Hakujoukot

Kello on vähän yli kolme aamuyöllä ja soitan kotona nukkuvalle Jaakolle. ”Hei mä oon täällä taksissa nyt, oon ehkä viiden minsan päästä rannassa!” Minä tarvitsen pidemmän herätysajan, että saan taisteltua itseni hereille ja lähden veneellä rantaan hakemaan yön kulkijaa kotiin. Jaakko pystyy nousemaan minuutissa ylös ja pukemaan vaatteet päälle. Maksan taksin ja kävelen rantaan, Busterin moottorin ääni kuulu jo, kun se kaartaa laituriin. Miten onnekas voi olla, että hauskan, meluisan ja pitkän baari-illan jälkeen voi astua valoisaan yöhön, nauttia hetken tyynestä merestä ja lipua kotiin koko oman jengin kanssa.

Kaunis ilma! Kolme partasuuta odottaa veneessä, että tulen kotiin.
No ei se kuski nyt ihan pirteimmältä näytä…

 

HAKUREISSUT

Saaressa asumisen myötä erilaiset hakureissut ovat tulleet osaksi meidän arkea. Aina välillä vene on väärällä puolella, yleensä saaressa, ja toista haetaan esimerkiksi töistä ja treeneistä kotiin. Nämä yölliset venematkat herätyksineen ovat kyllä mieleenpainuvimpia. Etenkin ne, joissa toinen arvioi tulevansa kotiin kymmenen aikaan, sitten yhdentoista ja lopulta tulee viesti, että ehkä yhdeltä. Silloin tietää, että kannattaa todellakin mennä vain nukkumaan ja hämmästyä, jos puhelinsoitto tulee ennen pilkkua.

Voisi kuvitella, että herääminen öisin toisen baarireissun vuoksi on todella ärsyttävää. Mutta hämmästyttävää kyllä, näin ei kuitenkaan ole. Ensinnäkin tätä ei tapahdu enää kovin usein, joka viikonloppu ei ole todellakaan tarve lähteä kaupunkiin tuulettumaan. Toisekseen tässä on hyvin vähän vaihtoehtoja ja se tekee asian aika simppeliksi. Ei sieltä uimallakaan kotiin pääse, joten toinen on vain haettava kotiin. En muista, että näistä olisi koskaan ollut riitaa. Aina unien keskeltä herätetty kaveri ei ole maailman parasta seuraa, mutta se ei ole mököttämistä, vaan yritys olla piristymättä. Se on kyllä vaikeaa, koska kotiinpalaajalla on yleensä todella paljon asiaa!

Aina hakureissut eivät tapahdu kuulaissa kesäöissä…
Silloin minulle kannattaa soittaa vielä aikaisemmin. Tarvitsen aikaa löytää villasukat ja kaikki muut lämpövaatteet!

 

Sen lisäksi, että on kiva päästä kotiin, on toisen hakemisessa rannasta muutenkin jotain lämmintä. Vaikka tulisi vain töistä tai treeneistä kotiin, ilahduttaa nähdä Busterin kaartavan laiturille ja huomata toisen tulevan ihan vain minua hakemaan. Siitä tulee tosi hyvä mieli. Veneennokassa häntää heiluttavat koirat vain parantavat kotiinpaluun fiilistä!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Perheonnea pikkusaaressa

Ensimmäisenä vuonna täällä saaressa huomasimme nopeasti, että lokit ja tiirat pitivät paikkaa täysin omanaan. Ne olivat valloittaneet pikkusaaren ja hyökkivät sieltä käsin meitä kohti aina kun tulimme laiturille. Sen jälkeen olemme joka vuosi käyneet taistoa lokkeja vastaan ja yrittäneet vallata saarta itsellemme. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tänä vuonna olin kuitenkin melko varma onnistumisestamme, sillä olimme ottaneet tavaksi käydä pikkusaaressa piknikillä jo kauan ennen kuin lokit edes tulivat paikalle. Hähä, ajattelin. Tänä vuonna saattekin nähdä!

Mutta sitten tuli sorsa ja muutti kaiken. Olimme koirien kanssa käymässä pikkusaaresssa, kun ne nuuskivat innokkaasti rantapusikkoa. Pian sieltä lähti sorsa karkuun. Löysin pesän ja neljä sorsanmunaa kivien ja ruusupuskien seasta. Olen ehkä pehmo, mutta olihan minun pakko antaa sorsalle pesintärauha! Niinpä koirat saivat porttarin itsenäiseen pikkusaari-partiointiin ja vähensimme itsekin siellä käyntejä. Sorsa on kyllä toisaalta todella kylmänviileä. Se ei hievahdakaan pesäpaikaltaan ennen kuin tunkeilija on käytännössä astumassa pesään. Niinpä pari iltaa sitten kävin tekemässä kierroksen pikkusaaressa ja tarkistamassa pesätilanteen.

Niitä sitten riitti! Tulossa on 11 tiiraa ja 8 lokkia! Jos varikset ja kärppä eivät harvenna munia, niin meillä on parin vuoden tauon jälkeen melkoinen määrä pikkuisia linnunpalleroita pihassa!

Siinä se sorsa on! Naamioitumiskyky on mieletön, jos et löydä, etsi silmää. Pesäpaikka on muutenkin hyvä, sillä lokit ja tiirat puolustavat saarta kaikkia vihulaisia vastaan, joten sorsalla on bodyguardit talon puolesta.

 

Lokki tarkkailee puuhiani silmä kovana.

 

Pikkusaaren korkeimmalle kallionkohdalle ilmestyy aina lokinpesä. En ihmettele, näkymä on kaunis!

 

Ei ole pöllömmät maisemat vähän lähempänä vedenrajaakaan…

 

Tiirat eivät paljoa panosta pesänrakennukseen. Pari kaislaa ristikkäin kallioluodolle. Valmis!

 

Tällä tiiralla on tulossa neljä poikasta, jos varis ei pääse apajille.

 

Menetimme siis ilta-aurinkoisen piknik-paikan, mutta saamme mahdollisesti tilalle pienten linnunpoikasten seurantaa. Bonuksena tulee myös ääniraita, hyvin läheltä… Heräsin toissapäivänä sellaiseen kaakatukseen, että olin varma löytäväni hanhia suoraan oven takaa. Mutta ei siellä mitään ollut. Se taitaa olla lokki, joka pesii kolmatta kesää katolla savupiipun vieressä. Savupiippu antaa lokin äänelle kaikupohjan ja se todella kuuluu aika kovaa sisälle. No, yritän ajatella niitä suloisia pikkupalleroita!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

Kevätretki vappuna

Vihdoinkin aurinko pilkahti niin paljon, että oli aika lähteä kevätretkelle veneellä! Tosin ensin piti istuttaa perunoita ja tehdä muita kasvimaahommia niin kauan, että pystyin lukemaan kärsimättömyyden aika helposti Jaakon kasvoilta… Niinpä skumppa mukaan ja ensin kävimme toivottamassa keväät naapureillemme.

OMA SAARIPAIKKA LEHTISAARESTA?

Skoolailujen jälkeen ajelimme kohti Pientä Lehtisaarta, jossa ystävämme olivat viettämässä vappua uudessa saaripaikassaan. Sieltä löytyi myös tuttu vene, vanha TG:mme odotti laiturissa. Heillä on myynnissä vanha saaripaikkansa, Pienessä Lehtisaaressa sekin. Upea rantasauna ja kiviranta odottavat uutta elämää, joten jos oma mökki Espoon edustalla kiinnostaa, kannattaa tutustua myynti-ilmoitukseen.

Siinä ne nyt ovat. Vanha ja uusi vieretysten!
Mökkirannasta aukeaa upeat näkymät avovesille.
Rantasauna on todella rantasauna.

 

SKIFFERISSÄ PIZZAA

Ehdimme vielä auringonpaisteessa Liuskaluodolle Skifferiin pizzalle. En ole aikaisemmin syönyt siellä pizzaa ja voin kyllä sanoa, että tämä vuohenjuusto-mansikka-rucola -pizza oli aivan huippua! Pakko kertoa rucolasta yksi juttu. Sitähän ei tosiaan ole aina ollut Suomessa ja se oli aikamoinen uutuus pizzan päällä jonain ihmeen vuonna. Ystäväni osti kotipitäjäni Kotipizzasta pizzat kotiin, joista toisessa piti olla sitten rucolaa kiekon päällä. Ihmetys oli aikamoinen, kun hän avasi pizzalaatikon ja sieltä löytyi pizzan päältä JÄÄVUORISALAATTIA. Soitto pizzeriaan selvitti, että rucola oli loppu ja siellä oli sitten tuumattu, että salaatti kuin salaatti!

Skifferissä Jaakko pääsi myös meriaputoimiin. Ei voi sanoa ihan meripelastus, koska hätä ei ollut kovin suuri. Jollakin vapun kulkijalla oli tyhjentynyt pikku-Vatorin akku ja hän oli sitä lataillut jo tunnin verran kaapeleista, mutta virtaa tuli vain liian hitaasti. Niinpä kaveri meloi veneensä meidän viereen ja Jaakko antoi Vatorile virtatärskyn meidän Huskystä. Hyvä mieli tuli niin Jaakolle kuin venekuskillekin!

Herkku!SUOMENLINNAAN

Päätimme hakea jälkiruoat Suomenlinnan Siwasta, joka olikin K-Market ja veneilevien asiakkaiden laituri ei ollut vielä paikallaan. Kurvasimme sitten Suomenlinnan satamaan, haimme jäätelöt ja jumitimme vielä Valimon terassille. Täyteläinen kaakao sai minulta pisteet!

”Voisin mennä tuonne koppiin ja sitten myisin sinulle pääsylippuja tänne saareen!” ”Vai niinkö voisit…”
Kevään eka jäde!
Tämän nähdessään Jaakko innostui. ”Ajattele, tällä voisi liikuttaa betoniharkkoja vaikka kuinka helposti veneeltä rakennuspaikalle!” En innostunut.
Valimon katto on tosi hieno ja kasvaa jopa pieniä puita.
Kotiin päin saimme ajella auringonlaskun saattelemina!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Jäät lähtivät 7.4.

Vaikka nyt on ollutkin kylmät yöt, lähti viimeiset jäät tänä vuonna jo toissaviikolla. Viralliseksi lähtöpäiväksi tuli 7.4. Ensin tuntui siltä, että jäät eivät lähde i-k-i-n-ä. Minulla on haaveena tehdä jäiden lähdöstä timelapse-video ja tänä vuonna olinkin asettelemassa kameraa monena päivänä paikalleen ja jätin sen ottamaan kuvia muutamien minuuttien välein. Olin jokaisena päivänä aivan varma, että nyt ne jäät lähtisivät. Tai viimeistään nyt! Lopputuloksena oli ainakin kolmelta päivältä muutama sata kuvaa, joissa ainoa tapahtuma oli auringon liikkuminen ja satunnainen linssilude-joutsen. Lopulta jäät vain sulivat hiljalleen pois, enkä saanut haluamaani kuvasarjaa. Viime vuonna jäiden lähtö oli dramaattisempi ja satuin olemaan kotona kamera valmiina. Pettymys oli suuri, sillä kameraan oli tullut vika ja se oli ottanut vain kolme kuvaa. No, jäiden lähdön kuvaamista pääsee yrittämään keskimäärin kerran vuodessa, joten ensi vuonna taas!

KUKA VOITTI JÄÄVEIKKAUKSEN 2017?

Jäiden lähdön kriteerihän oli, että meiltä pääsee laiturilta avoimille vesille. Ja se kriteeri täyttyi 7.4. illalla. Meillä oli yksi täysin oikea veikkaus ja sen oli tehnyt Susan. Tittidii, onnittelut sekä mainetta ja kunniaa jäätietäjälle!

Minulla veikkaus meni yhden päivän päähän, ajattelin jäiden lähtevän 8.4. Jaakolla taas oli aikaisempi toive ja jäiden piti lähteä hänen mukaansa 28.3. Ihan siihen ei päästy.

VIIMEISET PALASET BUSTERILLA

Pohjoisen puolen rannalla oli vielä vähän pidempään jäätä. Iso lautta lähti irti yhtenä aamuna ja alkoi lähestyä meidän laituria ja veneitä. Jaakko päätti napata Busterin ja kävi puskemassa lautan kauemmas rannasta. Jää oli vielä sen verran vahvaa, että Busteri ei mennyt siitä läpi. Pitkään on jää pitänyt pintansa!

Sompa lähtee mielellään apulaiseksi ihan kaikkiin hommiin. Nytkin se tähysti veneessä. Jäälautta oli todella leveä, ei mahtunut kameraani kuin puolikkaan verran…
Tutut kaverit ovat tulleet taas pikkusaareen!

Villasukat jalkaan ja pipo päähän, nyt on kevät!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Veneränni mantereelle on auki!

Jälkikäteen tuntuu aina ihan hassulta, että tosiaanko me tultiin tuosta vielä toissapäivänä potkukelkoilla ja vielä ihan hyvillä mielin? Avasimme eilen reitin mantereelle Busterilla. Emme päässeet normaaliin satamapaikkaamme, vaan jouduimme ajamaan Busterin yleiselle hiekkarannalle. Siellä se oli saanut ansaittua huomiota, kun palasimme takaisin. Porukka oli ihmetellyt, että mistä vene on tullut, kun avoimena näkyi vain joutsenten levinnyt lampi. Meidän rännimme lammen kulmasta ei näkynyt kovin hyvin rantaan, ainakaan jos ei tiennyt mistä etsiä.

Tänään saimme reitin auki laiturille asti, joten kulkeminen helpottuu taas. Ja kun pakkasöitäkään ei ole luvassa, niin eiköhän meidän kelirikko ollut nyt tässä. Vielä muutamia päiviä jäissä ajoa ja sitten lähtee nekin, sillä ennustetut säät ovat niin lämpimiä, että ilman takatalvea saamme Huskynkin kohta kotilaituriin.

LUMIPEITE

Lumi peitti maan torstaina, eikä yllätykseksi lähtenytkään samantien pois. Kaikki näytti tietenkin tosi kauniilta, myös jää. Mutta eipä nähnyt enää myöskään miltä jää näyttää kelkan alla. Yhtä kaikki, perjantaina oli todella kaunis auringonlasku. Vaikka tässä kohtaa aina toivoo, että jäät lähtisivät jo, tulee samalla vähän haikea fiilis. Taas on yksi talvi takanapäin ja sitä ei saa enää takaisin.

Voi taivas, miten nätti ilta olikaan perjantaina!
Buster oli säilössä pikkusaaressa ja pian laskemisen jälkeen se jäätyi paikalleen.
Merisavua ja auringonlaskua.
Jaakko kelkkaili kotiin, viimeistä kertaa tänä vuonna!

 

LAUANTAINA JÄÄTÄ SÄRKEMÄÄN

Meillähän ei olisi ollut mikään pakko lähteä saaresta pois lauantaina. Mutta… PepsiMax oli päässyt loppumaan! (Olen pahemman luokan addikti ja ehkä vielä joskus yritän päästä huonosta tavasta eroon. Mutta en vielä!) Niinpä Jaakko kävi tekemässä railoa Busterilla sillä aikaa kun minä laitoin maissin taimia kasvamaan isompiin ruukkuihin. Jään särkeminen onnistui sittenkin, vaikka olin vähän skeptinen. Samaan aikaan ystävämme lähetti viestiä, että pääsisimmekö kahville Nokkalan majakalle (suosittelen ja kalakeittokin oli kuulemma erittäin onnistunut). No todellakin pääsemme, kevätränniä mantereelle pitää aina juhlistaa.

Jäänsärkijä-Jaakko sai iloisen vastaanoton pikkusaaressa.

Iloinen oli Jaakkokin!
Edellisen päivän kelkkajäljet.
Sompa ja Pipo pääsivät myös veneilemään. Sompa rakastaa kiivetä veneen korkeimmalle kohdalle tähystämään.
Jäissä keikkuvassa veneessä täytyy vähän kieltää, ettei toinen kiipeä liian korkealle. SIltä tipahtaa liian helposti alas.
Tänään päätimme talvikauden ja siirsimme talviset kulkuvälineet kesäteloille.

 

Jäiden lähtö lähenee… Jännä nähdä kenen veikkaus osuu lähimmäs!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Busteri laskettu vesille… eikun jäihin!

Jää alkaa hiljalleen näyttää siltä, että kyllä se kevätkin oikeasti tulee. Joutsenten lampi on laajentunut todella paljon ja ylettyy likipitäen meidän jääreitille. Kahden viime yön kova tuuli leikkasi jäätä isommaksi, jos ei nyt ihan kuin veitsi voita, niin aika vauhdikkaasti kuitenkin.

Niinpä päätimme tiputtaa Busterin jäihin vielä kun sitä voisi liu’uttaa kätevästi jäitä pitkin sopivaan paikkaan. Eilen pikkusaaren päähän oli ilmestynyt aika hyvä aukko, josta viime vuonnakin aloitimme veneilykauden. Olin etäpäivällä ja odottelin Jaakkoa kotiin illalla. Pakko myöntää, että alkaahan tuo vähän erikoiselta näyttää, tuo jään ylittäminen! Kävin kairaamassa ja jäätä on vielä 15 senttiä. Jää on kuitenkin tosi pehmeää ja pilliintynyttä.

Joutsenlampi oli auennut reippaasti Jaakon työpäivän aikana.
Tuuleeee!

BUSTER VESILLE

Saimme Busterin tiputettua alas jäälle ja sitten se pitkin työntää pikkusaaren kärkeen. Jaakko veti ja minä työnsin. Ensin se ei meinannut hievahtaakaan, mutta kun sen sai liikkeelle, se liukui jäällä aivan kevyesti, kun veimme sitä juoksujalkaa perille. Jään reunalla jäin hetkeksi arpomaan kumpi hyppää Busteriin. Jaakko meni kyytiin ja siinä hetken tuumittuani alkoi Busterin alta jää vajota, joten minä sainkin nopeasti jalat alleni. Säilyin kuivin jaloin!

Jaakko laittoi vetoköyttä paikalleen.
Paatti on paikallaan! Valo toimii ja uskollinen Yamaha lähti taas käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä!
Oikeasti tuuli aika kovaa!

BUSTER JÄÄNSÄRKIJÄNÄ

Tänään aamulla jää kantoi hyvin töihin menomatkalla, mutta koko päivän auringon ja tuulen jälkeen se näytti vähän epämääräiseltä. Niinpä koitimme ajaa jäätä rikki Busterilla. Jää osoittautui kuitenkin liian sitkeäksi, se vain taipui veneen alle, mutta ei mene rikki. Ja lopulta ei edes taipunut. Kai se on uskottava, että huomenna mennään työmatkat vielä potkukelkalla, vaikka se tuntuukin aika älyttömältä. Menomatkalla jää toki kestää kylmän yön jälkeen, mutta takaisintulo aina vähän jännittää, jos aurinko on lämmittänyt kovasti jäätä. Mutta hei, jokainen päivä on seikkailu!

Sompa tarkkailee kotiintulijaa.
Buster saa jäädä vielä hetkeksi rantaan odottamaan. Ehkä huomenna illalla uusi yritys!

Mutta sillä aikaa kun odottelee jäiden lähtöä, voi fiilistellä torstain kevätkauden avausta. Saimme pienen videopätkän kevään ensimmäiseltä retkeltä!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]