Istuimme erittäin myöhäisellä aamiaisella ja katselimme pihalle jäistä maisemaa. Edellisenä yönä koko lahti oli mennyt taas jäähän. Jo aikaisemmin aamulla iso työlautta oli ajanut saaren ohi ja nyt se tuli takaisin. Sillä oli kaivinkoneet mukana, joten ilmeisesti työmaaurakka saaressa oli tältä erää hoidettu. Samalla kun se ajoi pois omia jäähän tekemiä jälkiään, Jaakko alkoi pohtia, että tuossa vanassa voisi vetää wakeboardilla, jos olisi vähän tymäkämpi vene. Minä heitin, että voisihan tuolla kuitenkin suppailla! Ensi yönä pakkasta olisi 10 astetta ja railo menisi taatusti umpeen, joten eipä muuta kuin saman tien vesille!
Jaakko ei tällä kertaa lähtenyt laudalla liikenteeseen, koska on ollut kipeänä. Minkäänlainen urheilu ei nyt sovi, joten hän lähti seuraksi kuvaamaan ja ajelemaan Busterilla.
Lauta kainaloon! Lauta-parka kaipaakin vähän pesua…Pakko nyt taas mainostaa tätä Ursuitin pukua. Ei jännitä mennä merellä, kun kamat on kunnossa. Ja ei ainakaan haittaa tässä lajissa käsien liikkeitä.
Aika nopeasti huomasin, että laudan evät tökkää todella tehokkaasti jään paloihin. Vauhti loppuu, mutta meloja meinaa jatkaa matkaansa. Pari kertaa piti tasapainotella, etten kaatuisi nenälleni veteen. Jäisen alkumatkan vedinkin suosiolla polvillani.
Taustalla Rulludden. Rulludden on muuten sunnuntaina 5.12. auki ja siellä on kahvio sekä joulumyyjäiset!”Melo vähän kovempaa! Urheilullisempi meininki! Näyttäisi vähän paremmalta!” Kuvaajani yrittää saada sunnuntaisuppaajasta irti muutakin kuin maisemafiilistelijää.Aurinko pilkahtaa.Jäällä oli huikeat lumikuviot. Kaunista!
Kotiinpäin lautaillessa alkoi tuulla vähän enemmän ja lautaa sai tosissaan meloa, ettei se painu railon toisen laidan jäämassoihin. Yhtäkkiä jäämassat lähtivät liikkeelle. Koko pohjoisen puolen laita pääsi irti rannasta ja reittini sulkeutui parissakymmenessä sekunnissa. Yritin meloa vielä hetken eteenpäin, mutta sitten jouduin ottamaan kyydin kotiin Busterista.
Kunnes baana ei olut yhtäkkiä enää yhtään leveä. Hetken jaksoin yrittää etenemistä jään keskellä.Luovutin ja hyppäsin Busterin kyytiin! Tästä näkee hyvin kuinka kapeaksi reitti meni.
[line]
Forecan mukaan täällä on ollut puolesta päivästä lähtien puolipilvistä ja lämpötilat pikkuisen plussan puolella. Iltaa kohden sitten vielä lämpimämpää. Oikeasti mittari on näyttänyt viittäkin miinusastetta ja aurinko paistoi koko päivän aivan pilvettömältä taivaalta. Huippukaunis päivä siis. Onneksi olin etäpäivällä, niin sain ihailla paistetta ikkunoista! Pääsin myös havainnoimaan jää etenemistä.
Aamulla lahdella oli vielä iso aukko, jossa aallot pääsivät liplattamaan.Puolilta päivin sitä ei enää näkynyt, vaan koko lahti oli saanut päälleen sileän kannen.Eilen yöllä vesi oli korkealla, lähes +40 cm normaalikorkeudesta. Niinpä rannat jäätyivät ja veden vetäytyessä aamua kohti, peittyivät mätäkset ja multapaakut hauskaan jääpeitteeseen.
Jaakon tullessa töistä kotiin, oli jäätä ollut jo ihan hyvä määrä meidän venereitillä, vaikka se helposti menikin rikki. Busteri menee läpi vielä juuri ja juuri 5 senttiä paksusta kovasta jäästä. Ja näyttäisi siltä, että saamme juuri tällaista kovaa jäätä tällä kertaa, sillä lumisadetta ei ole näkyvissä. Kymmenen päivän ennuste näyttää pakkasta jokaiselle päivälle, lämpötila korkeintaan käväisee nollan tuntumassa. Saisimmekohan nyt oikean jään? Minä päivänä mennään ensimmäistä kertaa jään yli kelkalla töihin? Ja uskaltaisiko toivoa lumettomia retkiluistelujäitä? Näitä täällä pohditaan.
Oijoi, tuntuu etten nykyään muusta kirjoitakaan kuin siitä kuinka jää sitä ja tätä. Entisessä elämässä seurasin talven etenemistä suurin piirtein sen verran, että katsoin Töölössä asunnosta ulos ja arvioin, että voiko mennä korkkarisaappailla työmatkan vai pitääkö laittaa jotain järkevämpää töppöstä jalkaan. Nyt seuraan pihan tapahtumia nenä kiinni olohuoneen lasissa ja hihkun Jaakolle kulloisiakin tilanneraportteja: ”Nyt se jäätyy!” ”Hei tuolla on vielä sula kohta!” ”Joku menee veneellä, tuu kattoon!”
Niinpä illan viimeinen juttukin oli jäiden rikkomista Busterilla. Kävin ajelemassa laiturin ympäriltä jäätä pois ja leventämässä reittiä maihin. Ajelemalla edes takaisin saisimme pidettyä venereittiä vähän pidempään auki.
Mennään muutama päivä taaksepäin. Olin edellisenä päivänä saanut Busterin käyntiin ja rikkonut riemuissani jäätä meille. Seuraavana päivänä piti lähteä töihin ja lienee sanomattakin selvää, että Busterin moottori ei inahtanutkaan. Ei edes useamman tunnin lataamisen jälkeen. Akkulaturi näytti täyttä ja samantien kahden käynnistysyrityksen jälkeen se tyhjeni. Great. Jaakko oli tulossa kotiin illalla ja hänellä olisi uusi akku mukana. Ongelmaksi jäi vain se, että miten hänet saisi saareen.
Illalla toisen etätyöpäivän jälkeen pääsin ongelman kimppuun. Erilaisten yritysten ja konsultaatiosoittojen jälkeen jouduin hylkäämään Busterin, sen akku ei halunnut toimia. Mutta onhan meillä Sirmet-lautta! Päätin koittaa lähteä sillä särkemään jäätä. Se ei varmasti olisi helppoa tai kovin järkevääkään, mutta olin varma, että kunhan pääsisin meidän pikkusaaren ohi, niin homma helpottuisi. Meidän laiturilta oli matkaa noin sata metriä kohtaan, jossa oli vielä eilen ollut avointa vettä. Jos pääsisi sinne asti, niin loppu menisi iisisti. Eipä sitten kuin hommiin!
Sirmetin kone lähti käyntiin kertayrityksellä, siinäkin piti käyttää hiustenkuivaajakikkaa, jotta jäähdytys lähti toimimaan. Lautta oli laiturissa tietenkin nokka rantaa kohden, joten sen perästä pitäisi saada jäätä pois. Moottori edellä ei kannata peruuttaa jäihin. Niinpä laitoin vaihteen päälle ja 50 heppainen Yamaha alkoi myllyttää vettä lautan takana ihan kunnolla. Samalla tyhjensin lauttaa lumesta, miten sitäkin oli kertynyt niin älyttömästi?
Siinä se Sirmet tönöttää, valmiina seikkailuihin! Lumet on jo putsattu ja toinen etureuna on irti jäästä.
Lautta oli tietenkin jäätynyt paikalleen. Muutamasta kohdasta sain sen irti hakkaamalla vanhalla airolla, mutta osasta kohdista se oli erittäin hyvin jumissa. Täytyi ottaa potkurivirta avuksi ja tällä kertaa peruuttaa. Hiljalleen jäät alkoivat irrota ja vihdoin pääsin irti! Kahdeksan metriä pitkän ja kolme ja puoli metriä leveän lautan kääntäminen syntyneessä pienessä jääaukossa ei mennyt ihan ykkösellä, mutta pienellä lisäsärkemisellä homma sujui. Sitten täyttä höyryä eteenpäin! Olin todella päättäväinen, sillä seuraava vaihtoehto Jaakon saamiseksi saareen oli, että vaihtaisin Sirmetin akun Busteriin. Nämä akkuhommat eivät ole minulle tuttuja, joten halusin nähdä jonkun muun ratkaisun tapahtuvan ennen sitä.
Jää oli yllättävän sitkeää, eikä mennyt kunnolla hajalle. Lumisade oli tehnyt jäästä paksua, se oli jään ja lumen sekoitusta. Irtoavat lautat olivat noin 10 senttiä paksuja, enkä ollut rikkonut Sirmetin levyistä aukkoa edellisenä iltana. Enkä tiedä olisiko sillä ollut niin väliäkään, vuorokauden jäätymisen jälkeen jää oli todella tiukassa myös niissä paikoissa, joista olin ajanut. Puolen tunnin kuluttua oli rikkonut ehkä 10-15 metriä lisää jäätä ja homma tuntui menevän vain vaikeammaksi. Jäin pari kertaa niin pahasti jumiin, että hetken mietin pääsenkö peruuttamalla pois. Avuksi tuli ajaa lauttaa täysillä vasemmalla, sitten oikealle ja tämä heijausliike antoi sen verran tilaa lautalle, että Yamaha jaksoi peruuttaa sen pois jääpuurosta. Oli pakko soittaa satamassa odottavalle Jaakolle, että tämä ei ehkä onnistuisi.
Mutta Jaakkopa oli sillä aikaa keksinyt hyvän idean. Hän oli bongannut satama-altaasta ystävämme Mikon, joka ajoi meidän vanhaa TG:tä jääsohjossa parempaan paikkaan. He olivat päättäneet lähteä minua vastaan. Sanoin että he voivat yrittää meidän saunalle, sinne asti saattaisi päästä tai ainakin lähelle. Meidän sauna sijaitsee aivan eri puolella tonttia kuin suojainen laiturimme. Siinä missä laiturin ympäristö jäätyi jo monta päivää sitten, oli saunalle puhaltanut tuuli pitänyt veden avoimena tähän päivään asti. En kuitenkaan uskonut, että siellä olisi ihan kunnollista jäätä, jäätynyttä lunta pikemminkin. TG on kuitenkin lasikuituvene, että rauhallisesti saisi mennä, ettei satu vahinkoja.
Päivällä lahti näytti tältä saunan vierellä. En pitänyt ihan todennäköisenä, että tästä mentäisiin lasikuituveneellä läpi!Sankarit saapuvat saunalle! Mikko kertoi, että ei tarvinnut putsata pohjaa veneen noston jälkeen. Lumijääsohjo oli tehnyt putsaushommat aika tarkasti…
Illan ohjelmassa oli vielä viedä yksi mönkkäri mantereen puolelle satamaan. Ilta oli jo pitkällä, mutta ei auttanut kuin alkaa akun vaihtoon. Busterilla saisi rikottua jään Sirmetille. Jaakko näyttää Busterin akulle jakaria, aiheuttaa vähän kipinöitä ja koittaa hetken mielijohteesta lähtisikö kone käyntiin. Lähti se, ekalla yrittämällä. Ilmeisesti siinä oli joku kontaktihäiriö… Argh, no, pääasia että se toimii taas ja akku pitää kyllä jossain vaiheessa vaihtaa. Sitten lähdettiin raijaamaan mönkkäriä rantaan. Minä tein Busterilla väylää Sirmetillä ja Jaakko toi lautan maihin. Hyvin meni!
Olemme Jaakon kanssa monta kertaa nauraneet, että yleensä aina silloin kun hän on työmatkalla, täällä saaressa tapahtuu jotain älytöntä. Niin kuin vaikka silloin kun tänne osui kunnon myrsky ekana syksynä ja jättimäinen kuusi kaatui suoraan meidän varaston päälle. Tällä kertaa Jaakko epäili, että kelirikko tulisi hänen parin päivän reissun aikana. Nauroin vain, ei että jäät tulisi marraskuun alussa, en todellakaan usko!
Aamulla heräsin aika harmaaseen yleisilmeeseen. Lunta oli tuprutellut yön aikana mukavasti ja rannassa… hetkinen, siellähän on jäätä. Koko meidän lahti oli jäässä. Kävin laiturilla testaamassa jäätä ja se oli kyllä pehmeää, jalka humahti jään läpi helposti ja Busterikaan ei ollut vielä jäätynyt kiinni. Minun oli pakko lähteä töihin, sillä juuri tänään etäpäivä ei onnistuisi. Mutta sehän ei ollut ongelma, Yamaha on tähän mennessä hörähtänyt aina helposti käyntiin ja Buster halkoisi pehmeää jäätä helposti. Keräsin kamat veneeseen ja sitten menoksi! Mutta Buster-parka köhii eikä käynnisty. Ei vaikka antaa ryyppyä.
Siellä ne nyt nököttää ja aika lailla voisi sanoa, että takana on vain jäätä.Pikkusaaren edustan lahti oli jo jonkin aikaa sitten jäätynyt.
Jaaha, että sellainen juttu tällä kertaa. Ehdin soitella Jaakolle, joka ei vastaa ja mietin että missähän meidän akkulaturi on. Tästä voi päätellä kaksi asiaa. Ensinnäkin olen käyttänyt akkulaturia kerran mönkijän peräkärryn vinssille ja toisekseen meillä on monta piilopaikkaa akkulaturille. Oikea varasto, homevarasto, vanha maapohjavarasto/vessa ja puoliksi rakennettu uusi telttavarasto. Ja on vielä pari muutakin paikkaa missä se voisi olla. Mietin mitäs vaihtoehtoja tässä olisi ja koska niiden pitäisi toteutua vartissa, en edes miettinyt akkulaturin etsimistä. Soutuveneellä ei pääsisi, sillä jäitä oli vähän liikaa. Saunalla jäätä oli vain noin 10 metriä, mutta soutuvene oli nostettu telakalle ja sen raahaaminen saunalle veisi rutosti aikaa. Ehdin miettiä SUP-lautaakin, mutta ulkona tuuli sen verran, että suppailu ei oikein kiinnostanut. Jouduin jäämään kotiin. Oli vain pakko muutella kaikki palaverit online-palavereiksi, koska ”Minun veneeni ei nyt käynnisty, että käviskö millään?” No, tämähän onnistui aika mukavasti, ei siinä mitään. Ja ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen kun joudun jäämään etätöihin pakolla, niin menköön nyt.
Saunan lähellä ei ollut kovin pitkälle jäätä.
BUSTERIN ELVYTYS OSA KAKSI
Illalla uusi yritys. Busteri oli jo jäätynyt kiinni, eikä hievahtanutkaan, kun hyppäsin veneeseen. Akkulaturi löytyi ja ihana Jaakko lähetti oma-aloitteisesti tekstiviestillä huikean pitkän selostuksen, että miten sitä käytetään. Sehän on periaatteessa ihan simppeli juttu, paitsi tietenkin siinä kohtaa kun kumartelee pää Busterin takapenkin sisällä taskulampun valossa. Ja siinä typerässä akussa ei lue kumpi on plus- ja kumpi on miinus-napa.
Soitin Jaakolle, joka sanoo, että siinä kyllä on kohokuvio yleensä navan vieressä. ”No kyllä minä sen tiedän, mutta tässä ei kyllä ole!” Soitan vielä isällekin, joka sanoo, että siinä on kyllä kohokuvio yleensä navan vieressä. ”No kyllä kyllä, mutta kun ei ole!” Sen jälkeen menen veneelle, laitan peukalon ärsyyntyneenä akun navan viereen, pyyhin ällöttävää tahmeaa töhnää pois ja siinä se on, kohokuvio. Ai jaha, ne selvä sitten.
Akku lataukseen ja sitten rakensin vielä Busterin moottorin ympärille pressusta teltan ja laitoin sisään lämpöpuhaltimen pöhisemään. En nyt laita siitä kuvaa, koska teltta uhkaa kaikkea normaalia järkeä ja ehkä paloturvallisuuttakin. Sitä kompensoi kuitenkin sairaan huono puhallin, joten arvioin, ettei paloriski ole kovin suuri. Jos ei näillä eväillä Yamaha pörähdä liikenteeseen, niin ei sitten millään!
LÄMPÖÄ, LISÄÄ LÄMPÖÄ
Vähän yli puolen tunnin päästä Buster lähti käyntiin reippaasti hörähtäen! Jee! Purkasin teltan pois ja laitoin vaihteen päälle. Sillä tavalla saa veden liikkeelle ja jään sulamaan. Pian moottorista alkoi kuulla piippaus ja punainen valo syttyi. Hitsiläinen, olin unohtanut jäähdytinveden. Moottori oli sen verran jäässä, että vesi ei päässyt kiertämään. Tähän auttaa konsti meikäläisen toalettikamoista. Hiustenkuivaaja! Vartin puhaltelun jälkeen tulos oli kuitenkin sama. Laitoin peitteen takaisin ja puhaltimen päälle. Puolen tunnin päästä uusiksi. Eikä vieläkään toiminut. En voinut tajuta miksi puhallus ei toiminut, moottori tuntui ainakin pinnasta mukavan lämpimältä. Makasin laiturilla pää pressun alla ja avitin sulamista hiustenkuivaajalla puhaltimen lisäksi. Moottori oli päällä. Ja muutaman minuutin kuluttua pari tippaa. Sitten vähän enemmän.
Jee, se pissaa!!Illalla jäät olivat kerääntyneet pikkusaaren ulkopuolelle.
Tadaa, pääsin ajamaan rundit Busterilla! Olin niin riemuissani, että melkein päätin lähteä kauppaan hakemaan maitoa ja kaakaota. Kello oli kuitenkin jo yli yhdeksän ja lähdin kotiin kävelylle koirien kanssa.
Kun tulimme kotiin, paistoi aurinko upeasti jään pinnalla kimmeltäen. Se loi suorastaan vastustamattoman näkymän merelle päin. Ehdotin retkeä jään rajalle ja Jaakko tarttui heti ajatukseen. Korjasin kuitenkin, että ainakin niin pitkälle siis, kun Busterilla pääsisi ilman suurempaa säätämistä. Päätimme lähteä ja juoksimme sisälle laittamaan päälle lämmintä vaatetta, hakemaan koiria ja tekemään voileipiä. Sillä sehän ei ole retki eikä mikään, jos ei saa yhtään eväitä.
Retkikaverit mukana!Helppo hymyillä, kun saa leikkiä jäänsärkijää! Vaadin ajovuoron, koska Jaakko oli saanut ajaa jäätä rikki jo niin monta kertaa.
JÄÄPOTKURI
Alkumatkasta Busteri upposi jäähän kuin veitsi voihin, mutta mitä lähemmäs avovettä tultiin, sitä hankalammaksi jää muuttui. Ennen Skatan satamaa pääsimme isomman veneen aukaisemalle väylälle. Onneksi, sillä muuten ei oltaisi päästy avovesille asti. Tosin avattua väylää oli raivostuttava ajaa. Jäälohkareet olivat irtonaisia, mutta isoja. Jään murtuessa jää repeää mukavasti kahtia ja moottoriin tai potkuriin ei osu jäätä. Nyt kyllä saatiin tumahduksia irtonaisista lohkareista moottoriinkin asti. Meillä on tosin jääpotkuri, joten sen asian puolesta homma on ok. Ai mikä on jääpotkuri? Se on sellainen huonompi potkuri, jolla kehtaa ajaa jäissä. Eilen meillä ei vielä ollut sellaista, mutta tänään huomasimme, että meillä on sellainen. Otimme eilen illalla pohjakosketuksen vähän isommalla lastilla viedessämme kylävieraita mantereelle. Hups! Mutta olimmekin miettineet, että meilläkin pitäisi olla jääpotkuri ja nyt sellainen on.
Sompa katsoo tarkkaavaisena Skatan satamaa.No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren reunalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille.Lokit eivät arvostaneet meidän seuraamme. Koirilla oli jännää seurata lokkien parveilua.Perillä! Näissä maisemissa kelpasi syödä eväsleivät!Kotiin kohti auringonlaskua!
BENSAA, BENSAA, LISÄÄ BENSAA
Menomatkalla, juuri siinä Skatan sataman kohdalla, kun ihmettelimme matkan muuttumista vähän raskaammaksi, totesi Jaakko: ”Riittääköhän bensa kotiin asti?” Ahaa, sain kuulla, että olimme tankanneet Busteriin jotkut bensatankin lirut, jotka löytyi pihalta olevasta jämäsäiliöstä. No mutta sehän olisi varsin kätevää jäädä keskelle jäitä ilman bensaa. Ei ole muuten airoista kovin paljoa hyötyä, kun liukuvat jään päällä. Takaisintulon aikana arvuuttelimme kuinka pitkälle bensa kestää ja mietimme selviytymisreittejä. Ajattelimme, että soittaisimme pokalla Oalle, jolla on vähän isompi alumiinipaatti ja kysyisimme, että ”Hei Oa! Mitä, jos nyt toisit tänne yhden kanisterin bensaa? Olemme tässä keskellä lahtea jäiden keskellä ja ei liiku paatti ei.” Pääsimme vähän pidemmälle. Skatan sataman kohdalla mietin, että irrottaisimme bensatankin ja toinen lähtisi maihin hakemaan bensaa. Siinä kohtaa jää oli niin paksua, että se kyllä kestäisi. Kotiinpäin tullessa jää heikkenee ja sitten tuumimme, että toinen ryömisi jäitä pitkin kotiin ja hakisi kelirikkoveneellä loppuporukan kotiin. Vene saisi jäädä jäihin, ei se sieltä mihinkään yhdessä yössä katoaisi. Tällä kertaa bensa kuitenkin riitti ja pääsimme kotiin lämmittämään jäisiä varpaita. Ihana reissu!
Eilen tosiaan päädyttiin siihen lopputulokseen, että jää ei taida enää kestää potkukelkkailua tässä meidän reitillä. Emme tehneet tätä loppupäätelmää ennakkoon nohevasti tutkailemalla jään paksuutta, rakennetta tai kuun asentoa, vaan ihan sillä systeemillä, että Jaakko meinasi tippua jäihin ja päätimme ettemme koita toista kertaa. Töihin oli kuitenkin päästävä ja niinpä iltaan kuului miettiä miten se tapahtuisi seuraavana päivänä.
NAISET ENSIN VAIKKA HEIKOILLE JÄILLE
Ennen kuin päätettiin mitä pitäisi tehdä, piti ensin tietenkin tutkia mikä olisi järkevää. Jaakko oli juuri meinannut tipahtaa jäihin, joten sanoin heti, että minä voin kulkea jäällä edellä koittamassa jään paksuutta ja Jaakko voisi odotella vähän kauempana ja hinata minut ylös jäistä, jos olisi tarvetta. Ei liikaa jännitystä yhdelle ihmiselle samana päivänä.
On aika jännä tunnelma kävellä jäällä, jonka tietää voivan olla heikkoa. Laiturin luona se on vielä kestävää ja paksua, mutta kauempana alkoi jääkeppi mennä jään läpi jo neljällä lyönnillä. Sitten kolmella ja lopulta kahdella. Siihen pysähdyin. Jaakko yritti maanitella pidemmälle menemistä, pientä piruilua oli silmäkulmassa. Hetken löin siinä kohdin reikiä jäähän ja jää vavahteli allani. Kun lähdin takaisin rantaanpäin, oli minun kohdalleni ehtinyt muodostua kuoppa, jossa oli viitisen senttiä vettä. Vai sillä viisiin.
Eteenpäin!Jää antoi periksi kahdella lyönnillä.
BUSTER
Mitä tästä opimme? No ehkä sen, joka oli jo arvattavissakin. Jää oli heikkoa. Mutta mielenkiintoista oli se, että se oli heikkoa aika isolta alueelta. Niinpä päätettiin, että laitamme Busterin vesille. Meille on ennenkin käynyt niin, että kun laitoimme veneen vesille, huomasimmekin, että jäät ovat aivan liian vahvoja Busterin rikottavaksi, ainakaan koko matkalta. Suhtauduimme siis tähän vähän spektisesti. Skeptisiä olimme myös itse veneen veteen saamisessa. Busteri oli nimittäin ylhäällä ihan eri paikassa kuin railo, josta suunnittelimme saavamme hyvän lähtöalusta veneilykaudelle.
Alkoi aikamoinen Hiiii-opppp! -nykertely, että saimme veneen ensin jäälle ja sitten toinen työnsi ja toinen veti Busteria pintaloskaisen jään päällä. Näytti varmaan hupaisalta, kun ähersimme venettä eteenpäin. Mutta saimme sen railoon joka tapauksessa! Se oli jo puoli voittoa, seuraavaksi jään kimppuun.
Jaakko pohtii veneen tiputtamista jäälle.Saksikäsi-Edward aka minä tyhjentämässä airoja ja muuta turhaa romua veneestä.Siellä se on, paatti rannassa. Ihan oikeasti, siinä on vettäkin ympärillä!
JÄÄTÄ SÄRKEMÄSSÄ
Pääsimme alkumatkan hienosti jäähän repeytynyttä railoa pitkin eteenpäin. Railon päätyttyä alkoi umpijää, joka oli sen 10-15 cm paksua. Jää oli täydellinen esimerkki pillijäästä. Yritin saalistaa pienempiä jäälohkareita käsiini, mutta ne murentuivat pieniksi pilleiksi, kun yritin nostaa niitä veneeseen. Busteri leikkasi jäähän melko hyvin alkumatkasta, mutta sitten tahti hyytyi. Lopulta pääsimme eteenpäin keinuttelemalla venettä ja tekemällä lukuisia peruutuksia ja uusia yrityksiä. Ja niin vain kävi, että mantereelle asti mentiin! Venekausi on virallisesti aloitettu, vaikka meiltä ei vielä pääsekään avoveden ääreen!
Jaakkko keskittyy ajamaan venekauden ensimmäistä ajoa.
APRILLIPÄIVÄN TYÖAAMU
Oli ihan pakko ottaa kamera mukaan ensimmäiselle venematkalle töihin. Ja saimmekin kauniin sumuisen aamun kulkemiseen!
Jaakko työnsi airolla jäälauttoja pois moottorin tieltä.Oli aika työntää vene vesille ensimmäistä kertaa! Laiturille asti ei päästy, siellä jää oli vielä niin tiukkaa.
Sinne hop ja hypyllä kyytiin!Ihan pikkuhetken pystyi ajamaan vauhdilla! Muuten edellisen päivän jälki oli täynnä jäästä irronneita paloja ja piti ajella hissukseen.Meidän veneitti!
