Talvimyrsky

Olemme saaneet nauttia jäistä jo viikon ajan ja jotenkin samalla elämä loksahti mukavasti paikalleen. Nyt tietää illalla, että kuinka kauan pitää varata työmatkaan ja kaikenlainen ylimääräinen hässäkkä on poissa. Ja näkipä jäällä taas tuttujakin! Viime vuonna tapasimme kevätjäillä kalastajan, joka kairasi jäähän reikiä varmistaakseen, että kaverinsa lentokone voi laskeutua turvallisesti jäälle kevätpäivästä nauttimaan. Näimme viime viikonloppuna ja kuulin vähän kalajuttujakin. Joulukalat oli ehditty juuri hakea ennen kuin jäät lähtivät. Tulipa aika mukava fiilis!

KIRKAS TALVI

Pakkaspäiviin osui upea aurinkoinen päivä. Kävin heti kuvaamassa talvisia värejä.

Lumi on mukavasti peitelly etupihan kalusteet alleen
Lumi on mukavasti peitelly etupihan kalusteet alleen
Minikasvihuoneeni kylpee talvisessa auringossa. Se onkin sattuvasti kuvissa, sillä se pääsee myös jatkokertomuksen päätähdeksi.
Minikasvihuoneeni kylpee talvisessa auringossa. Se onkin sattuvasti kuvissa, sillä se pääsee myös jatkokertomuksen päätähdeksi.

PUHURIA PUKKAA

Toissa yönä tuuli ihan riittävästi. Ei meinannut unta saada ja olin varma, että aamulla löytyisi kaatuneita puita tontilta. Kännykällä katsoin yöllä, että Harmajalla tuuli puuskissa 17 – 18 m/s. Meillä ei tietenkään tuule yhtä paljon, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Aamukävelyllä totesin, että kaatuneita puita ei löytynyt. Sen sijaan meinasin kävellä rannassa minikasvihuoneen yhden ikkunalevyn päälle. Se oli lähtenyt tuulessa irti. Kävin viemässä sen huoneelle ja edelleen tuuli niin kovaa, että levy ei meinannut pysyä käsissä. Kasvihuoneparka oli aivan flänässä. Se nojasi tuulen taivuttamana kohti pohjoista, mutta onneksi se ei ollut pettänyt. Myös toinen kennolevy kasvihuoneen sivulta puuttui. Tuin kasvihuoneen ja laitoin irrallisen kennolevyn sisälle. Mutta missä on toinen pala? Kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt jäädä kasvihuoneen pohjoispuolella olevaan kasvillisuuteen kiinni, mutta ei. Tai luulisi, että se olisi pysähtynyt edes saunalle vievälle kivimuurille.

Molemmat sivut olivat karanneet ja jouduin tukemaan huoneen ylimääräisillä laudoilla.
Molemmat sivut olivat karanneet ja jouduin tukemaan huoneen ylimääräisillä laudoilla.
Ihmettelin miten levy olisi kulkenut jäällä saunan kivimuurin ohi.
Ihmettelin miten levy olisi kulkenut jäällä saunan kivimuurin ohi.

Jouduin luovuttamaan ja lähdimme töihin. Illalla kävin vielä katsastamassa vastarannat, jos levy löytyisi sieltä. Mutta ei mistään. Kunnes tänään aamulla älysin laajentaa etsintää…

...ja sitten äkkäsin katsoa ylöspäin...
…ja sitten äkkäsin katsoa ylöspäin…
Kennolevy oli kiinni puussa sellaisella korkeudella, että pystyin juuri ja juuri ottamaan siitä kiinni alemmasta kulmasta ja ottamaan alas! No, tällä pompulla se olisi mennyt myös heittämällä saunan kivimuurin yli!
Kennolevy oli kiinni puussa sellaisella korkeudella, että pystyin juuri ja juuri ottamaan siitä kiinni alemmasta kulmasta ja ottamaan alas! No, tällä pompulla se olisi mennyt myös heittämällä saunan kivimuurin yli!

Mänty oli ottanut tukevan kopin levystä ja sitä sai ihan nykiä alas. Hyvä näin, nyt on kaikki palaset kasassa ja täytynee hieman vahvistaa levyjen kiinnityksiä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Kelirikkoa ja joululomaa

Mikä ihana joululoma! Karkasimme perheen kanssa vietetyn aaton jälkeen pohjoiseen Rukalle ystävien luo. Viikon ajan lepäsimme, talviurheilimme, söimme ja vähän juhlittiinkin. Merkkipaaluna tuli suoritettua lipeäkalan syönti ensimmäistä kertaa elämässäni. Odotin aivan toisenlaista elämystä, jotain todella tiukan makuista kauhua. Lipeäkala olikin pehmeän makuista ja lähinnä siinä maistui herkullinen valkokastike ja maustepippuri. Joskus on syytä heittää ennakkoluulot romukoppaan! Saimme ihailla myös upeita maisemia, sillä ystäviemme mökki sijaitsee upealla paikalla Rukan rinteiden kupeessa.

KELIRIKKO

Palasimme kotiin sunnuntaina ja kävimme rannassa katsomassa, josko lähdettäisiin kotiin. Kello oli 22:00 ja merellä oli pimeää. Ei oikein näkynyt onko jäätä vai ei, eikä ainakaan että minkälaista jäätä merellä oli. Päätimme yhdessä tehdä poikkeusratkaisun. Kurvasimme hotelliin yöksi ja lähtisimme sieltä käsin töihin seuraavana päivänä. Niinpä pääsimme kokeilemaan kelirikkoa seuraavana päivänä vähän valoisammalla, mikä oli kyllä hyvä juttu!

Mutta ettei liian valoisaa olisi, saimme yllemme märän lumipyryn, joka kasteli sopivasti matkalaukkuja. Pyrytys loppui tietenkin heti, kun olin perillä saaressa kaikkien tavaroiden kanssa. Päätimme, että minä menen yli, sillä Jaakko oli vähän kipeänä ja hänellä oli vielä tapaaminenkin myöhemmin. Hän tulisi saareen vasta illalla. Kotimatkamme oli aivan eri puolelta saarta kuin normaalisti, sieltä mistä on lyhin matka. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun pääsimme kunnolla testaamaan kelirikkovenettä tositoimissa. Muina talvina jäät ovat tulleet samantien ja Busterilla on päästy aikaisessa vaiheessa ajelemaan.

Rannassa vesi oli auki, eikä jääkään näyttänyt tukevalta.
Rannassa vesi oli auki, eikä jääkään näyttänyt tukevalta.

20170102_151515_kelirikko_talvi_jaatilanne

Paatti vesille parin laukun kanssa.
Paatti vesille parin laukun kanssa.
Iik, vimppa poseeraus! Onhan se jännää!
Iik, vimppa poseeraus! Onhan se jännää!
Sitten vain keksi kiinni jäähän ja veto. Sillä rytmillä päästiin menemään aika hyvin eteenpäin. Vene rikkoi tosi hyvin jäätä ja homma tuntui suorastaan mukavalta.
Sitten vain keksi kiinni jäähän ja veto. Sillä rytmillä päästiin menemään aika hyvin eteenpäin. Vene rikkoi tosi hyvin jäätä ja homma tuntui suorastaan mukavalta.

KEKSI POIKKI

Ei aina voi mennä ihan putkeen. Keksi meni poikki parinkymmenen metrin päästä. Eli koirien agility-pujettelukepiksi hommattu puumateriaali ei ollut tarpeeksi paksua. Olisihan sen voinut arvata. Ei muuta kuin takaisin ja hakemaan toista keksiä, jonka varsi oli alumiininen harjanvarsi. Se kesti, mutta on vähän liian lyhyt. Tämä vaatii selvästi vielä tuotekehittelyä.

Ja sitten alun helppous loppui. Keskellä jää oli yllättävän kovaa. Vene nousi melkein sen päälle, mutta murtui sitten. Minullahan on tietenkin jäätävän kovat käsilihakset (eli ei ole), joten meno meinasi käydä vähän rankaksi. Piti ottaa vähän vauhtia ja siirrellä painoa, jotta pääsi aina sen parikymmentä senttiä eteenpäin. Onneksi tätä hankalaa osuutta ei ollut pitkästi, sillä kädet huutelivat jo pientä väsymystä. Loppumatka meni melomalla ja toiselle kierrokselle koiratkin pääsivät mukaan. Kumpikaan niistä ei hypännyt mereen, joten matka sujui niidenkin kanssa hyvin. Onnellisesti perillä!

Alla työnäyte kelirikkoveneilystä.

Huomenna alkaa luvatut paukkupakkaset, odottelemme innolla hyviä jäitä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Kahvilla Villa Rulluddenissa

Villa Rulludd oli pitkään remontissa, itse asiassa koko sen ajan mitä olemme täällä asuneet. Kesällä huomasin yhtäkkiä, että huvilan portin kylkeen oli ilmestynyt jäätelömainos ja pian kuulin, että huvila oli jälleen auki kerran kuukaudessa. Mutta siinäpä sitten kesti, että muistimme minä päivänä on kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja vielä ehdimme paikalle. Kuukausi toisensa jälkeen vaihtui, mutta onneksi joulukuun laajennetut aukioloajat tulivat avuksi. Kahvila on auki kolmena viikonloppuna, eli vielä nyt 17. – 18.12.

Me kävimme nauttimassa aamukahvit viime lauantaina suloisessa auringonpaisteessa. Ja miten kaunis paikka on! Vanha aika huokuu talosta. Tänne on pakko päästä vielä kun museokin on auki, haluan ehdottomasti päästä kiertämään paikkaa tarkemmin. Miljöön lisäksi erityisesti voisilmäpullat sulivat suuhun. Niitä olisin voinut syödä parikin kappaletta.

Rulluddin "uusi" puoli. 1800 -luvun loppupuolella rakennettu talvihuvila yhdistettiin vanhaan huuvilaan seuraavan vuosisadan alussa.
Rulluddin ”uusi” puoli. 1800 -luvun loppupuolella rakennettu talvihuvila yhdistettiin vanhaan huuvilaan seuraavan vuosisadan alussa.
Tämä on ollut varmaan aika raikasta tyyliä Suomessa tuohon aikaan!
Tämä on ollut varmaan aika raikasta tyyliä Suomessa tuohon aikaan!

20161211_132834_villa_rulludd

Rakastan tuota pientä syvennystä portaiden vieressä. Ihana paikka levähtää ja vaikka lukea kirjaa.
Rakastan tuota pientä syvennystä portaiden vieressä. Ihana paikka levähtää ja vaikka lukea kirjaa.
Vanha takka.
Vanha takka.
Salille antoi rytmiä vanha kello, joka tikitti kovaäänisesti.
Salille antoi rytmiä vanha kello, joka tikitti kovaäänisesti.
Taulussa ollaan joulunvietossa. Vanha takka on paikallaan, mutta kaappikelloa ei enää näkynyt.
Taulussa ollaan joulunvietossa. Vanha takka on paikallaan, mutta kaappikelloa ei enää näkynyt.
Rakastan tuota pientä syvennystä portaiden vieressä. Ihana paikka levähtää ja vaikka lukea kirjaa.
Rakastan tuota pientä syvennystä portaiden vieressä. Ihana paikka levähtää ja vaikka lukea kirjaa.
Museo on avoinna seuraavan kerran 8.1.2016. Menen taatusti paikalle, haluan nähdä enemmänkin kuin kahvilan puolen!
Museo on avoinna seuraavan kerran 8.1.2016. Menen taatusti paikalle, haluan nähdä enemmänkin kuin kahvilan puolen!
Museo on avoinna seuraavan kerran 8.1.2016. Menen taatusti paikalle, haluan nähdä enemmänkin kuin kahvilan puolen!
Museo on avoinna seuraavan kerran 8.1.2016. Menen taatusti paikalle, haluan nähdä enemmänkin kuin kahvilan puolen!

Heippa vaan Rulludd, pian nähdään taas!
Heippa vaan Rulludd, pian nähdään taas!

Kahvilanpitäjillä on ajatuksena laajentaa Rulluddenin aukioloaikoja ensi kesänä. Aika mukava ajatus, että Espoossa olisi tässä kohtaa rannan lenkkireittien varrella kaunis ja persoonallinen kahvila. Jos päätit lähteä testaamaan voisilmäpullan, niin kahvila on avoinna 11 – 15.00 ja ilmoituksia sen aukioloajoista voi seurata facebookissa.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Jääkausi alkaa!

Sunnuntaina arvottiin, että vieläkö mentäisiin veneellä maihin. Jää kyllä rikkoontuisi Busterilla menomatkalla, mutta olin palaamassa vasta myöhään illalla ja luvassa oli 9 astetta pakkasta. Ehkä se jää rikkoontuisi silloinkin, mutta ehkä olisi aika siirtyä potkukelkkailuun. Pistimme veneen lämpiämään ja irrottelimme sen jäistä ihan vain varmuuden vuoksi, sillä minun oli oltava kaupungissa kahdelta. Jos jäitä pitkin ei pääsisikään, niin olisipa vene valmiina. Ja sitä paitsi se piti kuitenkin siirtää nostokalliolle ja kiskaista maihin, jos venekelit olisivat nyt ohi.

Niinpä pistin ursuitin päälle ja lähdin potkuttelemaan. Aina se vähän jännittää, vaikka kaiken järjen mukaan jää oli jo riittävän paksua. Ja siitä ilosta, että olen päättänyt harjoitella videon editointia, saatte tästä spektaakkelista jopa videon nähtäville!

BUSTER NOUSEE MAIHIN

Olin koko päivän ja illan koiranäyttelyssä töissä (kyllä, kaikkea sitä vapaa-ajallaan keksii!). Jossain vaiheessa laitoin Jaakolle viestiä, että oliko hän päässyt turvallisesti saareen ja miten menee. Vastaukseksi sain tämän.

Nostoapuna pari hevosvoimaa...
Nostoapuna pari hevosvoimaa…

Niin tosiaan. Siinä missä viime vuonna veneen nosto oli melkoinen projekti, niin tänä vuonna homma oli hoitunut melko helposti! Saattaa olla, että tulee Gehliä ikävä, niin paljon sillä on tehty kaikkea muuta kuin rakentamista. BUsterin kyljistä muuten näkyy aika hyvin tuo jäissä kolhiminen. Ei se vielä kolme sitten ollut ihan noin lommoilla…

Tänä vuonna veneilykausi siis loppui lähes neljä viikkoa aikaisemmin kuin kahtena aikaisempana talvena. Saapa nähdä miten keväällä käy!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Suppailua jäiden keskellä

Istuimme erittäin myöhäisellä aamiaisella ja katselimme pihalle jäistä maisemaa. Edellisenä yönä koko lahti oli mennyt taas jäähän. Jo aikaisemmin aamulla iso työlautta oli ajanut saaren ohi ja nyt se tuli takaisin. Sillä oli kaivinkoneet mukana, joten ilmeisesti työmaaurakka saaressa oli tältä erää hoidettu. Samalla kun se ajoi pois omia jäähän tekemiä jälkiään, Jaakko alkoi pohtia, että tuossa vanassa voisi vetää wakeboardilla, jos olisi vähän tymäkämpi vene. Minä heitin, että voisihan tuolla kuitenkin suppailla! Ensi yönä pakkasta olisi 10 astetta ja railo menisi taatusti umpeen, joten eipä muuta kuin saman tien vesille!

Jaakko ei tällä kertaa lähtenyt laudalla liikenteeseen, koska on ollut kipeänä. Minkäänlainen urheilu ei nyt sovi, joten hän lähti seuraksi kuvaamaan ja ajelemaan Busterilla.

Lauta kainaloon! Lauta-parka kaipaakin vähän pesua...
Lauta kainaloon! Lauta-parka kaipaakin vähän pesua…
Pakko nyt taas mainostaa tätä Ursuitin pukua. Ei jännitä mennä merellä, kun kamat on kunnossa. Ja ei ainakaan haittaa tässä lajissa käsien liikkeitä.
Pakko nyt taas mainostaa tätä Ursuitin pukua. Ei jännitä mennä merellä, kun kamat on kunnossa. Ja ei ainakaan haittaa tässä lajissa käsien liikkeitä.

Aika nopeasti huomasin, että laudan evät tökkää todella tehokkaasti jään paloihin. Vauhti loppuu, mutta meloja meinaa jatkaa matkaansa. Pari kertaa piti tasapainotella, etten kaatuisi nenälleni veteen. Jäisen alkumatkan vedinkin suosiolla polvillani.

20161203_135541_jaa_talvi_suppailu_annika

Taustalla Rulludden. Rulludden on muuten sunnuntaina 5.12. auki ja siellä on kahvio sekä joulumyyjäiset!
Taustalla Rulludden. Rulludden on muuten sunnuntaina 5.12. auki ja siellä on kahvio sekä joulumyyjäiset!
"Melo vähän kovempaa! Urheilullisempi meininki! Näyttäisi vähän paremmalta!" Kuvaajani yrittää saada sunnuntaisuppaajasta irti muutakin kuin maisemafiilistelijää.
”Melo vähän kovempaa! Urheilullisempi meininki! Näyttäisi vähän paremmalta!” Kuvaajani yrittää saada sunnuntaisuppaajasta irti muutakin kuin maisemafiilistelijää.
Aurinko pilkahtaa.
Aurinko pilkahtaa.
Jäällä oli huikeat lumikuviot. Kaunista!
Jäällä oli huikeat lumikuviot. Kaunista!

Kotiinpäin lautaillessa alkoi tuulla vähän enemmän ja lautaa sai tosissaan meloa, ettei se painu railon toisen laidan jäämassoihin. Yhtäkkiä jäämassat lähtivät liikkeelle. Koko pohjoisen puolen laita pääsi irti rannasta ja reittini sulkeutui parissakymmenessä sekunnissa. Yritin meloa vielä hetken eteenpäin, mutta sitten jouduin ottamaan kyydin kotiin Busterista.

Kunnes baana ei olut yhtäkkiä enää yhtään leveä. Hetken jaksoin yrittää etenemistä jään keskellä.
Kunnes baana ei olut yhtäkkiä enää yhtään leveä. Hetken jaksoin yrittää etenemistä jään keskellä.
Luovutin ja hyppäsin Busterin kyytiin! Tästä näkee hyvin kuinka kapeaksi reitti meni.
Luovutin ja hyppäsin Busterin kyytiin! Tästä näkee hyvin kuinka kapeaksi reitti meni.
[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Meillä on taas jääpeite

Forecan mukaan täällä on ollut puolesta päivästä lähtien puolipilvistä ja lämpötilat pikkuisen plussan puolella. Iltaa kohden sitten vielä lämpimämpää. Oikeasti mittari on näyttänyt viittäkin miinusastetta ja aurinko paistoi koko päivän aivan pilvettömältä taivaalta. Huippukaunis päivä siis. Onneksi olin etäpäivällä, niin sain ihailla paistetta ikkunoista! Pääsin myös havainnoimaan jää etenemistä.

Aikaisin aamulla lahdella oli vielä iso aukko, jossa aallot pääsivät liplattamaan.
Aamulla lahdella oli vielä iso aukko, jossa aallot pääsivät liplattamaan.
Puolilta päivin sitä ei enää näkynyt, vaan koko lahti oli saanut päälleen sileän kannen.
Puolilta päivin sitä ei enää näkynyt, vaan koko lahti oli saanut päälleen sileän kannen.
Eilen yöllä vesi oli korkealla, lähes +40 cm normaalikorkeudesta. Niinpä rannat jäätyivät jääpeitteen alle ja veden vetäytyessä aamua kohti, peittyivät rannan mätäkset ja multapaakut kauniin sileään jääpeitteeseen.
Eilen yöllä vesi oli korkealla, lähes +40 cm normaalikorkeudesta. Niinpä rannat jäätyivät ja veden vetäytyessä aamua kohti, peittyivät mätäkset ja multapaakut hauskaan jääpeitteeseen.

Jaakon tullessa töistä kotiin, oli jäätä ollut jo ihan hyvä määrä meidän venereitillä, vaikka se helposti menikin rikki. Busteri menee läpi vielä juuri ja juuri 5 senttiä paksusta kovasta jäästä. Ja näyttäisi siltä, että saamme juuri tällaista kovaa jäätä tällä kertaa, sillä lumisadetta ei ole näkyvissä. Kymmenen päivän ennuste näyttää pakkasta jokaiselle päivälle, lämpötila korkeintaan käväisee nollan tuntumassa. Saisimmekohan nyt oikean jään? Minä päivänä mennään ensimmäistä kertaa jään yli kelkalla töihin? Ja uskaltaisiko toivoa lumettomia retkiluistelujäitä? Näitä täällä pohditaan.

Oijoi, tuntuu etten nykyään muusta kirjoitakaan kuin siitä kuinka jää sitä ja tätä. Entisessä elämässä seurasin talven etenemistä suurin piirtein sen verran, että katsoin Töölössä asunnosta ulos ja arvioin, että voiko mennä korkkarisaappailla työmatkan vai pitääkö laittaa jotain järkevämpää töppöstä jalkaan. Nyt seuraan pihan tapahtumia nenä kiinni olohuoneen lasissa ja hihkun Jaakolle kulloisiakin tilanneraportteja: ”Nyt se jäätyy!” ”Hei tuolla on vielä sula kohta!” ”Joku menee veneellä, tuu kattoon!”

Niinpä illan viimeinen juttukin oli jäiden rikkomista Busterilla. Kävin ajelemassa laiturin ympäriltä jäätä pois ja leventämässä reittiä maihin. Ajelemalla edes takaisin saisimme pidettyä venereittiä vähän pidempään auki.

Tästä ajamaan jäitä halki!
Tästä ajamaan jäitä halki!
[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]