Talvi on täällä!

Nyt ei voi enää sanoa Game of Thronesia mukaillen, että Winter is coming… Se on jo täällä. Ulkona on kaunis valkoinen peite ja valoa tuntuu olevan roppakaupalla lisää, eikä se johdu vain päivän pitenemisestä. Pelastuspuvut jätimme narikkaan jo viikko sitten, sillä jää alkaa olla jo tosi kestävää. Meillä sitä on melkein 20 cm. Tervetuloa talvi!

2018020718_18202026_Maisema_JääKeskiviikkona jään päällle nousi usvaa. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin se hälveni pois.

2018020808_08101040_Maisema_Jää_TalviSeuraava aamu näytti aluksi juuri niin harmaalta kuin kaikki muutkin aamut. Hetken kuluttua se oli jotain aivan muuta. Upeat värit leiskuivat taivaalla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä!

Tänne on tuprutellut lunta ihan kunnolla. Hiihtäminen on alkanut kiinnostaa, sillä luistelu alkaa olla mahdotonta. Paitsi Suvisaariston puolen radalla, jota muutama talkoolainen pitää auki.

Talven törröttäjä! Opin vasta saareen muuttamisen jälkeen, että tällä nimellä kutsutaan kukkia, jotka jäävät pystyyn talveksi.

Koirat painelevat menemään lumen keskellä. Ne kurkkivat kaikkiin koloihin ja jäämuodostelmiin.

Myös kalastajat ovat täällä taas!

2018020817_17030328_Maisema_Jää_TalviTorstain työpäivän jälkeen kävelin kotiin ja tiesin Jaakon auranneen jäätietä aamulla. Tie kannattaa aurata aika lailla samantien kun lunta on tullut, jotta mönkkärillä auraaminen pysyy mukavana touhuna. Ja juu, tämä jäätie ei ole mikään pikkupolku! Jaakko on innostunut auraamisesta.

2018020817_17050513_Maisema_Jää_TalviJa mikä kotona odottikaan!! Oma luistinrata! Jaakko oli aurannut minulle luistinradan, vähän suloista… Jää on vähän röpöliäistä, mutta eikähän siinä voi luistella.

 

No jos totta puhutaan, Jaakko ei kyllä ollut ajatellut luistinrataa aurausta tehdessään. Hän ajatteli, että tuohon olisi hyvä purkaa raksatavaraa ennen kuin se siirretään tontille. Jaakko on kuitenkin jalomielinen (ja varovainen) mies. Kun lähetin hänelle viestin ”Oletko tehnyt minulle luistinradan?!”, hän ymmärsi vastata diplomaattisesti, että ”Voisihan se sitäkin olla.” Ja vielä sydän perään!

 

Ps. Viikonloppuna veneitä katsomaan? Me menemme ainakin sunnuntaina!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Veneet nostettu – talvi alkaa

Olemme kyttäilleet koko ajan säätietoja ja arvailleet milloin jää alkaa tosissaan muodostua. Tänä vuonna oli niin pikkupakkasia, että meren pintaan on tullut vain pientä jääkerrosta. Kun saatiin lukemat edes -5 asteeseen, alkoi puhaltaa sellaiset tuulet, että jäätä ei tahtonut tulla kunnolla pakkasesta huolimatta. Alkuviikosta alkoi kuitenkin näyttää siltä, että Busterikin pääsee talvilevolle.

2018011519_19353506_Kelirikko_OmakuvaUskollinen jääjuhtamme Buster. Se on ottanut vähän kolhuja jäissä ajelusta, oikean puolen kylki on takaa vähän lommollaan.

2018011519_19383815_Kelirikko_OmakuvaMaanantaina jää oli pari-kolme senttiä paksua.

2018011520_20212141_Kelirikko_Meri_MaisemaSamaan aikaan kun muualla alkoi jäätyä, oli saunan edustalla avoin meri. Tuuli puhalsi vielä tiistainakin niin kovaa, että viiden asteen pakkanen ei purrut tähän avoinaiseen kohtaan. Kuvassa meri näyttää rauhalliselta, mutta se johtuu vain siitä, että kuva on otettu todella pitkällä suljinajalla, jolloin meri tasaantuu…

Veneennosto

Tiistaina matkanteko Busterilla alkoi kuitenkin olla jo vähän tahmeaa ja kovin paljon paksummasta jäästä sillä ei pääsisi läpi. Ongelmana oli vain se, että jää on kovin eri paksuista eri kohdissa. Jaakko koitti yhdessä kohtaa hypätä Busterista pois ja jää kesti hienosti. Parinkymmenen metrin päässä, kun laittoi jalan ulos veneestä, solahti se jään läpi aivan sukkana.

Päätimme kuitenkin nostaa veneen ylös ja käyttää sitten kelirikkoveneitä ylitykseen varmuuden vuoksi. Veneennosto sujui kuin tanssi! Alan rakastaa meidän kauhakuormaaja Gehliämme yhä enemmän, sillä aikaisemmin Busterin nostaminen oli sellainen koko illan ähinä, että oksat pois. Nykyään meillä on vähän nohevampi vinssi, jolla homma sujuu.

Kelirikkoveneet pääsi siis käyttöön ja Jaakolla oli hieno uusi tyyli tulla jään yli. Tuuli puhalsi onneksi 10m/s selän takaa ja avitti menoa. Videon lopussa Jaakon käsilihastreeni!

Hauskaa siirtyä taas uuteen vuodenaikaan. Tätä on jo odotettukin. Ihanaa päästä potkukelkkailemaan jäälle ja odottamaan kevään tuloa!

Näiden seikkailujen jälkeen minulla nousi kuume, olin onnistunut saamaan jostain nyt liikkeellä olevan flunssan, joka nostaa kovan kuumeen useammaksi päiväksi. Kaksi päivää kuume on ollut 38,5:n molemmin puolin. Nyt alkaa toivottavasti helpottaa. Älkää saako tätä samaa flunssaa, en suosittele!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Jäät lähtivät 7.4.

Vaikka nyt on ollutkin kylmät yöt, lähti viimeiset jäät tänä vuonna jo toissaviikolla. Viralliseksi lähtöpäiväksi tuli 7.4. Ensin tuntui siltä, että jäät eivät lähde i-k-i-n-ä. Minulla on haaveena tehdä jäiden lähdöstä timelapse-video ja tänä vuonna olinkin asettelemassa kameraa monena päivänä paikalleen ja jätin sen ottamaan kuvia muutamien minuuttien välein. Olin jokaisena päivänä aivan varma, että nyt ne jäät lähtisivät. Tai viimeistään nyt! Lopputuloksena oli ainakin kolmelta päivältä muutama sata kuvaa, joissa ainoa tapahtuma oli auringon liikkuminen ja satunnainen linssilude-joutsen. Lopulta jäät vain sulivat hiljalleen pois, enkä saanut haluamaani kuvasarjaa. Viime vuonna jäiden lähtö oli dramaattisempi ja satuin olemaan kotona kamera valmiina. Pettymys oli suuri, sillä kameraan oli tullut vika ja se oli ottanut vain kolme kuvaa. No, jäiden lähdön kuvaamista pääsee yrittämään keskimäärin kerran vuodessa, joten ensi vuonna taas!

KUKA VOITTI JÄÄVEIKKAUKSEN 2017?

Jäiden lähdön kriteerihän oli, että meiltä pääsee laiturilta avoimille vesille. Ja se kriteeri täyttyi 7.4. illalla. Meillä oli yksi täysin oikea veikkaus ja sen oli tehnyt Susan. Tittidii, onnittelut sekä mainetta ja kunniaa jäätietäjälle!

Minulla veikkaus meni yhden päivän päähän, ajattelin jäiden lähtevän 8.4. Jaakolla taas oli aikaisempi toive ja jäiden piti lähteä hänen mukaansa 28.3. Ihan siihen ei päästy.

VIIMEISET PALASET BUSTERILLA

Pohjoisen puolen rannalla oli vielä vähän pidempään jäätä. Iso lautta lähti irti yhtenä aamuna ja alkoi lähestyä meidän laituria ja veneitä. Jaakko päätti napata Busterin ja kävi puskemassa lautan kauemmas rannasta. Jää oli vielä sen verran vahvaa, että Busteri ei mennyt siitä läpi. Pitkään on jää pitänyt pintansa!

Sompa lähtee mielellään apulaiseksi ihan kaikkiin hommiin. Nytkin se tähysti veneessä. Jäälautta oli todella leveä, ei mahtunut kameraani kuin puolikkaan verran…
Tutut kaverit ovat tulleet taas pikkusaareen!

Villasukat jalkaan ja pipo päähän, nyt on kevät!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Veneränni mantereelle on auki!

Jälkikäteen tuntuu aina ihan hassulta, että tosiaanko me tultiin tuosta vielä toissapäivänä potkukelkoilla ja vielä ihan hyvillä mielin? Avasimme eilen reitin mantereelle Busterilla. Emme päässeet normaaliin satamapaikkaamme, vaan jouduimme ajamaan Busterin yleiselle hiekkarannalle. Siellä se oli saanut ansaittua huomiota, kun palasimme takaisin. Porukka oli ihmetellyt, että mistä vene on tullut, kun avoimena näkyi vain joutsenten levinnyt lampi. Meidän rännimme lammen kulmasta ei näkynyt kovin hyvin rantaan, ainakaan jos ei tiennyt mistä etsiä.

Tänään saimme reitin auki laiturille asti, joten kulkeminen helpottuu taas. Ja kun pakkasöitäkään ei ole luvassa, niin eiköhän meidän kelirikko ollut nyt tässä. Vielä muutamia päiviä jäissä ajoa ja sitten lähtee nekin, sillä ennustetut säät ovat niin lämpimiä, että ilman takatalvea saamme Huskynkin kohta kotilaituriin.

LUMIPEITE

Lumi peitti maan torstaina, eikä yllätykseksi lähtenytkään samantien pois. Kaikki näytti tietenkin tosi kauniilta, myös jää. Mutta eipä nähnyt enää myöskään miltä jää näyttää kelkan alla. Yhtä kaikki, perjantaina oli todella kaunis auringonlasku. Vaikka tässä kohtaa aina toivoo, että jäät lähtisivät jo, tulee samalla vähän haikea fiilis. Taas on yksi talvi takanapäin ja sitä ei saa enää takaisin.

Voi taivas, miten nätti ilta olikaan perjantaina!
Buster oli säilössä pikkusaaressa ja pian laskemisen jälkeen se jäätyi paikalleen.
Merisavua ja auringonlaskua.
Jaakko kelkkaili kotiin, viimeistä kertaa tänä vuonna!

 

LAUANTAINA JÄÄTÄ SÄRKEMÄÄN

Meillähän ei olisi ollut mikään pakko lähteä saaresta pois lauantaina. Mutta… PepsiMax oli päässyt loppumaan! (Olen pahemman luokan addikti ja ehkä vielä joskus yritän päästä huonosta tavasta eroon. Mutta en vielä!) Niinpä Jaakko kävi tekemässä railoa Busterilla sillä aikaa kun minä laitoin maissin taimia kasvamaan isompiin ruukkuihin. Jään särkeminen onnistui sittenkin, vaikka olin vähän skeptinen. Samaan aikaan ystävämme lähetti viestiä, että pääsisimmekö kahville Nokkalan majakalle (suosittelen ja kalakeittokin oli kuulemma erittäin onnistunut). No todellakin pääsemme, kevätränniä mantereelle pitää aina juhlistaa.

Jäänsärkijä-Jaakko sai iloisen vastaanoton pikkusaaressa.

Iloinen oli Jaakkokin!
Edellisen päivän kelkkajäljet.
Sompa ja Pipo pääsivät myös veneilemään. Sompa rakastaa kiivetä veneen korkeimmalle kohdalle tähystämään.
Jäissä keikkuvassa veneessä täytyy vähän kieltää, ettei toinen kiipeä liian korkealle. SIltä tipahtaa liian helposti alas.
Tänään päätimme talvikauden ja siirsimme talviset kulkuvälineet kesäteloille.

 

Jäiden lähtö lähenee… Jännä nähdä kenen veikkaus osuu lähimmäs!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Busteri laskettu vesille… eikun jäihin!

Jää alkaa hiljalleen näyttää siltä, että kyllä se kevätkin oikeasti tulee. Joutsenten lampi on laajentunut todella paljon ja ylettyy likipitäen meidän jääreitille. Kahden viime yön kova tuuli leikkasi jäätä isommaksi, jos ei nyt ihan kuin veitsi voita, niin aika vauhdikkaasti kuitenkin.

Niinpä päätimme tiputtaa Busterin jäihin vielä kun sitä voisi liu’uttaa kätevästi jäitä pitkin sopivaan paikkaan. Eilen pikkusaaren päähän oli ilmestynyt aika hyvä aukko, josta viime vuonnakin aloitimme veneilykauden. Olin etäpäivällä ja odottelin Jaakkoa kotiin illalla. Pakko myöntää, että alkaahan tuo vähän erikoiselta näyttää, tuo jään ylittäminen! Kävin kairaamassa ja jäätä on vielä 15 senttiä. Jää on kuitenkin tosi pehmeää ja pilliintynyttä.

Joutsenlampi oli auennut reippaasti Jaakon työpäivän aikana.
Tuuleeee!

BUSTER VESILLE

Saimme Busterin tiputettua alas jäälle ja sitten se pitkin työntää pikkusaaren kärkeen. Jaakko veti ja minä työnsin. Ensin se ei meinannut hievahtaakaan, mutta kun sen sai liikkeelle, se liukui jäällä aivan kevyesti, kun veimme sitä juoksujalkaa perille. Jään reunalla jäin hetkeksi arpomaan kumpi hyppää Busteriin. Jaakko meni kyytiin ja siinä hetken tuumittuani alkoi Busterin alta jää vajota, joten minä sainkin nopeasti jalat alleni. Säilyin kuivin jaloin!

Jaakko laittoi vetoköyttä paikalleen.
Paatti on paikallaan! Valo toimii ja uskollinen Yamaha lähti taas käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä!
Oikeasti tuuli aika kovaa!

BUSTER JÄÄNSÄRKIJÄNÄ

Tänään aamulla jää kantoi hyvin töihin menomatkalla, mutta koko päivän auringon ja tuulen jälkeen se näytti vähän epämääräiseltä. Niinpä koitimme ajaa jäätä rikki Busterilla. Jää osoittautui kuitenkin liian sitkeäksi, se vain taipui veneen alle, mutta ei mene rikki. Ja lopulta ei edes taipunut. Kai se on uskottava, että huomenna mennään työmatkat vielä potkukelkalla, vaikka se tuntuukin aika älyttömältä. Menomatkalla jää toki kestää kylmän yön jälkeen, mutta takaisintulo aina vähän jännittää, jos aurinko on lämmittänyt kovasti jäätä. Mutta hei, jokainen päivä on seikkailu!

Sompa tarkkailee kotiintulijaa.
Buster saa jäädä vielä hetkeksi rantaan odottamaan. Ehkä huomenna illalla uusi yritys!

Mutta sillä aikaa kun odottelee jäiden lähtöä, voi fiilistellä torstain kevätkauden avausta. Saimme pienen videopätkän kevään ensimmäiseltä retkeltä!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Meillä on uusi vene!

En oikein tiedä miten siinä niin kävi, mutta tähän liittyy venekuume, Venemessut ja vielä kaupan päälle minä annoin tuuman verran periksi. Vain tuuman, mutta Jaakko on hyvä kauppamies. Eli hypätäänpä kuukausi taaksepäin Venemessuille. Olimme jo käyneet kiertämässä kaikki messujen alumiinikoppiveneet ja todenneet jälleen kerran, että näihin ei raha riitä. Ja toisaalta venekuume oli valtaisia! Olimme olleet yhden kesän ilman kunnollista venettä, sillä vaikka pikku-Busterimme on aivan mahtava, ei sillä jaksa lähteä veneretkeilemään lähipaikkoja pidemmälle. Koppiveneitä taas on katsottu siksi, että minä olen jäässä todella helposti ja meillä venekausi kestää yhdeksän kuukautta. Samasta syystä haluaisimme alumiiniveneeen.

Seisoimme käsi kädessä Arronettin osastolla ja Jaakko katseli ihaillen pientä avovenettä, joka oli aika miellyttävästi hinnoiteltu. Silloin totesin että: ”Pitäisiköhän minun nyt luopua tuosta koppivaatimuksesta tai emme saa ikinä venettä.” Jaakko katsoi nopeasti minua ja Arronettia. Sen Arronettin kyllä tyrmäsin, koska siinä ei ollut kunnollista kuomuratkaisua. Joku roti sentään. Mutta ei se mitään, sillä minua kiidätettiin jo kohti Finnmasterin osastoa, jossa oli Huskyt. Olin ihastellut Huskyja jo viime Uivassa näyttelyssä ja todennut, että jos joskus hommaisimme avoveneen, niin se olisi tämä. Ja eipä mennyt kuin pari hetkeä, että Jaakko alkoi haastella kaveriamme Lassea Tampereen Yamaha Centeristä. Hän sattuu siis sopivasti myymään Huskyja. Ei siinä kauaa mennyt, että ostettiin sitten paatti. Annoin pikkurillin avoveneille ja se vei koko käden lompakon ja koko mimmin. Ei hullumpi juttu ja taatusti retkeillään ensi kesänä!

What on earth just happened! Finnmaster Husky R7 tuli ja valloitti!

VENEKAUSI AUKI!

Tässä onkin sitten muutama viikko kierretty Helsingin ja Espoon satamia ja mietitty, että mistä saisimme Huskyn tiputettua veteen ja missä sitä säilytettäisiin. Meillä on kotona vielä parikymmentä senttiä jäätä, joten omaan laituriin sitä ei vielä hetkeen saada. Alkuviikosta sää lupaili hyvää. Ensin näytti siltä, että tuuli puhaltaisi Hernesaarenrannasta ahtojäät pois ja lisäksi torstaina olisi täydellisen aurinkoinen sää veneenlaskulle ja pienelle veneretkelle!

Lasse ajeli Huskyn Tampereelta Hernesaareen. Lasku sujui hyvin Hernesaaren slipiltä.

 

SUP-RETKI JA TESTIAJOA

Tuntui todella keväältä, kun livahdimme töistä mahdollisimman aikaisin pyörähtämään merelle. Aurinko jopa lämmitti kasvoja ja Jaakolla taisi vähän palaa nenäkin merilläolosta. Roosa, Väiski ja Joonas lähtivät meidän kanssa merille ja pakkasimme mukaan sup-laudat. Niille olikin aika hyvä paikka keskiovella ja laudat pysyivät siinä tukevasti paikallaan. Me pistimme Roosan kanssa pelastautumispuvut päälle ja hyppäsimme laudoille.

Laudat makasi parin tyhjän fenderin päällä.
Rännin tekoa supeille.

 

Ensin tehtiin pientä suppailu-railoa.

Roosa vetää Suppaa Tamperetta, joten pääsin suorastaan suppailuammattilaisen kanssa vesille. Ja sen huomasi! Siinä missä minulla lauta kulki lähes paikallaan vastatuuleen (kyllä siinä tuuli tosi kovaa!), niin Roosa eteni kevyesti eteenpäin. Sain heti myös muutaman hyvän vinkin asentoon ja laudan  ohjailuun. Joku kerta pitäisi kyllä ottaa tämäkin laji haltuun jonkun kurssin avulla.

Roosa sinisissä ja minä punaisissa. Vastatuuleen sai meloa tosissaan!
Maisemissa ei mitään vikaa!
Myötätuuleen olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Päätinkin samantien, että seuraavan kerran kun tuulee lännestä, niin voisi suppailla Helsinkiin. Jaakko saa sitten hakea veneellä!

 

KOEAJO

Suppailun jälkeen piti käydä vielä lyhyellä koeajolla. Onhan siinä toisella tavalla venettä! Ensimmäiset positiiviset asiat oli, että tuulilasin takana oli yllättävän lämmin ja hiljaista. Siitä pisteet vilukissalta. Toisekseen kyyti oli ihmeen pehmeää. Vasta-aallokossa odotin jo vähän ryskäämistä, mutta sitä ei tullutkaan. Kiinnostavaa nähdä millaiseksi ajokokemus muodostuu, kun maileja on vähän enemmän takana!

Fenderit veke! Olin jo tunkemassa niitä mihin vain penkin alle aikaisempaan tyyliin, mutta Huskyssä onkin oma paikka fendereille

Mennäänkö vaikka tonne!

Happy faces!

Tähän aikaan maaliskuuta sitä yleensä odottaa jo ihan hurjasti jäiden lähtöä. Ja nyt kahta kovemmin, kun veneretket omalla paatilla kutsuvat merelle. Heinäkuulle sovimmekin jo kavereiden kanssa parin viikon kiertelyn Turun saaristossa. He painelevat ribillä ja me alumiinilla. Katsotaan löydetäänkö aina majapaikka vai testataanko joskus Huskyn kuomun itikkakestävyyttä!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]