Pääsiäisviikonloppu oli ulkoilijan unelma. Lauantain auringonpaisteessa nappasimme koirat mukaan ja lähdimme potkukelkkailemaan tarkoituksena käydä jään rajalla. Sunnuntaina jätimmme koirat kotiin ja kävimme retkiluistelemassa. Onneksi, sillä nyt lunta tulee niin kovasti, että jäälle on asiaa enää suksilla. Jaakko otii mukaan kuvauskopterin, joten otimme kuvaa myös korkeammalta. Siinä näki hyvin Espoon tämän hetken jäätilanteen. Koostin viikonlopun jääretkistä videon ja sen voi kurkata tuosta alta. Vietin sen kanssa hikisiä hetkiä, sillä vanhan läppärini kapasiteetti ei tosiaan ole videoiden editointiin tarkoitettu. Aamupäivä menikin laskiessa pariin kertaan sataan, kun edittiohjelma kaatui noin miljoona kertaa. Mutta tässä se nyt kuitenkin on!
Lauantain potkukelkkalenkki
Ehdimme potkutella vain hetken ulos jäälle, kun törmäsimme ilmatyynyaluksen jälkiin. Se ei ollutkaan ihan mikään pikkualus, vaan ilmatyynyjen välillä oli ihan reilusti metrejä.
Kaverukset potkuttelevat ilmatyynyaluksen reittiä kohti jään reunaa.
Jään reuna tuli vastaan Julholmin kohdalla. Me vietimme retkitauon sen viereisellä luodolla. Miten ihanaa oli nähdä auringon valossa kimmeltävä meri!
Joutsenet olivat parkkeeranneet myös avojään reunalle.
Keli oli vimpan päälle upea. Se houkutteli paikalle myös muita ulkoilijoita. Tänä vuonna jäällä on näkynyt aika paljon pyöräilijöitä. Retkiluistelijat, kävelijät, hiihtäjät ja lenkkelijät tulivat myös vastaan meidän potkutellessa kelkoilla.
Tätä voi kutsua jo joukoksi. Luodolta oli hauska katsoa miten retkiluistlijoiden letka eteni.
Avovettä ja jäälauttoja. Nice!
Pipo vahtii, ettei Jaakko tipu jäihin. Pitihän siellä laidalla käydä koittamassa kuinka paksua jää on (10-30cm eri paikoissa).
Kevätonnea!! Aurinkoa, ulkoilua ja lupaus keväästä! (Okei, en ollut katsonut sääennustetta maanantain kohdalta, joten en tiennyt MITEN paljon tätä lunta tuolta tupruttaisi!)
Sunnuntaina luistelemaan
Olimme ensin ajatelleet lähteä luistelemaan ihan aamulla, sillä ennusteen mukaan meillä olisi hieno auringonnousu. Kello herätti ajoissa, mutta taivas oli niin harmaa, että käänsimme kylkeä ja siirsimme lähtöä. Eikä se avautunut myöhemminkään aamulla, vaikka ennuste niin lupaili. Onneksi lähdimme kuitenkin liikkeelle, sillä tästä tuli yksi hienoimmista kevätretkistämme.
Kyllä siellä kajasta vähän valoa! Kauniit värit matkalla Lehtisaareen.
Tässä on Jaakon äidille kauhukuva! Näyttää vähän hurjemmalta kuin olikaan, sillä jää oli paksua ja kiinteää.
Sunnuntaina meillä oli tuuria! Olimme Högkopplanin eteläpuolella, kun takaa alkoi kuulua jylinää ja ilmatyynyalus lähestyi meitä jäältä. Näimme kuinka se laskeutui veteen ja nousi sieltä takaisin. Olisikohan ollut jonkin sortin harjoitukset menossa?
Etelärannoilla oli jo reikiä jäässä.
Maisemat olivat aivan huimat. Emme päässeet mihinkään etenemisen ennätystenkirjaan, sillä joka puolella oli vain niin kaunista, että oli pakko pysähdellä…
Aluksi olimme ajatelleet vain luistella jään reunalle ja takaisin. Lopulta päädyimme käymään Lehtisaaren nurkilla, Gåsgrundetilla (kyllä, sinne pääsi luistelemalla hienoa kannasta pitkin, joka näkyy videolla hyvin), Högkopplanin etelä-puolelta ja sieltä sitten Aisarnien välistä Moison radan kautta kotiinpäin. Matkaa tuli reilut 20 km pienten koukkujen ja tutkimusmatkojen kera.
Olimme olleet matkassa aika pitkään ja nälkä ehti yllättää kotimatkalla. Silloin on hyvä luistella mahdollisimman läheltä kaverien saaripaikkaa ja vähän huhuilla jäältä, jos joku olisi kotona. Ja olihan siellä! Saimme uusimman remppakatsauksen, kuulumiset, lämmittelyä, teetä ja JUUSTOKAKKUA! Ah, mikä ihana pysähdys…
Nyt kun istuu täällä tuvassa ja ympärillä vain tuiskuaa lunta niin paljon, että vastarantojen saaria ei näy, on vaikea löytää kevätfiilistä. Aamulenkillä tarpoessa päätin, että jos tätä kerran nyt tulee, niin yritetään nauttia sitten lumesta. Huomenna hiihtämään!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Tarkkailuasemissa tauolla. Vähän korkeammalta näkee paremmin!
Välillä kopasta piti päästä pois ja osallistua lenkkeilyyn.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy jään ja avoveden raja. Kuva on otettu pitkällä putkella, joka vähän huijaa meitä lähemmäs avomerta kuin olimmekaan. Kovin pitkälle ei olisi kuitenkaan tarvinnut potkutella, niin olisi tosissaan saanut tiirailla jään paksuutta.
Tästä avoveden raja näkyy vielä paremmin.
Oli eväitä paljon tai vähän, borderterrieri yrittää aina viedä osansa!
Kaverukset kalliolla.
Taukopaikalta tiirailimme takaisin avomerelle päin. Avomeren päällä liikkui tumma pilvi.
Tumma nauha kulki horisontin läpi ja liikkui melko vauhdikkaasti.
Lauantai-aamuna pakkasyön jälkeen reikien päälle on tullut ohut jääpeite. Myös hieman kuvan vasemmasta laidasta ulkona on yksi reikä. Jäälle ajetaan näitä jälkiä pitkin reikien vierestä.
Hikinen aamupäivä! Toppatakki oli kyllä liikaa plussakelin lapiointihommiin!
Keskittynyt ilme ja sitten kaasua!
…mutta nousee nätisti kovalle jäälle! Aina kannattaa yrittää (paitsi silloin jos menee pieleen)!
Jää ei ole aivan joka paikasta parhaassa iskussa. Valkoisen osan läpi luistin painuu helposti ja jää on paikoin vähän pehmeää.
Koirat olivat täpinöissään. Mikäs mikäs tämä juttu onkaan!
Ensin ne seurasivat minua ”radalla”, mutta hyvin pian vanhempi koira totesi, että kaislikossa on kiinnostavampaa ja se katosi rantapöpelikköön.
No mitenkäs itse luistelu meni? Pienen haparoinnin jälkeen sain kiinni sirklaamisesta ja pystyin tekemään kahdeksikkoa. Vauhti ei ole kova ja vähän joutuu väistelemään jään huonoja kohtia. Hetken kuluttua tuntui jopa melkein luontevalta!
Kunnes tökkäsin terän jäähän ja kaaduin suorin vartaloin eteenpäin jäälle. Onneksi minulla on kaksi lohduttajaa, jotka tulevat välittömästi paikalle tarkistamaan tilannetta (vai hakemaan nameja?). Kaatuminen unohtuu nopeasti, vaikka sattuukin enemmän kuin pentuna!
Harjoittelin vähän liukumista niin, että jalat on peräkkäin samalla linjalla. Onhan ne, melkein… Koitin myös yhdellä jalalla ja hyvänen aika, ei se kyllä mennyt ainakaan suoraan!!
Kylmää on ollut! Pakkasta on ollut jo pari viikkoa aika mukavia lukemia.
Alkaako aurinko hapristaa jäitä? Päästäänkö tänä vuonna pidemmälle jäiden lähdössä?
Kalastajat ovat nostaneet pari jääkuutiota ylös. Tässä on Hestran hanska mittatikkuna kuution vieressä.