Alumiinipaattia etsimässä – Düsseldorfin venemessut

Meillä on aina ollut haaveena alumiininen koppivene. Meidän ihanneveneen vaatimukset ovat mielestäni melko simppelit. Merikelpoinen koppivene, hyvä ajaa, noin 7 metriä pitkä (Jaakon mielestä 8m), alumiinia sen verran paksulti, että kestää vähän jäissäkin ajoa ja sisään pitää mahtua nukkumaan kaksi ihmistä. Keulahyttiä ei kuitenkaan kaivata, koska se hidastaa päivittäistä kulkemista. Saa olla rouhea. Pentteriä, veskiä jne ei tarvita, mutta lämmitys pitää saada messiin. Luulisi näillä spekseillä löytyvän pilvin pimein alumiiniveneitä, mutta ei. Meidän näkökulmasta koppi jää aina liian pieneksi ja hytin taakse on jätetty liikaa tilaa kalastukseen sun muuhun, jota emme harrasta. Niinpä veneeseen mahtuu harvoin nukkumaan kaksi aikuista niin mukavasti, että parin viikon kesälomaretki veneessä nukkuen houkuttaisi. Nyt alumiinipaateistakin löytyi vaihtoehtoja ja ne oli kaikki valmistettu Suomesta itäänpäin.

North Silver

NorthSilver oli minulle uusi tuttavuus. Sillä oli messuilla mukana kaksi venettä, joista tässä sliipatumpi lasikoppiversio. Tämä vene on tulossa myös Suomen messuille ja voisin kuvitella, että sen ympärillä on kiinnostusta.

Vaikka vene oli pieni, oli hytissä panostettu esimerkiksi sänkyyn. Ensin katsoimme, että veneessä nukkuisi juuri ja juuri vierekkäin. Sitten esittelijä tuli neuvomaan miten sänky aukeaa. Ahaa! Eipä käynyt mielessä, että penkit eteenpäin kaatamalla, lisätilaa tuli reilusti.

Kas näin, ollaan juuri saavuttu satamaan ja istumme takakannella juomassa rantautumissiideriä. Kesäunelmia!

Isompi vene oli rouheamman näköinen ja hytissä oli paremmin tilaa.

Paatin pohja on 5mm alumiinia ja kyljet 3,5mm.

UMS

Ukrainalainen UMS oli myös kiinnostava vene. Pituutta oli kuitenkin minun makuun liikaa, vaikka se näkyikin myös tilavassa hytissä. 8,65m on vain liikaa päivittäiseen käyttöön. Jaakko on tästä (tietenkin) eri mieltä.

UMS:n hytti vain jatkuu ja jatkuu…

Volzhanka

Venäläinen Volzhanka oli uudistunut sisätiloiltaan ja alkaa olla paljon siistimpi. Etuhytti ei houkuttele, mutta veneestä on tulossa läpikulkuversio vuoden sisällä.

Volzhankan isompi malli oli ensiesittelyssä. Sieltä alkoi löytymään jo vessaa, hyttiä ja muuta mukavaa.

Kävimme etsimässä myös uutta Falconin alumiinihyttivenettä, mutta sitä ei ollutkaan esillä vielä Düsseldorfissa. Me menemme taatusti katsomaan sitä Helsinkiin puolentoista viikon päästä. Muutenkin toivoisin kotimaista vastinetta meidän alumiiniveneunelmiin ja jaksamme kyllä odottaa (niin, ei tosiaan voitettu sitä lottoa!) Düsseldorfissa alumiinihyttivenetarjonta oli aika pientä muutenkin, sillä esimerkiksi XO ja Arronett eivät olleet mukana. Onneksi ne näkee taas Helsingissä.

Finnmaster P6

Finnmasterin P6 oli ensiesittelyssä Düsseldorfissa. Siitä jäi varsin näppärä ensifiilis!

Päätimme testata veneen vielä tarkemmin Helsingin messuilla.

 

Q Yachts

No nyt näin sen! Q30 on juuri niin kaunis kuin arvelinkin. Ja kajuutassakin riittää oleiltavaa. Hieno vene!

 

Tavarataivas

Vai onko se juuri päinvastaista? Jaakko meinasi pyörtyä jo kun lähestyimme rättihallia. Onneksi hallin nurkasta löytyi myös Boot Düsseldorf-klubi, josta sai ilmaiset kahvit.

Onpa kyllä pieni generaattori… Tämä voisi jopa mahtua Defyriin… Jaakko yrittää lobata ilmastointia isän purkkariin.

Ilmastointilaite löytyi kuitenkin vielä näppärämmässä koossa. Evapolarin pienempi ilmastointilaite operoi viitisen tuntia ja tuntui jäähdyttävän mukavasti. Veneen hytit ovat sen verran pieniä, että siellä teho saattaisi riittääkin siihen, että illalla on helpompi nukahtaa kuumassa veneessä. Tuli ostos tehtyä.

Minä ehdotin, että ostetaan saareen kunnon sumutorvi ruokakelloksi. Vielä jäi kauppaan. Mutta olishan tämä hauska uuden talon terassille!

Erilaisia potkulautoja, koontaitettavia sähköpyöriä jne näkyi messuilla tosi paljon. Edelleen olen sitä mieltä, että satamissa kulkemiseen pieneen tilaan menevä potkulauta kunnon renkailla olisi todella kova!

Minun popot! Enhän malttanut olla ostamatta, ihanat punaiset kesästä muistuttavat kengät. Lisäksi ostin villahameen. Kyllä, siinä ilmastointilaitteen ja kesäkenkien oston välissä keksin, että tarvitsen käsinneulotun villahameen. Ehkä mojova alennus vähän siivitti ostoa.

Cheers! Messuoluet!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Purjeveneunelmia

Kurkistus kevättä ja veneilykautta kohti tehdään Düsseldorfin venenäyttelyssä ja siitä sitten liu’utaan Helsingin näyttelyyn. Ja kappas vaan, pian saakin laskea veneet vesille! Me lähdimme Düsseldorfiin perjantaina viiden tunnin yöunilla. Tässä tapauksessa aamu-viiden herätykseen lähtivät Jaakko, minä ja minun isäni. Ensimmäisenä messupäivänä keskityimme purjeveneisiin. Tarkemmin sanottuna vielä sellaisiin purjeveneisiin, joiden hintalappu nousee aika korkeaksi ja kätösiemme ulottumattomiin. Laitoimme sekä loton että euro-jackpotin vetämään, mutta siitä huolimatta, tällä kertaa ei päästy venekaupoille.

Garcia Exploration 52

Messujen suosikkiveneeksi nousi Garcia Yachtsin Exploration 52. Viime vuonna esillä oli 45 jalkainen malli ja tällä kertaa näytillä oli isompi malli. Alumiininen vene on nimensä mukaisesti seikkailuvene, jolla ei tarvitse väistää kylmempiäkään maisemia.

Nowhere you can’t go… Osuva lausahdus. Keulan alareunassa on kiinnityspiste, sillä taidetaan vetää venettä irti jäistä?

Istuinkaukalo on tilava ja kiinteän biminin alta on mukava tähystää. Veneen ovet ovi on todella jykevä, siitä ei tule yhdellä potkulla piraatit sisään. (Eikä kylmä.)

Garcian laidat ovat tukevat ja joka paikassa on hyviä tukia kulkemiselle. Esimerkiksi kuvan etulaidassa on pieni astinlauta katolla kiipeämiseen.

Mutta sisältä löytyy se, miksi Garcia nousi meidän suosikiksi! Sohvaryhmä on nostettu ylöspäin, jolloin sieltä näkee loistavasti sivuikkunoista ulos. Paatin ohjaaminen onnistuu sisältä, kun mittarit löytyvät sisältä olohuoneen etuosasta, josta on loistava näkymä ulospäin. Kuka ottaisi tämän käyttöön muissakin purkkareissa?

Arvostimme myös erittäin hyvin organisoitua säilytystilaa ja pesukonetta.

Atlantin kiertätäjät! Tosin yksi kolmesta on kiertänyt maailman vesiä aika tosi paljon enemmän kuin ne kaksi muuta. Pääsimme fanikuvaan Jimmy Cornellin kanssa. Hänellä itsellään on Garcian Exploration 45.

Amel 50

Alamme ilmeisesti vanhentua? Tai sitten ne muutamat kylmät purjehdushetket Atlantilla kotiinpaluumatkalla ovat muokanneet meidän purjevenemieltymyksiä? Katselimme nimittäin sillä silmällä useampaakin venettä, joissa oli kiinteä bimini tai hyvä mahdollisuus ohjata paattia suojasta. Amel 50 meni tähän kategoriaan, mutta siinä oli toisaalta yksi iso miinus. Ohjaaminen onnistui käytännössä vain kiinteän biminin alta. Fiilis olisi aika kaukana purjehduksesta.

Amelin istuinkaukalon kopin pystyi sulkemaan sateenpitävällä biminillä tai aurinkosuojalla. Silloin ajaminen tapahtui käytännössä vain sisältä.

Pahalle kelille ohjauspaikka on täydellinen. Mutta missä on purjehduksen tuntu? Tässä ei paljon tukka tuulessa hulmua ja seisten ei kunnolla mahdu ohjaamaan. Ei jatkoon siis kuitenkin.

Paras keittiö löytyi kuitenkin Amelista. Keittiö oli iso ja siinä oli helppo nojata käytävän seinään. Emme moittineet myöskään master berdroomia, joka oli veneen takaosassa. Sieltä oli näppärä luukku takakannelle, josta pystyi vähän huutelemaan ohjeita.

Kauniit kansitilat!

CNB 66

Jaakko on jokaisella Düsseldorfin reissulla ihaillut CNB:tä, mutta emme ole koskaan menneet sitä katsomaan. Tällä kertaa yllytin. Jos kerran oikeasti ihailee venettä, niin sinne vain katsomaan, vaikkei nyt uskottavinta veneenostajaporukkaa tälle veneelle ollakaan. Niinpä varasimme ajan ja kävimme tsekkaamassa veneen. Se on iso.

Ja muuta siitä ei sitten mieleen jäänytkään. Kaikki on vain isompaa ja avarampaa. On toki kaunista ja varmasti löytyy elintilaa hengailla (ja merellä lennellä pitkin avotiloja, koska sisällä ei ole mitään mistä pitää kiinni).

Voisin minä tuossa GT:n juoda kuitenkin.

Välähdyksiä muistakin paateista!

Kuvasin vähän sieltä täältä asioita, jotka miellyttivät silmää. Enemmänkin olisi voinut veneissä kiertää, sillä lentokoneessa kotiinpäin saimme heti kuulla kavereilta, että esimerkiksi Contestin paatit olivat ulkotiloiltaan mennen tullen hienompia kuin vaikkapa Amel. Me skippasimme ne, koska kaikkea ei vain jaksanut tsekata. Lauantaina mittariin kertyi 15 000 askelta ja siinä oli kyllä aika monen veneen tuijottelua. Toisaalta on hyvä, että katsomatta jäi vielä jotain, tekee sitten mieli palata taas jonakin vuonna!

Allures oli myös hieno, alumiininen seikkailuvene. Se ei ollut aivan niin roisi ja äärimmäisiin oloihin tarkoitettu kuin Garcia. Sisätilat eivät yllättäneet, vaan olivat aika tavalliset. Kunnon huoltotilat erottaa sen muista kokoluokan veneistä.

Hallberg-Rassyn isomman purjeveneen takahytti oli todella hieno! Eipä veneessä ollut muutenkaan vikaa, mutta minulle ei uppoa suljettu sitloota, vaikka se mahdollistaakaan hienot sisätilat.

Kaunotar ensi kertaa esillä!

Jeanneaun taidetta. Yleensä en tykkää kovin koristelluista keuloista, mutta tämä oli aika kiva.

Dufourin keittiöratkaisu oli kiinnostava. Vielä kun vasemmanpuoleinen seinäke ylettyisi pidemmälle, niin keittiössä olisi tosi hyvä puuhailla aallokossa.

Sama vielä toisesta näkökulmasta. Hyvä soppi kokkailuun!

Dufourin taavetit 39 koon veneessä.

Viime vuonna Bente julkaisi edullisen, 24 jalkaisen veneen, jolla voi aloittaa helposti purjehdusharrastuksen. Nyt he olivat tulleet messuille 39 jalkaisella veneellä.

Bentessä oli myös hyvä paikka ohjata sisältä, mutta kaltevat lasit tekivät aika paljon heijastuksia eteenpäin katsoessa.

 

Jos on ostamassa uutta purkkaria, niin kannattaa kyllä piipahtaa näille messuille. Esillä on purjeveneitä useammassa hallissa ja kaikissa kokoluokissa. Ja jotenkin se purkkarikuume nousee aina näillä messuilla. Se hetki, kun ajaa satamasta ulos, nostetaan purjeet ja sammutetaan moottori. Sen jälkeen vain veden kohinaa ja köysien ääniä. Love it!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Saariston lomareissu alkaa – Högland ja Nestor’s Back Pocket

Jee, nyt veneilyreissu saaristoon on alkanut! Lähtöpäivänä piti käydä vielä Marineassa hakemassa minun puhelimeen vedenpitävät kuoret ja matkaa varten sähköadapteri. Meillä on veneessä irrallinen pikkupatteri ja jatkoroikka, johon tarvitaan adapteri. Jaakko hoiti Marinea-reissun ja minä pakkasin tavaroita. Kun vihdoin saimme jäätävän tavarakuormamme satamaan, selvisi, että Jaakko oli ostanut Marineasta ison säkin tavaraa ja muun muassa sen puhelimen suojakuoren. Se adapteri oli kuitenkin unohtunut. Sen sijaan oli pari vedenpitävää kanoottibägiä, jollaisia olemme kyllä kaivanneet edellisten hajottua, uudet kiinnitysköydet ja led-käsisoihtu. Kaikki siis tarpeellista tavaraa, mutta se adapteri pitäisi fiksata matkalta.

Taas Hankoon!

Olemme näköjään koko ajan matkalla Hankoon venereissuillamme. Niin nytkin, mutta vain tankkaamaan, sillä jatkaisimme samantien 30 mailia pidemmälle saaristoon Paraisten portin lähelle. Tällä kertaa jätimme oman Huskymme satamaan ja lähdimme liikkeelle lainaveneellä, eli astetta isommalla Husky R8:lla. Suorastaan poltteli lähteä ajamaan sillä ja kokeilemaan miten metri lisää rungon pituutta vaikuttaa kulkuun. Ja vaikuttihan se. Jaakko ajoi ekan pätkän Hankoon asti ja paatti liikkui niin mukavasti 32 – 33 solmun vauhtia alkumatkan pienessä aallossa ja loppumatkan tyynessä vedessä. Tsekkaillaan lisää R8-fiiliksiä reissun edetessä!

Hangon edustalla oli jo aivan tyyntä! Ja kuvaajan linssissä vesipisaroita. Hups, en jaksanut korjata niitä pois jälkikäteen…

Hangon jälkeen minä otin ajovuoron. Tämä soutuporukka oli vähän urheilullisemmalla tyylillä liikenteessä. Iltapala varmasti maistui!

Jaakko ja koirat nukahtivat tasaisessa kyydissä. Koirille loman aloitus oli hyvä, sillä vanhempi Pipo jännittää aalloissa pomppimista. Nyt sitä ei ollut ollenkaan. Pääsimme perille mukavasti iltapalalle ja saunaan kavereiden mökille.

 

Högland – Saaristomeren korkein kohta

Saimme tästä heti kunnon sanailun aikaiseksi. Höglandin sanotaan olevan Saaristomeren korkein kohta 41 metrin korkeudellaan. Lähellä on kuitenkin Kaasivuori, joka on 64 metriä korkea. Se ei kuitenkaan ole Saaristomeren kansallispuistossa, joten hyväksyin selityksen korkeimmasta paikasta. Päätimme lähteä päiväretkellä Höglandiin. Retkilaiturissa oli vielä sopivasti useampi paikka jäljellä ja kiinnityimme ankkuriin jonon jatkoksi. Sisääntulossa on kiviä, kannattaa olla varovainen. Garminin kartasta puuttui yksi Navionicsissa näkyvä kivi. Höglandissa oli siisti vessa ja mukavasti info-tauluja kertomassa saaren elämästä. Ja lampaat! Näimme ne vilaukselta tullessamme takaisin veneelle.

Husky kiinni ja jengi kasassa! Päivä oli lievästi sanottuna helteinen ja jo 41 metrin korkeusero tuntui todella isolta kapuamisurakalta..

Matka näköalatornille ei onneksi ole pitkä ja maisema palkitsee. Puut ovat vähän kasvaneet tornia kiinni, joten ihan joka suuntaan ei ole esteetön näkymä.

Huiputtamisesta kuuluu tietenkin saada palkinto, eli kylmä kuohuviini! Mukana menossa myös saaristokipparimme Fred Olsen, jonka erityisen tyylikkään lippalakin tippumista mereen yritämme suojata parhaamme mukaan.

Takaisin kiersimme luontopolkua vähän pidemmän kautta. Polulla on hyvässä kunnossa olevia portaita.

Polun päälle kaartunut puu on alkanut kasvaa pientä vesaa suoraan ylöspäin. Höglandetissa on mielenkiintoinen luonto. On kauniit kalliot käkkärämäntyineen ja sitten vehmaampia lehtomaisia kohtia sekä vanhan asutuksen merkkejä.

Rantareitti takaisinpäin saa kenet tahansa kallioista pitävän huokailemaan. Kalliot ovat ihan huippukauniit!

Veneen voi kiinnittää laiturin sijaan myös suoraan rantakallioihin.

Högland on taatusti visiitin arvoinen ja ehkäpä vähän viileämpänä päivänä olisi tullut kierrettyä enemmänkin. Nyt sekä ihmiset että koirat alkoivat olla todella läähätyksissään ja kaikki odottivat avovenekyytiä kotiinpäin. Tämä on muuten siitä harvinainen kesä, että minä en ole ollenkaan haikaillut koppivenettä! Avoveneen puhallus on ollut erittäin tervetullutta…

Nestor’s Back Pocket – superhyvä ruokakokemus!

Kävimme Jaakon kanssa viime vuonna syömässä Nestor’s Back Pocketissa ja ehdotimme uusintaa kaveriporukallemme. Hehkuttelimme paikan ruokaa, sillä se oli todella hyvää! Vakuutimme porukan, saimme varattua pöydän ja illansuussa lähdimme veneellä kohti Korppoota. Nestor’s Back Pocketilla on oma laituri, jossa on ravintolan viiri merkkinä. Laituria on jatkettu ja se on tänä vuonna viime vuotta pidempi.

Nestorin ravintola- ja hotellirakennus on upea punamultainen talo. Viime vuonna söimme ulkona, tänä vuona mahduimme sisälle.

Valtaosa meistä panosti viiden ruokalajin illalliseen. Jestas, miten hyvää!

Voin todella suositella Nestoria, kun haluaa syödä vähän paremmin. Omat suosikkini olivat sieniriostto ja jälkiruoka. Sienirisotto oli aivan taivaallista! Se sai kehuja koko pöydältä. Jälkiruoan jäätelö oli itse tehtyä ja makuja löytyi lautaselta useampia. Myös saksanhirvi-annos sai aikaan huokailuja pöydässä. Tai no, totta puhuen ihan kaikki annokset aiheuttivat ihastusta. Pelkäsin, että vähän ylihehkutimme paikkaa kavereille, mutta lupaukset tuli lunastettua. Palvelu on mutkatonta ja vaikka ruoka on fine diningia, niin tunnelma on rento ja syömään voi tulla ihan tavallisilla vaatteilla.

Laituriin mahtuu nyt enemmän veneitä. Me saimme olla tänään itsekseen, vaikka ravintola olikin täynnä. Aurinko alkoi hiljalleen laskea, kun lähdimme kohti Kirjaista tankkaamaan.

Taisto-koira on vielä nuori, se sai hyvää veneilykokemusta ja osasi ottaa paatissa rennosti.

 

Paraisilta jäi hyvät fiilikset. Ainakin loma lähti kunnolla käyntiin ja arki unohtui samantien. No, raksa-asioita tulee seurattua reissunkin ajan. Kahden kavereilla vietetyn yön jälkeen lähdimme kohti Iniötä ja mökkiä. Sieltä matka jatkuu sitten todennäköisesti Ahvenanmaalle!

 

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

Espoo-Suursaari racen lähtö

Merellä parasta on, että siellä on aina jotain pientä yllätystä! Olemme tällä hetkellä väistötiloissa poissa saaresta rakentamisen tieltä, mutta siellä tulee käytyä vähän väliä viemässä raksakamaa, työkaluja ja tietenkin kastelemassa kasvimaata. Eilen ilallla pakkasimme koirat Huskyyn ja pyörähdimme saaressa. Kotiinpäin tullessa pölähdimme suoraan Suursaari racen viimeisten lähtöjen keskelle! Huippua!

Kuski vaihtui lennosta, kun jätin veneen ratin ja aloin kaivamaan kameraa. Kyllähän tästä pitää kuvat saada! Harmi vain, että mukana oli vain makro-objektiivi, jolla kuvaan lähikuvia kasveista. Se ei tosiaan ole parhaillaan aallokossa pomppivien veneiden kuvaamisessa, mutta sillä mennään mitä on! Kiihdytimme edellisen lähdön perään ja ajoimme heidät kiinni ensimmäiselle merkille. Huuselan Ariel II ja pari nopean näköistä trimaraania jäivät vielä odottamaan omaa lähtöään.

Mastot horisontissa

Kisassa on mukana lähes 100 venettä, joista suurin osa oli ehtinyt lähteä matkaan jo aikaisemmissa lähdöissä. Horisontissa oli mukavasti tikkuja pystyssä hämärtyvässä illassa. Veikkaan purjehtijoille vilpoista iltaa, sillä Huskyssakin piti jo napata Webasto päälle.

20180608_210136_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceMastot värittivät Espoon horisonttia.

20180608_210412_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceReitillä on muuta poiju, joista ensimmäinen oli Melkin länsipuolella.

20180608_210050_Meri_Purjehdus_SuursaariRace

20180608_210332_Meri_Purjehdus_SuursaariRacePoijulta käännyttiin melkeinpä suoraan kohti etelää ja seuraavaa poijua, joka sijaitsi about 1/3 matkassa Viroa rannikkoa kohti.

20180608_210059_Meri_Purjehdus_SuursaariRacePienemmistä veneistä tämä Earl Grey oli Jaakon suosikki!

20180608_210431_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceVälillä saatiin ihan säpinääkin merkille tultaessa. Tyyne ja Kind of Magic ottavat mittaa toisistaan.20180608_210434_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceKind of Magicin gastit antavat parastaan ulkolaidalla roikkuessaan!

20180608_210355_Meri_Purjehdus_SuursaariRace20180608_210958_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceHarva lähestyi merkkiä spinnu ylhäällä, mutta First 40:ltä se hoitui.

 

Astetta rivakammat paatit

Siinä veneitä katsellessa oli viimeinenkin lähtö tapahtunut ja meitä kohti purjehti Huusela jättimäisellä Ariel II-veneellään, joka nähdään vuanna 2020 Vendee Globessa. Arin ei kuitenkaan tarvinnut purjehtia yksin, sillä heti sen vanavedessä purjehti Trou Noir-katamaraani, jonka kyydistä bongasimme yllätykseksemme pari kaveria, Jusan ja Samulin. Ohitsemme vilahti myös toinen katamaraani, jonka purjehduslinja meni aivan eri kohdasta. Siitä tallentui kameraan niin suttuinen kuva, että jätän julkaisematta. Cremefraes-trimaraani oli nopean näköinen ja voisi melkein sanoa, että se vilahti ohitsemme. En yllättänyt, kun myöhemmin huomasin sen kiitävän koko fliitin ensimmäisenä veneenä.

20180608_211233_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceArielilla otettiin ensimmäinen merkki rauhallisesti pelkästään isopurjeen voimin. Emme olleet ainoat seuraamaan tulleet paatit. Mukana pyöri myös esimerkiksi Targa ja musta Husky R7. Ai että sen runkoväri on kaunis!

20180608_211353_Meri_Purjehdus_SuursaariRace

20180608_211238_Meri_Purjehdus_SuursaariRace-2Monta nokkaa ja kaksi venettä!

20180608_211433_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceKun katseli Arielin keulagastien toimia purjeennoston valmistelussa, näytti kuin he olisivat taistelleet merikäärmeen kanssa. Kyllä kävi mielessä, että tämän veneen purjehtiminen yksin maailman merillä antaa taatusti haastetta!

20180608_211754_Meri_Purjehdus_SuursaariRaceAriel liikkui pelkällä isolla meidän vieressä 15 – 17 solmua. On se aikamoinen laite!

20180608_212100_Meri_Purjehdus_SuursaariRacePurje ylös ja sitten Ariel tosiaan lähti!

Huuselan nostaessa purjeet oltiin jo saarien ulkopuolella ja merenkäynti oli kiitettävää. Yötä kohden tuuli näytti tyyntyvän.  Jouduimme päästämään Arielin ja muut paatit yksin kiertämään Suursaarta. Me lähdimme kohti Suomenlinnaa, sillä Valimon terassi oli vielä hetken auki. Saimme sieltä vielä iltapalaksi aivan loistavat croissantit.

Olipa aivan ihanaa nähdä ison kisan alkupätkä! Tällä hetkellä suurin osa veneistä on jo kiertänyt Suursaaren eteläkärjen. Veneiden etenemistä voi seurata kipailun tarjoaman gps-seurannan avulla. Linkki sinne löytyy täältä.  Vikkelimpänä fleetin kärjessä purjehtii trimaraani Cremefraes.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Tapio Lehtinen purjehtii yksin maailman ympäri – pääsimme katsomaan venettä!

Aika mieletön reissu, ajattelin Vene-messuilla, jossa Tapio oli kertomassa maailmanympäripurjehduksestaan. Tässä projektissa ei nimittäin purjehdita pallon ympäri mahdollisimman nopeasti uusimmilla purjeveneillä foilien nostaessa venettä ilmaan, vaan suorastaan päinvastoin. Golden Globe Racessa, johon Tapio osallistuu, purjehditaan Sir Robin Knox-Johnstonin tyyliin. Se tarkoittaa, että veneet ja varusteet ovat samanlaiset kuin 1968 purjehditussa Golden Globe Racessa, jolloin pallo kierrettiin ensimmäistä kertaa ympäri pysähtymättä. Kilpailussa ei ratkaise viimeisimmät tekniset keksinnöt tai shore-tiimien apu, joten ote purjehdukseen taitaa olla hieman seikkailullisempi.

Bon voyage Tapio!

Tapiolla oli perjantaina läksiäiset NJK:lla, jonne mekin hurautimme veneellä katsomaan maailmanympäripurjehduksen paattia ja itse purjehtijaa. Emme olleet suinkaan ainoita, vaan porukkaa oli mukavasti.

20180525_184039_Tapio_Lehtinen_PurjehdusMuutama lyhyt puhe pidettiin ja saimme kuulla myös erittäin hyvää musiikkia. Ja NJK:n klubirakennus, se sopi aika hienosti perinteisen purjehduskisan läksiäisten taustalle!

20180525_185327_Tapio_Lehtinen_PurjehdusIsä ja tytär. Kamu Stråhlman on suunnitellut Tapion veneen kunnostamisen.

20180525_184307_Tapio_Lehtinen_PurjehdusJuhlajuomat ja vene. Kyljet hohtavat valkoisena!

Yksinpurjehdusvene

Tapion Sy Asteria on kilpailun vanhin vene. Hän kävi hakemassa veneen viime kesänä Välimereltä ja purjehti Suomeen suorittaen samalla kilpailuun osallistumisen vaadittavan 2000 mailin yksinpurjehduksen. Sitten paatti menikin talveksi perustavanlaatuiseen muodonmuutokseen kannen osalta. Ihan kaikki asiat eivät olleet vielä kohdillaan ja työ veneen kanssa taitaa jatkua kalkkiviivoille.

20180525_183356_Tapio_Lehtinen_Purjehdus-2Siinä se on! Hätäriki on saanut juhlaliputuksen. Mastoa ei ole vielä laitettu paikalleen.

20180525_184935_Tapio_Lehtinen_PurjehdusPakko sanoa, että 36 jalkainen vene ei näytä mitenkään suuren suurelta NJK:n laiturin muiden veneiden joukossa. Miten tähän paattiin edes mahtuu 9 kuukauden ruoat?

20180525_194053_Tapio_Lehtinen_PurjehdusKiinnityshihna lifelineille kulkee molemmin puolin ”formulakoppia”.

20180525_194223_Tapio_Lehtinen_PurjehdusVeneestä huomaa, että siinä on mietitty purjehtijan pysymistä veneen sisäpuolella. Kaiteet ovat korkeat ja kädensijoja on paljon, sekä ulkona että sisällä.

20180525_210428_Tapio_Lehtinen_PurjehdusPeräsin on pitkä. Kiinnittämällä jatko-osan, pystyy venettä ohjaamaan suoraan sisältä. Autopilotti ei kuulu varustukseen, mutta tuuliperäsin sentään löytyy.

20180525_210617_Tapio_Lehtinen_PurjehdusSisäänmenossa on suojaava hytti. Portaiden yläpuolelle voi laittaa levyn tuoliksi, jolloin tähystyspaikasta tulee entistä mukavampi.

20180525_210820_Tapio_Lehtinen_PurjehdusKopin saa suljettu vesitiiviiksi.

20180525_210928_Tapio_Lehtinen_PurjehdusTuolla sitten istutaan aaltojen pyyhkiessä veneen yli.

20180525_210144_Tapio_Lehtinen_PurjehdusAurinkopaneelit sallittu. Voisin kuvitella, että Robin John-Knoxton käytti dieseliä virran tuottamiseen? Tällä kertaa käytössä on aurinkopaneelit.

Sisältä vene on askeettinen

Asteria ei ole vielä valmis sisäpuolelta, mutta nyt jo näkee, että se on suunniteltu yksinpurjehdukseen, ei huviveneilyyn. Jos on itse tottunut vähän laveammin varustettuun veneeseen ja isompiin tiloihin, niin saattaa jopa käydä mielessä, että noin 9 kuukautta tässä purkissa voi olla aika pitkä aika.

20180525_195008_Tapio_Lehtinen_PurjehdusKaksi punkkaa molemmin puolin. Myrskypunkat on vielä asentamatta. Huomatkaa varaava lämmitin, aika hieno!

20180525_194929_Tapio_Lehtinen_PurjehdusKipparin navigointipöytä näyttää vähän eriltä kuin mihin nykyään on totuttu.

20180525_195844_Tapio_Lehtinen_PurjehdusYksinkertainen pentteri löytyy heti portaiden vasemmalta puolelta.

 

Kannella kuultiin veikkauksia purjehduksen kestosta ja ne vaihtelivat 270 – 300 päivän paikkeilla. Se tarkoittaa 8-9 kuukautta yksin merellä. Se on pitkä aika. Kaikki mitä tarvitsee, pitää löytyä veneestä ja omasta taitopakista. Ja jos sitä tarvittua ei ole, niin sillä on sitten pärjättävä. Väsymys mietityttää myös. Olen kaksi kertaa purjehtinut Jaakon kanssa 3 vuorokautta putkeen ja voi jessus miten vaikeaa oli pysyä hereillä. Jossain aamuyön vahtivuorossa oli kaikki kännykät, kellot ja muut herättämässä viiden minuutin välein (olimme melko lähellä rannikkoa, niin ei voinut pitää pidempiä soittovälejä), kuuntelin äänikirjaa, lopulta jumppasin ja silti nukahdin välillä. Kai noin pitkällä matkalla löytää jonkunlaisen rytmin, joka sitten toimii. Helppoa se ei varmasti ole.

Aika hurja reissu on siis tulossa ja aion kyllä seurata sitä tiukasti. Purjehtijat saavat lähettää tervehdyksiä veneestä, jotta me maissa olevatkin pysymme kärryillä. Tapion seikkailua voi seurata Tapio Lehtinen Sailing-facebooksivuilla tai nettisivuilla www.tapiolehtinensailing.fi.

Golden Globe Racen omilla sivuilla on hyvää infoa kilpailusta ja muista osallistujista. Startti on jo 1.7., joten pian päästään seuraamaan tositoimia!

20180525_210927_Tapio_Lehtinen_Purjehdus-2Suotuisia tuulia ja lempeitä aaltoja!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Buster laskettu vesil… tai siis jäälle!

Tänä aamuna heräsimme harmaista sääennusteista huolimatta auringonvaloon ja omista tavoistamme poiketen melko aikaisin. Päätimme käyttää aamun aikaisen valon hyväksemme ja lähteä potkukelkkailemaan jäälle. Ehdimme potkutella vain hetkisen matkaa, kun totesimme, että itse asiassa jäällä voisi mennä myös luistimilla. Kävimme vaihtamassa kamppeet, sillä jäljellä olevat luistelukelit ovat tänä keväänä kortilla.

Navakka tuuli kuljetti meitä lähes itsekseen eteenpäin ja tyydyimme muutenkin hiljaiseen vauhtiin. Jäällä oli kohtia, joissa edellisen illan vesi oli jäätynyt yön aikana, mutta luistin meni jään läpi ja tökkäsi sohjoon. Saimme molemmat yhden kaatumisen aikaiseksi tällaisesta äkkipysäyksestä.

20180407_085049_Talvi_Meri_Jäätilanne_Retkiluistelu

Kävimme katsomassa mihin asti jään raja oli tullut lämpimän viikon aikana. Nyt vesi tuli vastaan jo Träskholmenin kohdalla.

20180407_084841_Talvi_Meri_Jäätilanne_Retkiluistelu

Avovesi oli tullut viikossa manteretta kohti parisataa metriä. Veneilykausi lähenee konkreettisesti!

Seuraava iso jäälautta lähdössä liikenteeseen? Oli ihan todella hienon näköistä katsoa, kuinka jäät liikkuivat toisiaan vastaan!

Busterin laskuhommat

Jos kerran kohta pärrätään avoimella merellä, niin olisi syytä laskea vene vesille. No, ehkä meitä ajoi pikemminkin toive helpolla pääsemisestä kuin into vesille pääsystä. Avovesiä ei nimittäin ihan vielä näy täällä meidän suojaisassa niemessä. Ajattelimme viedä Busterin valmiiksi pikkusaaren kärkeen, jossa vesi aukenee aina ensimmäiseksi. Nytkin siellä on jo metrinen reikä. Ja se helpolla pääseminen… Aiemmin olemme vieneet veneen paikalleen vasta kun veneilykausi on oikeasti ihan päivän päässä. Silloin vene rehataan jäätä pitkin käsivoimin. Nyt olimme niin ajoissa, että pystyimme ottamaan konevoimat käyttöön!

20180407_113132_Talvi_Jäätilanne_Buster

Ensin pukattiin Gehlillä Busteri telineineen jäälle.

20180407_114434_Talvi_Jäätilanne_Buster

Buster mönkijän koukkuun kiinni ja peruuttamalla kohti oikeaa paikkaa.

20180407_114612_Talvi_Meri_Jäätilanne_Buster_Pipo

Tarkastaja Pipon vuosikatsastus. Hyvältä näyttää…
Saimme veneen oikealle paikalleen ja nyt vain odotamme jäiden heikkenemistä niin paljon, että saamme venerännin auki. Huom. Ei tapahtunut mitään outoa. Muistettiin nostaa moottori ylös, ettei se kalliolta alas laskettaessa tökkää jäähän, kukaan ei tippunut jääreikiin, vaikka koiratkin oli mukana sekoilemassa… Kaikki meni hyvin! Okei, myös tänä vuonna olemme hajottaneet automaattisen pilssipumpun, kun on unohtunut irrottaa akun pois ajoissa. Mutta kuitenkin, mallikas veneen lasku!

Siirryimme veneenlaskun jälkeen etelärannalle, jonne aurinko paistoi juuri taivaallisen lämmittävästi. Minä puuhailin kasvimaalla ja Jaakko oli asettunut aurinkotuoliin, kun metsästä kuului moikkaus. Saarinaapurit tulivat juuri sopivasti muistuttamaan meitä miten lämpimiä keväthetkiä kannattaa viettää. Yllätysvisiitin kunniaksi kaivoimme jääkaapista lasilliset valkkaria ja vaihdoimme lämpimässä auringossa istuen uusimmat kuulumiset. Ihanaa, kevät ja kesä taitavat hiljalleen tulla!

Ps. Illemmalla käytiin jäällä ja päivän aurinko oli pistellyt loskaksi 5cm jään päältä! Ei olisi uskonut, että aamulla vielä luisteltiin. Mutta hienoa, lisää aurinkoa!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]