Kategoria: Bermuda

Atlantin ylityksen jännittävin osio, purjehdus Bermudalta Azoreille alkaa klo 11:00 paikallista aikaa. Tai oikeastaan me ylitämme lähtöviivan 11:10. Koko fliitti on jaettu kolmeen ryhmään, joista me purjehdimme ryhmässä B. Jännitys alkaa olla käsinkosketeltavaa, ainakin minun mahassani! Mutta ennen kuin lähdemme, ehdin juuri esitellä loppumiehistömme. Viimeksi esittelin Bahamalta joukoissamme lähteneen miehistön ja sen verran on ollut haipakkaa tämä Bermudalla olo, etten ole ehtinyt esitellä Heikkiä, Defyrin uusinta jäsentä.

TAKTIKKO – HEIKKI VESALAINEN

Atlantin ylityksellä toiseen suuntaan meillä oli taktikkona Perttu Rönkkö, joka on Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. Purjehdus meni niin hienosti, että päätimme takaisintulomatkalla pysyä First-purjehtijoissa ja nyt taktikkonamme on Heikki, myöskin Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. (Paremmuus ratkaistaneen tänäkin vuonna vesillä!) Heikki on purjehtinut aika lailla koko ikänsä ja veneily on kuulunut perheen harrastuksiin pienestä pitäen. First 31,7 valikoitui sitten oman perheen veneeksi kisamahdollisuuksien ja perheveneilyn yhdistämiseksi. Tosin tässä perheessä Heikki ei ole ainoa, joka kilpailee, sillä keulagastin hommia hoitaa vaimo (ja käsittääkseni purjeita on myös ommeltu pitkin yötä ennen kisoja!). Purjehdusosaamisen lisäksi Heikki on jo tässä muutaman päivän aikana osoittanut, että insinöörihommat tosiaan sujuvat myös. Kovalla vauhdilla on tullut valmista jälkeä huoltohommissa, on pidetty pleissauskoulua ja tehty reittianalyysejä. Kaikille halukkaille (ja varmaan haluttomillekin) on luvattu myös spinnulla ajotreeni silmät kiinni. Joten Heikki on loistolisä meidän retkikuntaamme!

RANTATAKTIKKO – PERTTU RÖNKKÖ

No eihän tässä ilman onshore-tiimiä olla menossa yhtään mihinkään! Olen apinoinut onshore-tiimi –sanan käytön Volvo Ocean Racesta. Eikö kuulostakin hienolta! Olemme selvästi täysin myytyjä First-taktikkojen suhteen ja mikäs siinä, viimeksi tuloksena oli turvallinen ja nopea ylitys. Heikki ja Perttu ovat ikään kuin vaihtaneet rooleja, sillä viime ylityksellä Heikki oli rannalla ja Perttu veneessä. Nyt Perttu seuraa säädataa maissa ja laskeskelee & lähettää meille tietoa siitä mitä tuleman pitää ja mihin kannattaa purjehtia. Pertulla oli veneessä homma viimeisen päälle hallussa, joten olemme aika hyvissä käsissä maista saatavan avun osalta.

Onshore-tiimiin kuuluu myös isäni, joka on ahkerasti lähettänyt meille tietoja omasta ja muiden veneiden sijoituksista, uutisia sekä säätietoja. Lisäksi hän on meidän onshore-mekaanikko, joka tuntee veneen läpikotaisin. Pari kertaa on jouduttu ottamaan satelliittiyhteys lähinnä sähköliitäntöihin liittyen, kun edellisellä ylityksellä huomattiin esimerkiksi, että akut eivät lataudu. Juttu oli korjattu viidessä minuutissa, kun saimme täsmäohjeet, mikä todennäköisesti on vikana. Toivottavasti mekaanikkopalveluita ei tarvita tällä kertaa!

Ja tietenkin meidän rantatiimiin kuuluvat kaikki perheenjäsenet ja ystävät, jotka jaksavat lähettää meille/jollekin crewsta sähköpostia ja terveisiä. Sähköposti avataan joka päivä kaksi kertaa ja aina jännittää, onko kenellekään viestiä. Erityistä huomiota aiheuttaa, jos joku saa sydämillä merkittyjä viestejä! Olenkin miettinyt, pitäisikö meidän aloittaa Jaakon kanssa kirjeenvaihto Defyrin meilissä, jotta myös me saisimme rakkaita terveisiä meilissä… 

MISTÄ YLITYSTÄ VOI SEURATA?

Kirjoitan blogia säännöllisen epäsäännöllisesti myös mereltä, joten www.saaressa.com –osoitteesta voi lukea uusimmat kuulumiset. ARC Europen sivuilta voi käydä katsomassa Fleetvieweria, jossa näkyy sekä meidän sijaintimme Atlantilla, että myöskin koko muun fliitin nopeudet, sijainnit ja sijoitukset. Fleetviewer löytyy täältä. Veneitä on mukana 37 kappaletta, joten meidän Defyrimme löytyy joukosta helposti. ARC Europe julkaisee facebook-sivuillaan yleisiä uutisia veneiden etenemisestä.

NETTI MERELLÄ

Olen saanut parikin kysymystä, että miten netin käyttäminen onnistuu veneeltä käsin keskellä Atlanttia. Meillä on veneessä satelliittipuhelin, joka käyttää Iridium-satelliitteja. Pystymme myös lähettämään ja vastaanottamaan dataa satelliitin kautta. Datailu merellä ei ole aivan halpaa, vaan se maksaa 10usd/mega. Hinnat pysyvät aisoissa, koska käytämme lähinnä sähköpostia ja systeemimme pakkaa sähköpostit pieniksi, eikä esimerkiksi päästä kuvia tai liitteitä läpi automaattisesti. Päivitän myös blogin sähköpostilla, jonka blogini sitten julkaisee. Tämän vuoksi mereltä lähetetyissä kirjoituksissa ei ole ollenkaan kuvia ja en pääse lukemaan kommentteja. Sähköpostin lisäksi lataamme säädataa tarpeen mukaan. Grp-tietueen koko on noin 300kb, joten ihan mahdottomasti paketista siinäkään ei ole kyse. Iridium on toiminut todella hyvin, meillä ei ole kertaakaan ollut ongelmia saada satelliittiyhteyttä ja dataa lähtemään/vastaanotettua. Toivotaan, että sama tilanne säilyy!

SÄÄ

Ja vielä lopuksi sääkatsaus tiistain tietoihin perustuen. Meidän ei tarvitse mennä Forecasters cottagelle kyselemään miltä näyttää, vaan saamme ennustemalleja useammasta eri lähteestä. Mukavalta näyttää se, että kovia kelejä ei pitäisi olla tulossa. Tosin täytyy muistaa, että ennuste ei ylety koko purjehduksen pituudelle ja että mallit voivat muuttua nopeastikin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin rauhalliselta. Lähtöpäivänä tuuli on suorastaan hillittyä ja monet ovatkin pakanneet ylimääräisiä jerry-kanistereita dieseliä mukaan. Toivottavasti pääsemme kuitenkin purjehtimaan mahdollisimman paljon, sopivissa tuulissa. Taas pidetään niitä peukkuja!

Se on nyt kuulkaa niin, että Defyr kuittaa rannasta ja seuraavaksi siirrymme raportoimaan mereltä. Seikkailu odottaa!

Aika Bermudalla on kulunut huoltohommia tehdessä ja saareen tutustuessa. Olemme ehtineet myös ARCin järjestämiin muutaman juttuun mukaan ja tutustumaan muuhun fliittiin. Ja lähtöhän on aivan kohta, huomenna! Työlistalla oli tuulimittariongelman ratkaiseminen, peräsinrakenteen vahvistaminen, code-zeron fallin mastokiinnitys, takastaagin kiristäminen (säätövara ei riitä), vinssien huolto, keulapuomin kiinnityksen vahvistus, purjeiden tsekkaus ja pohjan pesu.

Bahamalta purjehtiessa saimme purjehommia aloitettua ja kun genaakkeri hinattiin mastoon pitkän tauon jälkeen, huomasimme että sen helminauha oli aivan liian pitkä. Meillä genaakkeri menee nykyään rullalle helminauhan ympärille, mikä on mielettömän kätevää! Helminauhaksi rullaa kutsutaan yksinkertaisesti siksi, että se näyttää helminauhalle. Niinpä pojat mittasivat oikeaa pituutta helminauhalle ja kun se oli hoidettu, purje rullineen levitettiin rantanurmikolle. Ohi käveli jonkin jenkkiveneen vanhempi seilori ja jäi katsomaan rullaa kiinnostuneena, hän ei ollut aiemmin nähnyt sellaista. Jaakko innostui tietenkin kädet puuskassa selittämään mitä he olivat tekemässä ja aloitti: ”We have too much balls, you see.” Pojat repeilivät taustalla, jenkki katsoi vähän hämmentyneenä ja Jaakko jatkoi selittämistä. Yhtä kaikki, helminauha saatiin lyhennettyä. Vielä sitä ei ole nostettu mastoon, joten pitäkää peukkuja, että nauha on sitten kanssa oikean pituinen, ettei kohta olla se vene, jolla on ballsseja aivan liian vähän!

TUULIDATAA, PLIIS!

Miehistömme uusin jäsen, Heikki, toi mukanaan Suomesta meille laatikoita. Ensimmäisestä löytyi Raymarinen mastoon laitettava tuulianturi. Jos vika tuulimittarissa olisikin jossain muualla, kuin anturissa ja jos emme saisi ketään sitä korjaamaan, niin toisesta laatikosta tuli apu numero kaksi, eli bluetoothilla pelaava järjestelmä, jonka saisimme mastoon joka tapauksessa. Sitten saimme vielä käsituulimittarin. Joten nyt dataa tulisi ainakin jollakin systeemillä!

Tässä kohtaa kiitämme ja kumarramme suomalaisen venetarvikeliike Marinean suuntaan. Olimme sopineet heidän kanssaan, että mikäli saamme oman systeemin toimimaan, voisimme palauttaa alkuperäispakkauksessa esimerkiksi bluetooth-laitteen ja saisimme vastaavan hintaisen lahjakortin liikkeeseen. Tämä oli meille todellinen helpotus, sillä tarvitsimme todellakin jonkun toimivan tuulimittarin, mutta varasysteemien ostaminen valmiiksi oli tietysti vähän hintavaa. Suomesta raahautimme osat sen vuoksi, että meillä ei ollut mitään tietoa löytyykö Bermudalta sopivia ja mihin hintaan.

Insinööri-Heikki tarkisti vielä jo meidän Jaakon kanssa mittaamat jännitteet ja vastukset. Vika ei löytynyt niistä, joten seuraavaksi asennettiin uusi anturi mastoon. Ja hurraa!!! Tuuliviisari ja lukemat plotterissa nytkähtivät näyttämään oikeita lukuja!

REIKÄ MASTOON JA PERÄSIMEEN!

Tähän hommaan saimme onneksi ammattikaverin, jolla oli meitä tehokkaammat porakoneet käytössä. Olimme jo yhden tekijän kanssa sopineet asian torstaina kun tulimme Bermudalle. Perjantaina hän ei enää vastannut puheluihin tai viesteihin, mukava tapa hoitaa asioita… Onneksi saimme toisen kaverin hommiin ja hän saapui lauantaina. Meidän piti saada coden fallille uusi kiinnitys mastoon ja siksi mastoon piti porata reikä. Lisäksi halusimme vahvistaa peräsimen kiinnitystä ja tämä kaveri porasi pultit siihenkin. Alle kolme tuntia häneltä, kun meillä olisi mennyt meidän akkuporakoneilla varmaan koko päivä…

PÄÄTTYMÄTÖN KÖYSI JA VINSSIHUOLTOA

Siirsimme tosiaan storan sisäänvedon mastolta istuinkaukaloon niin, että mastolle ei tarvitse mennä, jos vaikka haluaa pienentää purjetta. Pieni juttu jäi vielä tekemättä ja se oli päättymätön köysi, jonka avulla vinssailu sujuu kuin leikki. Käytännössä köydestä piti tehdä ympyrän muotoinen lenkki, joka ei koskaan pääty. Tähän tarvitsimme vähän apua ja sitä tuli, kun Heikki saapui veneelle.

TAKASTAAGIN KIRISTYS

Edellisellä legillä vene tuntui todella löysältä. Kevyessä vastatuulessa se ikään kuin vapisi, mikä on aika epämiellyttävä tunne, kun nukkuu punkassa. Tämähän tarkoittaa, että riki on liian löysällä ja pääsee heilumaan liikaa. Ongelma vain oli, että takastaagia, ei saa kiristettyä enempää, sen säätövara kerta kaikkiaan loppui. Mutta ei hätää, Heikillä oli idea. Korvataan takastaagin viimeinen pätkä, jossa säätövara on, dyneemalla! Dyneema on köyttä, joka on todella kevyttä, mutta samalla se on erittäin vahvaa, paljon vahvempaa, kuin saman paksuinen vaijeri. Dyneemaa käytetään keveyden takia paljon kisaveneissä. Olemme jo aikaisemminkin nauraneet, että meillä on kyllä maailman eniten dyneemalla rikattu cruising-Bavaria, sillä dyneemaa on keulapuomin kiinnityksessä, mastossa ja kohta takastaagissa.

Takastaagi ei ole aivan vielä valmis (mikäs kiire tässä, lähtö on vasta huomenna!), mutta se on lähes valmis. Eilen veneellä oli kyllä sellainen kuorellisen dyneeman pleissauskoulu, kun Heikki näytti miten sitä käsitellään.

Takastaagin hoitamisen jälkeen alkaa huoltohommat olla valmiina ja olemme valmiita purjehdukselle. Sääennusteet näyttävät todella hyvältä, pitäisi tuulla, mutta ei liikaa. Pidetään peukkuja, että pääsemme starttaamaan hyvissä tuulissa!

BERMUDAN KAUNIIT MAISEMAT

Pakko laittaa muutama kuva upeasta Bermudasta! Kaupungilla on pitkä historia ja rakennukset ovat vanhoja, mutta hyvässä kunnossa.

Saavuimme Bermudalle aamulla torstaina. Bermudalla purjehditaan ensin tullilaituriin ja vasta tullauksen jälkeen saa edetä lopulliseen ankkuri- tai laituripaikkaan. Olimme jännänneet loppumatkan, ehdimmekö Bermudalle ennen koko muuta ARC-fliittiä, joka lähti liikkeelle Nanny Caysta puoli vuorokautta meidän jälkeen. Ajoituksemme oli täydellinen. Ehdimme ensimmäisten joukossa laituripaikalle, jota tarvitsimme muutaman maintenance-homman sujuvaan hoitamiseen. Laituripaikat jaettiin tulojärjestyksessä, joten loppufliitti joutuu ankkuriin, halusi tai ei. Mutta ennen kuin fiilistelemme Bermudaa (ja fiilisteltävää löytyy kyllä!), niin laitan tunnelmia ensimmäisen 800 merimailin ajalta.

PURJESÄÄTÖÄ

Ihan pelkästään lekotteluksi meidän purjehdus ei mennyt. Päätimme tsekata miten genaakkerin rulla toimii. Genaakkeri ei ole ollut mastossa edellisen ylityksen jälkeen, jossa se meni kahtia. Korjauksen jälkeen meillä on ollut Karibialla kovat sivutuulet (10-15 m/s), joissa ei olla genaakkeria nostettu ylös. Nyt nostettiin sekä code zero ja genaakkeri. Genaakkeri on meillä rullalla, mutta rullan helminauha oli aivan liian löysä ja lisäksi purjeesta löytyi kaksi pientä reikää teipattavaksi. Näistä tuli korjaushommat Bermudalle. Code Zerolla purjehdimmekin pätkän (aivan väärään suuntaan, mutta oli niin kiva mennä codella kevyessä tuulessa!).

Ja kun säätäminen on aloitettu, ei sitä kannata lopettaa! Meillä iso-purjeen sisäänrullaus tehdään mastolta ja olemme joskus miettineet, että pitäisi tuoda purjeen sisäänveto sitlootaan. Virtauslanka-blogin A-P:kin kävi jossain vaiheessa kommentoimassa blogissani, että miten he ovat asian ratkaisseet. Niinpä Jaakko sai helteessä inspiraation ja hommaa ruvettiin hoitamaan. Ja tittidii, pienen ahertamisen jälkeen oli meillä oli storan sisäänveto sitloodassa!

Lopuksi lähestyimme Bermudaa moottorilla, sillä tuuli loppui täysin. Viimeinen yö oli kunnon rullausta, ilmeisesti kukaan muu ei nukkunut kunnolla, paitsi minä. Mikä on aika hämmästyttävää, koska olen varmaankin veneen helpoiten merisairastuva tyyppi.