei ole tosiaan storbåt-sarjaa), mutta omaan pihaan voisin tällaisen laiskan linnan ottaa!
Rekuille tuliaiset? Tosiaan tyylikkäät pedit, mutta kun yhdistetään veneily ja lemmikit, niin tuo hinta tuppaa nousemaan. Pedit maksoivat noin 140e. Koirat saavat nyt tyytyä taimilaatikoista tehtyihin sänkyihinsä!
Sellaista Düsseldorfissa! Täällähän on juuri helmikuu alkanut, mikä tarkoittaa, että venekausi alkaa arviolta hieman yli kahden kuukauden päästä. Paitsi jos tämä talvi tässä yllättää lyhyydellään. Pienestä lämpöpiikistä huolimatta meillä jää kestää edelleen ja Jaakko on tällä hetkelläkin auraamassa mönkkärillä lunta pois jäältä (minä kuuntelen toisella korvalla, ettei pörinä lopu yllättäen!). Tarkoituksena on saada eristepatja pois jään päältä ennen viikonlopun pakkasia, niin jää pääsee paksuuntumaan.
Kevättä ja venekelejä kohti!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Rekisteröitymisestä kertovat rannekkeet saatiin ranteeseen.
Ensimmäisen kohteen kohdalla kuvaajalla kävi pikku moka. Unohdin kuvata veneen rungon. Niinpä täytyy keskittyä katsomaan sisätiloja…
Jaakko ja isä tsekkailemassa kantta. Sinne mahtui kyllä tepastelemaan.
Ja sisällä mahtui istumaan. Tuomio oli, että täällähän voisi asua! Harmi vain, että paatin hinta oli muutama meidän tuleva talo, joten taidamme pysyä mantereella.
Tiskikone sai mairean hymyn aikaan ja asetti standardin. Jokaisesta keittiöstä tsekattiin tämän jälkeen tiskikone. Ei varmaan tarvitse sanoa, että vihaamme molemmat tiskaamista. Niin paljon, että kun saimme saareen vedet, niin tiskikone taidettiin kytkeä ennen vesivessaa!
Siinähän se!
C45 Ambitionin takaosa on tyhjä kamasta ja siinä ei ole myöskään paikkaa jollalle. Sen sijaan keskellä takana avautuu luukku isompaan säilytystilaan. Pöytää ei ollut paikallaan ja se tekikin veneen takaosasta ihan mahtavan liikkua. Mutta syödäkin pitää, joten jonkinlainen pöytäratkaisu pitäisi olla.
Vaalea pintamateriaali jakoi mielipiteet. Minä ja Jaakko pidimme vaaleasta, isä perinteisemmästä. Mutta siinä isä on kyllä oikeassa, että materiaalin pinta on muovisen tuntuinen ja näköinen. Ero on melkoinen, kun katsoo vaikkapa X:ien pintoja.
Keittiöstä löytyi pieni tiskikone ja viimeistään silloin Jaakko oli myyty.
Monissa veneissä näkyi ratkaisu, jossa keulapunkan molemmilla sivuilla on avointa tilaa samaan tapaan kuin parisängyissä keikkumattomissa kodeissa. Osassa avoin tila jatkui paljon tätä pidemmälle. Tuota, onkohan näillä veneillä tarkoitus ollenkaan nukkua purjehtiessa?
Parannusta nykyiseen 42:een. Kölin pultit olivat aika paljon massiivisempia. Myös koko lattian toimiminen säilytystarkoituksiin oli mietitty paljon aikaisempaa paremmin.
Toisessa mallissa oli kahteen osaan taittuva pöytä. Jäi vähän epäselväksi, että pidimmekö siitä vai ei. Joka tapauksessa iso säilytyslaatikko löytyi sitloodasta. En ole photaroinut isää pieneksi, vaan laatikko oli tosiaan aika syvä!
Monessa samankokoisessa veneessä oli todella hyvä keulaboxi säilytystilaa. Useimpiin niistä pääsi tikkailla sisään ja tätä uudistusta tervehtii kyllä ilolla, sillä tuonne mahtuu mukava setti purjeita ja fendereitä.
Päästäkää minut lämpöön! Pina colada vain tuohon patjan juomatelineelle, kiitos!
Onnea on unelmointi! Siitä tulee hyvälle tuulelle!
Jeanneaussa mielenkiintoinen yksityiskohta. Ruorilta pääsee kulkemaan esteettä suoraan keulaan. Ei tarvinnut kömpiä penkkien yli.
Takahyttien ikkunat oli lisätty moniin veneisiin. Jeanneaussa ikkuna on iso ja siitä ja se tuo taatusti mukavasti valoa.
Hieman toisenlainen leiska. Portaiden jälkeen vasemmalla oli kahden hengen sohva ja navigointipöytä. Hyväntuntuinen ratkaisu!
Keittiöiden sijoitukset olivat veneissä aika perinteiset. Dufour oli kääntänyt keittiön paikan keulapiikin eteen. Ihan täysiä pisteitä ratkaisu ei saanut toteutukseltaan, mutta vähän paremmin mietittynä ihan toimiva vaihtoehto ja tekee kabiinista avaran.
Aurinkopatjat voi levittää näinkin. Esimerkki Jeanneausta.
Vaaleita pintoja näkyi monessa veneessä. Beneteaussa tykkäsin keulakabiinin seinän vaakaan tehdystä pinnasta.
Beneteaun portaat alas saliin ovat omaa luokkaansa. Ne vievät paljon tilaa, mutta loivia rappusia on todella helppo ja tukeva laskeutua.
Ettei täällä vaan taas unelmoitaisi? Tällä kertaa Beneteaun kantta vasten. Keulan säilytystila oli huikean kokoinen myös tässä veneessä.
Lähes kaikissa katsomissamme veneissä luukut nousivat paikalleen lattiasta. Jossakin jopa sivuilta. Tästä pidän niin paljon, sillä luukkujen hakeminen milloin mistäkin sängystä on rasittavaa. (Kyllä, niille on meidänkin veneessä oma paikka, sitä pitäisi vain käyttää…!)
Salonan runko oli minun mielestä aika nätti. Värillinen teippauskin oli osunut kohdilleen.
Veneen sisällä keulapunkan pariovi loi avaraa tunnelmaa.
Isä esittelee Jaakolle Baltic Yachtsin Pink Giniä, jossa hän oli päässyt käymään sisällä. Jaakon ilme on ehkä vähän kateellinen…!
Veneen lisäksi meille esiteltiin charter-mahdollisuuksia Kreikassa ja Espanjassa. Se voisi olla mielenkiintoinen sporttiloma ja minulle enemmän cruising-purjehtijana olisi tässä himppasen opeteltavaa.
Sisältä Pogo on siisti, avara ja oikeastaan todella toimivan näköinen.
Entäs takakajuutat. Tässä olisi niin helppo nukkua aallokossa! Oikeasti pysyisi paikallaan, eikä tarvitsisi mennä mykkyrään johonkin nurkkaan, että pysyisi yhtään paikallaan.
Kävimme ensin Allures 45.9:ssä, jossa venettä esitteli meille asiansa osaava ruotsalainen myyjä.
Keulaboksista näki hyvin veneen rakenteen. Kysyimme onko alumiini 5 millistä. ”Nej, där fins 10 mm!” Jaha, no ei ihan pikkujääriitteestä piittaa tämä paatti.
Tällaisia olen nähnyt vain leffoissa. Karttapöytä oli tosiaan nimensä mukaisesti karttapöytä.
Sekä Allureksessa ja Garciassa oli toinen takahytti korvattu tarvikeosastolla. Pöydälle pystyi laittamaan patjat ja veikkaanpa, että myrskypunkkakiinnitykset löytyvät.
Taatusti omanlainen ratkaisu. Keulapunkassa oli käsienpesuallas hytin puolella.
Keulapiikin sänky näytti aluksi erikoiselta. Mutta sitten tajusimme, että sängyt liikkuvat joko yhteen, erikseen, toiselle laidalle… Aika mielenkiintoinen ajatus!
Garcia-venettä on rakennettu käyttäen hyväksi Jimmy Cornelin purhehdusosaamista. Se on tarkoitettu purjehtimaan sekä kylmässä että tropiikissa.
Garcian hytissä on kunnon porrastus ja hytin keskiosa on korotettu. Sieltä todella näkee ulos.
Tarvittaessa venettä voi ajaa sisältä.
Uloskin on tehty suojaisa paikka. Tällaista olisi kaivannut pari kertaa Atlantillakin (vaikka meille osuikin mukavat kelit). Vaikka kuinka oli bimini suojaamassa, niin tutkakartta sijaitsi veneen takana ruorien vieressä. Eikä ne biminin ikkunat enää olleet ihan kovinkaan hehkeässä tähystyskunnossa.
Garciassa on jykevät ovet. Esittelijä kutsui niitä sukellusveneen oviksi ja olihan ne tukevat. Lukko oli myös kunnollinen, eikä samanlainen heppoinen päiväkirjakapistus kuin monissa muissa veneissä.
Uskollinen jääjuhtamme Buster. Se on ottanut vähän kolhuja jäissä ajelusta, oikean puolen kylki on takaa vähän lommollaan.
Maanantaina jää oli pari-kolme senttiä paksua.
Samaan aikaan kun muualla alkoi jäätyä, oli saunan edustalla avoin meri. Tuuli puhalsi vielä tiistainakin niin kovaa, että viiden asteen pakkanen ei purrut tähän avoinaiseen kohtaan. Kuvassa meri näyttää rauhalliselta, mutta se johtuu vain siitä, että kuva on otettu todella pitkällä suljinajalla, jolloin meri tasaantuu…
Keskelle pitäisi osua! Lauantaina pääsin ensi kertaa ajamaan veneen trailerille. Sinne solahti koirien valvovan silmän alla!
Paatti kunnolla kiinni. Meillä on yhtä ja toista sattunut, mutta sitä en tosiaan haluaisi nähdä, kun vene tipahtaisi motarille!
Tätä lohkeamaa en ollut aiemmin huomannut vaikka Jaakko on sen tainnut jopa näyttääkin. Miten taitavasti kuuluu ajaa, että saa ajettua tuon kohdan karille? Hehe, taitaa olla kiven sinkouma, vaikka potkurissa ei ole jälkeäkään.
Perässä tulee paatti! Haettiin huoltsikalta aamupalat ja suuntana Tampere.
Perillä Yamaha Centerin edustalla. Odottelimme hetken Lassea, joka ystävällisesti suostui ottamaan veneen vastaan pyhäpäivänä. Eipä tiennyt mihin lupautui…
Perusajatus on, että kärry nostetaan trukilla ylöspäin ja vinssistä vapautetaan venettä sen verran, että paatti rullaa nätisti alaspäin, jolloin sen takaosan alle laitetaan pyörillä kulkeva teline. Perusajatus on siis näin.
Viimeinen tarkistus, jäikö vielä jotain… Nähdään noin kolmen kuukauden päästä Husky! Tai jos säät jatkuu näin leutoina, niin kuka tietää vaikka vielä aikaisemmin.
Paatteja löytyi pitkät rivit, moneen eri tarpeeseen!
Meidän eka vene! No, tässä aika paljon uudempana versiona, mutta kyllä minulla sydän sykähtää TG:lle. Etenkin 6.9x:lle!
Sillä aikaa kun minä tein yleiskatsausta, oli Jaakko kadonnut. Hänet löysi tietenkin isoimman veneen luota. Pilot 8 veti Jaakkoa puoleensa kuin liima.
Pilot 8:ssa piti ihan käydä sisällä. Onhan se erittäin asuttava, pakko myöntää. Minun mielestäni aivan liian iso vene meille nykyiseen käyttöön. Mutta homman nimi onkin kuulemma se, että ihmisellä pitäisi olla useita veneitä. Elikkä yhteysveneet on ihan erikseen kuin tällaiset retkiveneet. Selvä sitten!
Yamarin Cross 64 BR sai hyväksyviä nyökkäyksiä, mutta emme ehtineet käydä kyydissä katsomassa tarkemmin.
Pitkällä putkella sain taltioitua Helsingin ilotulitusta (ainakin luulen niin). Sitten vain kohti vuoden 2018 seikkailuja!
Webasto puhaltaa muuten märän veneen ikkunat puhtaaksi. Ihanaa ettei satanut!
Monella veri vetää vesille kun se on mahdollista. Meitä tuli vastaan kolme venettä ja yksi meloja. Ja mikäs siinä sään ollessa kohtuullinen!
Pavenilla oli vielä rauhallista. Toukokuuta odotellessa!
Ollapa oma saari, voisi joku toivoa… Tällä mökillä saa varmasti kokea upeat syysmyrskyt!
Etenee, etenee!
Nappasimme veneen kiinni laituriin Nokkalan Majakalla.
Sitten syömään!
Kelkkareitin yli ja oikea polkukin löytyi.
Tykkylumiset puut kaartuivat polun yli ja välillä saatiin lunta niskaan.
Alkoi käydä selväksi, että Valtavaara oli ehkä vähän liian jyrkkää nousua meidän suksille. Lumikengät olisivat olleet tälle maastolle parempi valinta. Esimerkiksi tässä polku kääntyy vasemmalle ylös ja siinä ei kyllä päässyt suksilla eteenpäin. (Alaspäin olisi päässyt kovaa vauhtia!)
Suolammen laavulla alkoi olla sinistä hetkeä. Kuvan otti Roosa.
Kiipesimme vielä seuraavan vaaran laelle ja jälleen jouduttiin nappaamaan sukset kainaloon. Köysi avitti välillä nelivedoksi yltyvää etenemistä. Huikea kuumaisema! Kiitokset Roosalle kuvasta!
Kotimatkalla Rukan rinnevalot näkyivät kauas. Hämärä alkoi hiljalleen laskeutua.