Heräsin aamulla vähän aikaisemmin aikomuksenani tehdä pari työjuttua. Kello oli vartin yli kuusi ja ulkona tajuttoman kaunis aamu. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi vielä aamuväreissä. Jaakko nukkui yhä, mutta päätin yrittää. ”Haluatko lähteä suppaamaan, tuolla on tosi kaunista?”, kuiskasin. ”No en kyllä halua”, tuli uninen vastaus peiton alta. Odottelin muutaman minuutin ja koitin uudestaan. Tällä kertaa vastaus oli juuri sopiva: ”Kai mä sitten haluan…”
Koirat heräsivät paljon reippaammin ja olivat hetkessä valmiina lähtemään ulos. Ennen suppailua ne kävivät ajamassa rantalepikossa raakkuvaa varista. Meillä oli vain yhdet koirien liivit käytössä. Sompa oli kierinyt omilla liiveillään jossain, mikä muistutti hajultaan rannalla pidempään kuolleena ollutta kalaa ja siihen sekoitettuna jonkun linnun kakkaa. Nuo liivit olivat lähinnä ydinjätettä ja niitä ei voinut pukea koiralle, ellei halunnut pestä koiraa ja itseään samantien. Ainoat puhtaat liivit päätyivät höseltäjä-Sompan päälle ja Pipo saisi olla tällä kertaa ilman.
Ruoho on vihreämpää toisella sup-laudalla…
Olimme kiertäneet puolet saaresta ihaillen aamuaurinkoa, kun alkoi tapahtua. Sompa oli aivan varma, että Pipon ja minun laudalla on paljon siistimpää. Menimme myös juuri sillä hetkellä vähän edellä ja silloin Sompalta kuuluu aina surkea piippausta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan meitä kohti.
Täältä tullaan!
Pipo katsoo korppikotkana, että onko tuota hörsköttäjää tosiaan pakko ottaa kyytiin…
Nauratti, kun palautin sekoilijaa Jaakon laudalle.
Kaunis aamu
Saimme Sompan pysymään loppumatkan suurinpiirtein laudalla, vaikka se päätti uida toisenkin kerran minun laudalle. Silloin vaihdoimme lennossa vähän rauhallisemman Pipon Jaakon kyytiin.
Sompa suppailee mielellään laudan kärjessä, jossa on kaikista liukkainta.
Pipo istuu lähes kuin tatti jalkojen juuressa. Paitsi jos lintuja näkyy lähellä.
Kasvillisuutta tuntui olevan aika paljon.
Tapaamme matkauimarin
Emme olleet ainoita, jotka olivat hyödyntäneet aamun aurinkoisen hetken ennen työpäivää. Vastaan ui matkauimari. Hän pysähtyi hieman ennen meitä ja huikkasimme huomenet. Hän kommentoi iloisesti, että ”Hämmentävä näky!” tarkoittaen hiljaa eteen ilmestyneitä kahta suppaajaa ja koiraa, joka oli niin kiinnostunut vedessä vetoja tekevästä uimarista, että hyvä kun ei ollut meressä jo kolmatta kertaa lyhyen suppailun aikana. Täytyy kyllä sanoa, että Sompan mielestä matkauimari ja hänen kiinnostava varoituspoijunsa olivat se hämmentävä näky.
Sompa jäi katsomaan vielä pitkään uimarin perään venyttäen takajalkojaan suoriksi kurkotellakseen mahdollisimman kauas laudalta.
Suppailun jälkeen koirilla oli energiaa juosta pitkin rantoja. Etenkin tuolla kastuneella versiolla, joka veteli edes takaisin turbovauhdilla!
Olemme tämän viikon kotona saaressa ja kerta kaikkiaan rakastan olla täällä! Yritän hengitellä varastoon meri-ilmaan, sillä pian kaupunki taas kutsuu.
Ps. Jaakko oli ihan oikeasti tosi iloinen, että raahasin hänet suppaamaan!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Vene oli keskustan satamassa, mikä oli todella kätevää. Kävely Tallinkilta veneelle oli lyhyt. Sadama Turgissa kävimme ostamassa päivän eväät ja lähdimme samantien matkaan.
Oikeanpuoleisella tulimme ja vasemmanpuoleisella lähdimme! Ehdimme satama-altaasta ulos ennen kuin Tallink lähti uudestaan matkaan.
Alkumatkasta saimme purjehtia parikin tuntia! Tuuli oli aika vienoa, mutta etenimme mukavasti yli 6-7 solmua.
Anne on toista kertaa purjeveneessä ja halusi oppia kaiken. Keli oli erittäin passeli ajoharjoitteluun!
Purje löytyi, mutta skuuttiköysiä sai etsiä ihan huolella sitloodan syvistä laatikoista. Samalla tuuli vain laski ja lopulta totesimme, että ei maksa vaivaa. Volvo Penta pörisemään.
Näkyykö tuulia?
Tuulten sijaan näkyi paljon rahtialuksia.
Mutta niin lämmin minulla ei ollut kuin Annella ja Jaakolla. He kävivät UIMASSA! Kuulemma tyynellä kelillä kuuluu uida. I don’t think so, mutta kaksi kertaa nämä rohkelikot kävivät vedessä. Toisella kerralla ei ollut kuulemma edes kylmää. En usko sitäkään!
Näimme matkalla sataman jälkeen vain yhden veneen meidän lisäksi.
Genaakkeri ehdittiin viedä nokkaan asti, mutta lopulta keulassa päästiin nostohommien sijaan vain lekottelemaan.
Näyttää siltä, että veteen alkaa jo kertyä levää. Tosin veikkasimme tätä myös männyn siitepölyksi. Eikö nyt ole vielä liian kylmä vesi levälle?
Tässä joutui jo laittamaan vaatetta! Tähyilin Hangon sisääntulon keppejä, jotka näkyivät vähän huonosti, sillä ne olivat suoraan kirkaassa auringon sillassa.
Perillä! Isä ja koirat tulivat juuri, kun saimme veneen kiinni laituriin. Olimme varanneet paikan ja kertoneet, että tulemme vasta 21-2200 aikoihin. Satamassa riitti tilaa, mutta oli mukava tietää, että paikka odottaa varmasti myöhäänkin saapuvaa.
Sataman kauniit värit.
Sompa hyppäsi Jaakon laudalla ja Pipo minun. Kaikki meni hyvin, paitsi sitten Sompa näki, että minun laudalla annettiin namia. Eikä silloin malta olla paikallaan, kun jossain jaetaan ruokaa!
Lopulta jengi asettui paikoilleen ja pysyi nätisti istumassa.
Sompalla on silti namit ja aamuruoka mielessä.
Bongasimme joutsenen pesän kaislikosta. Aikamoisen kaislakeon päällä haudotaan munia!
Se on pupu-pitkäkorva! Pupu on siis edelleen saaressa ja hengissä ja tässä on nyt todiste, että en ole 
Pipo osasi rauhoittua tarkkailuasemiin.
Kiinnostavimpia olivat kotipihan hanhet, jotka kaakattivat meille pikkusaaresta.
Kotipihan vesi sen sijaan ei näyttänyt kovin kivalta. Uimaan? Ei kiitos!
Jaakko ja Sompa olivat laiturilla ennen meitä. En ehtinyt nostaa lautaa vedestä, kun Sompa jo hyppäsi minun laudalle nautiskelemaan. Jokin tässä suppailussa kiinnostaa koiria!
