Kuusi kaatuu

Aamu alkoi hirmuisella siivouksella. Siitä voi päätellä, että vieraita oli tulossa. Teimme oikein asenteella ja oikeasti siivosimme, emmekä vain tunkeneet tavaroita piiloon (mitä, eikö kaikki teekään niin?!) Asensimme jopa pyyhekoukut kylppäriin, mitä luksusta! Olimme ajatelleet myös käydä juoksulenkillä mantereella, mutta loppupeleissä Jaakko halusikin rakentaa terassia. Kuvittelin jo itseni aurinkoterassille juomaan aamukahvia (okei, en juo kahvia, mutta kuitenkin), joten terassi versus hikinen juoksulenkki oli aika helppo taistelu.

Tukka putkella juoksimme molemmat eri suunnille kauppoihin. Minulla oli vastuulla ruokapuoli. Vieraamme Aila on pirun hyvä tekemään ruokaa, joten pienet hikikarpalot nousee otsalle kun mietin mitä keksii tarjottavaksi. Nirso hän ei ole, mutta ei kehtaisi ihan mitään epäonnistunuttakaan tekelettä tarjota vastineeksi niille herkuille, joita olen hänen luonaan syönyt. Tällaisessa tilanteessa avuksi on noussut jo monta kertaa Saaristokauppa. Suunnistin siis sinne ja kerroin probleemini tiskille. Saaristokaupalla oli grillauslauantai, he tarjosivat normaalin lounaan ohella grillilounaan. Niinpä tällä kertaa ratkaisuksi löytyi valmiiksi marinoidut lihat, jotka eivät olleet ehtineet vielä grilliin sekä vinkit esimerkiksi sienien grillaukseen vuohenjuuston kanssa. Ihana paikka!

Muutama muu ostosrasti vielä ja sitten meillä olikin treffit Ailan kanssa satamassa. Ehdimme tuskin saada veneen kiinni laituriin ja kamat sisälle kun Aila jo kysyy missä meidän kunnolliset oksasakset on. Yritin kertoa, ettei täällä tarvitse hulluna tehdä hommia, voi vain ollakin, mutta Aila oli jo viuhahtanut kurtturuusujen kimppuun. Me roudasimme sillä aikaa Jaakon kanssa terassikamat saareen.

WP_20140412_016

Duunien vaihto. Jaakon vanha käsivamma kipeytyi niin, että mitään raskasta ei pystynyt tekemään. Niinpä Jaakko tervasi minulle viljelylaatikkoa, jotta se kestäisi paremmin kosteutta. Hautatervaa. Toivottavasti se ei ennakoi viimeistä lepopaikkaa kasviparoilleni!

WP_20140412_007

Minusta tuntuu että en ehkä voittanut tässä tehtävien vaihdossa. Pääsin nimittäin kaivamaan pikkuterden perustuksille kuoppia. Hiki virtasi ja sympatiseerasin entisaikoja, jolloin ojat kaivettiin ilman työkoneita…

WP_20140412_012

”Ette taida tietää mitä juuri teitte!”, naurahtaa Aila iloisesti kun annamme hänelle teipin käteen ja luvan merkitä mitä puita pitäisi kaataa. Pikapikaa teippejä on yhden sun toisenkin puun rungossa, mutta hyvät perustelut löytyy kaikkiin. Niitähän voi sitten kaataa tai olla kaatamatta.

WP_20140412_018

Ensimmäisenä lähtötuomion saa kuusi, joka on katkennut latvastaan. Se on tavallaan kaunis ja tuuhea,mutta kun kuusi napsahtaa poikki, huomaamme heti kuinka paljon valoisampaa pihalla on. Puiden kaato on taiteilua valon ja tuulensuojan kanssa.

Yöajelua

Saaressa asuminen vaatii vähän joustoa molempien aikatauluihin, etenkin nyt kun meillä on vesillä vain yksi vene.  Jaakko teki tänään pitkään yhtä työjuttua ja viimein puhelin pirahti kympin jälkeen, että kohta saa tulla hakemaan. Toisen hakeminen ja vieminen on tullut aika itsestäänselvyydeksi, vuoronperään tarvitaan viimeiselle pätkälle venetaksia. Varsinainen yöajo, eli se että hakee rannasta juhlista palanneen, iloisen kumppaninsa, vaatii kovan soittoäänen puhelimeen ja vähän sinnikkyyttä, mutta toistaiseksi ei ole kumpikaan rantaan jäänyt. Sitä paitsi öinen meri on todella kaunis, etenkin kesällä.

Hyinen itätuuli oli tyyntynyt, kun starttasin Busterin tänään ja lähdin hakemaan Jaakkoa. Matkalla on pari poijua ja yhdet kalaverkot, jotka pitää tsekata valottelemalla taskulampulla. Poijujen punainen ja vihreä heijastin näkyvät jo kaukaa.

WP_20140403_083

Ollappa kameran hämäränäkö! Ei tarvitsisi ihmetellä missä on taskulamppu. (Hukassa, aina!)

WP_20140410_23_17_45_Pro

Vanha laituri

WP_20140410_22_55_44_Pro

Tyyni meri kantaa hyvin ääntä. Lokkien kirkuna ja joutsenen lentoääni kuuluivat pitkän matkan takaa.

 

Kuinka paljon naurulokki painaa?

WP_20140408_07_49_48_Pro

 

Aurinko pisteli parastaan aamulla kun heräsin. Jopa kasvihuonekurkku oli nostanut päänsä mullasta ja kurotteli valoa kohti. Lähdimme koirien kanssa aamukiertelylle ja ne ottivat jo viikossa tavaksi muodostuneen spurtin saunalle ja ajoivat piipun päällä istuvat lokit lentoon. Kävin tarkistamassa kasvimaan, mutta ei, retiisit eivät tosiaan ole itäneet kahden kylmän päivän aikana. Jatkoimme matkaa ja puiden keskellä meitä odotti naurulokki. Pikkupiski ryntäsi juoksuun, mutta lokkipa ei tehnyt mitään. Nosti vähän siipiään ja hämmästynyt koira ehti juuri hiljentää vauhtia ennen kuin törmäsi lokkiin. Komensin koiran pois aivan eksyneen näköisen lokin luota ja vein piskit sisälle.

Hain työhanskat ja päätin katsoa onko lokki loukkaantunut vai mitä ihmettä sillä on vialla. Lokki levitti hieman siipiään kun tulin sen lähelle, mutta ei yrittänyt karkuun. Se ei ontunut, eikä sen siivet näyttäneet vahingoittuneilta (suurena lintutuntijana tiedän tämän toki silmänräpäyksessä. Aijaa mitä lajia noi muut lokit on? No, ne on peruslokkeja). Odotin hetken ja lokkikin laski siivet sivuilleen. Päätin viedä sen rantaveteen, jossa se olisi ainakin enemmän omassa elementissään kuin metsikön keskellä. Lokki ei vastustellut kertaakaan kun kannoin sen rantaan. Se ei painanut juuri mitään, en ihmettele yhtään miten ne lentelevät kevyesti tuulen virtauksissa! Kävin vielä puolen tunnin päästä katsomassa sitä ennen kuin lähdin töihin. Siellä se oli edelleen, mutta tällä kertaa väisti ihmistä ja selvästi tarkkaili ympäristöä pää kääntyillen. Ehkä se siitä virkosi, ainakaan rannalla ei näkynyt kuollutta lintua kun tulin töistä kotiin.

WP_20140408_002

Eksynyt naurulokki nökötti hetken paikallaan ja ui sitten kaislojen suojaan kiven taakse.

Joudun myöntämään, että minulla on aika kaksijakoinen suhtautuminen lokkeihin ja tiiroihin. Ilmeisesti mikä tahansa vähän loukkaantunut eläin saa heti myötätuntoni puolelleen. Silti olen sitä mieltä, että lokkien ei tarvitsisi varata tänä vuonna koko meidän pikkusaarta, sitä ainoaa paikkaa, johon aurinko meidän tontilla paistaa töiden jälkeen. Viime vuonna lokit olivat ehtineet rakentaa saareen ainakin kymmenen pesää ja koska ne olivat täällä ennen meitä, he saivat myös paikkansa pitää. Yhteiselomme ei toiminut aivan moitteettomasti. Kun yritimme käydä tutustumassa tähän tontin kolkkaan, etenkin tiirat puolustivat raivoisasti aluettaan ja vähät välittivät mistään kauppakirjoista, joita heiluttelimme yläilmoihin. Laiturimme on pikkusaaren vieressä ja jossain vaiheessa alkoi ärsyttää kun töihin lähtö ja sieltä paluu aiheutti joka kerta suurhälytyksen ilmaiskuineen. Torjuntatulta annoin huitomalla airolla. Yllättäen en osunut.

Tänä vuonna olemme päättäneet edes yrittää pitää pikkusaaren itsellämme ja olen ottanut säännölliseksi rutiiniksi hengailla siellä edes hetken koirien kanssa. Toistaiseksi näyttää siltä, että lokit vain nauravat meille ja tulevat välittömästi takaisin kun olemme lähteneet. Toisaalta aina välilä mietin, että oliko se nyt niin ärsyttävää kun niitä lokkeja oli viime kesän pitkin poikin? Okei, kerran emme päässeet sisälle kun lokkipariskunta oli nostanut poikaset talon katolle ja hurjistuivat aivan hulluiksi kun yritimme päästä kotiin. Ja kalliot oli valkoisenaan lokin peetä, niin että piknikit sai unohtaa vielä monta kuukautta lokkien lähdön jälkeenkin. Toisaalta niitä pieniä poikasia oli kyllä huippuhauska seurata! Samoin varisten ja lokkien ainaista nahistelua. Veikkaan asian ratkeavan ihan itsestään ilman pohdiskelujani. Ne joko tekevät saaren täyteen pesiä tai sitten eivät.

WP_20140408_18_22_26_Pro

Lokit kiertilivät pikkusaarta kun kävin töiden jälkeen nauttimassa ilta-auringosta.

WP_20140408_016

 

Eroon tavarasta III ja pallo hukassa

Nyt on pakko myöntää, että vähän väsyttää…  Tuntuu että olemme olleet sokerilla käyviä roudauskoneita nyt viime päivinä. Aloitimme eilen hauskojen puutarhahommien jälkeen varastojen tyhjennyksen täällä saaressa ja roudasimme melkoisesti tavaraa pois täältä. Hommat eivät loppuneet siihen, sillä ajoimme mantereelle varastolle, jossa meillä on ollut tavaroita pitkäaikaissäilytyksessä jo kohta vuoden. Niinpä, ehkä sitä kaikkea ei tosiaan tarvitse, jos kymmenisen kuukautta on hurahtanut ilman, että on ikävä tullut. Kävimme iltakahdeksalta loppuvaraston kimppuun karkin ja limpparin voimin. Olen käynyt kirppiksellä jo kolme kertaa myyden meidän romppeita ja nyt oli tarkoitus saada loput tavarat läpikäytyä ja yrittää tyhjentää kerralla mahdollisimman paljon.

Teimme melkoisen rupeaman ja lopettelimme varastolla yhden aikaan yöllä. Varaston hyllyillä kiipeily tuntui jaloissa kun päästiin laittamaan Busterin nokka kohti mökkiä puoli kahden aikaan. Ja tietenkin taskulamppu kotona, argh! Mutta pimeä ja hiljainen yöhetki merellä saa aina ajatukset unohtamaan esimerkiksi tulevien nukkumistuntien laskemisen.

Aamuherätys oli tosiaan AAMUherätys kello 6.30. Jäähallin kirppikselle kannattaa mennä ajoissa, koska siellä on aivan tolkuton aamuryysis. Tällä kertaa meillä oli oikein kaksi pöytää ja strategiana oli jakaa toinen pöytä kahteen; toisella puolella euron tavarat ja toisella 0,5 euroa. Onneksi meitä oli kaksi myymässä! Tulimme kirppikselle 17 Ikean ison laatikon kanssa ja takaisin lähti 1 kierrätystä varten. Ihanan kevyt fiilis kun turha tavara jatkaa matkaansa! Jee!

WP_20140405_072

Busteri on taas lastattu tavaralla. Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että sitä tuli tänään saareen mantereen varastolta melkein yhtä paljon. Tiedättehän: ”Ihanaa, onko minulla tällainenkin, todellakin tarvitsen tätä kotona!” Haha, saas nähdä…

Pallo hukassa

Toisin kuin voisi kuvitella, pallo ei hukkunut minulta, vaan koiralta. Pallo tipahti nimittäin mereen, taas…

WP_20140406_17_12_02_Pro

Siellä se, hankalassa paikassa liukkaan kallion alla.

WP_20140406_17_12_41_Pro

Ei yllä koira palloon ei…

WP_20140406_17_15_28_Pro

Mutta Jaakko pelasti pikkukoiran illan!

Siideri jäänlähdölle ja viljelylaatikoiden istutus

Perjantaina opiskelu vaihtui hauskanpitoon

Olin päättänyt pyhittää perjantai-illan opiskeluita varten. Mutta kuinka ollakkaan, heräsimme molemmat tänään lauantaina pieneen krapulaan, joka muistutteli edellisillan siidereistä. Jaakon kaveri Heikki tuli töiden jälkeen kylään katsomaan yhtä raksajuttua. Lähdimme ajamaan busterilla saareen kun muistin, että meillä ei ole ainuttakaan olutta saaressa, enkä muistanut niitä kaupastakaan tuoda. Pojat pohtivat noin sekunnin kun ilmoilla oli ehdotus, että he rikkoisivat Busterilla jään saaristokaupalle ja hakisivat pari olutta & makkaraa grilliin. Minut heitettiin saareen, jossa ehdin nipin napin tehdä ”Apua, yllätysvieraita”-siivouksen.

Kun saatiin jengi kasaan, niin oli aika kiertää vähän tonttia. Heikki katseli takarajalle päin ja ihmetteli ääneen, että onpa naapuri jättänyt kivasti muovipusseja sun muuta rojua tuonne vajojen eteen näkymää pilaamaan. ”Niin nuo rojut. Juu, ei ne kyllä ole naapurin. Siivosimme vajaa pari päivää sitten. Hehheh.” Okei, pitänee hakea jätesäkit ja hoitaa romut pois saaresta…

Samaan aikaan vene kaarsi kohti meidän laituria. Piti oikein ihmetellä, että kenellä tutulla on jo vene vesillä ja osaa tulla heti jäiden lähdettyä. No meidän laituri oli kyläilijälle ainakin todella tuttu, se on nimittäin tullut hänen firmastaan. Hän oli nähnyt Jaakon kaupalla ja arvasi, että pojat olivat avanneet ”koillisväylän” kaupalle. Niinpä hän ajoi reittiä takaisin päin meille yllätyskyläilemään!

WP_20140404_029

Yllätysvieraat jatkavat matkaansa kahvin ja korvapuustin jälkeen.

Me jatkoimme iltaa kun saimme vielä Heikin puolisonkin paikalle. Grillausta ja saunomista. Kevään ensimmäiset irrottelut!

Lauantaina auringosta nautiskelua ja kasvimaan laittoa

Jos on pakko olla pikkukrapula, niin olipahan ainakin kaunis aamu sen viettämiseen! Heräsimme aikaisin auringon paistaessa aivan täysillä kämppään. Teimme aamupalan rannalle ja suunnittelimme päivää aurinkotuoleissa löhöillen.

WP_20140405_007

Voin suositella vatruskoita… Päällisenä raejuustoa, savulohta, kananmunia ja tilliä.  Morjens että oli hyviä!

WP_20140405_11_10_44_Pro

Jaakko ottaa iisisti. Pikkukoira sen sijaan tarkkailee tiukasti ympäristöä.

Luonto on herännyt eloon

Ehkä viikossa on tapahtunut hurja muutos luonnossa. Lintuja on tullut paljon lisää ja tänään lokit istuskelivat ekaa kertaa tänä keväänä saunan katolla. Koirille tämä tietää tietenkin paljon puuhaa. Pikkukoiralla oli niin paljon vartioitavaa, että haukku kuului vähän väliä, milloin se haukkui kuuseen istunutta varista, milloin ajoi lokit saunalta lentoon. Puhumattakaan siitä, että sen piti tepastella rantaliejussa vaanimassa hanhia. Sanomattakin lienee selvää, että näistä reissuista se ei kostunut muuta kuin suihkureissun päivän päätteeksi.

WP_20140405_021

Merkkejä linnuista näkyy joka puolella yhä enemmän.

WP_20140405_01720140405115132

Lokit on ajettu haukun saattelemina pois, mutta yksi jäi kytikselle mereen. Seurauksena Tiucca Tuijotus!

WP_20140405_058

Kiven päältä on hyvä pitää järjestystä rannan linnuille.

Viljelylaatikot pääsevät hiljalleen paikalleen

Viljelylaatikoiden paikkaa mallattiin pariin otteeseen aamulla. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen sijainnista (minä halusin maksimoida valon määrää kasveille, Jaakko leveää rantakaistaletta aurinkotuoleille) alkoi rakentelu. Olin ajatellut, että laatikot läiskitään maahan päällekkäin ja sitten heitän mullat sisään. Ehei. Jaakko palasi hetken päästä varastolta mukanaan vatupassi, se lankalaite, jolla tehdään suoraa linjaa sekä porakone. Katsokaas, meillä viljelylaatikot ovat ojennuksessa. Laatikon nurkkiin laitettiin puukiilat, joiden avulla ne laitettiin maahan vatupassin mukaan suoraan. Loppurivistö laitettiin sitten lankasuoraan ekan laatikon kanssa, niin että myös yläreunat ovat samalla korkeudella.

WP_20140405_030

Kas näin!

WP_20140405_041

Ovat kyllä niin linjassa ja suorassa!

Päätimme laittaa kaksi laatikkoa päällekkäin, siitä yksinkertaisesta syystä, että viljelylaatikot ovat tuolla luonnon keskellä sillä tavalla kivemman näköiset. Sehän tarkoittaa, että yhteen laatikkoon menee multaa aivan tolkuttomasti. Niinpä tein tänään ruoppausta meidän etelärantaan ja nostin meren pohjasta haisevaa mutavelliä kottikärryyn ja siitä edelleen laatikkoon. Mukaan nakkelin kaisloja rannasta, jotta laatikko täyttyisi edes vähän nopeammin. Onneksi meri oli todella matalalla ja mudan kaivaminen siksi aika helppoa. Loppuun sitten 150 litraa kekkilää ja homma oli valmis. Muita laatikoita ei voinut vielä laittaa, ne pitää suojata vielä jollain puunsuojaaineella, tässä yhdessä oli suoja-aineet. Ja okei, kaivelin tähänkin multia ties kuinka kauan, joten en olisi kyllä jaksanutkaan toista laatikkoa.

WP_20140405_054

Selasin siemenpusseja ja mietin, että pakkohan laatikkoon on jo jotain istuttaa! Kylmänsietokykyään pääsevät testaamaan tilli, sokeriherne ja retiisi. Näiden siementen pussissa lukee, että voidaan kylvää heti kun maa on muokattavissa. No onhan se jo periaatteessa, etenkin jos maa tulee kekkilän multapussista.

WP_20140405_15_05_16_Pro

Kannoin aamulla  taimet pihalle viljelylaatikkoon nauttimaan auringosta. Meillä jäi mökin yhdestä sisäseinästä muutama ikkuna, joista yksi pääsi nyt hyötykäyttöön kasvihuoneen katoksi. 

Virittelen viljelylaatikon suojaksi samanlaisen ikkunalasin ja muovia näin alkuun. Ikkuna on hieman laatikkoa pienempi, harmi vaan. Kylminä öinä suunnittelin laittavani ikkunan päälle vielä kaislapedin. Katsotaan selviävätkö siemenet!

Huomenna meillä on kevään vimppa kirpparipäivä, joten ilta sujuu rattoisasti mantereen varastolla. Vaadin mukaan limpparia ja karkkia, sen verran tylsää hommaa on lajitella tavaroita pimeässä varastossa versus vaikkapa pihalla puuhailu kotona. Mutta pikkusokeri melkein tasaa tilanteen!

Mustikkamehua ja pillijäätä

Whooa! Mikä päivä! Heräsin omituisen aikaisin lauantaiksi ja painelin pihalle koirien kanssa. Kiertelin tonttia aamuinen mustikkamehumuki kädessä ja suunnittelin mihin laitan kasvamaan mitäkin kasvia. Ja niitä paikkoja saakin miettiä, on nimittäin lähtenyt vähän lapasesta tämä puutarhahomma. Kävin hakemassa multasäkin ja siemenet aurinkoiselle etelärannalle, johon parkkeerasimme koirien kanssa puuhailemaan aamupäivän ajaksi.

WP_20140329_019

Näille pitäisi löytää koti. Yhtään ei liene liioittelua se, että minulla on esimerkiksi neljä eri tomaattia kasvamassa. Etenkin kun ottaa huomioon, että täällä ei ole vielä mitään kasvimaata, eikä varsinkaan kasvihuonetta!

WP_20140329_09_33_33_Pro

Olen askarrellut maitopurkeista ja teipistä (kyllä, höyrynsulkuteippi oli ainut löytämäni teippi) kasvatuslaatikoita. Niitä on helppo siirtää laatikossa paikasta toiseen pienessä asunnossa. Näiden lisäksi taimia kasvaa nyt jo melkoinen määrä erilaisissa löytämissäni ruukuissa ja tietenkin jäätelörasioissa. Kun pääsen koulimaan taimia, niin laitan taimet pahvisiin kahvikuppeihin. Idean sain Jovelan blogista.

WP_20140329_040

Kaislan korret toimivat hyvinä nimilappuina.

WP_20140329_061

Roses must go… Raivasemme muutaman tunnin ajan rannat valloittaneita kurtturuusuja pois. Homma edistyi hienosti, saimme jopa aukon merelle asti. Mutta arvaan kyllä, että kaikkia juuria emme saaneet ylös ja kevään ja kesän aikana käymme vielä monta revanssia ruusupuskien kanssa.

Koirien elämää

Koirilla on ollut tänään aika luksuspäivä. Harmaaparta tykkää hengailla menossa mukana ja nautiskelee kaislapedille kellahtaneena lämmöstä. Pikkukoiralla on aktiivisempi ote ympäristöön, se seurailee mitä muun muassa varikset, sen lemppariviholliset, tekevät.

WP_20140329_13_17_39_Pro

Kaikkien mielestä vesi ei ole vielä kylmää. Jäällä hyppelehtivät varikset saivat pikkukoiran veteen ja hiljalleen lähestymään jään reunaa.

WP_20140329_059

Koirilla on tällä hetkellä aivan erinomainen suojaväri. Niistä on todella vaikea saada järkevää kuvaa kuollutta heinikkoa vasten.

Reitti merelle on auki!!!

Kävin heittämässä Jaakon maihin, hänellä on venekerhon vahtivuoro. Minä jotenkin onnistuin väistämään velvollisuuden ja sysäämään sen Jaakolle… Takaisinpäin tullessa päätin käydä kurkkaamassa miltä jää näyttää siellä suunnalla, mistä me pääsisimme kotisatamaan. Sulan veden raja ei ollut liikkunut ollenkaan, mutta mitäs ihmettä, jää antoi periksi busterin alla. Päätin koittaa ajaa vielä vähän pidemmälle ja ehkä vielä tuosta kohtaa, noille poijuille asti…

WP_20140329_105

Murrrrr, sanoo Yamaha ja vie busteria eteenpäin.

WP_20140329_125

Lohkareista näkee, että jää on paksua. Mutta kyseessä on nyt ilmeisesti pillijää, joka menee helpommin rikki.

Lähellä satamaa jää muuttuu lohkareiseksi. Sitä on paljon hankalampi ajaa, koska jäälohkareet eivät murru kunnolla, ne katkeavat ainoastaan tuon jäämosaiikin ”saumakohdista”. Jäälohkareet melkein heittävät busteria uuteen suuntaan ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei rikkoutumaton lohkare osu potkuriin asti. Ja pakko myöntää, että en kuuntele mielellää niitä ääniä kun jäälohkare raapaisee kunnolla veneen kylkeen. Pakostakin mieleen hiipii ajatus repeytyneestä alumiinista. Ja koska nyt ei ole pelastautumispuku päällä, niin asialla on muukin väli kuin se että vene saa hittiä.

WP_20140329_114

Jäämosaiikkia. Lokit ja tiirat ovat palanneet luodolleen konsertoimaan!

WP_20140329_115

Täällä ollaan, satamassa!

Satamasta pääsee merelle. Joku isompi alus on ajanut alkureitin avoimeksi ja loppu on sitten jo avovettä niin kauas kun silmä kantaa. Olin ajatellut, että käyn satamassa vilkuttamassa Jaakolle vartiokoppiin, mutta en millään malttanut olla käymättä merellä. Ohjailin Busteria lohkareita väistellen jään rajalle, josta pääsi kunnolla ajamaan. Viime kesä tuli niin elävästi mieleen kun löin Busterin liukuun ja se lähti kiitämään veden pintaa kohti merta. Pikkuveneellä tuntee tuulen, tuntee aallot ja suu vääntyy väkisin hymyyn… Love it!!

V__341F

Jaakko nappasi kuvan kiikarin läpi kun lähdin ajamaan jään reunalta. Aika osuva otos!