Käärme

Meillä ei ole ollut saaressa kertaakaan käärmeitä ja naapurit ovat osanneet kertoa, että niitä ei täältä löydykään. Mutta sunnuntaina meidän vieraat bongasivat ison ja tumman käärmeen talon kupeesta. Lähestyin heti luontoihmettä kovanakin asiantuntijana arvioimaan, että minkä sortin kärmes sieltä löytyy. Olin vähän aikaa sitten seurannut keskustelua, jota käytiin facessa siitä, kuinka vaikeaa on joissain tapauksissa erottaa kyy- ja rantakäärme. Sahalaita ei välttämättä näy oikein tummilla kyykäärmeillä. Viimeiseksi tunnistuskeinoksi jää jonkun megabiologin mukaan se, että niiden silmät ovat erilaisia. Jea, right.

Luulin joskus pienenä, että käärmeet menevät renkaan muotoiseksi rinkulaksi ja pyörivät hurjaa vauhtia rullaten eteenpäin. Nyt selvisi, että niiden ei todellakaan tarvi mennä rullaksi edetäkseen nopeasti. Käärme otti hurjia spurtteja aina kolme neljä metriä ja jäi sitten hetkeksi paikalleen juuri niin pitkäksi aikaa, että ehdin nostaa kameran kuvausasentoon ja sitten taas mentiin. Halusin kuvan siitä, sillä en ollut aivan varma voisinko luottaa omaan tunnistuskykyyni. Mutta siinä vaiheessa kun sekä oma tunnistukseni että kalamies-Akin tunnistus oli rantakäärme, en jaksanut juosta pidemmälle rantapusikkoon. Käärmeellä ei ollut sahalaitaa, sen päässä oli keltaiset täplät ja se oli pitkä & ruoskamainen. Silmiä en tuijottanut.

SavedPicture-2014818222448.jpg

Vuoden luontokuva! Kuvassa on ainakin puolikas käärme. Kyllä se on siellä. Katsot vain tosi tarkasti.

Urheilua

Kävin jo lauantaina pyörälenkillä. Karmaiseva totuus kunnosta selvisi silloin. Taitaa olla niin, että kunto ei suorastaan parane, kun ei tee mitään? Aikaisemmin kävin edes satunnaisesti juoksemassa (jokaisesta kerrasta on raportoitu töissä suureen ääneen), mutta Busterilla ajaminen ei selvästi ole korvannut näitä lenkkejä. Tällä pyöräretkellä olin ajatellut tehdä lämmittelyn jälkeen viiden kilometrin spurtteja, jotta saisin lihaksia vähän ”heräteltyä”. Sanotaanko vaikka näin, että kilometri ensimmäistä spurttia ja vaihdoin lennosta spurtit kolmeen kilometriin.

Eilen en jaksanut ajaa, joten tänään oli lenkin vuoro. Sateella ei meikäläisen urheilumieli jaksa pihalla pyöräilyä, lokasuojatkin ovat jossain hukassa. Joten, oli aika kaivaa rullat esiin! Olen siis joskus monta vuotta sitten innostunut pyöräilystä ja kun innostun, niin joskus homma lähtee vähän lapasesta. Hommasin yhden kesän aikana kaikki mahdolliset treenikamat aikomuksenani saada aikaan teräspyöräilykunto. Liityin myös pyöräilyseuraan ja kyllä, minun kaapista löytyvät pyräilytrikoot seuran logoilla! (Nykyään en oikein kehtaa ajaa niillä, koska kaikki luulevat, että logotrikootyypit ovat hullun kovakuntoisia.) Ajoin yhden kesän aikana noin 2 500km ja päätin jatkaa ajamista sisällä teiden jäädyttyä. Olin ostanut kirjan, jonka neuvojen avulla pystyin hyödyntämään wattitietoja harjoittelussa ja wattimittari löytyi ergometristä (hehe, nyt jo naurattaa.. Annika oikeasti, WATTIMITTARI!). Tein testin minkälaista treeniä minun pitäisi tehdä ja ei ollut yllätys, että minulla oli hyvä kestävyys, mutta surkea voimantuotto. Niinpä päätin tehdä kirjan mukaisia voimatreenejä pyörällä sisällä. Se oli minulle todella vaikea treeni, meinasin pyörtyä siihen paikkaan niissä spurteissa. Tein treenin kerran, kiukustuin siihen, ettei homma suju ja siihen loppui pyöräily. Okei, jälkikäteen ajatellen saattaa olla, että olin vähän ylirasittanut kroppaa treenillä, koska en ollut treenannut oikein mitään ennen pyöräilyn aloittamista ja pyöräily ei vaan tuntunut enää kivalta. Tuon jälkeen olen kaivanut pyöräilykamat todella epäsäännöllisesti esiin ja joka kerta nauttinut siitä, kuinka pyörä lähtee muutamalla polkaisulla kevyesti vauhtiin, kuinka tuuli osuu kasvoihin ja maisema vaihtuu. Rakastan edelleen pyöräilyä, mutta harvemmin.

SavedPicture-2014818233135.jpgSavedPicture-2014818234052.jpg

Pyöräilyviihdykkeenä dokumentti tulevan Volvo Ocean Racen naisjoukkueesta. Olen ajanut rullilla elämässäni alle viisi kertaa ja aloittaminen on aina niin huteraa, että Jaakko toi kielloista huolimatta patjan pyöräilypaikalle. Haha, en kaatunut!

 

 

140 km

Osallistuin vähän aikaa sitten Tour de Helsingin facesivuilla veikkaukseen, jossa piti arvata uuden Bianchin kisapyörän paino. Koska homma on niin sanotusti verissä (heh, vitsivitsi), arvasin painon 10g tarkkuudella oikein. Veikanneiden kesken oli kaikenlaista arvontaa ja sain juuri ilmoituksen, että voitin  TdH-pyöräilylippiksen, pyöräilypaidan ja osallistumisen Tour de Helsinkiin. Niin, että anteeksi mitä voitin? Osallistumisen?

Niille, jotka eivät tiedä, niin Tour de Helsinki on pyöräilytapahtuma, joka lähtee Velodromilta ja päättyy Velodromille. Siinä välissä ajetaan 140 km pitkin seutukuntia. Juup, kyllä kyllä, 140 km. No mutta eihän tässä mitään. Olen pyöräillyt tänä kesänä yhteensä 30 kilometriä ja lenkki tuli tehtyä sattumalta juurikin tällä viikolla. Lenkin aikana ketjut lähti irti kesken ylämäen, sen sijaan klossi ei lähtenyt irti polkimesta ja kaaduin pyörän kanssa pientareelle. (Tyylikästä!) Ylipäätään pyörästä lähti sellainen kitinä ja vinkuna, ettei koskaan. Toisaalta pyörä on pienempi huoli, sen saa aina kuntoon.

Entäs sitten tämä grillailuun, Nokian Panimon omenasiidereihin ja jäätelönmaisteluun kesän aikana keskittynyt kuski. Miten se saadaan kuntoon? TdH ajetaan kahden viikon päästä sunnuntaina.

Oijoi, täytyy vähän pitää itsensä kanssa strategiapalaveria ja pohtia asiaa!

SavedPicture-2014815203127.jpg

Pätkikset, turkinpippurilakut ja suurimman osan Lontoon rakeista olin jo syönyt. Pitkä pyörlenkkihän kuluttaa hulluna energiaa, joten on ihan hyvä vähän tankata jo tässä strategiavaiheessa!

Reittikartta

Tuo pitäisi ajaa…

SavedPicture-2014815204149.jpg

…ja tuonne varmaan pistää öljyä ja jottain!

Aktiivipäivä saaristossa

Meillä on ollut tänä kesänä todella harvoin vapaa- tai lomapäiviä, joita olisimme viettäneet yhdessä täällä saaressa. Tänä sunnuntaina oli kuitenkin sellainen päivä. Teimme herkkuaamiaisen ja siirryimme rantaan aurinkoterassille.

SavedPicture-2014810233013.jpg

Taustalla väijyy harmaaparta, joka lipoo jo huuliaan odottaessaan herkkupaloja aamiaiselta…

Vaihtoehtoisia hommia päivälle oli pihan laitto ja remontointi. Onneksi huomasin, että tuulee aika mukavasti, enemmän kuin mitä säätiedotukset lupasivat. Jaakko on innostunut leijalautailusta uudestaan viiden vuoden tauon jälkeen, tosin silloin vuosia sittenkin harrastuksen aloitus jäi vähän puolitiehen. Nyt oli yksi treenikerta takana. Ehdotin, että lähtisimme koittamaan jos leija lentäisi taas. Tuuli oli aika rajamailla, mutta toisaalta retki merelle ei koskaan tunnu huonolta idealta.

Lähdimme kohti ulkoluotoja, olimme löytäneet sieltä hyvän paikan lennättää leijaa. Matkalla meillä oli pysähdys Skata Mariniin tankille. Tämä on pysähdys, joka aina vie tukun rahaa, mutta toisaalta tuo jäätelöä. Eli tavallaan siinä jää aina kuitenkin plussan puolelle.

SavedPicture-2014810233048.jpg

Emme olleet ainoita merellä, moni muu oli myös nauttimassa elokuun kauniista ilmasta. Ohitimme myös yli satapäisen optarilauman, jotka kisasivat SM-tittelistä. Emme ehtineet käydä kuvaamassa vaikuttavan näköistä joukkoa, sillä tuuli laski koko ajan.

SavedPicture-201481023313.jpg

Paatti rantaan kiinni ja menoksi!

Olin ensimmäistä kertaa luodon rannalla. Kallioista ja kivistä huomasi heti, että ollaan kauempana merellä. Ne olivat aaltojen voimien pyöristämiä, jopa kalliossa oli upeita pehmeitä muotoja.

SavedPicture-2014810233112.jpg

Luoto on lintuluoto, sinne on saanut nousta maihin vasta parin viikon ajan.

Jaakko selvitteli leijan narut ja käänsimme härvelin naruineen maassa sivutuuleen. Minun hommana oli nostaa leija ilmaan. Nostin leijan pystysuoraan, odottelin pientä puuskaa ja heitin leijan vauhtiin. Se otti hieman tuulta alleen ja lensi… kalliota raahustaen suoraan mereen. Juoksin äkkiä perässä ja sain sen kiinni allen polven syvyisessä vedessä. Sieltä uusi yritys ja leija lensi taivaalle kuin unelma!

SavedPicture-2014810233119.jpg

Siinä se lentää!

Jaakko jäi rannalle lennättämään leijaa ja odottamaan, että saisin veneen ulos merelle. Ajoin siis huoltovenettä, jota tarvitaan, jos jotakin sattuu tai Jaakko pitäisi poimia muuten vain kyytiin. Kohta huomasin, että minulla taitaa olla kuntokuurin paikka. En päässyt veneen keulasta sisään! Ei vain riittänyt pomppu ja voima käsissä. Raivostuttavaa, jouduin uittamaan vaatteet ja menemään veneen perästä, jossa on astinlaudat. Ankkuria nostaessa katsoin, että Jaakko olikin jo merellä. Se penteleen leijakin oli meressä. Tuuli oli selvästi laantunut. Ajoin Jaakon luokse  ja päätimme koittaa nostaa leijan veneestä, koska merestä se on kevyellä tuulella vaikeaa.

Seurasi useita koomisia yrityksiä saada leija ylös, mutta onnistuimmekin kaksi kertaa! Molemmilla kerroilla Jaakon leijakamojen hätälaukausin laukesi itsekseen, sama juttu kävi myös viime reissulla. Eli kamat tarkistukseen.

SavedPicture-2014810233147.jpg

Tässä hätälaukaistu leija, joka kiusallaan pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään uskomattomassa Batman-muodossa…

Puolisen tuntia värkkäilimme ja sitten totesimme, että missään ei näy enää ainoatakaan vaahtopäätä ja tuuli on kertakaikkiaan loppunut. Kipparina ilmoitin, että tämä oli tässä. Pakkasimme leijan kasaan, siirryimme ajalehtimaan veneellä ja uimaan sen perästä. Huom. kaikille minut paremmin tunteville. Myös minä uin! Kotimatkalla kävimme Vasikkasaaren kahvilassa, josta kerron myöhemmin lisää.

Olin vakaasti päättänyt, että minun urheiluannokseni ei ollut päivän osalta vielä täynnä. Liekö veneeseen kiipeilyepisodilla ollut jotain tekemistä asian kanssa. Houkuttelin Jaakon vielä pyöräilemään.

SavedPicture-2014810233131.jpg

Viimeisimmästä pyörälenkistä on aikaa… todella paljon! Onnistuin jopa kaatumaan ylämäessä, kun ketjut lähti paikaltaan ja klossi ei irronnut polkimestä. Hälmö tunne, kun lähtee kaatumaan ja jalka ei vain lähde irti. Onneksi oli pehmeä penkka.

SavedPicture-2014810233137.jpg

Iltagrillaus maistui 30 kilsan lenkin jälkeen. Grillimestarilla oli tapittavia ystäviä seuranaan koko ajan!

Ihana päivä, onneksi ei rempattu!

Rantautumisia

 

”Kumpi laittaa tänään haisusaappaat?”

Haisusaappaat on kumisaappaat, jotka ovat olleet käytössä erilaisissa rantautumisissa vähän korkeammassa vedessä. Haisusaappaat niistä tuli siinä vaiheessa kun kengät olivat hörpänneet hyvän annoksen vettä ja ne unohdettiin pariksi päiväksi ilman tyhjennystä.

Haisusaapasvuoro tarkoittaa taas sitä, että koska emme vieläkään pääse jäiden takia satamaan, niin jompikumpi joutuu hyppimään vastarannan laiturilta polvenkorkuiseen veteen ja ottamaan vettä kenkään. Tänään se olin minä. Fair enough, olinhan jo houkutellut Jaakon aamujumppailemaan kanssani aurinkoiselle kalliolle. Se oli hyvä idea, toteutus sitten heikompi. Jaakko teki alkuverryttelyn haarahyppelyitä niin asenteella, että ei ollenkaan katsonut mihin hyppi. Kalliohan ei ole mikään tasainen jumppasali ja lopputulos oli se, että Jaakko makasi maassa nilkka revähtäneenä. Niinpä haisusaapasvuoro on ainakin tänään ja huomenna minulla.

WP_20140328_005

”Reitti on niin tuttu, että ajan sen vaikka silmät ummessa!” Ja niin kuin näkyy, meri on umpijäässä. Sulat kohdat ovat saaneet yön aikana 1 cm:n jääpeitteen.

WP_20140328_008

Jaakko on heitetty rantaan veneellä ja vene kiinni laiturissa. Sitten vain rantaan! Onneksi tänään oli matala vesi.

WP_20140328_015

Kahluuhommia!

Aamujumppa kallioilla

Heräsin tänään ihan poikkeuksellisen aikaisin. Jaakko jatkoi uniaan ja päätin painella pihalle koirien kanssa. Kämppämme on sen verran pieni, että toinen herää taatusti, vaikka yrittäisin ihan hiiren hiljaa puuhata jotain. Lisäksi pikkukoirista pienempi tykkää Jaakosta niin paljon, että käy tasaisin väliajoin toiveikkaana sängyn reunalla läppäämässä tassua nukkuvan naamaan. Haukku toimii siis eräänlaisena torkkuajastimena.

Meri oli aivan jäässä. Tuntuu hullulta, että se ehtii yön aikana jäätyä uudelleen, vaikka aurinko on paistanut ihan kunnolla useamman päivän. Odottelen jo ekaa veneretkeä lähisaariin!

Ilmeisesti saamme vielä hetken odotella lopullista jäiden lähtöä. Olin päättänyt olla reipas ja tehdä kalliolla aamujumpan. Jäätyneen meren vuoksi ainakaan kukaan aamuvarhainen kalastaja ei näkisi hengästynyttä pomppimistani. Pistin youtubesta päälle puolen tunnin pituisen cardio workoutin ja sitten vain loikkimaan. Ihan mieletön fiilis jumppailla auringon paisteessa, lähti aika kivasti päivä käyntiin!

CameraShots_20140327074844

Pikkukoira tarkkailee teenkö nitkutusminkäikinäniminenliikeonkaan oikein.

Winter again…

Jee! Tänään pääsen kotiin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Eilen Jaakko oli päässyt käyttään venettä ekaa kertaa ihan perinteisesti, eli soutaen. Ensin vene työntämällä avoveden rajalle, siitä plumps veteen, pieni soutupätkä ja lopuksi kokka jään reunaan. Sitten astutaan veneen keulasta jäälle ja nostetaan vene ylös. Loppumatka taas työntämällä. Sitä en meinaa tajuta, että miten jää voi olla suoraan avoveden reunalla niin vahvaa, että veneestä voi vain astua jäälle ja vetää vielä veneen perässään ilman että tulee uintireissua.

WP_20140315_027
 
Meanwhile in Lappeenranta

Kävin aamulla hölkkäilemässä ja maisemat oli kovin erilaiset kun torstain lenksulla. Onneksi matkan varrelta löytyi syitä pysähdellä, sillä juoksukunto on päässyt rapisemaan aika lailla, tai no, sitä ei ole. Jos sattuu tykkäämään hölkkäilystä, niin saaren huono puoli on se, että hehtaarin tontilla on aika vaikea saada aikaan lenkkiä. Olen toki koittanut. Säntäilin viime syksynä 15 minuuttia edestakaisin meidän tontilla ja koirat juoksivat edellä & perässä ihmetellen, että mikäs tilanne nyt on päällä. Naapurit taisivat ihmetellä vielä enemmän. Vartin jälkeen olin juossut tontin ristiin rastiin erittäin monta kertaa, Jaakko nauroi mökin ikkunassa ja minä lopetin lenkkeilyn.

WP_20140315_026

Venekanta on erilaista Saimaalla ja merellä.