Tekijä: saaressa

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

31.10.2017

Huskyn lasku vesille ja Webasto-lämmin vene

Husky on ollut syyshuollossa Tampereen Yamaha Centerissä (meidän Husky on sieltä kotoisin) ja viikonloppuna saimme sen takaisin. Tämä oli erityisen jännittävää, sillä Husky palasi takaisin Webaston kanssa!

Alunperinhän minä sanoin Jaakolle, että tämä on avovene ja Webastoa ei sellaiseen kuulu laittaa. Mielen muuttumiseen tarvittiin vain yksi alkusyksyn ajokerta sekä huuruiset ikkunat, joiden vuoksi jouduimme ajamaan ilman kuomua. Siitähän seurasi jäätyminen ja Webaston tilaus. Ja vielä sellaisen, jossa on etäohjainyksikkö. Unelmoin siis siitä, että kun joulukuussa ennen jäiden tuloa lähden töistä pakkasella kotiin, voin lämmittää veneen valmiiksi appilla. Joku voisi sanoa, että tämä on aivan tarpeetonta, mutta minä vain tykkään lämmöstä ja veneily Suomessa on lämmintä kiltisti arvioituna ehkä kolme kuukautta vuodessa. Loput kuusi ei sitä ainakaan ole.

Kulkusilta meressä

Kun pulkka saatiin veteen, piti sitä heti lähteä testaamaan. Päätimme ajella päivän harmaassa kelissä Kauppatorille ja hakea sieltä kahvit ja ajella sitten hiljalleen takaisin. Jätkäsaaren ja Pihlajasaaren välissä Jaakko huomasi meressä kelluvan jotain. Siellä näytti olevan jonkun noin nelimetrinen kulkusilta. Se on vilkas paikka näin syksylläkin ja tekisi taatusti rumaa jälkeä, jos siihen kalauttaisi veneellä kovalla vauhdilla. Hinaukseenhan se oli otettava…

Jaakko soitti kaverilleen meripelastuksesta ja sovimme, että kulkusilta viedään Pihlajasaareen laiturille.

Edustava kuva Jaakosta laittamassa hinausköyttä kulkusiltaan samalla, kun minä ohjailin venettä lämpimässä sisätilassa. Tässä ei mennyt hommat ihan tasan kastumisen ja kylmyyden kannalta!

Rekkulat eivät paljon piitanneet meidän jutuista. Ne olivat parkkeeranneet Huskyn penkille odottamaan rantautumista.

Herkkuja kauppatorilta

Kun kulkusilta oli hoidettu alta pois, pääsimme retken varsinaiseen syyhyn, eli hyvien pullien hakureissulle. Parkkeerasimme veneen Kauppatorille yhdellä venehistoriamme huonoimmista rantautumisista. Jaakko laittoi takaköyttä ja minä olin keulassa valmiina rantautumaan (Huom. Koirat eivät osaa vielä ajaa venettä). Oli tuhannen taalan paikka joko onnistua tai mokata vielä pahemmin. Vene meni siinä vanhoilla vauhdeilla kuitenkin melko lähelle laituria ja aprikoin, että uskaltaisiko hypätä. Enpä sitten uskaltanut, sillä vauhti loppui ja sivutuuli painoi veneen vauhdilla laiturin ohi. Olisin siis voinut joka tehdä rantautumisesta vielä reteämmän tippumalla mereen tai vaihtoehtoisesti pelastaa sen laskeutumalla laiturille ja esittää, että kaikki meni ihan just niinku pitikin. No, onneksi on syksy ja laituriparlamenttia ei näin ollen näkynyt. Koska kaikkein pahinta olisi, jos joku näkisi! (Eli ei ole, kaikki kai joskus mokaa.)

Googlen pahulainen väitti, että Kauppahalli olisi auki sunnuntaisin, mutta siellä nyimme ripaa ihan turhaan. Niinpä pullat päätettiin hakea Cafe Engelistä. Uskomatonta kyllä, sieltä oli pullat loppu! Kakut kuitenkin lohduttivat mieltä ja saimme myös syyn tehdä uuden pullanhakureissun joku kerta Kauppahallin ollessa auki.

Siinä se paatti nyt kuitenkin koreilee!

Hymy on yhtä mairea kuin porkkanakakku hyvä!

Jotenkin Sompa ja Pipokin hylkäsivät petipaikkansa ja päätyivät kakkujen liepeille…

Kaikki tarpeellinen helposti kuskin ulottuvilla.

Ulkona satoi jo vähän räntääkin, sisällä pöhisi lämpö ja tuoksui kermakaakao. Aika jees!

Lämpöä neljästä pisteestä

Halusimme Webaston räppänät sekä kuskille että kartturille. TG:ssä lämpöä puhallettiin vain kuskille ja koskaan ei ole ajovuoro ollut siinä veneessä ihan niin suosittu kuin kylmillä keleillä! Nyt Webasto puhaltaa molempiin etuikkunoihin ja lisäksi sekä kuskin että kartturin jalkoihin.

Keli oli kosteuden puolesta aika haastava. Ajelimme kotiinpäin vesisateessa tuulilasinpyyhkimet viuhuen. Kun jalkoihin puhaltavat räppänät laittoi kiinni, niin ikkunapuhaltimet alkoivat töhöttämään vielä kovemmin lämmintä ilmaa ja myöskin keski-ikkuna aukesi.

Kuskin puolen räppänä on vähen alempana ja kartturilla se on hanskalokeron alapuolella.

Tämä kulkee dieselillä, mikä on sinällään kätevää. Ei tarvitse erikseen metsästää valopetrolia.

Webaston säädin on hanskalokerossa.

Ensimmäinen Webasto-reissu oli siis positiivinen kokemus. Lisää raporttia tulee varmasti vähän syksyisemmiltäkin venereissuilta!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

28.10.201728.10.2017

Havaintoja mantereelta

Saimme lähtöpassit saaresta perustustöiden alkaessa. Raksamiehet muuttivat meille asumaan pariksi viikoksi ja me taas muutimme Lauttasaareen. Siskoni kysyi eilen puolentoista viikon kerrostaloasumisen jälkeen, että onko paljon helpompaa ja onko jo koti-ikävä? No onhan tämä nyt hieman erilaista.

Asunto asumista varten

Ensimmäisenä aamuna kurottelin vaatekaapista työvaatteita ja huomasin vienon mökkituoksun. Jaahas. Perusödöörimme on siis normisti vähän mökkimäinen. Oli pakko laittaa ylimääräinen suihkaus hajuvettä ennen kuin porhalsin töihin! Ei sinänsä ole ihme, että näin on, jos asuu 50-luvulla rakennetussa mökissä. Tällaista siis paljastuu, kun muuttaa kaupunkiin ja hajuaisti palautuu normaaliksi…

Kerrostalossa asuminen on tuntunut vähän luksukselle. Esimerkiksi villasukkia voi pitää jalassa, koska se on mukavaa, ei vain siksi, että ilman niitä varpaat jäätyvät lattialautojen välistä puskevaan kylmyyteen. On kaappitilaa, tilaa työpisteelle, sohva ja telkkari. Kaikenlaista mahtuu, kun on muutama neliökin enemmän. Kauppakin on vastapäätä. Kävin siellä parhaimpana päivänä kolme kertaa ihan siitä riemusta, että voin hakea karkkia ihan helposti, jos vähän karkkihammasta kolottaa.

Mutta missä on takka? Kaipaan tulen ritinää ja sen tuomaa lämpöä. Sitä, että asunnon saa lämpimäksi tai viileämmäksi sen mukaan miten haluaa. Ja entä vilkaisu pihalle? Säleverhojen välistä voi katsoa minkälainen ilma on. Alimman kerroksen asunnossa ei muuten tule pidettyä verhoja koko ajan auki. Kotona ikkunoissa ei edes ole verhoja ja näkymä on kolmeen suuntaan pihalle ja merelle. Ulkoilma tulee suoraan sisälle, itätuulella ihan kirjaimellisestikin.

Vihreä Lauttasaari

Vaikka luonto ei ole samalla tavalla läsnä täällä kuin kotona, on Lauttasaari kyllä todella kaunis paikka asua. Lenkkimaisemia löytyy niin puistoista kuin meren rannaltakin. Ja lenkit onkin yksi iso ero saarielämään. Koirat ovat saaneet taas totutella remmilenkkiin ja varsinkin Pipoa ihmetyttää, ettei se voi jäädä tonkimaan johonkin puskaan hiirisaalista, vaan pitäisi liikkua eteenpäin! Olen alkanut hölkkäilemään lenkillä, jos ei nyt koko lenkkiä, niin ainakin osan ja ihan vain siitä ilosta, että mukavat lenkkipolut löytyvät talon nurkalta. Alan ymmärtää niitä, jotka ovat kehuneet Lauttasaarta todella upeana asuinpaikkana. Se taitaa tosiaan olla sitä!

Rantapolulla on upeat maisemat.

Ehdin hetken nauttia lenkeillä puistojen tarjoamista värinäytelmistä ja kuivasta maasta. Sitten alkoi räntä- ja lumisade.

Automatka töihin

Matka töihin on vähän simppelimpi täältä kerrostalosta. Saaresta tulee lähdettyä kumisaappaat jalassa ja syksyn edetessä venematkaa varten tulee puettua yhä enemmän vaatetta. Parhaimmillaan sitä vaatetta on tosiaan ollut tarpeeksi pakkasen paukkuessa ja meren ollessa auki. Nyt voi laittaa korkokengät jalkaan jo kotona, sipsutella parkkihalliin ja ajaa lämpimällä autolla työpaikan parkkihalliin.

Mutta vaikka kuinka työmatka sujuisikin kuivemmissa merkeissä ja vähän helpommin, jää paitsi aamuhetkestä merellä. On upeita aamuja tyynellä merellä, kaunista harmaata utua tai kalastaja nostamassa verkkoja tihkusateessa. Joskus sadepisarat piiskaavat tuulessa vaakatasossa reikiä kasvoihin, ja vaikka se on sillä hetkellä vähän rasittavaa, tietää ainakin heränneensä kun pääsee autoon istumaan. En ole siis pysäyttänyt betonimyllyä ja aikeissa muuttaa kaupunkiin!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

21.10.201721.10.2017

Rakentaminen alkaa

Olemme tehneet rakentamisen valmistelevia hommia nyt jo jonkin aikaa. Välillä on kuitenkin tuntunut siltä, että raksahomma itsessään ei etene, mutta sen varjolla pihalle kertyy yhä enemmän rakentamisen mahdollistavaa leikkikalua (anteeksi, tarkoitan tietenkin välttämättömiä työkoneita), kuten pienempi kauhakuormaaja, mönkijä ja lautta.

Ensimmäinen homma oli kaataa rakennusalueelta puut ja sen jälkeen kaivaa kallio esiin. Ja tässä jälkimmäisessä olikin sitten hommaa. Olemme kaivaneet pihalle sellaista kuoppaa, että jos rakentamista ei jostain syystä tapahtuisikaan, niin meillä on todella komea uima-allas. Lopulta kuopassa tuli kallio vastaan ja perustuksia päästään tekemään vankalle pohjalle. Huomasin, että olen kirjoittanut kuopan kaivamisen aloittamisesta, mutta sen jälkeen raksapäivitykset ovat jääneet tekemättä. Viime elokuun kirjoituksen puunkaato- ja kaivuuhommien tunnelmista voi käydä lukaisemassa pohjille. Kuoppa kaivettiin lähes valmiiksi viime syksynä ja keväällä vielä jatkettiin terassin kohdalta kaivamista.

Jaakko laajensi kuoppaa vielä tänä kesänä niin, että se alkaa olla valmis.

PERUSTUSTAVARAA

Toistaiseksi on siis vain siirretty maata paikasta toiseen, mutta nyt tuli ensimmäinen merkittävä edistysaskel. Saimme saareen sementtisäkit ja pilariharkot sekä muuta tavaraa! Tämä tarkoittaa, että ennen talvea todellakin pitäisi tapahtua pilarien rakentamista. Tavaraa tuli saareen niin paljon, että se ei kulkenut enää omilla laitteillamme. Emme olisi saaneet tuhannen kilon betonisäkkejä liikkumaan saaressa mihinkään. Jaakko kävi koittamassa sellaisen nappaamista kauhakuormaajamme Gehlin nokkaan, mutta säkki ei siitä hievahtanutkaan. Eikä Gehl.

Sementtisäkit tulivat maaliin vähän reteämmällä paatilla. Kolmella kierroksella tavaraa tuli 46 tonnia. Omalla lautallamme se olisi tarkoittanut vähintään 23 hakumatkaa. Taustalla pyöräkuormaaja, joka nappasi säkit nätisti kyytiin.

Harjaterästä tuli 1 500 metriä.

Lopulta säkit saatiin kuopan reunalle. Kohta (suhteellinen käsite) tässä kuopassa on pilarharkoista tehty patsaspuisto!

REUNALLA, KAIKKI ON KAUNISTA!

Raksamiehiä odotellessa alkoi tietenkin sataa vimmatusti lähes viikon ajan. Kävimme peittelemässä betonisäkit, vaikka niiden pitäisikin kestää hyvin kosteutta. Uima-altaamme sai vähän vettä ja mutaa pohjalle. Sateen jälkeen Jaakko aloitti irrottamaan pohjalle valunutta mutaa ja muutenkin viimeisiä pintamaita.

Kaivinkoneen kauhalla ei päässyt enää kuopan pohjalle, mutta pikkuesteet eivät ole paljon Jaakkoa hidastaneet. Aina on jotain keksitty! Kerroin vähän aikaa sitten, että Gehlin lumikauhaan on kiinnitetty kunnon sähkövinssi. Sille tuli taas käyttöä!

Kas noin! Vinssi kiinni kaivuriin, jota hivutettiin sitten kallionreunan yli niin, että kaivurin puskulevy otti vastaan seuraavalla kallioportaalla.

Myönnän, että vähän hirvitti päästellä vinssistä lisää löysää, kun kaivuri lähti reunan yli ja puskulevy ei vielä osunut maahan. Jaiks! Mutta hyvin meni ja muta saatiin pois!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

14.10.2017

Automaattinen pilssipumppu – hyvä juttu joo…

Busterin keväthuollossa vanha pilssipumppu vaihdettiin uuteen. Edellinen oli mennyt rikki ja keväällä Jaakko oli aivan tohkeissaan automaattisesta pumpusta. Nyt ei enää kävisi niin kuin yhdellä lomareissulla, kun viikossa satoi niin paljon vettä, että Busteri oli jo hätää kärsimässä. Samassa rempassa pumpun kytkin vaihdettiin sellaiseksi, ettei sitä voi jättää vahingossa päälle. Sekin on nimittäin tehty!

Yhtenä aamuna lähdimme kiireellä töihin ja Busteri ei suostunut käynnistymään. Sen sijaan automaattinen pilssipumppu jauhoi edelleen ja oli ilmeisesti pyörinyt jo tovin kuluttaen akun loppuun. Pilssipumppu oli jo kerran aikaisemminkin jumittunut päälle. Eipä auttanut muu kuin ottaa soutuvene pikakäyttöön. Vesi oli noussut sen verran, että maihin nostetun soutuveneen perä oli jäänyt osittain veden alle. Korkki oli tietenkin poissa paikaltaan, jotta sadevesi pääsisi helposti ulos (ja merivesi iisisti sisään)… Pienen fiksailun jälkeen päästiin matkaan.

Kun kävelimme autolle, Jaakko huudahti yhtäkkiä unohtaneensa puhelimen kotiin. No, tämä aamu oli sitten se, jolloin soudettaisiin edes takaisin! Minä lähdin töihin ja Jaakko laittoi myöhemmin viestiä, että oli saanut Busterin käyntiin ja tuli sillä maihin. Airot oli varmuuden vuoksi mukana, mutta ehkä vene käynnistyisi, kun tulen kotiin.

KOTIMATKALLA

Hyppäsin Busteriin ja käänsin avainta virtalukossa. Nyt ei kuulunut edes pientä inahdusta, joten oli pakko laittaa airot paikalleen ja soutaa. Siinä missä soutuveneen soutaminen on ihan jees, niin Busterin soutaminen liian lyhyillä airoilla ei ole kovin tehokasta. Varsinkin jos yrittää olla istumatta märällä penkillä! Toisaalta oli harmaudessaankin suhteellisen kaunis ilma ja lähes tyyntä. Pieni tuulenvirikin puhalsi täsmälleen oikeaan suuntaan, joten itse asiassa oli aika mukava hetki merellä!

Kun lähestyin laituria tuli mieleen mitä muuta Jaakko kirjoitti aamun tekstiviestiinsä. Nimittäin että oli kääntänyt päävirran pois. Busteri olisi hörähtänyt oikein iloisesti käyntiin, jos vain olisin tämän muistanut!

Meni pari päivää ja jälleen yhtenä aamuna Busterin akku oli tyhjentynyt. Opimme sellaisen asian, että automaattinen ja jumittava pilssipumppu ohittaa päävirran! Olimme kääntäneet päävirran poikki ajon jälkeen, mutta näköjään turhaan… Tällä kertaa ei ollut niin kiire töihin ja Jaakko teki jonkun akkuvirityksen ja pääsimme lähtemään pöristelemällä laiturista.

Eli kysymys kuuluu onko se automaattinen pumppu nyt niin paras? Olen välillä sitä mieltä, että jos tekniikka olisi vähän putkiaivoisempaa, niin sen kanssa olisi helpompi elää. Tosin olen heti ensimmäisenä toivomassa kaikenlaisia hiluvitkuttimia helpottamaan asioita. Ehkä seuraava juttu on selvittää miksi pumppu jää päälle. Toimiva automaattipumppu olisi paras pumppu ja seuraavaksi paras sellainen, jonka saisi varmasti kiinni… Ja ehjä pumppu olisi sellainen, joka ei jää talveksi vahingossa päälle (joskus on niinkin saattanut käydä)!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

30.9.201721.4.2018

Sähkövinssi lumikauhassa

Viime viikonloppuna kaadettiin vielä kaksi puuta rakennuspaikan viereltä. Ne olisivat lopulta olleet liian lähellä terassin reunaa. Olemme aikaisemmin varmistaneet puun kaatumisen oikeaan suuntaan mönkkärin vinssillä, mutta nyt meillä on paljon tarkoitukseen paljon vahvempi sähkövinssi!

Sähkövinssi on asennettu Gehlin kauhaan, josta minä operoin sitä kaukosäätimellä ja Jaakko sahaa puuta. Kätevää!

Tarvitsemme harvoin lumikauhaa ja siksi se onkin loistava paikka vinssille. Gehlin kyydissä vinssi myös liikkuu mihin kohtaan vain tonttia. Helposti.

Olihan se tehtävä ihan timelapse puunkaadosta!

Raksakuoppamme on syvimmillään melko syvä… Puu kaadettiin suoraan rakennuspaikan poikki.

Sähkövinssi on osoittautunut erittäin hyväksi ostokseksi! Sen avulla on varmistettu parinkin puun kaatuminen oikeaan paikkaan, mutta myös kiskottu lasteja ylös lautasta. Täyteen lastatun peräkärryn vetäminen lautasta on osoittautunut mönkkärille matalan veden aikaan vähän liian tiukaksi palaksi. Silloin on ajettu Gehl rantaan ja laitettu mönkkäri vinssiin kiinni. Avituksella on sorakuormakin noussut nätisti rantaan. Sitä on kaikenlaista romua tässä pihassa, mutta tästä vinssistä minä kyllä tykkään!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: