Kategoria: Arki saaressa

Mennään muutama päivä taaksepäin. Olin edellisenä päivänä saanut Busterin käyntiin ja rikkonut riemuissani jäätä meille. Seuraavana päivänä piti lähteä töihin ja lienee sanomattakin selvää, että Busterin moottori ei inahtanutkaan. Ei edes useamman tunnin lataamisen jälkeen. Akkulaturi näytti täyttä ja samantien kahden käynnistysyrityksen jälkeen se tyhjeni. Great. Jaakko oli tulossa kotiin illalla ja hänellä olisi uusi akku mukana. Ongelmaksi jäi vain se, että miten hänet saisi saareen.

Illalla toisen etätyöpäivän jälkeen pääsin ongelman kimppuun. Erilaisten yritysten ja konsultaatiosoittojen jälkeen jouduin hylkäämään Busterin, sen akku ei halunnut toimia. Mutta onhan meillä Sirmet-lautta! Päätin koittaa lähteä sillä särkemään jäätä. Se ei varmasti olisi helppoa tai kovin järkevääkään, mutta olin varma, että kunhan pääsisin meidän pikkusaaren ohi, niin homma helpottuisi. Meidän laiturilta oli matkaa noin sata metriä kohtaan, jossa oli vielä eilen ollut avointa vettä. Jos pääsisi sinne asti, niin loppu menisi iisisti. Eipä sitten kuin hommiin!

Sirmetin kone lähti käyntiin kertayrityksellä, siinäkin piti käyttää hiustenkuivaajakikkaa, jotta jäähdytys lähti toimimaan. Lautta oli laiturissa tietenkin nokka rantaa kohden, joten sen perästä pitäisi saada jäätä pois. Moottori edellä ei kannata peruuttaa jäihin. Niinpä laitoin vaihteen päälle ja 50 heppainen Yamaha alkoi myllyttää vettä lautan takana ihan kunnolla. Samalla tyhjensin lauttaa lumesta, miten sitäkin oli kertynyt niin älyttömästi?

Lautta oli tietenkin jäätynyt paikalleen. Muutamasta kohdasta sain sen irti hakkaamalla vanhalla airolla, mutta osasta kohdista se oli erittäin hyvin jumissa. Täytyi ottaa potkurivirta avuksi ja tällä kertaa peruuttaa. Hiljalleen jäät alkoivat irrota ja vihdoin pääsin irti! Kahdeksan metriä pitkän ja kolme ja puoli metriä leveän lautan kääntäminen syntyneessä pienessä jääaukossa ei mennyt ihan ykkösellä, mutta pienellä lisäsärkemisellä homma sujui. Sitten täyttä höyryä eteenpäin! Olin todella päättäväinen, sillä seuraava vaihtoehto Jaakon saamiseksi saareen oli, että vaihtaisin Sirmetin akun Busteriin. Nämä akkuhommat eivät ole minulle tuttuja, joten halusin nähdä jonkun muun ratkaisun tapahtuvan ennen sitä.

Jää oli yllättävän sitkeää, eikä mennyt kunnolla hajalle. Lumisade oli tehnyt jäästä paksua, se oli jään ja lumen sekoitusta. Irtoavat lautat olivat noin 10 senttiä paksuja, enkä ollut rikkonut Sirmetin levyistä aukkoa edellisenä iltana. Enkä tiedä olisiko sillä ollut niin väliäkään, vuorokauden jäätymisen jälkeen jää oli todella tiukassa myös niissä paikoissa, joista olin ajanut. Puolen tunnin kuluttua oli rikkonut ehkä 10-15 metriä lisää jäätä ja homma tuntui menevän vain vaikeammaksi. Jäin pari kertaa niin pahasti jumiin, että hetken mietin pääsenkö peruuttamalla pois. Avuksi tuli ajaa lauttaa täysillä vasemmalla, sitten oikealle ja tämä heijausliike antoi sen verran tilaa lautalle, että Yamaha jaksoi peruuttaa sen pois jääpuurosta. Oli pakko soittaa satamassa odottavalle Jaakolle, että tämä ei ehkä onnistuisi.

Mutta Jaakkopa oli sillä aikaa keksinyt hyvän idean. Hän oli bongannut satama-altaasta ystävämme Mikon, joka ajoi meidän vanhaa TG:tä jääsohjossa parempaan paikkaan. He olivat päättäneet lähteä minua vastaan. Sanoin että he voivat yrittää meidän saunalle, sinne asti saattaisi päästä tai ainakin lähelle. Meidän sauna sijaitsee aivan eri puolella tonttia kuin suojainen laiturimme. Siinä missä laiturin ympäristö jäätyi jo monta päivää sitten, oli saunalle puhaltanut tuuli pitänyt veden avoimena tähän päivään asti. En kuitenkaan uskonut, että siellä olisi ihan kunnollista jäätä, jäätynyttä lunta pikemminkin. TG on kuitenkin lasikuituvene, että rauhallisesti saisi mennä, ettei satu vahinkoja.

Illan ohjelmassa oli vielä viedä yksi mönkkäri mantereen puolelle satamaan. Ilta oli jo pitkällä, mutta ei auttanut kuin alkaa akun vaihtoon. Busterilla saisi rikottua jään Sirmetille. Jaakko näyttää Busterin akulle jakaria, aiheuttaa vähän kipinöitä ja koittaa hetken mielijohteesta lähtisikö kone käyntiin. Lähti se, ekalla yrittämällä. Ilmeisesti siinä oli joku kontaktihäiriö… Argh, no, pääasia että se toimii taas ja akku pitää kyllä jossain vaiheessa vaihtaa. Sitten lähdettiin raijaamaan mönkkäriä rantaan. Minä tein Busterilla väylää Sirmetillä ja Jaakko toi lautan maihin. Hyvin meni!

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Olemme Jaakon kanssa monta kertaa nauraneet, että yleensä aina silloin kun hän on työmatkalla, täällä saaressa tapahtuu jotain älytöntä. Niin kuin vaikka silloin kun tänne osui kunnon myrsky ekana syksynä ja jättimäinen kuusi kaatui suoraan meidän varaston päälle. Tällä kertaa Jaakko epäili, että kelirikko tulisi hänen parin päivän reissun aikana. Nauroin vain, ei että jäät tulisi marraskuun alussa, en todellakaan usko!

Aamulla heräsin aika harmaaseen yleisilmeeseen. Lunta oli tuprutellut yön aikana mukavasti ja rannassa… hetkinen, siellähän on jäätä. Koko meidän lahti oli jäässä. Kävin laiturilla testaamassa jäätä ja se oli kyllä pehmeää, jalka humahti jään läpi helposti ja Busterikaan ei ollut vielä jäätynyt kiinni. Minun oli pakko lähteä töihin, sillä juuri tänään etäpäivä ei onnistuisi. Mutta sehän ei ollut ongelma, Yamaha on tähän mennessä hörähtänyt aina helposti käyntiin ja Buster halkoisi pehmeää jäätä helposti. Keräsin kamat veneeseen ja sitten menoksi! Mutta Buster-parka köhii eikä käynnisty. Ei vaikka antaa ryyppyä.

Jaaha, että sellainen juttu tällä kertaa. Ehdin soitella Jaakolle, joka ei vastaa ja mietin että missähän meidän akkulaturi on. Tästä voi päätellä kaksi asiaa. Ensinnäkin olen käyttänyt akkulaturia kerran mönkijän peräkärryn vinssille ja toisekseen meillä on monta piilopaikkaa akkulaturille. Oikea varasto, homevarasto, vanha maapohjavarasto/vessa ja puoliksi rakennettu uusi telttavarasto. Ja on vielä pari muutakin paikkaa missä se voisi olla. Mietin mitäs vaihtoehtoja tässä olisi ja koska niiden pitäisi toteutua vartissa, en edes miettinyt akkulaturin etsimistä. Soutuveneellä ei pääsisi, sillä jäitä oli vähän liikaa. Saunalla jäätä oli vain noin 10 metriä, mutta soutuvene oli nostettu telakalle ja sen raahaaminen saunalle veisi rutosti aikaa. Ehdin miettiä SUP-lautaakin, mutta ulkona tuuli sen verran, että suppailu ei oikein kiinnostanut. Jouduin jäämään kotiin. Oli vain pakko muutella kaikki palaverit online-palavereiksi, koska ”Minun veneeni ei nyt käynnisty, että käviskö millään?” No, tämähän onnistui aika mukavasti, ei siinä mitään. Ja ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen kun joudun jäämään etätöihin pakolla, niin menköön nyt.

BUSTERIN ELVYTYS OSA KAKSI

Illalla uusi yritys. Busteri oli jo jäätynyt kiinni, eikä hievahtanutkaan, kun hyppäsin veneeseen. Akkulaturi löytyi ja ihana Jaakko lähetti oma-aloitteisesti tekstiviestillä huikean pitkän selostuksen, että miten sitä käytetään. Sehän on periaatteessa ihan simppeli juttu, paitsi tietenkin siinä kohtaa kun kumartelee pää Busterin takapenkin sisällä taskulampun valossa. Ja siinä typerässä akussa ei lue kumpi on plus- ja kumpi on miinus-napa.

Soitin Jaakolle, joka sanoo, että siinä kyllä on kohokuvio yleensä navan vieressä. ”No kyllä minä sen tiedän, mutta tässä ei kyllä ole!” Soitan vielä isällekin, joka sanoo, että siinä on kyllä kohokuvio yleensä navan vieressä. ”No kyllä kyllä, mutta kun ei ole!” Sen jälkeen menen veneelle, laitan peukalon ärsyyntyneenä akun navan viereen, pyyhin ällöttävää tahmeaa töhnää pois ja siinä se on, kohokuvio. Ai jaha, ne selvä sitten.

Akku lataukseen ja sitten rakensin vielä Busterin moottorin ympärille pressusta teltan ja laitoin sisään lämpöpuhaltimen pöhisemään. En nyt laita siitä kuvaa, koska teltta uhkaa kaikkea normaalia järkeä ja ehkä paloturvallisuuttakin. Sitä kompensoi kuitenkin sairaan huono puhallin, joten arvioin, ettei paloriski ole kovin suuri. Jos ei näillä eväillä Yamaha pörähdä liikenteeseen, niin ei sitten millään!

LÄMPÖÄ, LISÄÄ LÄMPÖÄ

Vähän yli puolen tunnin päästä Buster lähti käyntiin reippaasti hörähtäen! Jee! Purkasin teltan pois ja laitoin vaihteen päälle. Sillä tavalla saa veden liikkeelle ja jään sulamaan. Pian moottorista alkoi kuulla piippaus ja punainen valo syttyi. Hitsiläinen, olin unohtanut jäähdytinveden. Moottori oli sen verran jäässä, että vesi ei päässyt kiertämään. Tähän auttaa konsti meikäläisen toalettikamoista. Hiustenkuivaaja! Vartin puhaltelun jälkeen tulos oli kuitenkin sama. Laitoin peitteen takaisin ja puhaltimen päälle. Puolen tunnin päästä uusiksi. Eikä vieläkään toiminut. En voinut tajuta miksi puhallus ei toiminut, moottori tuntui ainakin pinnasta mukavan lämpimältä. Makasin laiturilla pää pressun alla ja avitin sulamista hiustenkuivaajalla puhaltimen lisäksi. Moottori oli päällä. Ja muutaman minuutin kuluttua pari tippaa. Sitten vähän enemmän.

Tadaa, pääsin ajamaan rundit Busterilla! Olin niin riemuissani, että melkein päätin lähteä kauppaan hakemaan maitoa ja kaakaota. Kello oli kuitenkin jo yli yhdeksän ja lähdin kotiin kävelylle koirien kanssa.

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]