Kategoria: Jäätilanne

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

26.12.2018

Meri jäätyi ja nostettiin Buster ylös

Nyt kun on levätty ja syöty jo muutama päivä, voidaan palata hetkeen ennen joulua, kun lahjaostostohinat olivat vielä meneillään. Olimme päättäneet käydä jouluostoksilla vielä 22.12. veneellä ja sitten odotella meren jäätymistä niin, että pääsisimme 24.12. kyläpaikkaan jäitä pitkin.

Avasimme lauantaina silmät ja näimme valkoista. Koko lahti oli jäässä ja lunta oli satanut jään päälle. Buster oli laiturin päässä, hyvin tukevasti jäässä kiinni.

Laitoimme moottorin käyntiin ja pakin päälle. Pienestä jäästä vene irtoaa yleensä aika nopeasti. Nyt vene oli tiukasti kiinni jäissä.

Ehkä sittenkin kävellen?

Koska veneily näytti vähän hankalalta, aloin ehdottelemaan jotain muuta peliä, kuin veneilyä ja onnistuin olemaan niin vakuuttava, että Jaakko sammutti Busterin moottorin. Minä lähdin jäälle jääkokeilukepin kanssa. Se puoli lahdesta, jota pitkin lähdin kävelemään, oli kuitenkin ollut ummessa jo muutaman päivän. Pääsin noin 30 metrin päähän rannasta, kun keppi solahti jään läpi yhdellä lyönnillä. Se tarkoittaa, että jää oli liian ohutta ja pehmeää. Joten ei sittenkään kävellen.

Lyönti ja läpi!

Takaisin veneelle

No, jos jää on kerran noin heikkoa, niin se on sitten venereissu. Yamaha takaisin käyntiin ja minä hakkasin pistolapiolla Busterin ympäriltä jäätä rikki. Vesi pulpahteli iloisesti lapion rei’istä ja kohta olimme valmiita matkaan!

Menoksi! Rannassa jää oli tiukemmassa, mutta kun päästiin viime yönä jäätyneen lahden puolelle, eteni homma paremmin. Buster rikkoi jäätä mukavasti. Okei, ei tässä mitään huippuvauhtia menty, mutta matka eteni kuitenkin!

Takaisin saareen – vaihde toimii taaksepäin

Ostimme koko joulun ruoat, suklaat, lahjat ja pakkasimme ne Busteriin. Jos olisimme jääneet kelirikon vangeiksi, olisimme pärjänneet helposti muutaman viikon näillä ruokamäärillä. Sitten tulikin seuraava haaste. Busterin vaihde ei loksahtanut mitenkään silmään. Kuului vain karmeaa rutinaa. Taaksepäin kyllä pääsi, kone hyrräsi kauniisti. Takaperin meillä ei kuitenkaan olisi mitään saumaa päästä kotiin.

Siinä sitten ronklattiin ja venkslattiin. Ehdotin Jaakolle, että nostetaan koneen kokonaan ylös ja sitten koitetaan laittaa vaihdetta päälle. Tadaa, pitäisiköhän alkaa mekaanikoksi, sillä yhtäkkiä vaihde meni päälle ja lähdettiin äkkiä matkaan. Nyt oli vain oltava tarkkana, ettei vahingossakaan päästä vaihdetta enää vapaalle. Sen verran erikoisia ääniä lähti koneesta, että se olisi veneennosto illalla.

Päästiin kotiin asti!

Buster nousee ylös kuin höyhen

Ollaan molemmat aika rakastuneita tuohon meidän Gehlin kauhakuormaajaan. Jestas, miten helposti nousee Buster jäistä verrattuna aikaisempiin vuosiin, jolloin ähellettiin jäätyvien vinssien kanssa. Olemme aikanaan sopineet, että Gehl myydään pois sitten, kun raksa on valmis. Saas nähdä, Jaakko yrittää jo nyt väittää, että kyllä se kannattaisi pitää. Kyllä joka saaressa yksi kauhakuormaaja kuuluu olla.

Pakki päälle ja Buster nousi jäistä. Se liukui kauniista lumista rantakalliota sopivaan kohtaan.

Veneen nostaminen vedestä jään päälle on aika raskasta, jos jää on niin tiukkaa, ettei venettä saa rantakalliolle asti. Siis käsipelillä.

Jaakko toi Busterin telineen ja nappasi tasaisella maalla Busterin paikalleen. Sen jälkeen Gehliin vaihdettiin trukkipiikit ja koko paketti nostettiin sopivaan paikkaan pihalle. Easy!!

Heikoilla jäillä

Lähdimme 24.12. aamupäivällä kohti kyläpaikkaa. Edellisenä iltana olimme mitanneet jäätä ja se oli paikoin vain 2 cm paksua. Kun tulimme mantereelle, meinasi joku lähteä kävelemään meidän jälkiä pitkin jäälle. Huikkasin, jäiden olevan vielä auttamattoman heikkoja. Vaikka meille aina välillä sattuu ja tapahtuu, niin epämääräisillä jäillä pidetään huoli turvavarusteista. Ykkösenä tietenkin Ursuitin kuivapuvut, joiden avulla pysyy hengissä paljon pidempään jäihin tippuessa. Vaikka kuivapuku itsessään kelluttaa yllättävän hyvin ja helpottaa jäille kipuamista (testattu on), on kaulassa silti naskalit ja jännittävillä jäillä vielä pelastusliivit. Ihan vain, jos vaikkapa pukuun olisi tullut reikä ulkohommia tehdessä. Ja se jääkeppi on myös todella hyvä apu näyttämään jäiden paksuutta (tai ohuutta). Näiden lisäksi liikumme jäillä useimmiten potkukelkoilla, joissa on mäkihyppysukset alla, ne jakavat painoa tosi hyvin ja sujahtavat jäällä vauhdikkaasti eteenpäin!

Olkaa turvallisesti alkutalven ja myöhemmin kevään jäillä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

29.11.2018

Jää tuli ja lähti yhtä nopeasti

Täälläkin on ollut jo kylmiä ilmoja, pikkuisen jäätä rannoilla. Eilen oli tyyni päivä ja pakkasta useampi aste edellisenä, niin yöllä kuin päivälläkin. Työpäivän aikana meri oli mennyt jäähän niin pitkälle kuin silmä näki! Tämä oli aikamoinen yllätys, enkä muista, että jääkansi olisi tullut aikaisemmin näin nopeasti näin laajalle alueelle. Yleensä jää etenee hiljalleen ja tuuli pitää avoimempia paikkoja aukinaisina. Toki jää oli ohutta, mutta siinä se oli muistuttamassa talven lähestymisestä.

Ilta oli kirkas ja vastarannan valot heijastuivat upeasti jään pinnalle.

Jäinen aamu

Aamulla pääsimme katsomaan jäätä valoisalla ja sitä oli tosiaan niin pitkälle kun pystyi katsomaan. Peite oli ohutta, ehkä noin sentin paksuista jäätä.

Aamulla lämpötila oli noussut jo lähelle nollaa.

Saaren lähistöllä asuvan joutsenperheen poikaset taisivat tutustua ensimmäistä kertaa jäähän. Yksi niistä nousi jäällä ja käveli pitkän tovin siivet levällään. Se taisi olla aivan ihmeissään, kun uimavedet olivat muuttuneet käveltäviksi!

Buster lähti nätisti käyntiin ja sen annettiin hetken lämmetä ja rikkoa jäätä ennen työmatkaa. Moottori käy vähän epätasaisesti, joten Busterille on buukattu huolto. Talvi sujuu huomattavasti kivuttomammin kunnolla toimivan moottorin kanssa!

Aamulla jää mureni Busterin alla helposti kuin mikä. Vielä se ei ole kunnon jäätä ja hyvä niin!

Kuten Jaakon selän takaa näkyy, on meillä vielä kaikki veneet vesillä. Huskyn voisi jo hiljalleen nostaa ylös, mutta Sirmet-lautalle on vielä hommia. Sillä pitäisi kuljettaa villaa raksalle sekä villan puhalluskone kahden viikon päästä. Kahden viikon päähän ennusteet näyttävät aika kylmiltä, katsotaan joudutaanko tekemään Sirmetin pikanosto ennen sovittua puhallusvillakeikkaa vai saataisiinko kautta venytettyä vielä kaksi viikkoa!

Tällä kertaa jäät lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Iltapäivällä alkoi tuulla kovempaa ja auringon laskiessa oli avoimilta paikoilta jäät täysin lähteneet.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

22.04.2018

Making of: Jään reunalla XO veneillä

Tykkään kyllä omasta työstäni, mutta joskus suorastaan rakastan Jaakon työtä. Etenkin silloin, kun se tarkoittaa, että pääsen mukaan kuvauksiin, joissa on mukana ripaus seikkailua ja upeita veneitä!

XO:n kuvaukset pidettiin viikko sitten perjantaina, jolloin jäätä oli vielä oikein mukavasti (mikä nyt tuntuu vähintään uskomattomalta) ja aurinko paistoi aivan kirkkaalta taivaalta. XO:n DFNDR sekä 360 lähtivät liikenteeseen Helsingistä kohti Espoota, jonne olimme sopineet treffit jään reunalle. Minä potkuttelin tapaamispaikalle jäätä pitkin potkukelkalla.

Olin käynyt edellisenä aamuna suppailemassa työkaverin kanssa jään reunalta, joten tiesin jään suurinpiirtein kestävän, vaikka keväällä muutokset ovatkin nopeita. Yöllä oli kuitenkin ollut reippaasti pakkasta ja se auttoi asiaa. Lähdin matkaan hieman ennen kuutta aamulla. Aamuvarhaisella myös kelkka liikkui mukavasti jään pinnalla. Päivällä aurinko sulattaa sen pintaa sohjoksi ja potkuttelu alkaa käydä työstä.

Paatit saapuvat

Ehdin sopivasti paikan päälle ennen veneitä. Olin varma, että myöhästyn, joten potkuttelin itselleni mukavasti hien päälle. Paatteja ei kuitenkaan näkynyt, joten ehdin rauhassa koittaa miten jää kestää ja katsoa edes hetken mihin veneillä voisi ajaa.

Sieltä ne tulevat! Kyllä oli porukalla hymyt leveinä, kun he tulivat paikalle yhtä aikaa upean auringon nousun kanssa…

Ensimmäisenä paikka löytyi 360:lle. Se laitettiin kiinni jääruuveilla.

DFDNR:lle ei jääruuveja riittänyt. Sen kohdalla käytettiin kiinnityksessä juuri niin luovaa tapaa kuin näin seikkailuhenkisellä veneellä kuuluukin. Se kiinnitettiin jäähän kairalla!

Seikkailemaan

Sitten lähdettiin hommiin. Tai siis omasta näkökulmastani kyllä ihan nautiskelemaan. Alettiin purkamaan veneistä harrastustavaroita pois ja kaiken tekemisen ympärillä pörräsi kamera ja kopterikamera.

Pyörät mahtuivat mukavasti 360:n uimatasolle. No, tähän paattiin mahtuu pari muutakin juttua!

Kävin tietenkin tsiikailemassa venettä pienen tauon aikana!

Jengi ja kaksi venettä jäällä.

Jää hajoaa

Kun oli kuvattu tarpeeksi jäällä menoa ja suppailua, oli vuorossa veneilypätkät. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli yhdeksän paikkeilla ja aurinko oli paahtanut jäätä todella lämpimästi. Irrotimme veneet ja porukka alkoi katsella sopivia ajolinjoja esimerkiksi kivien välttämiseksi. Jäälle jäänyt porukka siirteli kamoja vähän kauemmaksi ja kokoon yhteen paikkaan.

No, eihän siinä tarvittu kovinkaan paljoa ajoa, kun jää alkoi hajota isoiksi lautoiksi. Tämähän on vain hyvä uutinen kevättä odottelevalle saaristolaiselle. Ai paitsi, että ne jääruuvit ja köydet jäivät sinne uloimmalle lautalle. Painelin irrottamaan köyttä, mutta se oli jotenkin niin hyvin sotkussa, etten saanut ruuvia heti pyöriteltyä irti. Seuraava aalto rikkoi jo toisenkin lauttarivin minun takana. Heitin köyden pään Väiskille, joka piti köydestä vetämällä meidän lautan kiinni kiinteässä jäässä, kun Erkan kanssa irrotimme jääruuvia. Ja lähtihän se. Alla on kuvaa hauskasta tilanteesta jäällä!

Epic split: En tiedä kumpaa jännitin enemmän, sitä että Erkan kuivapuku vai koivet repeää! No ihan spagaatia ei tullut, mutta pulahdus mereen kuitenkin.

Pulahdus ei wakeboardaajaa haittaa. Niihin on ilmeisesti totuttu…!

Alkaa olla aika laittaa leiri kokoon. Jäälautat lähtevät liikkeelle merelle.

Pakkaushommat… Minä sain kyytiini tällä kertaa molemmat sup-laudat, kairan ja muuta sälää, joka oli matkalla meille.

Reissu oli juuri niin upea ja hauska, kuin voi etukäteen kuvitella. Ihania ihmisiä, upeita veneitä ja hauskaa tekemistä. Ehkä kuitenkin kaikkein hienoimpana luonto. Miten uskomattomia kokemuksia meillä voikin päästä kokemaan ihan lähellä pääkaupunkia. Meillä on kyllä aika ainutlaatuinen meri ja saaristo! Go and explore!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

18.04.2018

Väylä on auki

Eilen illalla saatiin väylä auki Busterilla maihin asti. Muutamana aikaisempana vuonna väylää on saanut ylläpitää keväisin jonkin aikaa ja se jäätyy aina yön tullen uudestaan. Tämä vuosi on kuitenkin ollut poikkeus. Jäät ovat pysyneet niin hyvinä pitkän aikaa, että nyt kun ne alkoivat lähtemään, ovat lämpimät ilmat sulattaneet jäätä ihan hujauksessa. Tänään kun katsoo merellä lepäävää tummaa jääsohjomassaa, tuntuu aika uskomattomalta, että eilen illalla kuljimme vielä osan matkaa jäätä pitkin. Jäiden lähtö onkin aivan käsillä ja kohta tiedämme kuka arvasi oikean päivän. Minä ja Jaakko emme päässeet tänä vuonna kovinkaan lähelle.

Kelirikossa kulkemista

Kun kelirikko kestää puolitoista päivää, on se pelkästään hauska seikkailu. Eilen aamulla lähdimme molemmat töihin ja koska veneellä ei päässyt perille asti, niin otimme pikkuiset muovijollamme käyttöön. Näistä veneistä saimme vinkin saarinaapureiltamme, heillä oli hyvät kokemukset tasapohjaisista jollista. Parin talven kokemuksella olemme samaa mieltä. Vene on kevyt kuljettaa ja sopiva yhden ihmisen käyttöön! Aamulla matkamme koostui ensin pätkästä jäällä kulkemista, sitten melomista, jonka jälkeen noustiin isolle, kiinteälle jäälle ja lopulta vielä ihan pienestä pätkästä vedessä ennen rantautumista.

Kovalle jäälle nousu on helppoa, mutta sohjoiselle jäälle nouseminen on hankalampaa. Keksi ei oikein pidä ja vaikka pitäisikin, en meinaa saada vedettyä paattia jään päälle. Keksimme loistavan avun kotiinpaluuta varten jääruuvista ja pitkästä köydestä. Otimme muutaman kännykkävideon meidän etenemisestä ja tässä on meidän toheloimista jäällä ja vedessä!

Kotimatka sujui siis aika helposti ja eilen illalla päästiin ekaa kertaa jään läpi Busterilla. Matkalla oli kyllä niin sitkeän jään kohta, että jouduin vaihtamaan kerran täysin reittiä, että pääsin läpi. Mutta joka tapauksessa, veneily aloitettu!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

07.04.201807.04.2018

Buster laskettu vesil… tai siis jäälle!

Tänä aamuna heräsimme harmaista sääennusteista huolimatta auringonvaloon ja omista tavoistamme poiketen melko aikaisin. Päätimme käyttää aamun aikaisen valon hyväksemme ja lähteä potkukelkkailemaan jäälle. Ehdimme potkutella vain hetkisen matkaa, kun totesimme, että itse asiassa jäällä voisi mennä myös luistimilla. Kävimme vaihtamassa kamppeet, sillä jäljellä olevat luistelukelit ovat tänä keväänä kortilla.

Navakka tuuli kuljetti meitä lähes itsekseen eteenpäin ja tyydyimme muutenkin hiljaiseen vauhtiin. Jäällä oli kohtia, joissa edellisen illan vesi oli jäätynyt yön aikana, mutta luistin meni jään läpi ja tökkäsi sohjoon. Saimme molemmat yhden kaatumisen aikaiseksi tällaisesta äkkipysäyksestä.

Kävimme katsomassa mihin asti jään raja oli tullut lämpimän viikon aikana. Nyt vesi tuli vastaan jo Träskholmenin kohdalla.

Avovesi oli tullut viikossa manteretta kohti parisataa metriä. Veneilykausi lähenee konkreettisesti!

Seuraava iso jäälautta lähdössä liikenteeseen? Oli ihan todella hienon näköistä katsoa, kuinka jäät liikkuivat toisiaan vastaan!

Busterin laskuhommat

Jos kerran kohta pärrätään avoimella merellä, niin olisi syytä laskea vene vesille. No, ehkä meitä ajoi pikemminkin toive helpolla pääsemisestä kuin into vesille pääsystä. Avovesiä ei nimittäin ihan vielä näy täällä meidän suojaisassa niemessä. Ajattelimme viedä Busterin valmiiksi pikkusaaren kärkeen, jossa vesi aukenee aina ensimmäiseksi. Nytkin siellä on jo metrinen reikä. Ja se helpolla pääseminen… Aiemmin olemme vieneet veneen paikalleen vasta kun veneilykausi on oikeasti ihan päivän päässä. Silloin vene rehataan jäätä pitkin käsivoimin. Nyt olimme niin ajoissa, että pystyimme ottamaan konevoimat käyttöön!

Ensin pukattiin Gehlillä Busteri telineineen jäälle.

Buster mönkijän koukkuun kiinni ja peruuttamalla kohti oikeaa paikkaa.

Tarkastaja Pipon vuosikatsastus. Hyvältä näyttää…
Saimme veneen oikealle paikalleen ja nyt vain odotamme jäiden heikkenemistä niin paljon, että saamme venerännin auki. Huom. Ei tapahtunut mitään outoa. Muistettiin nostaa moottori ylös, ettei se kalliolta alas laskettaessa tökkää jäähän, kukaan ei tippunut jääreikiin, vaikka koiratkin oli mukana sekoilemassa… Kaikki meni hyvin! Okei, myös tänä vuonna olemme hajottaneet automaattisen pilssipumpun, kun on unohtunut irrottaa akun pois ajoissa. Mutta kuitenkin, mallikas veneen lasku!

Siirryimme veneenlaskun jälkeen etelärannalle, jonne aurinko paistoi juuri taivaallisen lämmittävästi. Minä puuhailin kasvimaalla ja Jaakko oli asettunut aurinkotuoliin, kun metsästä kuului moikkaus. Saarinaapurit tulivat juuri sopivasti muistuttamaan meitä miten lämpimiä keväthetkiä kannattaa viettää. Yllätysvisiitin kunniaksi kaivoimme jääkaapista lasilliset valkkaria ja vaihdoimme lämpimässä auringossa istuen uusimmat kuulumiset. Ihanaa, kevät ja kesä taitavat hiljalleen tulla!

Ps. Illemmalla käytiin jäällä ja päivän aurinko oli pistellyt loskaksi 5cm jään päältä! Ei olisi uskonut, että aamulla vielä luisteltiin. Mutta hienoa, lisää aurinkoa!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: