Elämää meren keskellä
Voiko mennä töihin, jos manteretta ei kerta kaikkiaan ole? Nokkela esimieheni voisi tähän todeta, että pitääkö sinne saareen maksaa palkkaa, jos sitä ei näy. Niinpä päätin kuitenkin nousta sängystä ihailemaan sumuvaippaa ja ajella harmauden keskellä töihin.
Pikkusaaren takana ei ole mitään.
Yksinäinen lokki kaartelee siellä, missä pitäisi näkyä mastoja.
Meidän saari mereltä päin.
Melojat ovat ajoissa liikenteessä.
Matkalla satamaan.
Töissä venyi vähän myöhään ja ajoin vauhdilla TG:n kotilaituria kohti. Mielessä oli rauhallinen koti-ilta koirien, torkkupeiton, ehkä kirjan ja jonkun lämpimän juoman kanssa. Kun ajoin venettä laituriin sen omalle paikalle, jäin tuijottamaan laiturin toiselle puolelle. Laiturin tuolien ja pöydän lomasta vilahti harmaa alumiini jotenkin oudon näköisesti, sitä oli liian vähän. Oliko busteri uponnut puoliksi? Samantien muistin, että busteri on mantereen päässä laiturissa. Kesti sen pienen hetken hahmottaa mitä meressä kelluu. Ei hemmetti, sehän on kaasupullo. No eihän siinä mitään, mutta sen kaasupullon jatkeena meren pohjassa makasi meidän grilli.
Tuolta se tuli ja tuonne se meni…
Juuri näin, tietysti sen typerän grillin pitää tippua mereen silloin kun olen yksin kotona. Se on pysynyt kiilattuna paikoillaan laiturilla paljon tätä päivää kovemmat itätuulet jo pariin otteeseen. Puhisen harmitustani tekstiviesteihin Barcelonaan, jossa Jaakko on festareilla. Jaakko soittaa takaisin ja ehdottaa, että hän pirauttaa Simonille. Saisin varmasti huomenna apua grillin ylösnostoon. ”No et kyllä todellakaan soita!”. Simon on oikea saaristolainen ja olen varma, että hänen grillinsä eivät lentele laiturilta mereen, sillä oikeat saaristolaiset tietävät, että merellä voi olla puuskainen tuuli. Se kapistus pitää saada ylös ilman, että kukaan saa tietää, että nyt niiltä urpoilta kaupunkilaisilta tippui grillikin mereen. (Okei, Jaakko soitti silti Simonille ja minä kirjoitan tästä blogiin. Logiikka on jännittävää.)
”Grilli, I’m coming to get you!”
Eipä auttanut kuin pukeutua kelirikkoajalta tuttuun Ursuittiin. Mitä tekisinkään ilman sitä pukua! Hymyilytti jopa haisusaappaiden jalkaanlaitto. (Selitys haisusaappaista, klikiti klik!)Pujottelin veneköydet pitkäksi köydeksi ja köysi tukena laskeuduin sateen jäljiltä superliukkaaksi muodostuneita kallioita mereen. Ilman köyttä olisikin saanut mennä persliukua. Grillin kohdalla vettä oli vyötäröön asti. Onneksi siinä oli suojahuppu päällä, sain sen avulla raahattua osittain mutaan juuttunutta grilliä rantaanpäin. Vähän matalammalla tunnustelin sopivan paikan saada köysi grillin läpi ja solmin köyden grilliin kiinni. Kipaisin rantaan ja pätkä kerrallaan sain grillin hinattua merestä ylös.
Siinä se nyt pesun jälkeen nököttää. Toinen siipi lähti irti ja uuden kaasupullon letkun joutuu ostamaan, kun se pikkuruinen osa, jolla käännetään kaasu pois ja päälle, poikkesi.
Sellainen ilta saaressa tällä kertaa!
Naurattaa… Istun sisällä ja kuuntelen, kuinka pikkukoira jahtaa varista ympäri pihaa. Nyt varis on parkkeerannut Jaakon rakentaman terassin viereen puuhun ja pikkukoira haukkuu terassin pöydällä varikselle. Olen melko varma, että varis pitää osittain hauskaa pikkukoiran kustannuksella, se nimittäin lehahtaa välillä lentoon todella läheltä, niin että koira varmasti huomaa ja lentää pikkumatkan seuraavaan puuhun. Saapa nähdä miten tuo peli etenee kesän aikana!
Muutaman lämpimän päivän vaikutuksen huomaa selkeästi kasvimaalla. Melkein joka puolella huomaa kasvua! Pääsin jo nappaamaan ensimmäisen retiisin. Se oli vielä vain peukalon kynnen pään kokoinen, mutta maistui hyvälle.
Takapakkiakin on tullut, nimittäin sisältä pihalle heitettyjen tomaatin- ja yms taimien kanssa. Moni on kärsinyt ilmeisesti suorasta auringonvalosta ja lehdet on tullut keltaista laikkua. Lisäksi kaikista parhaimman näköinen amppelitomaatti on vähän nyykähtänyt ja sen lehtien päissä on isot vesipisarat jo kolmatta päivää. Muutenkin multa on ruukuissa ihmeen kosteaa, vaikka kasvikuution katto on ollut raollaan ja eipä se muutenkaan ole mitenkään tiivis. Ja vielä yksi juttu, muurahaiset ovat vallanneet yhden tomaatin ruukun. Ne vilisevät nimenomaan kyseisen tomaatin ruukussa ja hakevat jotain mullan sisältä. Onko noista muurahaisista haittaa?
Itkevä tomaatin taimi
Tämä pikkukurkun taimen varsi on yhtäkkiä mennyt hieman juuren yläpuolelta niin ohueksi, että se on käytännössä kuollut. Pyh!
”Ei tässä mitään, minä vain vähän siirrän kastelukannua tänne sivummalle, yhtään en aio sitä pureskella, en tokikaan!”
Tänään tiirat olivat aivan vauhkoina pikkusaaressa. Ne yrittivät käydä lokkien kimppuun erittäin tarmokkaasti. Liekö kyseessä reviiritaistelu pikkusaaren herruudesta. Päätin käydä koirien kanssa vierailulla, sillä tiirat käyttäytyivät niin röyhkeästi, että kaipasivat pientä näpäytystä. Hengailin kallioilla vartin verran, mutta niin vain jaksoivat kaarrella meidän ympärillä. Tämän erän ne voittivat, sillä kännykästä loppui akku, enkä jaksanut viihdyttää itseäni esimerkiksi lintuja laskemalla kovin kauaa. (Mitä tein ennen nettiä kännykässä??)
Paikalle lipui myös joutsen, jonka kimppuun yksi tiira kävi raivoisasti. Kuvasta näkyy, kuinka joutsen vain laskee hieman päätään. Sekin toteaa pian, että meininki on vähän rasittavaa ja lähtee naapurin suuntaan.
Meidän TG pääsi hinaajaksi. Jaakon kaverin veneen moottori hyytyi ensimatkallaan ja se oli vartonut siirtoa satamaan yksityisessä poijussa. Solmimme köydet yhteen hinausköydeksi ja Jaakko peruutteli navakoituneessa tuulessa kohti hinattavaa venettä, jonne minun piti heittää köysi. Ohjeita tuli enemmän kuin ehdin toteuttaa kun köysi piti heittää takaa, eikun keulasta ja samaan aikaan Jaakko painoa kaasua ja jarrua niin, että piti pitää veneestä kiinni tai olisi saatu harjoitella myös meripelastusta. ”Heitä se köysi, heitä jo”, huutaa Jaakko, kun roikun veneen laidalla aivan tuhottoman kaukana toisesta veneestä ilman pienintäkään mahdollisuutta heittää mitään mihinkään.
Olen aika äkkipikainen luonne ja ehdin jo huutaa tuuleen kaikenlaista siitä, että miten kapteeni voi ihan itse heittää köytensä ihan mihin haluaa ja minä voin vaikka siirtyä facebookkiin ja että jos kerran herra kapteeni ei osaa ajaa sitä venettä niin, että manöövereitä on mahdollista tehdä, niin… Tähän en tainnut keksiä jatkoa, koska tiesin, että pienellä lisäsuunsoitolla olisin itse päässyt kuskiksi. Saimme kuitenkin veneen nätisti hinaukseen ja satamaan, jossa se odottaa jatkokorjausta.
Illalla meillä oli jäätelöhetki. Runsaasti suklaajädeä ja lisäksi mustikkapirtelöä. Yllättävä sumu laskeutui saaren ympärille siinä iltapalalla. Kaikki muut saaret ja maisemat hävisivät täysin harmaaseen sumuun. 
Lupasin hakea Tallinnan purjehtijan laivalta. (Toki vaadin heti perään tuliaisia…) Emme olleet nähneet koko viikonloppuna, joten ehdotin sunnuntai-illan veneajelua. Lupasin hakea Jaakon laivalta veneellä! Sovimme treffipaikaksi kauppatorin, joka on sopivan lähellä Katajanokan terminaalia. En ole koskaan ajanut veneellä kauppatorille, joten melkein jännitti. Mutta oikeastihan reitti sinne on selkeä kuin mikä ja kevätiltana siellä ei ollut muuta liikennettä kuin Suomenlinnan lautat. Kauppatorin rannasta löytyi myös rättiväsynyt purjehtija, dumle-tikkareita ja turkinpippureita.
Harmaa Helsinki vähän uudesta kuvakulmasta.
Tonne pyörään haluan!
USAn suurlähetystö on rakennettu aikas nopeasti. Ja voi moro kuinka mauton valoteos vanhan lähetystön ikkunasta näkyy…
Harakkasaaren yläpuolella oli dramaattiset valot. Helsongissä harmaata ja etelässä aurinkoa.
Jee, olemme saaneet blenderin! Tai tarkemmin sanottuna Jaakolla on ollut Kitchen Aidin vanha malli koko ajan, mutta siitä on puuttunut lasikulho (koko ajan). Alkuviikosta sain jonkun inspiraation ja selvittelin maahantuojalta mistä saan tuon vanhan mallin lasikulhon näppärimmin. Parissa päivässä posti toi paketin! Olin lievästi sanottuna innoissani ja ostin kaupasta 1,5 kassia erilaisia hedelmiä, marjoja + pähkinöitä, joiden ajattelin sopivan smoothieen. Mikä oli sitten ensimmäinen valmistamani pirtelö? Ei todellakaan mikään superterveellinen vihersmoothie, vaan jo lapsuudesta tuttu banaanipirtelö. Vaniljakermajäätelöä, banaania, maitoa ja surrur! Aika hyvää.
Kookoslastut sopii hyvin meikäläiselle, makea nimittäin maistuu. Tällä smoothiella pärjäsi yllättävän pitkälle päivään ennenkuin tuli nälkä!
Mutta ei tässä sentään koko päivää tehty vain pirtelöitä. Oikeasti meillä pyöri koko päivän oksasilppuri ja moottorisaha. Meiltä kaadettiin pari päivää sitten puita, joiden mukana lähti 7 oikeasti isoa puuta. Kaataminenhan on se pikkuduuni, mutta tämä raivaaminen… Tosi kivaa! Juups! No, ihanaa kun pihalle tulee aurinkoa.
Pätevä vehje, vaikka havupuiden oksien tuuheat neulasryppäät eivät menneet mukisematta läpi. Niiden osalta päädyttiin polttamiseen.