Kategoria: Arki saaressa

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

27.3.201828.3.2018

Jäällä retkellä – vielä sitä riittää

Sunnuntaina iltapäivän kääntyessä kohti loppuaan, otimme siirtymisen kesäaikaan ilolla vastaan. (Aamulla en ollut ihan niin innoissani.) Kello oli jo pitkälle yli neljän, kun kirkkaan siniseltä taivaalta loistava aurinko sai meidät lähtemään potkukelkkaretkelle jäälle.

Jäätä on vielä reilusti, mutta virtapaikoissa, rannoilla ja vaikkapa kivikoiden päällä se on ohentunut jo paljon. Monta läpireikääkin on näkynyt. Mekin nykäisimme pitkästä aikaa Ursuitit päälle, sillä pelastautumispuvussa on turvallisin olo, kun lähtee pois kotikulmilta ja tuntemiltamme jäiltä.

Prinsessakyytiä

Vanhempi koiramme ei ole niin innostunut näistä jääretkistä. Se tykkäisi paljon mielummin jahdata hiiriä takapihalla tai juosta varisten perässä. Se lähtee toki innoissaan mukaan, mutta jossain kohtaa laukka muuttuu raviksi ja sitten vastentahtoiseksi köpöttelyksi. Tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja Pipolle kiinnitettiin potkukelkkaan taimilavasta oma koppa. Ai että oli tyyris ilme, kun pääsikin halutessaan kyytiläiseksi.

”Minä tässä tutkailen vaihtuvia maisemia, potki sinä vain Jaakko. Ja sinä siellä alhaalla, ravia ravia!” Pipo oli aika tyytyväinen apostolinkyydistä.

Tarkkailuasemissa tauolla. Vähän korkeammalta näkee paremmin!

Välillä kopasta piti päästä pois ja osallistua lenkkeilyyn.

Jäämosaikkia

Kun etenimme pidemmälle, muuttui jää aivan erilaiseksi. Se oli jäätynyt jäälautoista, jotka näkyivät pinnassa selvästi. Viime vuonna tähän aikaan löysimme samasta paikasta pienen ”sisäjärven.” Potkuttelimme vielä vähän pidemmälle, mutta sitten päätimme kääntyä, että ehtisimme tauolle ennen auringonlaskua.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy jään ja avoveden raja. Kuva on otettu pitkällä putkella, joka vähän huijaa meitä lähemmäs avomerta kuin olimmekaan. Kovin pitkälle ei olisi kuitenkaan tarvinnut potkutella, niin olisi tosissaan saanut tiirailla jään paksuutta.

Tästä avoveden raja näkyy vielä paremmin.

Tauolla

Se ei ole retki eikä mikään, jossa ei syödä eväitä. Tällä kertaa eväät oli köyhemmät, sillä päivä vierähti synttäreillä, jossa todella sai tarpeekseen syötävää.

Oli eväitä paljon tai vähän, borderterrieri yrittää aina viedä osansa!

Kaverukset kalliolla.

Taukopaikalta tiirailimme takaisin avomerelle päin. Avomeren päällä liikkui tumma pilvi.

Tumma nauha kulki horisontin läpi ja liikkui melko vauhdikkaasti.

Talvikelit eivät näytä loppuvan. Pakkasta ja niin ollen myös jäätä piisaa jonkin aikaa. Hiljalleen voisi jo jäästäkin luopua, mutta kun sitä tuossa nyt on, niin parempi sitten vain fiilistellä tätäkin pidennettyä vuodenaikaa!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

25.3.201828.3.2018

Multakuorma ja reikiä jäässä

Koska olen aika lailla hurahtanut puutarhajuttuihin, tarvitaan saareen aina keväisin multaa. Ja kun jäätilanne on ollut näin hyvä, päätettiin sitä hakea peräkärrykuormallinen. Vantaalla on multa-asema auki talvesta huolimatta ja sieltä Jaakko kävi perjantaina hakemassa isomman peräkärrymme täyteen tavaraa. Perjantai oli kuitenkin iltapäivästä niin lämmin, että päätimme siirtää mullan saareen vasta aamulla, yölle luvattujen pakkasten jälkeen.

Jäällä ajeluun kelit kyllä riittävät, sillä jäätiellä on paksuutta vielä lähemmäs 50 senttiä. Mutta mantereen puolen ranta on etelään päin ja siellä on jo useampikin jään läpimenevä reikä. Lisäksi vesi nousee vähän väliä jään päälle ja rannan jää on aikamoista sohjoa. Pikkuisen siis huolestutti ajatus, että painava peräkärrymme jää sohjoon kiinni tai jopa tipahtaa osittain jään läpi.

Ensimmäiset isommat reiät tulivat esiin jo puolitoista viikkoa sitten. Ps. Uudet kumpparit ostettu!

Muutama päivä sitten reiät olivat jo paljon isompia. Tuosta videokuvan oikealta puolelta pitäisi ajaa jäälle.

Lauantai-aamuna pakkasyön jälkeen reikien päälle on tullut ohut jääpeite. Myös hieman kuvan vasemmasta laidasta ulkona on yksi reikä. Jäälle ajetaan näitä jälkiä pitkin reikien vierestä.

Kevennetään kuormaa

Päätimme toimia fiksusti ja keventää kuormaa. Isompi kärrymme itsessäänkin painaa vajaa 800 kiloa, mönkkäri 400 kg ja multalasti 2 000 kiloa. Se tarkoittaa yli kolmen tonnin painoa. Päätimme hakea pikkukärryllä ensin kasan multaa pois tuosta ja katsoa miltä jää tuntuu. Se tarkoitti lapiohommia.

Hikinen aamupäivä! Toppatakki oli kyllä liikaa plussakelin lapiointihommiin!

Laiskuus voittaa

Pikkukärryä emme laittaneet mitenkään supertäyteen ja se menikin tosi nätisti kantavalle jäälle rannan sohjosta. Sitten alkoi se pohdinta, jota motivoi varmaankin helpolla pääseminen eli laiskuus. Päätimme vetäistä loppukuorman painavine kärryineen yhdellä kertaa jäälle ja saareen. Ehkä se on liian painava, ehkä ei. Sitten testaamaan!

Keskittynyt ilme ja sitten kaasua!

Kärry lasteineen rikkoo jään pintaa ja käyhän se vähän syvällä…

…mutta nousee nätisti kovalle jäälle! Aina kannattaa yrittää (paitsi silloin jos menee pieleen)!

Tämähän oli erinomainen juttu, sillä meidän pitäisi vielä viikon päästä kuljettaa 10 tonnia betonia saareen. Nyt on luvassa lisää pakkasöitä, joten ranta ei toivottavasti haperru hirveän paljon lisää. Tosin sunnuntai-aamuna oli rannassa taas yksi reikä lisää ja se näytti tältä:

Korvaavia kaloreita

Jotta lapion heiluttelu ei pääsisi näännyttämään, olimme sopivasti sopineet kaverin kanssa tärskyt kakku-tastingiin. Viittä kakkupalaa olisi saanut maistaa, mutta aivan siihen en pystynyt. Herkut olivat toinen toistaan kauniimpia ja maistuvampia. Kakut olivat Tårta på tårtan käsialaa ja jos on juhlat teidossa, niin nämä kakut kannattaa tsekata.

Makeaa sunnuntaita kaikille!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

10.3.2018

Uusi kaira ja jään paksuus

Vanhan kairamme terä on täydellisen tylsä. Eräs saaristolainen yritti saada sillä reiän jäähän tässä viikko sitten ja totesi, että tästä ei tule mitään. Hän vinkkasi minulle, että pitää hommata uudet terät. Sitten hän kyllä totesi perään, että ”Voisithan tietenkin teroittaa nämä terät rälläkällä, kyllä se varmasti onnistuu!” Tuijotin miestä ja mietin, että puhuiko hän todellakin minulle. Minä teroittamassa rälläkällä pikkuruista kairan terää, ei ollut kovin uskottava mielikuva. Totesin vain että ahaa, vai rälläkällä, hyvä tietää ja laitoin kairanterät mielikuvitusostoslistaani.

Kairakaupoilla

Tiedättekö, pääkaupunkiseudulla ei ole kovin helppoa ostaa kairaa. Saati sitten kairan teriä. Ensin marssin K-markettiin ja kysyin kairan teriä. ”Ai niinkun jääkairan?” Kyllä juuri sellaista tarkoitin. Eipä löydy teriä. No voisinko ostaa ihan sitten käsikairan? ”No löytyy vain tuo tuossa” ja myyjä osoitti yhdistelmää, jossa oli kiinni Makitan porakone ja himmeä kairahärveli. Reikä tulisi varmasti nopeasti, mutta nyt ihan tavallinen kaira riittäisi. Bauhausissa ei ole kairoja ollenkaan. Soitto IKH:lle oli toiveikas. Myyjä marssi oikealle hyllylle ja kertoi, että varateriä oli. Leveys 200 milliä. Öö, hetkinen, ei edes koko kairani ole niin leveä, saati sitten yhden lavan terä. Selvisi, että nämä olivatkin vähän tukevampaa tekoa oleviin kairoihin. Lopulta Biltema oli oikea paikka. Ostin ensin terät vain tullakseni kotiin ja huomatakseni, etteivät ne sovi meidän kairaan. Sen jälkeen kävin ostamassa uuden kairan, johon nämä varaterätkin sitten aikanaan sopivat.

Tässä kairassa on kääntyvä jatkovarsi. Ihan hyvä ja kävi ihan tajuton tuuri, että olin ostanut edellisenä päivänä paketin jakoavaimia ihan muuhun tarkoitukseen. En ollut varautunut siihen, että tarvin jakaria kairan saamiseksi toimintakuntoon.

Jään paksuus

Kävelin uuden kairani ja mittaustikun kanssa jäälle kaueammas rannoista. Nyt tehtäisiin ”virallinen” jään paksuuden mittaus. Koska meillä on tässä talossa myös mittanauhat AINA hukassa, minulla oli mukana vanha kunnon kouluviivoitin, jolla saadaan sitten jään paksuus selvitettyä.

Apurit tulivat mukaan testaamaan uutta kairaa. Etenkin nuorempi on aina innoissaan jään poraamisesta.

Läpi meni! Uusi kaira tuntuu todella hyvältä! Tukeva ja kairailu onnistui vikkelästi!

Lumet pois mittausalueelta.

Mittatikkuna toimii tällä kertaa verkkoaidanpidike, jonka löysin takapihalta. Sen päässä on sopiva pylpyrä, joka pysähtyy mitatessa jään alle.

Tässä tulos! Jää on tässä kohtaa 36 senttiä paksua!

Näimme kaksi hiihtäjää jäällä. Tuntuu siltä, että lämmin ilma on karkottanut osan jäällä kulkijoista ja porukkaa on liikkeellä vähemmän. Voihan se johtua myös harmaasta säästä.

Lopuksi laitettiin rantalepän pätkä reikään, jotta kukaan ei pelästy jäälle kairan reiästä tullutta vettä.

Virallinen mittaus on siis 36 senttiä. Tosin vain yhdestä paikasta, täytyy käydä katsomassa pari muuta kohtaa myöhemmin. Jäätä on yli 5 cm enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Pakko kuitenkin sanoa vielä varoituksen sana. Jää on petollista ja sen määrä voi vaihdella paljon lyhyenkin matkan välillä. Vaikkapa lumipenkan alla on voinut olla niin suojaisaa, että jäätä ei ole muodostunut hyvän eristeen vuoksi niin paljon kuin viereisessä paikassa.

Tänään lähdemme jäälle koirien kanssa katselemaan miten paljon lunta on ehtinyt tupruttaa parin päivän aikana. Lumi on ainakin todella märkää ja jäälläkin on paikoittain vettä, joka on noussut railoista jään pinnalle. Tätä lämpöä ei kuitenkaan kestä viikkoa pidempään, kun sitten alkaa uusi kylmempi jakso ja ainakin yölämmöt menevät taas mukavasti pakkasen puolelle.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

4.3.201821.4.2018

Veikkaus jäiden lähdöstä

Maaliskuun alkaessa on hyvä hetki pitää veikkaus jäiden lähdöstä. Lähimmäksi tai jopa kohdalleen arvannut saa kunniaa jäätietäjänä. Veikkauksen voi jättää joko tänne kommentteihin tai sitten faceen postauksen perään. Jäiden lähtö tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että avomereltä pääsee hurauttamaan meidän laituriin ilman jäiden rikkomista. Joten pelkkää veneränniä tai alumiinipaatilla jäiden läpi jyystämistä ei lasketa. Eli avointa, liplattavaa vettä haetaan!

Kylmää on ollut! Pakkasta on ollut jo pari viikkoa aika mukavia lukemia.

Historiaa

Meidän paikkamme on aika suojaisalla lahdella, joten ihan ensimmäisenä jää ei lähde täältä. Kovin pitkää historiadataa en voi antaa, sillä olemme olleet täällä vasta vuodesta 2014. Seuraavana vuonna olimme Karibialla purjehtimassa ja jäiden lähtö ei herättänyt uutiskynnystä meille päin. Tässä kuitenkin aiempien vuosien dataa:

2014 jäät lähtivät 3.4.2014
2016 avointa vettä saatiin 6.4.2016. Veikkauksen voitti Leena K.
2017 vaikka oli lämpimän oloista, jäät lähtivät vasta 7.4.2017. Veikkauksen voitti nimimerkki Susan.

Alkaako aurinko hapristaa jäitä? Päästäänkö tänä vuonna pidemmälle jäiden lähdössä?

Jään paksuus

Tällä kertaa en pysty kertomaan jään tarkkaa paksuutta. Kairamme on niin huonossa terässä, että reikien poraaminen on sula mahdottomuus. Olemme poranneet jäähän reikiä porakoneella, jossa on ollut pitkä terä. Viimeisin mittaus on noin 36 cm ja siitä on pari viikkoa aikaa. Sen jälkeen poralla ei ole enää päässyt jään läpi. Jäätä on siis enemmän.

Kalastajat ovat nostaneet pari jääkuutiota ylös. Tässä on Hestran hanska mittatikkuna kuution vieressä.

Toisessa kohdassa jäätä oli vielä enemmän. Mittatikkuna potkukelkka. Jos joku muuten ihmettelee miksi potkukelkalla on pelastusliivit, niin ne ovat siinä kevättä varten. Jos vajoaa jäihin, niin kelkkakin jää pinnalle. (Oletus on, että ihmisellä on jotakin fiksua yllään myös.)

Oma veikkaukseni

Minun veikkaukseni on, että jäät pysyvät hieman pidempään. Perustan tämän jään paksuuteen ja toisaalta siihen, että vaikka säät vähän lämpenevät, niin yöt ovat pakkasella vielä pitkään (niin pitkään kuin haluaa ennusteisiin luottaa!). Minun veikkaukseni pysähtyi kohtaan 13.4.2018. Mitäs veikkaat, lähetä kommentti!

EDIT:

Jäät lähtivät tänä keväänä 19.4.2018. Veikkauksen voitti Päivi Y, joka arveli polaaripyörteen tekevän jäiden lähdöstä normaalista poikkeavan. Oikeassa oli!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

3.3.20186.3.2018

Suvisaariston luistelurata

Pienenä halusin ihan kamalasti harrastaa kaunoluistelua. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla meidän kylällä, joten hieman yli 10-vuotiaana päätimme luokkakaverini kanssa, että hän alkaa valmentaa minua. Ensimmäisenä valittiin tietenkin musiikki ja se oli valmentajan heiniä. Hän toi tohkeissaan minulle kasetilla kouluun valitun biisin ja sehän ei ollut mitään mahtipontista vähempää, vaan musaa Exodus-elokuvan soundtrackiltä (miten voin vielä muistaa sen nimen?!). Kotona kuuntelin sen ja rakastuin täysin musiikkiin. Näin itseni liitelemässä jäällä tekemässä huikeita juttuja musiikin tahtiin. Mummi opetti minulle yhden taitoluistelun alkeishypyn (jossa käännytään ihan hurjasti 180 astetta). No näitä sitten treenattiin ahkerasti sen aikaa kuin innostusta kesti. Pidin itseäni ihan mukiinmenevänä luistelijana ja vielä nopeanakin. Järkytys olikin sitten suuri kun pääsin yläasteelle ja selvisi etten osaa edes perusluistella! Kyläkoulussamme tytöt opetettiin jostain käsittämättömästä syystä potkimaan terillä eteenpäin. Hokkarit jalassa emme olisi edenneet mihinkään. No, tuli aika opetella luistelemaan uudestaan ja siinä kohtaa laitoin kiltisti hokkarit jalkaan, jolloin ei pystynyt leikkimään terien kanssa. Muistan kyllä miten mummi oli yrittänyt sanoa minulle, että minun kannattaisi harjoitella ihan perusluistelua ja liukuja sekä sen sellaista. Minähän en tietenkään ala-asteikäisen itsevarmuudella sellaista kuunnellut. Piti mennä kovaa ja minä kyllä osaan ihan itsekin, kiitos vaan!

Jostain syvältä kumpuaa siis rakkaus taitoluistelua kohtaan. Niinpä olen ollut aivan innoissani niistä muutamasta kerrasta, jolloin jäät ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että pystyy luistelemaan merellä. Lumentulon ongelma on myös ratkaistu Suvisaariston auratulla luisteluradalla. Olemme kiertäneet sitä jo pari kertaa ja uudestaan pitää päästä. Rata on yli 5 km pitkä ja jää oli ainakin vielä viime viikolla ihan hyvässä kunnossa. Pieniä ja välillä isompiakin railoja toki oli, mutta niin luonnonjäällä vain tuppaa olemaan, sillä jää ja vesimassat sen alla elävät. Talvi on ollut ihan huippuhieno jäiden kannalta, joten tästä kannattaa nauttia!

Silmä lepää luisteluradalla

Suvisaariston luistelurata kulkee tutuilla veneilykulmilla, näkee siitä taas uudella tavalla rantoja. On ollut pakko pysähtyä välillä ihailemaan kauniita taloja ja upeita rantoja. Luistelureitti on siis samalla hauska kulttuuriretki alueen huvilahistoriaan ja kaikenlaiseen rakentamiseen nykypäivään asti. Tietenkin katselussa pitää ottaa huomioon, että monessa talossa asutaan ja vaikka ei asutakaan, niin liian lähelle pihoja ei kuulu mennä. Aina välillä huomaa, että vaikkapa meidän saunalla on vierasta porukkaa ja se nyt ei ole maailman paras fiilis. Joten piha-alueet kunniaan!

Selän takana olevaa taloa olen aina ihaillut, sekä veneillessä että luistellessa. Se on supersöpö omalla kalliollaan!

Hiihtolomalauantaina jäällä oli paljon porukkaa pienestä lumisateesta huolimatta. Hanikan uimaranta on hyvä paikka lähteä liikenteeseen ja laiturilla on paljon porukkaa vaihtamassa kenkiä luistimiin. Jo rannalla voi tuntea hyvän fiiliksen, mitä porukasta huokuu. Aurinko ja ulkoilma kyllä nostaa mielialaa!

Meillä on käytössä retkiluistimet, joihin sopii tavalliset luistelusuksen monot. Olen hukannut kaunarini. Ne ovat kyllä varastossa, sillä näin ne siellä syksyllä ja painoin mieleeni, että täällähän ne ovat. No kun eivät ole! Haluaisin löytää ne, jotta voisin koittaa onnistuuko enää edes se pieni hyppy. Tai ehkä parempi etten koita…

Reitillä on jotenkin mukava fiilis! On tottuneempia luistelijoita ja toisaalta niitä, jotka ovat kaivaneet kaunoluistimet kaapista monen vuoden takaa. Oikein näkee, mitä riemua luistelu tuo, kun pääsee liitelemään jäälle. Lapsena opittu taito kantaa vielä monen vuoden jälkeenkin. Radalla myös uusi sukupolvi hioo luistelutaitojaan.

Jaakko spurttaa! Retkiluistimilla pitäisi kai päästä kovempaa, mutta myönnän kyllä, että en ole enää se vikkelin tyyppi jäällä.

Saaristokaupalle kahville

Kun lenkkiä lähtee kiertämään Hanikan uimarannalta vastapäivään, se näyttää olevan yleinen kulkusuunta, niin kierroksen loppuvaiheilla näkyy kyltit Saaristokaupalle. Siitä pääsee oikaisemaan suoraan kaupalle kahville. Ja mehän emme ole kertaakaan kyenneet ohittamaan tätä pakollista rastia. Ja jos on juuri tehnyt suuren urheilusuorituksen, niin toki ihmisen pitää saada kaakaota ja suklaakakkua (tässä olen vähintään yhtä hyvä kuin lapsena, jälkiruokatoleranssiani olen harjoitellut hurjasti). Kaupan kestovalikoimissa on yleensä aina kahta lempikakkuani. Todelliseen herkkunälkään kannattaa napata suklaakakku, joka on keskeltä juuri oikean suklaista ja kakun seasta löytyy aivan taivaallisia sattumia. Kesäkurpitsakakussa taas on mukavan mausteinen ja pähkinäinen maku. Molemmat ovat kosteudeltaan juuri minun makuuni sopivia.

Zuchini-kakussa on ihania pähkinäpaloja.

Niin, että jos talvitekeminen kiinnostaa, niin sinne vaan jäälle! Minä menen varastolle vielä kerran kaivamaan niitä kaunoluistimia ja koitan edes tuossa meidän jäätiellä, että pysynkö niillä vielä pystyssä, vai onko terä samantien jäässä ja mimmi nenällään… Mukavaa talvista viikonloppua!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: