Viime viikonloppuna päätimme Jaakon kanssa, että tarvitsemme rentouttavan viikonlopun, jolloin ei tarvitse tehdä välttämättä mitään. Siihen toimii parhaiten maisemanvaihdos, sillä kotona tekemättömät työt muistuttelevat itsestään niin sisällä kuin ulkona puutarhassakin. Päätimme lähteä mökille Turun saaristoon. Ja koska teema oli ottaa mahdollisimman rennosti, niin se koski myös pakkaamista. Aloitimme pakkaamaan vasta töiden jälkeen, mikä tarkoitti aika myöhäistä lähtöä. Liian huolellisia emme olleet, sillä minä unohdin esimerkiksi silmälasit kotiin. Mielettömällä tuurilla meikkilaukusta löytyi parit ylimääräiset piilolinssit, ne olivat jääneet sinne edelliseltä matkalta.
PILKKOPIMEÄÄ
Kello olikin aika paljon kun lähdimme satamasta liikenteeseen. Taivaalla ei loimottanut minkäänlaista valoa, sillä kaikki auringon kajo oli kadonnut, mutta sen verran oli pilviä, ettei muutakaan valoa näkynyt. Kaiken lisäksi koko päivän oli tuullut kovaa idästä ja tämä näkyi Iniön aukkoa ylittäessä. Aika rauhassa sai mennä ja silti sivuaallot heittivät vettä laidan yli.
Meillä oli hyvät lamput ja parikin karttasoftaa mukana , joten pimeässä on melko turvallinen olo veneillä. Reittikin on tuttu ja kun malttaa sovittaa vauhdin näkyvyyteen, niin kaikki on ok. Ja totta puhuen tykkään pimeällä veneilystä siinä mielessä, että se vaatii keskittymään vielä ekstrana ja onhan se vähän jännittävämpää! Jos jommalla kummalla oli vielä työasiat mielessä ennen köysien irrottamista, niin ei ollut enää veneillessä! Yhteistyössä luimme kartat ja valotimme tolpat. On ihmeellistä, miten pimeällä tietyt saarten välit kapenevat huomattavasti. Ja pilkkopimeinä hetkinä voi tiirata, että tuossa taskulampun valokeilan ulkopuolella pitäisi olla saari ja oikein pinnistellessä voi havaita jonkin möhkäleen näkökentän laitamilla. Välillä ei tosin voi olla varma onko möhkäle olemassa vai taikooko aivot vain esiin jotain mustasta tyhjyydestä. Puolessa välissä matkaa pilviverho raottui hieman ja pääsimme nostamaan vauhtia.
Ajoimme matkan puoliksi, sillä tuulilasit eivät suojanneet seisaallaan ajavaa kuskia juuri ollenkaan. Tämän jälkeen maistui iltapala!
LAISKA LAUANTAI
En ole pitkään aikaan nukkunut niin pitkään kuin lauantaina. Heräilin kyllä pari kertaa, mutta jatkoin vain unia, tuli ilmeisesti tarpeeseen. Nousin lopulta puoli kahdentoista aikaan ja Jaakko oli jo jalkeilla. Norrbyn kauppa olisi auki yhteen ja päätimme lähteä samantien tankkaamaan veneen ja ostamaan vähän herkkuja sekä pari unohtunutta asiaa. Kauppa on valikoimaltaan aika hyvä ja siellä oli muitakin ostoksilla, hyvä juttu!
Isoin yllätys oli, että Åken paikka, Björklunds Bårslip oli avoinna! Thaimaalainen ravintola on jo sulkenut, mutta kahvilaa pidettiin auki. Painelimme tietenkin sinne pullalle ja jäätelölle.
Jaakko tekemässä ostoksia. Myyjä ei ollut kahvilassa, vaan hänelle soitettiin erikseen. Hyvä systeemi, että kahvilaa pystytään pitämään auki, mutta se ei sido koko ajaksi henkilökuntaa.
Laiskaan lauantaihin sopivat eväät!
Björklundin sataman laiturit ovat tosi kauniisti harmaantunutta puuta. Bensiksellä voi maksaa kortilla 24h ja hinnat ovat monessa vertailussa olleet saariston halvimpia.
Kurvailimme takaisin mökille ja ehdin juuri lueskella lehtiä ja mukaan otettuja kirjoja tunnin verran ulkona ennen sateen alkua. Sateen ajaksi painelimme sisään ja otimme päiväunet.
Sompa yritti viestittää, että lehtiä on jo luettu tarpeeksi. Lopulta se tuli yksinkertaisesti istumaan lehtien päälle.
Mökillä on aina myös vanhoja lehtiä. Neljä vuotta sitten Olivia opasti pukeutumaan töitä varten näin. Vieressä oli kymmenen vuotta vanha Ilta-Sanomien Ilona-lehti. Julkkikset oli samat kuin nykyäänkin!
Naapuri on kaatanut metsää saaressa. Siellä on käynyt ihan kunnon metsätyökoneet ja monilla saarilla tässä lähellä on kaadettu yhtä aikaa metsää. Tuntuu hassulta, että täällä ulkosaariston kupeessa on kannattavaa kaataa pieneltä alueelta metsää, jossa ei kovin paljoa suoria puita ole. No, nyt on vähän eri näköistä, kun oksat ovat jääneet metsään sinne tänne. Jos jotain hyvää etsii, niin aurinkoa tuli lisää meidänkin tontille.
Ilta pimeni ja pääsimme nauttimaan saunasta. Illan värit olivat todella kauniit ja kaupungin valoja ei tosiaan kajasta missään…
Saunan terdeltä voi ihailla auringonlaskua. Nyt ehdimme nähdä pilvien lomasta punaisen raidan.
SUNNUNTAIN SUPERAURINKO
Olimme ajatelleet lähteä kotiin hyvissä ajoin, mutta eihän siitä mitään tullut. Sunnuntaina oli niin hieno ilma, että vaikka pääosa tavaroista oli pakattu jo laiturille, niin emme pystyneet lähtemään vielä moneen tuntiin.
Aamulla tuulen raja näkyi hauskasta meressä. Lopulta tuuli kuoli pois kokonaan.
Minä kuvasin Jaakkoa, joka istui laiturilla ajamassa kopteria, joka kuvasi minut.
Kävimme päiväsaunassa ja jäimme ”jäähdyttelemään” ainakin tunniksi laiturille. Piti jopa vaihtaa asentoa, kun aurinko alkoi polttamaan selkää.
Laiturilla oli varsinainen luontohetki. Kaksi kotkaa kaartelivat taivaalla saalista etsien. Harmillisen kaukana vain, en saanut niistä kunnollista kuvaa. Näimme kotkan täällä heinäkuussa ja nyt viikonlopun molempina päivinä. Aikaisemmin näimme mökillä kotkia hyvin harvoin!
Meressä räpelsi jonkin sortin perhostyyppejä, kävin pelastamassa ne melalla kuiville ilmoille.
Älkää nyt sanoko, että olen pelastanut merestä jotain ilkeitä otuksia. Ötökkälajitunnistukseni on aika heikkoa.
Emme olleet ainoita merellä. Mökkinaapuri ajoi ohi saarikierroksellaan.
Poimin tällä reissulla myös pihlajanmarjoja talteen pakkaseen lapsuuden kiipeilypuista. Jos pihlajanmarjasekoilut kiinnostaa, niin siitä lisää Saaristopuutarhan puolella. Näitä maisemia ei olisi halunnut jättää taakseen, mutta kotiinkin oli mentävä. Ehkä toinen visiitti vielä syksymmällä? Muistan yhden lokakuun reissun mökille Jaakon kanssa. Silloin aurinko paistoi aukealta taivaalta ja vaikka ilmassa oli jo kirpakka syksy, tuntui valo niin hyvältä. Toivottavasti loppuvuoteen aukeaa sopiva aikaikkuna mökkivisiitille!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
