Rakentaminen Archives | Sivu 4 4:stä

01.10.2016

Kuoppa – osa 1

Kesä meni niin hujauksessa, että olen vähän huonosti ehtinyt päivittää meidän raksakuulumisia. Ensin tosiaan tyhjennettiin puut tontin paikalta ja elokuun alussa aloitimme maatyöt. Vuokrasimme kaivinkoneen ja aloimme hommiin. Tarkoitus oli putsata kallio puhtaaksi maa-aineksesta.

Jaakko kaivuroi ja minä kuljetin maata mönkkärillä takapihalle. Alan muuten olla aika hyvä peruuttamaan kärryn kanssa, ainakin mönkijällä! Sen verran monta kertaa sai peruutella lasteja sopiviin kohtiin. Ja ei mennyt ihan aina ykkösellä. Jos yhtään paloi hermot ja yritti vauhdilla sekä pienellä kiukulla peruuttaa, niin taatusti oli väärässä paikassa kärryn kanssa. Mutta zen-fiiliksissä homma hoitui hyvin!

Maata kyytiin! Jaakko kaivaa ja nakkelee maata mönkkärin kyytiin.

Vaikka hymy on tässä vähän hyytynyt, niin pääsääntöisesti kaivuuhommat on ollut todella hauskoja. Jaakko oli alussa niin innoissaan kaivamisesta, että piti välillä melkein pyytää, että voisiko välillä syödäkin. Eikä se mönkkärilläkään ajo tyhmää ole. Äänikirja luureihin ja dekkarin voimin ajelee vaikka kuinka pitkään. Meillä oli myös tapana hakea taukojäätelöt Skatan bensikseltä. Joten aika mukavaa ja rentoa meininkiä!

MITEN HOMMA ETENEE?

Olen ottanut rakennuspaikasta kuvan aina silloin tällöin samasta suunnasta. Näiden kolmen kuvan välillä on vähän alle kuukausi aikaa. Aika paljon on tapahtunut muutoksia! Niitä ei aina itse meinaa huomata, kun asiat etenevät hiljalleen päivä kerrallaan.

Ennen puiden kaatamista oli vähän pimeähköä. Nyt tulee valoa tontille aivan eri tavalla. — Ennen puiden kaatamista oli vähän pimeähköä.

Puutöiden jälkeen rakennuspaikkaan aukesi huomattavasti enemmän valoa.

Olen tietenkin ottanut kaiken ilon irti lisääntyneestä valosta. Kolme pientä kasvilaatikkoa löysivät tiensä nopeasti puiden kaatamisen jälkeen pieneen, lämpöiseen ja nyt myös valoisaan rinteeseen!

Ja kun maatöitä oli hetki ehditty tehdä, niin oli jo vähän kuoppaisamman näköistä!

Pian huomasimme, että kallio tekee ison pudotuksen rakennuspaikan keskivaiheilla. Kiitos jääkausi, vähempikin muotoilu olisi riittänyt! Rakennuspaikan toisesta päästä kallio tulee vastaan 10 cm kohdalla ja toisessa saikin kaivaa kahteen metriin. Olimme varautuneet vähän pienempään syvyyteen. Hetken pohdittiin mitä tehdään ja lopulta todettiin, että kyllä homma hoituu, tarvitaan vain vähän järeämpää kalustoa. Siitä lisää myöhemmin!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

23.07.201623.07.2016

Tontin raivaaminen

Eilen ohjelmassa oli tontin raivaamista. Olin todella tyytyväinen, että tonttipaikalla ei ollut kovin paljoa puita, eikä etenkään jättimäisiä puumonstereita. Silti runkoja riitti katkottavaksi, oksia silputtavaksi ja piti ne pöllit kuljettaa tontilta poiskin. Siihen keskityimme eilen. Ja vaikka meillä oli käytössä myös hevosvoimia, niin tänään on semmoinen olo kuin olisi käynyt kuntosalilla ekaa kertaa moneen vuoteen ja suoraan jonkun personal trainerin kunnianhimoiseen treeniin…

Suurin mänty oli halkaisijaltaan ihan kunnioitettavaa kokoluokkaa! Jaakko sahasi rungot ja minä silppusin sillä aikaa oksia.

Tontilla on tehty jo vähän testikaivantoja. (No kun se kaivinkone tuli pihaan, niin pakkohan se oli jotain kaivaa!) Mönkkärillä kuljetettiin puut ja väistettiin sekä kantoja että kaivantoja. — Tontilla on tehty jo vähän testikaivantoja. (No kun se kaivinkone tuli pihaan, niin pakkohan oli jotain kaivaa!) Mönkkärillä kuljetettiin puut ja väistettiin sekä kantoja että kaivantoja.

Kippikärry, thank gods!! Aivan mahtava!!

Ja sitten oli jäljellä enää nämä vähän isommat pöllit. On aina fiksua keskittyä ensin pienimpiin puihin ja lopuksi, kun energiaa on jäljellä mitä on, niin rutistaa isommat kyytiin.

Aivan viimeiseksi jääneet suurimmat pöllit oli nostettava kyytiin kaivinkoneella.

Jossain vaiheessa tuntui, että puut ei vähene ikinä, mutta siinä se on, puista vapaa talonpaikka!

Seuraavaksi ryhdytään maahommiin, kaivamaan esiin kalliota. Pari puuta pitää vielä kaataa, mutta se tehdään jonain toisena päivänä.

KUNNON RUOKAA

Jos päivä koostuu lähinnä työnteosta, niin ruoan pitää sentään olla hyvää! Kasvimaalta alkaa löytyä kaikenlaista syötävää ja tällä kertaa listalle pääsi nauris, jota en ole koskaan tehnyt ruoaksi. Se pääsi kavereidensa kanssa uuniin paahdettavaksi oliiviöljy-balsamico-salvia-kastikkeen kanssa. Lammas-jauhelihapihveihin laitettiin runsaasti minttua ja rakuunaa. Jälkiruoan Jaakko haki kioskilta, jäätelöä!

Paahdetut-kasvikset: naurista pottujen, kesäkurpitsan ja bataatin kanssa.

Takapihan villivadelmia ja vaniljabuffet-jäätelöä.

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

16.07.201616.07.2016

Rakennuslupa

Nyt se on virallista, meillä on rakennuslupa ja aloituskokoukset on pidetty! Olemme viihtyneet pikkuruisessa mummonmökissä kolme vuotta ja viihdymme vielä pitkään tästä eteenpäinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että voisi sitä olla vähän enemmänkin tilaa ja vaikka joku erillinen huonekin. Jaakko aloitti piirtämisen ja minä kommentoin. Uusiksi meni monet kerrat, mutta lopulta löytyi hyvä malli ja sen kanssa mentiin eteenpäin. Nyt on sitten lupa kourassa!

Mittamiehetkin kävivät tarkistamassa rakennuspaikan, jota Jaakkokin oli jo etukäteen mitannut. Rakennuspaikka siirtyi 15cm, joten aika tarkkaan oli paikka jo valmiiksi hallussa.

Olemmekin päässyt puunkaatohommiin näin rakennusluvan kunniaksi. Ensimmäisenä päivänä aloitettiin pikkupuista. Tai Jaakko aloitti. Minulla oli loman eka päivä ja oikeastaan vain nukuin ja söin suklaata. Ei ihan reilua toisen huhkiessa pihalla, mutta hei, pattereiden lataus on tärkeää. Ja suklaan syönti. Pääsin kyllä mukaan sen jälkeen ja eipä tässä sitten hommat lopu muutamana seuraavana vuonna. Torstaina napattiin sitten alas isoin kuusi tähän mennessä. Ja sehän kaatui juuri sinne minne pitikin!

Oksia saa raahata ihan kunnolla. Sompa auttaa oksien kanssa.

FARON HELLEKEMUT

Meidän rakennusprojekti tulee todennäköisesti etenemään aika verkkaisasti, asia kerrallaan ja aika paljon itse tehden. Niinpä onkin ainoastaan sopivaa ensin tehdä puuhommia ja sitten vähän nautiskella, etenkin lomalla! Lähdimme keskustaan Faroon hellekemuihin. Ja ei vitsit, jälleen ei pettänyt Faron makuelämykset! Ruoka taivaallista ja taisin saada uuden lempijuomankin! Nyt kun vielä muistaisi mitä siinä oli, mutta ainakin inkivääriä ja appelsiinia. Täytyy kysellä resepti hellejuomaan!

Aika hyvää. Tai no, ihan törkeän hyvää!!

Faron terassille paistaa aurinko ja näkymät on aika viimeisen päälle... — Faron terassille paistaa aurinko ja näkymät on aika viimeisen päälle…

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

01.11.201411.11.2014

Viiden pennin varasto ja purjehduskilpailuja

Syksyn tullen huomasimme, että tarvitsemme varaston, koska edellisen päälle kaatui iso kuusi vuosi sitten syysmyrskyssä ja se oli sitten sen varaston loppu. Nyt tarvittiin hieman kekseliäisyyttä, sillä varaston kustannus ei todellakaan kuulunut budjettiimme. Jaakko toi ylimääräiseksi jääneitä trusseja työpaikalta ja aloitti kattamaan meidän rantaterassia. Tämän jälkeen siihen käytettiin kaikkia mahdollisia jätelautoja, vanerinpaloja ja pressuja, mitä tontilta löytyi. Meidän kämpän vanha ovikin pääsi uusiokäyttöön. Eräänä päivänä se oli valmis. Jaakko katsoi kättensä töitä vähän turhautuneena. ”En ole ikinä rakentanut mitään näin rumaa!”. Joten säästän teidät valokuvilta. Kuvitelkaa iso hökötys, jossa on kaikenlaista jätekamaa ja se on siinä. Hintaa tuli 80e, uusien kakkosnelosten verran. Mutta, tänään siivosin pihaa ja vein talvea varten kaiken maailman kasvimaapurnukoita varastoon. Ja voi hyvänen aika, meillä on oikein pätevä väliaikainen varasto!

No, kun ne trussit nyt oli saareen roudattu, niin Jaakko halusi tehdä myös venesuojan TG:tä varten. TG oli viime talvena aika huonosti suojattu, mutta koska talvi oli lumeton, ei mitään vahinkoa tullut. Tänä talvena TG saisi kunnollisen pesän. Tosin väliaikaisen, Jaakko lupasi purkaa tämän sitten myöhemmin.

”I am on top of the world!!” Jaakko esittelee juuri paikoilleen laitettuja trusseja.

Katto rakentuu. Jaakko löysi kattoa varten laudat OP-Puun alennuslaarista. En edes tiennyt, että myös puutavaralla on -50% -70%:n alennuspäiviä, luulin että niitä on vain vaatekaupoissa.

Pressut paikoilleen ja sehän on melkein valmis! Pressut on Veneilijän verkkokauppa.comista, vinkiksi niille, jotka etsivät hyvää pressua venehommiin. Oli parhaat ja vahvuuten nähden halvimmat.

Hetkinen! Tämähän on ilmiselvä KASVIHUONE!! Eräs ystävämme totesi rakennelman nähtyään, että ”Sehän on oikein hieno pysyvä väliaikaisvenesuoja!” (Ps. Punainen rantatuoli kuvassa löytyi merestä pari kuukautta sitten, omistajaa ei ole vielä ilmaantunut!)

Venesuoja ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis vielä, mutta getting there. Seuraava hankalampi juttu onkin saada paatti sinne sisään. Tuo meidän veneennostomekanismi on niin hyvä, että viime vuonna veneen nostaneet kaverit kategorisesti kieltäytyivät koskemasta siihen enää. Niinpä odotan tässä vähän kovempaa vedennousua, esimerkiksi sellaista 60cm tämän päälle, niin voimme ajaa veneen suoraan sisään kiskojilla kulkevaan surkimuskelkkaan. That would be great!

Route de Rhum

Huomasin vähän yllättäen, että Route de Rhumin purjehdus alkaa huomenna! Kyseessä on perinteinen ranskalainen kisa, joka purjehditaan Ranskan Saint Malolta Guadeloupelle. Kyseessä on Atlantin ylitys yksin purjehtien. Suomesta on mukana Ari Huusela Pogo 40-veneellään. Hesari oli tehnyt heistä jutun, ihan mielenkiintoista olisi tietää vieläkin enemmän matkan aikana nukkumisesta ja ruokapuolesta. Aika askeettista taitaa olla.

Hesarin jutun voi lukea täältä. Ilmeisesti he seuraavat muutenkin Arin matkaa, joten kannattaa pitää silmät auki, jos yksinpurjehduskilpailu kiinnostaa! Ari päivittää facebookiin kuulumisiaan. Nostan kyllä hattua, jos kaverilla jää yksinpurjehtimisen lisäksi aikaa kirjoittaa sieltä Atlantilta yhtään mitään. Mutta jään odottamaan!

18.05.2014

Jaakko rakentaa kasvihuoneen ja keittiön kaapin

Vaikka lauantai oli meidän lorvipäivä, niin ei me ihan pelkästään löhöilty. Meillä oli nimittäin ratkaistavana pikkuinen dilemma. Tänä keväänä koivun siitepölyt ovat olleet superallergisoivia ja olemme molemmat vetäneet kaksin käsin allergialääkkeitä. Ehkäpä kaupungissa oli tämän osalta helpompaa. Siitepöly on viimeisen viikon ajan aiheuttanut minulle enää hyvin vähän oireita, mutta Jaakko on alkanut saada ihan tolkuttomia allergiakohtauksia öisin. Katseet kääntyivät minun pikku taimiini…

Ensin suursiivous ja esimerkiksi sängyn vieressä ollut karvamatto vietiin pois. Vein myös kaikki taimet ulos ja sovimme että voisin tuoda ne yöksi suihkukaappiin sisälle, ettei ne kuole samantien. Ulkona tein kahdesta vanhasta ikkunasta niille suojaa ja selitin Jaakolle, kuinka niistä tulisi hieno kasvihuone, varsinkin kun käyttäisi vielä yhden ikkunankarminkin, joka lojui romuläjässä. Kun toinen on vähän innostuvampaa sorttia, niin asiat etenevät vikkelästi. Sovimme, että minä käyn rautakaupassa ja ruokakaupassa ennen vieraita ja Jaakko rakentaisi kasvisuojaa sillä aikaa. Kun tulin kotiin rakennusmuovin kanssa, niin minua odotti kotona melkein valmis paikka kasveille. Kiinnitimme vielä raksamuovin ja vieraiden suosiollisella avustuksella nostettiin pömpeli parin lekaharkon päälle.

Tadaa! Saanko esitellä, kasvikuutio!!

Yksi seinä on ikkunaa, samoin katto. Muu on rakennusmuovia. Päivällä kasveilla oli todella lämpimät olot ja muutama niistä on ottanut nokkiinsa suorasta auringonpaisteesta. Mutta hei, saavatpahan valoa!

Sunnuntaina rakennettiin lisää

Minä tein kaikenlaisia puutarhahommia ja kävin ihailemassa myös lähinaapurin pihamaata. Voi morjens, miten voikin olla puutarha kauniissa kunnossa ja moni kukka kukkii jo täysillä! Sain myös tietää, että meidän pihan perällä oleva raparperi on samaa vanhaa maatiaislajia kuin hänelläkin. Ne olivat kuitenkin aika lailla eri näköisiä! Nimittäin minun raparperini on surkea lilliputti. Sainkin neuvot siirtää raparperi parempaan paikkaan, johonkin missä se saa enemmän valoa ja maa on voimakkaampaa. No tästä innostuneena kävin heti kaivamassa yhden raparperin taimen ylös ja tein sille uuden kodin aurinkoisempaan paikkaan. Toista en uskaltanut kaivaa ylös, koska juuri oli yllättävän pitkä ja luulen että koko juuri ei tullut mukaan. Katson nyt selviääkö siirretty versio uudessa paikassa vai ei.

Hetki menee ennen kuin koira mahtuu raparperin lehden alle viettämään päivää.

Parhaat jutut tapahtui tänään kuitenkin sisällä. Ja nyt tullaan siihen raksakohtaan. Jaakko teki meille keittiön yläkaapin!!! Niin siistiä! Konkreettisesti! Meillä on sisällä vielä aika keskeneräistä ja esimerkiksi keittiö on rakennettu kertopuurungon päälle. Se tarkoittaa, että meillä ei ole mitään laatikoita tai kaappeja ja että esimerkiksi uuni makaa vain kertopuun päällä, ei omassa kaapissaan. Kaikki astiat ja kuivaruoat on kahdessa elfa-ritilälaatikostossa + parissa muovisessa umpilaatikossa. Eli tilaa on kroonisen vähän. (Okei, opiskeluaikoina oli keittokomerossa varmaan vähemmän. Mutta nykyään meitä on kaksi ja syömme muutakin kuin näkkileipää.)

Ovet nikkaroidaan joskus myöhemmin, kun saadaan sopivaa matskua. Samoin liesituulettimen kohdille tulee maustehylly.

Ups, älkää katsoko kuvan keskeneräisiä juttuja, katsokaa kaappia, juhuu! Eikun sekin on keskeneräinen. Mutta katsokaa sitä silti!

Pitää heti hakea lisää isoja lautasia varastolta, nyt kun ne mahtuvat johonkin. Ja ehkä vähän laseja. Olen iloinen!

10.05.2014

Yhteistyötä taivaalla

Linnut aloittivat todellisen älämölön ja nostin päätäni istutettavien kesäkurpitsojen seasta. Haukka lehahti ohitsemme metsään perässään variksia. Tai ainakin se oli minun, suuren lintutieteilijän, mielestä haukka. Kukaan muu ei ehtinyt nähdä sitä, mikä oli todella harmillista, sillä Jaakon isältä olisi saanut oikean tunnistuksen. Melkein tunnin kuuntelin, kun koko saaren lintukanta oli hälytystilassa. Siitä pystyi arvioimaan missä päin saarta haukka kulki.

Lopulta haukka mutkitteli puiden läpi meidän rannalle mäntyyn istumaan. Oli hurjaa nähdä haukkaa karkottamassa sekä varikset että lokit, jotka normaalisti eivät tehneet yhteistyötä, ellei sellaiseksi lasketa sitä kun lokit munivat munia ja varikset käyvät syömässä ne. Nyt ne tekivät vuoron perään hurjia syöksyjä männyn oksien sekaan kohti haukkaa. Lokit päästivät syöksyssä aina hurjia kirkaisuja. Kauaa ei haukka kärsinyt istua puussa kun se jo päätti lähteä matkaan. Se lähti mantereelle päin aivan meren pinnassa lentäen. Perässä seurasi lauma variksia ja lokkeja, jotka saattelivat haukan niin pitkälle kun saatoin nähdä.

Kyseessä oli kanahaukka. Se syö ravinnokseen jopa fasaanin kokoisia lintuja, joten ei ihme, että linnut pitivät aika mekkalaa. Olin yllättynyt, miten yhteen hiileen pienemmät linnut puhalsivat ja myöskin kuinka rohkeasti varikset johtivat haukan ajojahtia metsässä. Olen pitänyt variksia lähinnä aikamoisina mänttipäinä. Mutta siistiä nähdä haukka näin läheltä! Ja apua, onko minusta tulossa lintubongari??

Uusi terassi

Jaakko lupasi rakentaa minulle synttärilahjaksi terassin etelärannalle. Sellaisen missä on mukava ottaa aurinkoa ja syödä aamupalaa. Minä kaivoin kuopat perustuksille ja laitoin perustusharkot vaakaan pari viikkoa sitten ja nyt kun Jaakon ranne ei ollut enää aivan kipeä, niin alkoi rakentaminen. Ja siitä tulikin hieno!

Minä ja Jaakon äiti istutimme kesäkurpitsat, herneet, porkkanat ja pari muuta juttua pihalle sillä aikaa kun Jaakko ja isänsä heiluttelivat vasaraa (eli naulapyssyä).

Iltapäivällä aloitettiin hommat ja ennen taukokahveja näytti tältä.

Iltaan mennessä terassi oli valmis! Helmalaudoitus vielä uupuu, mutta kyllä tuossa jo aamupalan syö!