Viime viikonloppuna päätimme Jaakon kanssa lähteä tutkimaan mistä avoimet vedet löytyisivät. Niinpä laitoimme pelastautumispuvut päälle, koirille liivit niskaan ja lähdimme potkuttelemaan kohti jäärajaa. Kuukausi sitten jääraja tuli näkyviin jo melko nopeasti, mutta tähän väliin osunut kylmä jakso oli saanut sen pakenemaan pidemmälle. Tällä kertaa tein ihan videon meidän reissusta, kas näin!
LENTOKONE
Olimme juuri lähdössä liikenteeseen, kun jäälle laskeutui lentokone. Se oli sama Cessna kuin viimekin vuonna. Kävimme moikkaamassa lentäjää sekä hänen kaveriaan, kalastajaa, joka käy talviverkoilla tässä lähellä. Samat kaveri olivat tuttuja tältäkin vuodelta. He olivat lähdössä Kotkan suuntaan mökillä käymään ja saimmekin tallennettua videolle hienon pätkän Cessnan noususta taivaalle!
MISSÄ JÄÄ ON ENÄÄ 2 CM PAKSUA
Matkalla pysähdyimme luodolle, jossa jään raja oli kuukausi sitten. Toisella puolella luotoa oli vahva jääpeite ja toisella puolella avoin meri. Nyt luodolta ei edes nähnyt avovettä. Pysähdyimme välikaakaolle ja jatkoimme sitten matkaa. Etenimme potkukelkoilla hakkaamalla sopivin välein reikiä jäähän. Tai no eipä niitä jaksanut läpi asti koittaa hakata, sillä jää oli vielä hyvin paksua. Sitten tuli vastaan kaunis avonainen lampi jään keskellä, jonka toisella puolella oli kyllä jäätä vielä melkein niin pitkälle kuin näki. Jään näytti kuitenkin muuttuvan heti lammen jälkeen ja päätimme edetä varovaisemmin. Se tarkoitti, että minä jäin odottamaan koirien kanssa vahvalle jäälle ja Jaakko potkutteli pidemmälle. Mutta eipä potkutellut kovin pitkälle! Jaakko eteni noin 20 metriä ja löi jääpiikin kerralla jäästä läpi. Jää heikkeni tällä matkalla 10 sentistä 2 senttiin. Niinpä hän peruutteli hiljakseen takaisin. Jouduimme myöntämään, että tämän pidemmälle ei päästäisi.
Huono jää näkyi kyllä silmällä jäällakin seistessä, mutta kopterikuvassa ero oli todella selkeä. Videossa on kohta, jossa kopteri lentää lammen yli ja kuvan alareunassa oleva jää on aivan tummaa verrattuna paksuun jäähän. Siellä täällä erottaa myös auenneita kohtia.
LUONTOELÄMYKSIÄ KOTIMATKALLA
Lähdimme potkuttelemaan takaisinpäin kotiin ja ensin katsoin, että kauempana oli jotain lauantai-ulkoilijoita. No eräänlaisia ulkoilijoita kyllä, sillä jäällä seisoi kolme peuraa! Päätin potkutella vähän lähemmäs, sillä kamerassa ei riittänyt putken pituus kunnon kuvaan. Yritin potkutella mahdollisimman hiljaa ilman äkkinäisiä liikkeitä. Yllättävän lähelle pääsin, mutta sitten peurat päättivät, että nyt riittää ja vaihtoivat suuntaa.
Lähempänä kotia katselin taivaalla kaartelevia lintuja. Olivat aika isoja. Hetkinen, onko ne kaksi merikotkaa!? Emme ole aiemmin nähneet merikotkia ihan näin lähellä, mutta siellä ne nyt olivat. Ne tähystelivät laajoissa kaarissa toistensa ympärillä ja etenivät hiljalleen pyörien kohti itää. Voin vain kuvitella minkälaiset näkymät niillä olivat, kun ne katselivat saaristoa lintuperspektiivistä. Sen verran tulee isoa petulintua kunnioitettua, että oli pakko kerätä koirat potkukelkkojen lähelle juoksemaan. Merikotka ei taida kovinkaan usein napata koiraa ja saattaahan tuo aikuinen borderterrieri olla muutenkin liian iso makupala. Olen joskus kuullut, että merikotka on saalistanut borderin pennusn ja tarina on jäänyt sen verran elävästi mieleen, että päätin pitää rekut lähellä.
Kertakaikkiaan kaunis päivä saaristossa! Toivottavasti tänä viikonloppuna saamme tätä lisää!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Onni on iloiset apurit!
