Arki saaressa Archives | Sivu 22 23:stä

18.3.2014

Maisema muuttui

Eilen kävin kuvaamassa aivan superkaunista kuuta. Rannalla kuului aikamoinen ritinä ja ratina kun jää liikkui. Otin sitä jopa nauhalle, mutta en nyt lataa sitä tänne, koska ei se Lumiaan niiiin hyvin kuulunut. Olen toki itse kuunnellut videon pari kertaa ja pakottanut Jaakon ihastelemaan jään ääniä. Minulla on kuitenkin pieni aavistus, että laajemmin ei kiinnosta tuijotella mustaa videota ja korva tarkkana ihmetellä kuuluuko ritinää vai ei. Joten mielummin kuva-antia aamukävelyltä, ritinästä muodostui kivien ympärille jäätaideteoksia.

Aamujää

Olemme siirtyneet kulkemaan taas kelkalla. Jaakko kävi testaamassa kuinka paksua juuri jäätynyt jää on, mutta sinne ei parane vielä mennä.

Joutsenet nukkuivat kivien luona jään paukuttelusta huolimatta.

Valkoinen kotiintulo

Kotiin tullessa maisema olikin aivan toisenlainen! Ei näkynyt aurinkoa, mutta valkoista näkyi sitäkin enemmän. Onneksi vanhan ja uuden jään raja erottui joten kuten. Kauempaa jo näkyi pikkusaaren päässä jälkiä. Kuka ihmeen pölkkypää on kompastellut melkein suoraan sulaan veteen pikkusaaren eteen? Lähempänä selvisi kuka oli käynyt etsimässä avovettä.

Sehän on joutsen! Siskoni mukaan joutseno. Koittakaapa sanoa isoja valkoisia pari kertaa joutsenoiksi ja huomaatte, että muuta ette osaa enää sanoakaan. (Saman siskon vuoksi kutsun nykyään aivan sujuvasti kiinteistöporhoja
kiinteistöpörhöiksi.)

Kiitorata oli ollut laskua varten turhan liukas ja lintu oli mennyt pyrstöllään hyvän matkaa.

17.3.2014

Yllätyskyläilijä

Istuin saaressa keittiön pöydällä tekemässä töitä kun yhtäkkiä näkökenttääni osui mies. Lopetin puhelinpalaverin siihen ja päätin käydä katsomassa kuka ihme on juuri tulossa pihalle. Mies oli matkassa jalkaisin, mukanaan jääsauvat ja naskalit. Hän tuli melkein samasta suunnasta, missä Jaakko humpsahti lauantaina jäihin.

”Hej, får jag komma?” huudahtaa mies ja näyttää kädellä toivovansa ylityslupaa tonttimme poikki toiselle rannalle. No tokihan, mutta pakko oli käydä haastelemassa. Selvisi että hän oli tutkailemassa jäitä huomista retkiluistelua varten, heitä oli isompi joukko tulossa luistelemaan aamulla. Muutaman sanan vaihdettuamme mies jatkoi matkaansa jäälle. Ihan pakko myöntää, että vilkaisin pariin otteeseen ikkunasta ulos nähdäkseni punaisen takin ja varmasti jään päällä. Jää kuitenkin kesti ja mies poikkesi vielä kertomaan, mistä voisi luistella. Sitten hän lähti kahville saaristokauppaan. Jäin vähän kateellisena läppärin ääreen.

… ja tuonne se meni.

16.3.2014

Jännä jään ylitys!

Nyt minäkin pääsin ylittämään vettä ja jäätä samalla reissulla. Tultiin kotiin onneksi valoisan aikaan, todella väsyneinä edellisen päivän rieukkumisesta ja tämän päivän sukujuhlilta. Hetken jopa mietittiin, että tehtäisiin soittorinki kavereille ja anotaan yöpaikkaa, mutta auringonvalo sai meidät päättämään, että kotiin mennään!

E-jolla oli päässyt aivan uudenlaiseen käyttöön, ilman mastoa ja purjeita jään ylitykseen. Se on alumiinivenettä kevyempi ja luistaa loskassa paremmin. Se on myös kiikkerä kapine, joka jostain keräsi vettä sisälle istuinkaukaloon. Minä hain e-jollan mantereen puolella pieneltä luodolta, jossa vene oli säilytyksessä. Luoto oli turvallisempi paikka, kuin jättää se uimarannalle ja näin varmasti olikin. En usko että kovinkaan moni olisi hakenut sitä veden läpi omaan käyttöön!

Vettä kengässä veneen haun jälkeen.

Laiva (ööh.. ruuhi?) on lastattu pikkukoirilla!

Aukossa uiskennelleet kaksi joutsenta olivat todella kiinnostavia.

Meloimme jollan jään reunalle (vinkki vitonen: jos kaksi aikuista istuu e-jollan takaosassa, niin se saattaa hörpätä vettä takalaidasta, heh!). Hetkeä ennen jään reunaa pistimme kovan melontavauhdin päälle, minä airolla ja Jaakko lapiolla. Juuri ennen tömähtämistä jäähän nappasimme jääkoukut, iskimme ne jäähän ja vedimme jollan jään päälle. Okei, tuo on toki lähinnä elokuvaversio asiasta. Oikeasti jouduimme tekemään muutaman yrityksen, vähän kiukuttelemaan toisillemme ja se penteleen jääkin murtui alta.

Jää oli sen verran heikkoa, ettei siinä oikein voinut kävellä, joten eteneminen jäällä tapahtui ottamalla jääkoukulla (vähän kuin veneen keksi, mutta siinä on piikit) hyvä ote jäästä ja vetämällä (tai työntämällä) venettä eteenpäin. Homma on melko kevyttä niin kauan kun vene pysyy jään pinnalla ja siihen asti kunnes toinen jääkoukku hajosi. Lopputulos oli siis, että minä käytin pelkkää jääkoukun päätä veneen pohjalla istuen. Samalla totesin, että lasikuitu on ilmeisesti aika ohutta kun jään kuprut tuntuivat veneen pohjan läpi.

Toisella puolella on myös sula vesi rannassa ja onneksi pääsimme melko pienellä vaivalla takaisin veteen. Hankaluustekijänä voi siis olla se, että jolla vajoaa jäihin ennen sulaa vettä ja sitä on raskasta saada jäistä eteenpäin. Loppupätkä meni taas melomalla. Samantien kun vene osui rantaan, koirat totesivat, että morjens ja pyyhälsivät pelastusliivit vilkkuen vähemmän heiluvalle maaperälle.

Jaakko tyhjentää e-jollan ja taustalla näkyy missä kohdassa molskahdimme jäältä takaisin veteen.

15.3.2014

Synttäriyllätys ja ensimmäinen kylpy meressä

Istun junassa ja teen kouluhommia. Jaakko soittaa ja jutellaan niitä näitä kun juna tulee Kouvolaan. Jaakko ilmoittaa, että nyt kamat kasaan ja hyppäät Kouvolan asemalla pois, sillä nyt alkaa synttäriyllätys! Vedän hirveällä kiireellä läppärit ja muut laukkuun ja hyppään ulos Jaakon halaukseen. Tänään en pääsekään kotiin vaan matka jatkuu kohti tuntematonta!

Sen verran kuulin saariseikkailusta, että ylitys mantereelle oli kestänyt kaksi tuntia ja vaatinut muutaman yrityksen. Ekalla kerralla Jaakko oli vetänyt perässään alufishiä, johon oli pakattu koirat ja tavarat. Loskalunta oli tupruttanut sen verran, että jäätä ei oikein nähnyt ja Jaakko humahti veteen. Pelastautumispuku oli toiminut ihan loistavasti ja Jaakko pääsi merestä ilman suurempaa hämminkiä. Mutta alupaatin kanssa ei päässyt yli. Seurasi pientä pähkäilyä ja seuraava ylitysyritys tapahtui e-jollalla, joka liukui loskassa paremmin. Naapurin valvovien silmien alla Jaakko pääsi rantaan koirien kanssa.

Riihimäen välietapilla koirat pääsivät juoksemaan Riihimäen pelloille. Me saimme siskon parhaita keksejä. Matka jatkuu kaukaisen yllärivieraan kanssa!

edit 3:42

Pääsin treelle Anssi 8000:n ja Maria Stereon keikalle Tampereelle, niin loistokeikka! Ja kaverit mestoilla ja PARAS ilta!!!

14.3.2014

Pelastautumispuku ja muut lifesaverit

Joskus pienenä ajoimme autolla pääsiäisenä jäätä pitkin mökille lähes ulkosaaristoon. Perhe oli jaettu kahteen autoon, varmaankin aikataulusyistä, mutta toimihan se samalla riskienhallintanakin… (Hohoo, mustaa huumoria!) Muistan kuinka äitiä jännitti, sillä jää ei tainnut olla aivan normaalin paksuista. Mökiltä mantereelle lähtiessä jäällä oli parikymmentä senttiä vettä ja voin sanoa, että silloin pelotti minuakin ihan älyttömästi. Vannoin etten kulje enää jäällä, ellei se ole superextratodella paksua. Sanoinkin Jaakolle, että tottakai muutetaan saareen, mutta ilmatyynyalus on sitten ostettava myös. Tai hydrokopteri. Ja niin me sovimme, että tehdään.

No tietäähän sen miten missä tahansa remonttihommissa käy. Kesän loppuun mennessä oli budjetti paukkunut yli niin mökin rempassa, laiturissa kuin veneessäkin. Tai ehkä täytyy tunnustaa, että kun teimme saaripaikasta tarjouksen alle vuorokauden sisällä siitä kun löysimme sen netistä, niin ei niitä budjetteja kyllä ihan oikeasti ehtinyt tehdä. Niinpä ilmatyynyaluksen sijaan piti ottaa muut keinot käyttöön!

Meikän varusteet. Jääkengät tai miksi niitä sanotaankin, puuttuu.

Hassu juttu on se, että nyt ei ole pelottanut paljon mitään, tosin jääkin on kestänyt toistaiseksi hyvin. Kaikista oleellisin juttu turvallisen fiiliksen (false or not) luojana on pelastautumispuku. Aina välillä tulee kyselyä, että miten siellä jäällä uskaltaa liikkua, niin ajattelin postata niistä varusteista, joilla me uskalletaan.

Ostimme Ursuitin pelastautumispuvut alunperin purjehdukseen, mutta niille tulikin päivittäistä käyttöä. Mä tykkään näissä erityisesti siitä, että takki ja housut ovat erikseen, koska tota takkia voi käyttää myös muuten vaan pahalla kelillä, ei nimittäin mene vesi kaula-aukosta sisään (hihansuissa ja kaulassa on tiukat mansetit). Ja kuten näkyy, housuosa on tuollainen potkupuku, joten sieltäkään ei vesi pääse sisään. Pitkävartisten saappaiden kanssa puku on ollut aika ässä kun lahkeensuut saa kiristettyä melko tiukasti kiinni. Tätä ominaisuutta on tarvinnut nyt kun jäät ovat rannasta lähteneet ja vedessä on kahlattu polveen asti. Liikkuminen puvulla on helppoa, kädet liikkuu aika mukavasti. Mun puku on aavistuksen liian lyhyt, mikä haittaa kyykkimistä. Joten jos on ostamassa pelastautumispukua, niin kannattaa teetättää muutokset samalla kun puvun tilaa. Jaakolle muutettiin selkäosan ja hihojen pituutta. Niin ja se pääjuttu tässä on se, että jos tippuu mereen puku päällä, niin siellä pysyy hengissä, vaikkei heti pääsisikään ylös.

Sen sijaan kaikki meikki- ja hiustenlaittohommat voi ihan huoletta unohtaa. Ne kannattaa tehdä mantereen puolella. Auton parkkipaikasta onkin tullut luonnonvaloinen pikamakeup-room…

Toinen ehdoton jokaisen jäällä kulkijan juttu on naskalit (meidän kielellä naksalit). Niiden avulla pääsee avannosta ylös. Sitten meillä on muutama lisävaruste, koska Jaakko on vähän varustehullu. Esimerkiksi jääruuvit löytyy.

Mun kelkassa on Tami Kiurun vanhat mäkihyppysukset!

Ja sitten meidän suosikkikulkuväline! Kelkka on ollut aivan ehdoton juttu! Tässä on alla mäkihyppysukset ja setti liikkuu eteenpäin jäällä todella liukkaasti. (Nuoskalumella ei voi sanoa samaa.) Vähän tavaraakin kulkee mukana. Kelkan varusteisiin kuuluu taskulampun pidike ja heittoliina. Eli jos jompi kumpi tippuu mereen, niin pelivälineet on lähellä. Jaa että miksi kelkalla on pelastusliivit? No aateltin, että jos tiputaan mereen, niin kelkka ei ehkä mene pohjaan… 🙂

13.3.2014

Veneellä jään yli

Meillä oli ihan superhauska aamu, siitä huolimatta, että jouduimme heräämään ennen kukon laulua. Juna Lappeenrantaan lähti seitsemältä, joten aikatauluna oli lähteä ylittämään jäätä kuuden aikaan aamulla. (Ai että olinko pakannut valmiiksi? No en.) Aukot jäässä olivat levinneet eilisen päivän aikana todella paljon, joten veikkailimme, että jään sulaminen jatkuu vauhdilla myös tänään, kaunista päivää kun oli luvattu. Niinpä päätimme viedä veneen mantereen puolelle, ihan vaan sen takia, että Jaakkokin pääsee kotiin illalla. Mä pääsen helpolla, olen lauantaihin asti Lappeenrannassa ja veikkaanpa, että siihen mennessä meri on kyllä aika paljon auki. Tai sitten ei.

Tämä venehomma toimi niin, että ne kohdat, joissa tiedämme, että jäätä on, Jaakko veti alupaattia ja mä työnsin. Lähellä rantaa jää on heikompaa, jolloin siirryimme molemmat työntämään venettä. Saaristoviisaus kertoo, että jos jää pettää, niin sitten vain hypätään veneeseen! Hehe. Näen paniikkisyöksyn veneeseen ja vähintään katkenneen hampaan. No positiivista oli se, että alumiinivene suorastaan kiisi jäällä, todella helppo kuljettaa!

Aukon kohdalla oli pakko pysähtyä ja kuvata. Meidän reitiltä on parikymmentä metriä sulaan veteen. Se näkyy vähän huonosti kuvassa, mutta jos oikein tiiraa, niin jään raja tulee esiin. Aukko on siirtynyt vuorokaudessa muutaman kymmenen metriä lähemmäs.

Näihin tunnelmiin jätin Jaakon selviytymään ja siirryin Lappeenrantaan. Odotan jännityksellä uutisia mereltä Majurska-kahvilassa kaakaokupin äärellä. Kengät pysyy kuivana ja suklaakakku on hyvää, en valita!

Itse asiassa Majurskassa parasta oli miljöö ja kaakao. Harvoin kahvila yllättää erityisen hyvällä kaakaolla, joten siitä pisteet!