Jurmon satamassa ja pikapysähdys Nötössä

Jätimme Örön sataman taaksemme ja lähdimme kauniissa auringonpaisteessa tankkaamaan venettä. Seuraava päiväkohteemme oli siis Nötö, josta jatkaisimme yöksi Jurmoon.

Harvoin on hellitty niin tasaisella vedellä kuin ajaessamme ulos Öröstä. Vesi oli suorastaan peilityyni. Ajelimme hyvää vauhtia ja nappasimme Makun ja Sallan veneestä pari ajokuvaa. Olemme yrittäneet ruokkia heidän veneenvaihtokuumettaan ja nyt otimme heille ”myyntikuvia”, halusivat he niitä tai ei!

Maku ja Salla painelivat menemään Zodiacilla!


Kuskillakin perusjuoma menossa mukana. Olen pahasti addiktoitunut…


Tyyntä… Uskomattoman kaunis päivä!

 

NÖTÖ – EMME OLLEET AINOITA SATAMASSA

Pian huomaisimme, että emme olleet ainoita lomailijoita saaristossa ja että aika moni muu meidän lisäksi haluaisi majoituspaikan. Nötössä sattui olemaan Nötö-päivät ja ralli sen mukaista. Odotimme ensin jonossa bensikselle, johon mahtui yksi tai hyvin asettelemalla kaksi venettä kerrallaan. Kukaan ei muuten kiilaillut jonossa ja muutenkin kaikki laiturirumba onnistui hyvin veneiden tullessa ja lähtiessä. Moni kävi pikaisemmalla visiitillä ja veneitä napsahti toistensa kylkeen kiinni ja siitä pois ripeällä tahdilla. Nötössä on muuten uusi laituri, jota moni ihasteli rantautuessaan.


Nötön satama ja kaupa.

Nötö-burger! Halloumburgeri oli niin hyvää, että olimme todella tyytyväisiä piipahtamisesta paikalle juuri sopivasti puolisen tuntia ennen kojun sulkemista.

Syötyämme burgerit rantakallioilla istuen, lähdimme kiertämään sievää kylää ympäri. Tai itse asiassa meillä oli suuntakin, halusimme käydä katsomassa jos läheisessä majatalossa olisi peruutuspaikkoja.

Majatalo oli kaunis talo lähellä rantaa, eikä pihapiirissäkään ollut valittamista. Toisen kerroksen parvekkeelta näkee kuulemma merelle asti. Harmillista kyllä me emme pääsisi ihailemaan niitä näkymiä tällä kertaa. Majatalo oli täysin buukattu.

Matka jatkui kahvilaan, pitäähän ihmisen saada vähän syötävää, että pysyy hengissä! Vanhaan kouluun tehdyn kahvila Skolanin porkkanapiirakka oli parasta mitä olen syönyt aikoihin. Tämä meni itse asiassa koko joukkion top3 porkkanapiirakoihin. Erittäin vahva suositus!

 

VALLOITTAVA JURMO

Meillä oli käsitys, että Jurmossa ei ole satamassa sen kummemmin palveluita ja ostimmekin illallistarvikkeet pääosin Nötöstä. Päätimme grillata simppelisti makkarat. Tietomme Jurmosta olivat kuitenkin aivan vanhentuneita, sillä Jurmon kaupassa oli todella hyvä valikoima tuoretavaraa, sieltä sai savustettua kalaa ja sellaisen valikoiman vegaanisia ja/tai luomutuotteita, että monella lähikaupalla mantereellakin on tekemistä samaan päästäkseen!

Kaupalla oli hyvä valikoima myös kasviksia.

Jurmossa on mahdollista vuokrata pyörät.

Kun bongasimme savustetun kalan Jurmon kaupasta, päätimme välittömästi hylätä makkaran grillaamisen. Meillä ei ole Huskyssa jääkaappia, joten olin vähän huolissani siitä, että joutuisimmeko heittämään makkarat mäkeen. Penkin alla olevassa säilytyslokerossa ruoka säilyi kuitenkin joten kuten viileänä ja makkarat paistettiin kolmen päivän päästä Kökarissa. Kukaan ei saanut vatsanväänteitä, joten hyväähän se sitten oli!

Salla ja Maku olivat varustautuneet todella hyvin leiriolosuhteisiin. Veneestä löytyi Trangiaa, mausteita, ruoantekovälineitä (kaikki siististi yhdessä laatikossa, tietenkin!). Me emme Jaakon kanssa olleet varautuneet tähän retkipuoleen ja lähdin kaupalle ostamaan meille kertsiastioita. Niitä ei kuitenkaan ollut myynnissä, mutta mitä teki kaupan myyjätär? Hän lainasi meille ihan posliiniset lautaset sekä haarukat ja veitset! Aivan huippua, kiittelimme kovasti!

Söimme koko reissun ajan hyvin ja tämäkään ateria ei ollut poikkeus!

Safkan jälkeen kävimme kiertelemässä rantoja. Kivistä rantaa tuntuu vain jatkuva ja jatkuvan. Kivet muljahtelevat jalkojen alla, eivätkä tee kävelyä helpoksi. Mutta maisema on kuin olisi ulkomailla ja vähän raskaampi kävely ei haitannut yhtään.

Valtaosa Jurmon luonnosta on varvikkoa. Kerrotaan, että koko saari puineen ja asutuksineen olisi poltettu aikanaan väärien tulien ja merirosvouden vuoksi. Nyt puuta on istutettu saaren keskiosaan.

Satama ei ole pöllömmän näköinen.

 

HUSKYN RETKIOMINAISUUKSIA TESTAAMASSA

Näytti siltä, että Jurmossa oli majoituspaikat täynnä. Minä ja Jaakko päätimme nukkua veneessä, Salla ja Maku alkaisivat pystyttää telttaaa. Mutta sitten kahdeksan aikaan selvisi, että vielä yksi huone löytyy kylältä, jonne Salla ja Maku alkoivat siirtää tavaroitaan. Me valmistelimme Huskya nukkumiskuntoon meille ja koirille.

Ennen kuin kallistimme päät tyynyyn kävimme katsomassa auringonlaskua rantakallioilla. Emme olleet ainoita ja pian instasta näkyi upeita auringonlaskukuvia #Jurmo -tägillä. Hauskaa miten nopeasti kuvat ja tieto ylipäätään leviää!

Meillä oli laituripaikka aivan laiturin alussa.

Huskyn daybed oli laitettu paikalleen jo aiemmin.

Vihaan hyttysiä, joten tukimme ne muutamat kohdat, joissa pressun ja veneen välissä oli aukkoja. Yhtään hyttystä ei yöllä inissyt korvissa! Muuten peittelimme ikkunoita satamapeitteellä, parillä pyyhkeellä ja taisi siinä olla koirienkin yski peitto näkösuojana. Husky taisi olla vähän riemunkirjava näky satamassa tämän jälkeen.

Lakanat laitettu! Nukuimme veneessä poikittain ja tila riitti juuri meille kun asettauduimme himpun vinottain. Sitten ihailemaan auringonlaskua!

Purkkarit illan punassa.

Lintuparvi.

Tällä kertaa emme käyneet kyllällä Jaakon kanssa. Ihailimme sitä vain kallioilta, joten ensi kerraksikin jäi nähtävää.

 

AAMU VALKENEE

Uusi aamu alkoi yhtä komeana kuin edellinen päättyi. Lisäksi kaupalta sai ihania ja lämpimiä sämpylöitä aamupalaksi. Vähän saimme verrytellä lihaksia ekan veneyömme jälkeen, mutta yllättävän hyvin saatiin nukutuksi. Onneksi tuli testattua, sillä tiesimme, että tässä nukkuu mielellään uudestaankin, minkä teimmekin sitten Korppoon Verkanin satamassa. Siellä saimme vielä sähkön laiturilta ja lämmittimellä kosteuden pois veneestä. Se oli jo luksusta!

Aamulla koirat saavat tulla sänkyyn ja silloin saattaa nukkuja saada ylläripusuja!

 

Ihanaa kun ei tarvinnut aloittaa aamua roudaamalla tavaraa takaisin veneelle. Kaikki oli veneessä edelleen, ihan yhtä sekvassa järjestyksessä kuin tähänkin asti!

 

Lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan  kohti Kökaria. Siellä meitä odotti seikkailu Källskärin pienelle saarelle!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

 

Tall Ships Races – Lähtö Airistolla

Jaakon siskon perhe asuu Turussa ja koska pyörimme siinä lähistöllä saaristossa, sovimme veneilytreffit. Kun treffipäiväksi tarkentui sunnuntai, oli suunnitelmakin aika selvä. Lähtisimme merelle yhdessä katsomaan Tall Ship’s Racesin lähtöparaatia. Kävimme päivällä tankkaamassa Ruissalon vierasvenesatamassa ja nappasimme kolmihenkisen seurueen kyytiin. Siitä lähdimme ensin Nauvoon syömään yhdessä. Erinomaisten haukiburgereiden jälkeen putputtelimme Airistolle katsomaan veneitä. Emme olleet ainoita, joilla oli sama suunnitelma. En ole nähnyt näin paljon veneitä samassa paikassa muualla kuin Düsseldorfin venemessuilla!

 

Ensimmäiset mastot alkoivat näkyä ja katsojaveneet kerääntyivät purjealusten rinnalle.
Hei, kisa ei ala vielä! Varsinainen kisalähtö oli vasta seuraavana päivänä.
Pidempi runkolinja voittaa… Sininen vene jäi taaemmas.
Tykkään vanhojen puisten purjeveneiden ulkonäöstä. Isot veneet ovat majasteettisen näköisiä, mutta pienemmissä purjehdusveneissä on oma viehätyksensä.

Seuraava kaunotar lähestymässä!

 

Katsojaveneitä riittää. Veneet eivät olleet purjeveneen linjalla, vaikka kameran linssi melkein niin valehteleekin.
Nokan alla!

Kapitan Borchardtin keulan alta näkyy läjä ihailevia veneitä.

 

Jos tämä purjealus ei ole joskus toiminu merirosvoaluksena, niin mikä sitten?

 

UIVA VENENÄYTTELY

Koska veneitä oli niin paljon ulkona, saimme kattavan venenäyttelyn myös yleisön veneistä. Aurinkoinen ilma houkutteli veneitä kaikista kokoluokista, joten katseltavaa riitti. Vesille oli tultu viihtymään. Monilla lauloi kamerat, veneissä nautittiin piknik-korien antimista ja paistateltiin päivää. Ylipäätään tunnelma oli leppoisa ja suuresta sinne tänne puikkelehtivasta vveneilymassasta huolimatta edmme nähneet läheltä piti-tilanteita. Muutaman kerran iso cruseship ilmoitteli tööttäämällä, että joku oli liian  lähellä.

 

”Voitko himmaa vähän? Jes, juuri tuohon kuvakulmaan… Kiitooos, saa mennä taas!” (Kiitos Laura kuvasta!)
Husky! Meillä on R7 ja samasta laumasta piti heti ottaa kuva. Toisessa Huskyssa oli heti myös kamera valmiina. Jos satut tuntemaan kuskin, niin pyytäkää lähettämään kuva! 🙂
Nordstarissa osattiin pukeutua!
Myös purjelaivoissa oli hyvä tunnelma ja sieltä vilkutettiin takaisin, etenkin kun laivoissa bongattiin meidän nuorimman matkustajan huiskutuket.
Tuleva merenkäivijä tarkkaili veneitä kiikareilla 6-vuotiaan tarmolla.

 

KIIPEÄÄ, KIIPEÄÄ!

Isoissa veneissä ei parane olla korkeanpaikankammoinen ja ilmeisesti pitää osata jonkin verran kiipeillä. Kuinkahan pitkään näitä purjekuvioita pitää treenata, että homma pelaa varmasti?

Tutkimusmatkailijan mukaan nimetyssä veneessä oli jo porukka mastoissa. Kohta nousisi purjeet!

 

Komean näköistä! Merimiehiä nousee mastoihin kuin muurahaisia yksi toisensa perässä!

 

Tässä aluksessa asut oli mätsätty sävy sävyyn ja siniset kiipeilyvarusteiden alaosat eivät juuri housuista erottuneet.
Itse en kyllä uskaltaisi katsoa alas!
Näissä veneissä riittää piuhoja. Nostan hattua sille, joka osaa juoksuttaa kaikki köydet paikalleen, jos ne joskus joudutaan purkamaan. Puiset (tai puisen väriset) plogit on aika hienot!
Muutama merenneito löytyi keulakoristeena, mutta oma suosikkini oli Morgensternin merihevonen.
Tapaamme jälleen, Sedov! Punamastoinen Sedov lipui merelle viimeisten joukossa ja sai mukaansa ison saattojoukon.

 

MASTOT HÄVIÄVÄT HORISONTTIIN

Vietimme merellä melkein neljä tuntia purjeveneitä katsellen. Aurinko suosi meitä lämmöllään ja eväät maistuivat. Purjelaivat ovat niin kauniita! Tämä on elämäni toinen kerta, kun olen ollut katsomassa veneestä lähtöparaatia. Ensimmäinen tapahtui niin kauan sitten, että en oikein muista sitä kunnolla. Olimme liikenteessä perheemme Lotta-purjeveneellä. Ihastelin vanhoja purjeveneitä jo silloin ja nyt varmaan vielä hartaammin. Oli myös kivaa nähdä näin paljon veneitä katsomassa paraatia, venekulttuuri on meillä ihan voimissaan!

 

Veneiden määrä oli hirmuinen ja jatkui pitkälle kameran linssin ulkopuolelle!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

 

 

 

 

Tall Ships Race – Purjelaiva Sedov

Tänään olimme matkalla Korppoosta Nauvoon päiväretkelle, kun saaren takaa eteemme ilmestyi upea purjelaiva. Olin hiljaa toivonut, että joku Tall Ship’s Race-veneistä osuisi jossain kohtaa reitillemme, mutta pidin sitä vähän epätodennäköisenä. Ja siinä se sitten oli, suoraan edessämme!

Päätimme heti poiketa reitiltä ja ajoimme lähemmäs katsomaan alusta. Purjealus on nimeltään Sedov ja se seilaa Venjänä lipun alla. Se on ilmeisesti Tall Ships Race-fleetin suurin vene. Itse alus on kohta 100 vuotta vanha, sillä se on tehnyt neitsyt-purjehduksensa 1921. Sedov on alun perin saksalainen alus, joka luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen Venäjälle osana sotakorvauksia. Sitä on käytetty rahti-, merentutkimus- ja koulutusaluksena. Onkin huimaa ajatella, että se on seilannut maailman merillä jo kohta yhden vuosisadan ajan ja still going on strong!

Aika dramaattisen näköiset pilvet Sedovin ja pienemmän purkkarin yllä.

Veneen ympärillä pyöri ihailemassa ja kuvaamassa yksi jos toinenkin pikkuvene meidän lisäksi.

Mastossa näkyi yhteensä 17 purjehtijaa hommissa.
Ei parane olla korkeanpaikankammoa!

 

Wau! Jatkoimme matkaa kohti Nauvoa naama messingillä. Purjelaivan näkeminen oli tosi mukava yllätys!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Örö – Kahden yön pysäkki

Lähdimme kahden veneen eskaaderilla valloittamaan Saaristomerta. Aikaa on puolitoista viikkoa ja pöröttelemme sinne, mihin kulloinkin huvittaa ja keliä riittää. Jälkimmäinen meinasi muodostua ongelmaksi, sillä tuntui siltä, että keliä ei nimenomaan riitä edes sen vertaa, että viitsii irrottaa köydet kotoa. Lähtöpäivänä ajatuksissa välähti jopa Tallinnaan lähtöä, sillä siellä suunnalla taivas oli houkuttelevan sininen. Sen sijaan otimme suunnan kohti Hankoa, jossa tapasimme eskaaderiimme liittyvät Sallan ja Makun. Heillä on paattina Zodiac Pro 650, joten avoveneilijöinä he lähtivät vielä meitä aikaisemmin liikkeelle välttääkseen sadepilvet. Mekin pääsimme matkaan kahdeksalta aamulla. Tai no… palasimme tietenkin takaisin yhden kerran, kun unohtui pakata koirien liivit, pyyhkeet ja kamerajalusta.

Kun on ajanut Espoosta Bärosundiin, jossa pysähdyttiin hakemaan aamukahvit, saa lepäillä Bärösundista Hankoon!

 

MAISEMA TODELLA VAIHTUU!

Olemme molemmat Jaakon kanssa kiertäneet saaristoa lähinnä purjeveneellä. Moottoriveneellä eteneminen on välillä niin ripeää, että matkareittien suunnittelu vaatii ihan toisenlaista ajattelutapaa. Purjeveneilijänä tuntuu ihan oudolta, että voi hurauttaa suoraan Hankoon ja olla siellä puolen päivän jälkeen. Sitten vielä siitä pudotella Öröön ja silti on järkevään aikaan perillä. Tai kun yhden päivän reitiksi pohditaan, että ajetaan Öröstä Nötöseen tankkaamaan, haetaan Aspöstä kalaa ja mennään sitten Jurmoon yöksi, niin tuntuu siltä kuin olisi pakko vähän vastustella. Voiko noin tosiaan tehdä, ehtiikö? Kyllä vaan ehtii. Sen toisen ison eron purjeveneilyyn huomaa sitten tankilla…

 

ÖRÖ

Meille Örö oli uusi tuttavuus, Salla ja Maku olivat käyneet siellä jo edellisenä vuonna. Saarihan on aikaisemmin ollut armeijan käytössä ja avautunut yleisölle 2015. Me olimme varanneet majoituksen paritaloista, joissa oli tilavat makuuhuoneet ja olohuone. Ensimmäisenä iltana ehdimme lähinnä asettua taloksi, tehdä ruokaa ja syödä jälkiruoat kasarmin ravintolassa. Olimme Jaakon kanssa aika poikki, sillä olin pystyttänyt peura-aitoja vielä edellisenä yönä puolen yön aikaan ja tavaratkin oli silloin vielä pakkaamatta.  Salla ja Maku sen sijaan ovat aika ripeitä ihan noin muutenkin ja ensimmäisenä aamuna heräsinkin aamupalalle siinä vaiheessa, kun Salla palaili 10 kilometrin juoksulenkiltä Sompan kanssa. Ja silloin kello oli siis yhdeksän aamulla. Myös Maku oli jo juossut oman aamulenkkinsä. Että sellaista reippautta!

Örön kaupalta saa peruselintarvikkeet. Se toimii myös infona, josta lähtee liikkeelle saaren esittely-kierrokset ja hoidetaan majapaikkojen luovutus.
Örön ravintola sijaitsee vanhassa kasarmitalossa. Sisältä se on valoisa ja viehättävä, eikä ulkokuoressakaan vikaa ole!
Örön rakennukset ovat kaikki hienossa kunnossa. Hotelli sijaitsee kaupan ja ravintolan vieressä.
Hotellikin on kauniisti remontoitu. Valkoisilla käytävillä oli mielenkiintoisia kuvia sotilaskäytön ajoilta.

 

LEIJALAUTAILUA

Aamun juoksulenkillä Salla bongasi saaren länsipuolella vaahtopäitä, mistä Jaakko innostui. Kite-kamat oli raahattu mukaan, joten tässä olisi oiva tilaisuus suorittaa kite-rasti! Koko läntinen ranta on hiekkaa tai kiveä, josta leija on helppo nostaa ylös. Veteen meno on vähän ilkeä kivikon vuoksi, mutta sinne se Jaakko paineli leijan kanssa!

 

PYÖRÄLLÄ SAAREN KIERTOON

Vuokrasimme pyörät kaupalta ja polkaisimme matkaan. Kiertelimme polkuja pyörillä ja pysähdyimme tutkimaan paikkoja aina kun mielenkiintoisia katseltavaa tuli vastaan. Niitä tuli, sekä paikkoja että maisemia!

Seikkailimme pyörillä pitkin polkuja. Suosittelen kovasti!
Osa Örön teistä ja poluista on päällystetty mukulakivillä ensimmäisten vuosien aikana kun Örötä piti yllä venäläiset.
Örössä hienoa on korkeuserot. Löytyy näköaloja merelle ja toisaalta myös pitkiä rantoja.
Jaakko, Maku ja Salla ihailevat maisemaa Bengtsärin majakalle päin.

Bengtsärin majakka siintää horisontissa.
Kappale Örön rantaa.
Sotilaskäyttö näkyy saarella ”aika” selkeästi monessa paikassa!

 

Örön suurimman Obuhov-tykin ammus painaa 470kg. Selvisi myös totuus ”Lähtee kuin tykinsuusta”-sananlaskun takana. Ammus matkaa 900 metriä sekunnissa!
Tykkejä varten on varaputkia. Tämä putki on Ranskassa romutetusta sotalaivasta. Ranska lahjoitti yhteensä 12 putkea Suomelle ennen talvisotaa. Ne kuljetettiin Suomeen viljalastin alle piilotettuina ja kaksi putkea päätyi Öröön.

 

Örössä ylämaankarja ja lampaat huoltavat maisemaa syömällä heinikkoa. Karjalle on aitauksensa, jonka läpi luontopolut menevät (ne voi myös kiertää).  Ja siellä nämä otsatukkanaudat sitten odottivat meitä, suoraan polulla. He katsoivat meitä, me katsoimme heitä. Mietimme siinä, että sonneja on enemmän, ne ovat isompia ja niillä on sarvet. Arvoimme juuri, että pitäisikö vain kääntyä takaisin vai mitä tehdään, kun Maku sanoi jotain kovemmalla äänellä ja otsatukkikset siirtyivät ravilla puskiin tsekkailemaan meitä. Uskalsin ihan hetkeksi pysähtyä ja räpsäistä pari kuvaa. Sitten viiletimme eteenpäin!

 

 

ÖRÖN PARHAAT RUOAT

Kävimme Örössä syömässä rannan kahvilassa kaksi kertaa, hotellilla kerran koko illallisen, yhden kerran jälkiruoat ja kaksi kertaa aamupalat. Maistelimme toistemme ruokia ja tällä kokemuksella valitsimme omat suosikkimme. Rannassa kannattaa ehdottomasti syödä lohikeittoa. Se on tajuttoman hyvää! Myönnän, että emme oikein syöneet siellä muuta, koska kaikki halusivat vain lohikeittoa. Lisäksi keitto oli ainakin pääkaupunkilaisen silmissä edullinen, se maksoi vain 7,5e.

Ravintolan puolella valitsimme alkupaloista vahvimmaksi suoritukseksi Lohta kolmella tavalla. Siinä Jaakon lautaselta yritettiin kilvan ryöstää lohirullaa, se oli taivaallista! Pääruokalajeista voiton vei täydellinen yllätys. Nimittäin punajuuripasta! Pöydässä oli päivän kalaa, karitsaa ja lohta kanttarellikastikkeella. Kelpo esityksiä kaikki (kanttiskastike jäi nyt hännille), mutta punajuuripasta oli täysin yli odotusten. Punajuuret oli maukkaita, kastike pehmeää ja sitä oli tarpeeksi, pastat al dente. Ensi kerralla tilaan tätä. Jälkiruoan kruunasi chilisuklaakakku, joka niin ikään oli yksimielisesti parhaan makuinen jälkiruoka raadin mielestä. Suklaakakku on usein ihan ok ja harvoin superhyvää. Nyt se oli superhyvää. Suklaata oli tarpeeksi, kakku oli pehmeää, muttei valunut ja siinä oli makua, sekä suklaata että chiliä.

 

Savulohikeitto! Kuva ei ole maailman paras, mutta keitto on!!
Söimme aamupalan molempina aamuina ravintolassa. Haudutettu kaurapuuro oli tajuttoman hyvää. Muutenkin valikoima oli hyvä ja maittava.
Ravintola on sisältä kauniisti sisustettu. Vanhoja valokuvia on esillä seinillä.

Örön oma olut oli kuulemma erittäin hyvää. Meidän porukalle maistui paremmin tämä kuvan olut.

 

Örö kohteli meitä todella hyvin ja tulemme varmasti uudestaan. Ravintola ja hotelli ovat auki vielä syksylläkin, joten aloimme heti miettiä syysreissua punajuuripasta mielessä. Vahva reissun aloitus!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

 

 

 

Juhannusretki Huskyllä Kotkaan ja kelissä takaisin

No Juhannuksesta on vierähtänyt jo tovi, mutta toisaalta tuntuu, ettei se kesä ole sen jälkeen kunnolla alkanut, joten on aivan ok muistella kesän ensimmäistä kunnon veneretkeä! Olimme saaneet kutsun Kotkaan ystäviemme perinteisille juhannusjuhlille. Heillä on mökki omassa saaressa, joten vähän kutkutteli lähteä matkaan veneellä. Idea oli mielestämme varsin loistava, aina siihen asti, kunnes huomasimme takaisintulokelin näyttävän todella ankealta. Juhannus-sunnuntaina puhaltaisi täysin vastainen tuuli suoraan nokkaan ja kovaa puhaltaisikin. Hetken pohdimme kannattasiko jättää veneily, sillä vastatuuliajelu moottoripaatilla ei ole maailman siisteintä, koirienkaan mielestä. No sitä pohdintaa kesti vain hetken, sillä perjantain lähtöpäivänä aurinko näyttäytyi pilvien välistä ja tottakai pakkasimme tavaramme veneeseen. Tämähän oli hyvä tilaisuus vähän testailla uutta venettäkin, perustelimme toisillemme!

MENOMATKALLA SADETTA JA AURINGON PAISTETTA

Matkan aikana oli auringonpaistetta, vesisadetta, pilveä ja taas auringonpaistetta. Auringon mennessä pilveen oli sen verran kylmä, että laitoimme Huskyn kuomun kokonaan kiinni. Tosiaan, juhannuksena mukaan tuli pakattua kaikki lämpövaatteet. Mukana oli kaikenmaailman kerrastoa ja untuvatakkia!

Kuomun muodostama koppi oli ensimmäistä kertaa käytössä pidemmällä matkalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että veneessä pitää olla koppi ja alan lämmetä kuomun muodostamalle hytille! Keulan oven alta pääsee vähän viimaa, jonka tukimme venetyynyllä, ettei tuuli osu suoraan lattialla makoileviin koiriin. Jos tarvittiin ilmaa, avasimme sitten kuomua yläosasta. Jossain vaiheessa meno oli niin mukavaa, että potkaisin kengät pois jalasta ja hengailin veneellä villasukat jalassa. Husky alkoi tuntumaan myös todella tilavalta, siellähän pystyi ihan vaihtamaan paikkaa ajon aikana. Piti käydä tyyppaamassa esimerkiksi takapenkki. Se oli Pipon suosikki, sillä takapenkillä pääsi suoraan syliin istumaan.

 

 

Santahaminan sillan kohdalle satuimme juuri sopivasti sillan auetessa.
Heti vauhdin hiljetessä koirat painelivat keulaan kurkkimaan maisemia.
Alkumatkasta Pipoa vähän jännitti, mutta aika pian se otti jo niin rennosti, että haukotteli makeasti.
Kengät pois jalasta ja rennosti!
Ulkona upea keli…
… ja mantereen päällä pilvimassat. Olimme onnellisesti merellä!
Iloinen kuski!
Takapenkin jengi!

 

TOISESSA SAARESSA

Kuuntelimme loppumatkasta äänikirja-dekkaria ja tulimme perille dekkarin kannalta puoli tuntia liian aikaisin. Jäi juuri selvittämättä kuinka Harry Hole selviää loppuhuipennuksesta… Toisaalta perille päästiin aika sopivasti niihin aikoihin, että saaressa alettiin pohtia ruoan tekoa. Ajoitus osui siis nappiin.

Juhannus-viikonloppu oli juuri niin rento kuin sen kuuluukin olla. Plus ruoka oli taivaallista. Eikä unohdeta uskomatonta vuosituhannen vaihteen diskoa! Kävimme läpi kaikki tuon ajan parhaat biisit ja tanssimuuvit. Tai no parhaat ja parhaat… Hauskaa oli ainakin!

Loimulohi valmistuu saaristomaisemissa. Saunalla pöhisi savustuspönttö. Ei jäänyt nälkä!
Aamupalat syötiin upeissa maisemissa. Kylmä tuuli sattui puhaltamaan saaren toiselta puolelta ja se antoi meille täydellisen rauhallisen ja lämpimän aamupäiväspotin.

Saaren olympialaiset sisälsivät renkaanheittoa. Tässä on menossa ensimmäinen kierros ja Jaakon pisteiden lasku. Kova debatti käytiin siitä osuuko vihreä rengas lakanaan maalattuun renkaaseen vai ei.

Parkkeerasimme Targan kylkeen ja aina kun kävin Huskyssä, Sompa halusi tarkistaa, että eihän jaossa vain ollut hänelle kuuluvia nameja!

Saaren todellinen pomo.

KOTIMATKA

Olimme päättäneet lähteä ajoissa liikenteeseen nousevan tuulen takia. Meille lupailtiin yli 10 m/s tuulia suoraan idästä. Heräsimme kahdeksan jälkeen, hoidimme aamutoimet ja pakkasimme veneen. Haluaisin vielä painottaa, että me tosiaan heräsimme ennen kuin kukaan muu, edes lapset! Se on monen mielestä vähän ihme.

Meillä vaihtui kuskisuunnitelmat lennossa edellisen illan diskossa. Olin luvannut ajaa takaisinpäin, mutta kuin itsekseen Jaakon käteen oli edellisenä iltana etsiytynyt cokis-tölkkejä ja minulle jotain ihan muuta. Oh well, jos tämä sopi Jaakolle, se sopi myös minulle. Kotimatkalla meitä oli kolme, kun myös Väiski hyppäsi kyytiin Helsinkiä kohti.

Olimme edenneet Kotkan Sapokasta noin viisi minuuttia terävässä vasta-aallokossa eteenpäin, Pipo-koira oli ollut pakko ottaa syliin, sillä se ei pitänyt menosta ollenkaan. Eikä se nyt muutenkaan ollut kovin hauskaa. Siinä missä minulla oli syli täynnä koiria, oli Väiskillä vapaat kädet kakkoskartturiksi. Pian löytyikin mielenkiintoisen näköinen sisäväylä, jonne sukelsimme.

MIAMI-RÄMEET

Nyt täytyy sanoa, että osuimme aivan täysin jättipottiin sisäreittivalinnallamme! Emme ole koskaan menneet Suomessa vastaavaa reittiä. Ehkäpä siksi, että olemme retkeilleet valtaosin purjeveneellä, joka karsii vähän mahdollisuuksia. Keskellä kaislikkoa meni kapea ja syvä reitti. Pienellä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan itsensä ajelemaan rämeelle. Reitillä oli kaksi pitkää rämepätkää. (Pakko kutsua niitä rämeiksi, oli sen verran eksoottista!)

Kilpailu! Vapaan vauhdin pätkällä pääsimme ohi, mutta ulkopaikkakuntalaisina noudatimme liian tarkasti nopeusrajoituksia ja hävisimme (ja taidettiin muutenkin keskittyä tällä hitaalla pätkällä kuvaamiseen ja muuhun säätämiseen…!)
Matkan varrella oli niin hieno venevaja, että meinasin pakahtua!
Sisäreittimme päättyi kapeaan siltaan. Tästä ei ihan joka veneellä mennäkään läpi. Putkahdimme ulos Loviisan kohdalla.
Puolivälin tauko makkaraperunoineen, hampurilaisineen ja tankkauksineen hoidettiin Benitas Cafessa.

 

HÖYKYTYS

Tähän mennessä matka olikin ollut aivan supermukavaa retkeilyä. Vähän jo ehti unohtua koko kova tuuli ja sen nostattamat aallot. Mutta eipä unohtunut enää kun päästiin ulos Emäsalon kohdalla. Aallot olivat keränneet voimaa koko kiertoajelumme ajan ja niillä oli korkeutta raatimme yksimielisen arvion mukaan parhaimmillaan 1,5 metriä. Koirat olivat kotiutuneet jalkotilaan ja olimme hankalimman pätkän aivan alussa. Eteen tuli yksi mörköaalloista ja Jaakko himmasi vauhtia pois, jotta emme läsähtäisi aallolta pahasti alas. Seuraava aalto tulikin saman tien ja saimme nokan kautta vähän vettä sisään. Minuutin päästä sama toistui, mutta seuraava aalto oli vieläkin nopeampi ja haukkasimme ihan mukavasti vettä sisään. Ehdin napata koirat syliin ja heitin niiden pedit sivuun, kun vesi syöksyi oven alta hytin puolelle. Sitä oli noin 15 senttiä takapenkin edessä. Ehdin jo hetken miettiä missä äyskäri on, mutta sitten vedenpoistoputket alkoivat hiljalleen viedä vettä pois. Eipä haittaisi jos, myös keulassa olisi omat poistoputket, jolloin vettä tulisi vähemmän sisään.

Okei, meillä olis siis isoa aaltoa ja väärä ajotyyli Huskylle. Olemme yleensä olleet tällä kelissä liikkeellä purjeveneellä, jolla ajaminen tällaisessa aallokossa on tuttua puuhaa. Jaakko lähti kryssimään aallokkoa  enemmän sivusuunnassa ja sen sijaan, että aallonharjalla otettiin vauhtia pois pamahtamisen estämiseksi, lyötiin sitä pieni spurtti lisää. Nokkakin nostettiin ylös. Ja voi morjens miten nätisti Husky toimi! Montaa kertaa odotimme lihakset jäykkänä kunnon pamausta, mutta vene laskeutui todella pehmeästi aallolta alas. Tämä oli sittenkin kelistä huolimatta erittäin positiivinen pätkä ja Huskyn pisteet nousivat, nyt tiesi, että sillä pärjää kovassakin aallokossa!

Emäsalon jälkeen olimme kuin huvipuistoajelun jäljiltä ja siirryimme taas saarien suojaan ajelemaan. Matkaan mahtui vielä pysähdys Karhusaaresssa, jossa kävimme kahvilla. Huikean kiva reissu ja tässä jää vain odottamaan kesän seuraavia venereissuja!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Kahakka

Täällä saaressa ei ole kerrostalokyttäämistä, mutta se ei tarkoita, etteikö naapureita pidettäisi silmällä. Tänään olikin oikein kunnon kahakka, jota jäin seuraamaan pidemmäksi aikaa. Puhun tietenkin lähimmistä naapureistamme, Pikkusaaren keväällä valloittavista linnuista. Niillä oli tänään todellista draamaa, johon osallistui tällä kertaa poikkeuksellisesti meriharakka-pariskunta ja lokki. Tiiratkaan eivät pysty välttelemään hyvää tappelua, vaan lyövät siipensä soppaan.

Jos Pikkusaaressa on hämminkiä, niin sieltä alkaa kuulua kova kimitys. Yleensä kyseessä on varis, joka yrittää ruokailla luodon lintujen pesissä. Silloin äänessä ovat ärhäkkäät tiirat ja lokit. Tällä kertaa ääni oli toisenlainen ja muistin kuulleeni aikaisemminkin meriharakan hätäisen huudon. Ja toden totta, lempilintuni meriharakat olivat pulassa. Pikkusaaressa asustaa yksi meriharakka-pariskunta ja koska ne ovat paikkauskollisia, niin luulen, että he ovat pesineet jo useamman vuoden täällä meidän kavereina.

Pian selvisi mikä oli hätänä. Yksi lokeista teki jatkuvasti hyökkäyksiä meriharakka-pariskuntaa vastaan. Se syöksyi taivaalta harakoita kohti ja yriti häätää näitä tiehensä. Meriharakat ovat aika rauhaarakastavia, ne usein pakenevat, jos ilmoilla on jotakin jännittävää. Nyt näin outoja. Meriharakat alkoivat pistää lokille kampoihin.

Lokki teki hyökkäyksiä tiputtautumalla korkealta ilmasta kalliolla odottavien meriharakoiden niskaan.
Tässä lokki koittaa eräänlaista sivuttaishyökkäystä. Myös tiira pyörii mukana sen oloisena, että voisi mielellään ajaa takaa jotakuta.
Meriharakka ei luovuta helpolla, vaan pistää kampoihin. Se ei tyydy huutamaan vain varoitushuutoa…
…vaan yllätyksekseni lähtee takaa-ajoon!
Se ajaa lokin muutaman kerran kauemmas pikkusaaren kallioilta. Täytyy sanoa, että yllätyin tämän nähdessäni!
Välillä taistoon osallistui vain toinen meriharakoiden pariskunnasta.
Toisinaan taas lokkia torjuttiin yhteistuumin.
Tänne ei ole tulemista!

 

Täytyy myöntää, että vähän ihmetytti tämä raivoisa taistelu. Sitä nimittäin jatkui aika pitkään senkin jälkeen kun olin kuvaillut lintuja. Oli helppo arvata, että meriharakoilla olisi poikanen Pikkusaaressa ja ne puolustivat sitä. Lokki taas oli varmasti sama, jonka pesä sijaitsi kallion korkeimmalla nyppylälle. Juuri sen pesän vierestä meriharakat eivät suostuneet väistymään vaan puolustivat sitä kuin omaansa. Vielä eilen lokki hautoi pesässään ja meriharakat ovat hengailleet pitkään aivan lokin pesän liepeillä. Lokin pesässä on kolme munaa ja ne eivät ole vielä kuoriutuneet. Lokki halusi varmaankin takaisin hautomaan niitä ja halusi ajaa meriharakat pois. He taas eivät siirtyneet tuumaakaan.

Oli pakko hiipiä Pikkusaareen katsomaan lähempää mitä siellä tapahtuu. Meriharakat eivät todella halunneet vaihtaa maisemaa, sillä ne jäivät paikalleen, vaikka olin jo noin 10 metrin päässä. Yleensä meriharakat väistävät minua ja ennen kuin ehdin ajatellakaan kuvan ottamista, ne ovat jo lennossa.

Minulle ei selvinnyt mitä meriharakka suojeli. Kallion nyppylällä näkyi vain lokin pesä (se on tuo risukasa) ja meriharakoiden kanssa hengaava rantasipi. (Onko tuo rantasipi? Kuulkaas tähän tunnistamiseen meni ainakin puoli tuntia googlen selailua!)
Sade häiritsee merilintuakin, joutuu vähän ravistelemaan.

Jäi siis mysteeriksi mikä meriharakoita ja lokkia sapetti. Myöhemmin illalla kävin kiertämässä Pikkusaaren veneellä ja näin, että meriharakoilla oli kuin olikin yksi poikanen, josta huolehdittiin nyt kauempana luodolla. Lokki oli päässyt takaisin pesälleen hautomaan. Rauha oli siis palannut Pikkusaareen.  En tiedä mikä tämän raivoisan riidan aiheutti, mutta sen tiedän kuitenkin, että näiden naapureiden draamoissa on paljon enemmän seurattavaa kuin kerrostalokyttääjällä keskimäärin!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]