Elämää meren keskellä
Voiko mennä töihin, jos manteretta ei kerta kaikkiaan ole? Nokkela esimieheni voisi tähän todeta, että pitääkö sinne saareen maksaa palkkaa, jos sitä ei näy. Niinpä päätin kuitenkin nousta sängystä ihailemaan sumuvaippaa ja ajella harmauden keskellä töihin.
Pikkusaaren takana ei ole mitään.
Yksinäinen lokki kaartelee siellä, missä pitäisi näkyä mastoja.
Meidän saari mereltä päin.
Melojat ovat ajoissa liikenteessä.
Matkalla satamaan.
Töissä venyi vähän myöhään ja ajoin vauhdilla TG:n kotilaituria kohti. Mielessä oli rauhallinen koti-ilta koirien, torkkupeiton, ehkä kirjan ja jonkun lämpimän juoman kanssa. Kun ajoin venettä laituriin sen omalle paikalle, jäin tuijottamaan laiturin toiselle puolelle. Laiturin tuolien ja pöydän lomasta vilahti harmaa alumiini jotenkin oudon näköisesti, sitä oli liian vähän. Oliko busteri uponnut puoliksi? Samantien muistin, että busteri on mantereen päässä laiturissa. Kesti sen pienen hetken hahmottaa mitä meressä kelluu. Ei hemmetti, sehän on kaasupullo. No eihän siinä mitään, mutta sen kaasupullon jatkeena meren pohjassa makasi meidän grilli.
Tuolta se tuli ja tuonne se meni…
Juuri näin, tietysti sen typerän grillin pitää tippua mereen silloin kun olen yksin kotona. Se on pysynyt kiilattuna paikoillaan laiturilla paljon tätä päivää kovemmat itätuulet jo pariin otteeseen. Puhisen harmitustani tekstiviesteihin Barcelonaan, jossa Jaakko on festareilla. Jaakko soittaa takaisin ja ehdottaa, että hän pirauttaa Simonille. Saisin varmasti huomenna apua grillin ylösnostoon. ”No et kyllä todellakaan soita!”. Simon on oikea saaristolainen ja olen varma, että hänen grillinsä eivät lentele laiturilta mereen, sillä oikeat saaristolaiset tietävät, että merellä voi olla puuskainen tuuli. Se kapistus pitää saada ylös ilman, että kukaan saa tietää, että nyt niiltä urpoilta kaupunkilaisilta tippui grillikin mereen. (Okei, Jaakko soitti silti Simonille ja minä kirjoitan tästä blogiin. Logiikka on jännittävää.)
”Grilli, I’m coming to get you!”
Eipä auttanut kuin pukeutua kelirikkoajalta tuttuun Ursuittiin. Mitä tekisinkään ilman sitä pukua! Hymyilytti jopa haisusaappaiden jalkaanlaitto. (Selitys haisusaappaista, klikiti klik!)Pujottelin veneköydet pitkäksi köydeksi ja köysi tukena laskeuduin sateen jäljiltä superliukkaaksi muodostuneita kallioita mereen. Ilman köyttä olisikin saanut mennä persliukua. Grillin kohdalla vettä oli vyötäröön asti. Onneksi siinä oli suojahuppu päällä, sain sen avulla raahattua osittain mutaan juuttunutta grilliä rantaanpäin. Vähän matalammalla tunnustelin sopivan paikan saada köysi grillin läpi ja solmin köyden grilliin kiinni. Kipaisin rantaan ja pätkä kerrallaan sain grillin hinattua merestä ylös.
Siinä se nyt pesun jälkeen nököttää. Toinen siipi lähti irti ja uuden kaasupullon letkun joutuu ostamaan, kun se pikkuruinen osa, jolla käännetään kaasu pois ja päälle, poikkesi.
Sellainen ilta saaressa tällä kertaa!
Kahdeksan aamuista on jotain hyötyäkin, näkee nimittäin aivan eri asioita aamulla kuin normaaliaikaan herätessä. Tallustelin viljelylaatikoille päin aikomuksenani avata kasvikuution luukut kunnolla, jotta taimet ei tukehtuisi päivän aikana. Kun lähestyin rantaa, nousi kaksi kaulaa kaislikosta. Kaksi joutsenta nukkui toistensa viekkusissa kaislapatjalla noin 15 metrin päässä rannasta.
Komensin koirat kauemmas ja hiivin lähemmäs ottamaan kuvaa. Joutsenot katsoivat minua ensin epäluuloisesti, mutta toinen niistä oli niin väsynyt, että laittoi pian pään takaisin tyynylle. Mietin, että olisko siinä ihan pesä, koska illalla näytti, että kohdassa oli vähän pesän tynkää. Mutta toisaalta, jos se on pesä, niin yllättävän vähän ne siellä hengaavat. No, kohtahan sen näkee!
Naurattaa… Istun sisällä ja kuuntelen, kuinka pikkukoira jahtaa varista ympäri pihaa. Nyt varis on parkkeerannut Jaakon rakentaman terassin viereen puuhun ja pikkukoira haukkuu terassin pöydällä varikselle. Olen melko varma, että varis pitää osittain hauskaa pikkukoiran kustannuksella, se nimittäin lehahtaa välillä lentoon todella läheltä, niin että koira varmasti huomaa ja lentää pikkumatkan seuraavaan puuhun. Saapa nähdä miten tuo peli etenee kesän aikana!
Muutaman lämpimän päivän vaikutuksen huomaa selkeästi kasvimaalla. Melkein joka puolella huomaa kasvua! Pääsin jo nappaamaan ensimmäisen retiisin. Se oli vielä vain peukalon kynnen pään kokoinen, mutta maistui hyvälle.
Takapakkiakin on tullut, nimittäin sisältä pihalle heitettyjen tomaatin- ja yms taimien kanssa. Moni on kärsinyt ilmeisesti suorasta auringonvalosta ja lehdet on tullut keltaista laikkua. Lisäksi kaikista parhaimman näköinen amppelitomaatti on vähän nyykähtänyt ja sen lehtien päissä on isot vesipisarat jo kolmatta päivää. Muutenkin multa on ruukuissa ihmeen kosteaa, vaikka kasvikuution katto on ollut raollaan ja eipä se muutenkaan ole mitenkään tiivis. Ja vielä yksi juttu, muurahaiset ovat vallanneet yhden tomaatin ruukun. Ne vilisevät nimenomaan kyseisen tomaatin ruukussa ja hakevat jotain mullan sisältä. Onko noista muurahaisista haittaa?
Itkevä tomaatin taimi
Tämä pikkukurkun taimen varsi on yhtäkkiä mennyt hieman juuren yläpuolelta niin ohueksi, että se on käytännössä kuollut. Pyh!
”Ei tässä mitään, minä vain vähän siirrän kastelukannua tänne sivummalle, yhtään en aio sitä pureskella, en tokikaan!”
Tänään tiirat olivat aivan vauhkoina pikkusaaressa. Ne yrittivät käydä lokkien kimppuun erittäin tarmokkaasti. Liekö kyseessä reviiritaistelu pikkusaaren herruudesta. Päätin käydä koirien kanssa vierailulla, sillä tiirat käyttäytyivät niin röyhkeästi, että kaipasivat pientä näpäytystä. Hengailin kallioilla vartin verran, mutta niin vain jaksoivat kaarrella meidän ympärillä. Tämän erän ne voittivat, sillä kännykästä loppui akku, enkä jaksanut viihdyttää itseäni esimerkiksi lintuja laskemalla kovin kauaa. (Mitä tein ennen nettiä kännykässä??)
Paikalle lipui myös joutsen, jonka kimppuun yksi tiira kävi raivoisasti. Kuvasta näkyy, kuinka joutsen vain laskee hieman päätään. Sekin toteaa pian, että meininki on vähän rasittavaa ja lähtee naapurin suuntaan.
Vaikka lauantai oli meidän lorvipäivä, niin ei me ihan pelkästään löhöilty. Meillä oli nimittäin ratkaistavana pikkuinen dilemma. Tänä keväänä koivun siitepölyt ovat olleet superallergisoivia ja olemme molemmat vetäneet kaksin käsin allergialääkkeitä. Ehkäpä kaupungissa oli tämän osalta helpompaa. Siitepöly on viimeisen viikon ajan aiheuttanut minulle enää hyvin vähän oireita, mutta Jaakko on alkanut saada ihan tolkuttomia allergiakohtauksia öisin. Katseet kääntyivät minun pikku taimiini…
Ensin suursiivous ja esimerkiksi sängyn vieressä ollut karvamatto vietiin pois. Vein myös kaikki taimet ulos ja sovimme että voisin tuoda ne yöksi suihkukaappiin sisälle, ettei ne kuole samantien. Ulkona tein kahdesta vanhasta ikkunasta niille suojaa ja selitin Jaakolle, kuinka niistä tulisi hieno kasvihuone, varsinkin kun käyttäisi vielä yhden ikkunankarminkin, joka lojui romuläjässä. Kun toinen on vähän innostuvampaa sorttia, niin asiat etenevät vikkelästi. Sovimme, että minä käyn rautakaupassa ja ruokakaupassa ennen vieraita ja Jaakko rakentaisi kasvisuojaa sillä aikaa. Kun tulin kotiin rakennusmuovin kanssa, niin minua odotti kotona melkein valmis paikka kasveille. Kiinnitimme vielä raksamuovin ja vieraiden suosiollisella avustuksella nostettiin pömpeli parin lekaharkon päälle.
Tadaa! Saanko esitellä, kasvikuutio!!
Yksi seinä on ikkunaa, samoin katto. Muu on rakennusmuovia. Päivällä kasveilla oli todella lämpimät olot ja muutama niistä on ottanut nokkiinsa suorasta auringonpaisteesta. Mutta hei, saavatpahan valoa!
Sunnuntaina rakennettiin lisää
Minä tein kaikenlaisia puutarhahommia ja kävin ihailemassa myös lähinaapurin pihamaata. Voi morjens, miten voikin olla puutarha kauniissa kunnossa ja moni kukka kukkii jo täysillä! Sain myös tietää, että meidän pihan perällä oleva raparperi on samaa vanhaa maatiaislajia kuin hänelläkin. Ne olivat kuitenkin aika lailla eri näköisiä! Nimittäin minun raparperini on surkea lilliputti. Sainkin neuvot siirtää raparperi parempaan paikkaan, johonkin missä se saa enemmän valoa ja maa on voimakkaampaa. No tästä innostuneena kävin heti kaivamassa yhden raparperin taimen ylös ja tein sille uuden kodin aurinkoisempaan paikkaan. Toista en uskaltanut kaivaa ylös, koska juuri oli yllättävän pitkä ja luulen että koko juuri ei tullut mukaan. Katson nyt selviääkö siirretty versio uudessa paikassa vai ei.
Hetki menee ennen kuin koira mahtuu raparperin lehden alle viettämään päivää.
Parhaat jutut tapahtui tänään kuitenkin sisällä. Ja nyt tullaan siihen raksakohtaan. Jaakko teki meille keittiön yläkaapin!!! Niin siistiä! Konkreettisesti! Meillä on sisällä vielä aika keskeneräistä ja esimerkiksi keittiö on rakennettu kertopuurungon päälle. Se tarkoittaa, että meillä ei ole mitään laatikoita tai kaappeja ja että esimerkiksi uuni makaa vain kertopuun päällä, ei omassa kaapissaan. Kaikki astiat ja kuivaruoat on kahdessa elfa-ritilälaatikostossa + parissa muovisessa umpilaatikossa. Eli tilaa on kroonisen vähän. (Okei, opiskeluaikoina oli keittokomerossa varmaan vähemmän. Mutta nykyään meitä on kaksi ja syömme muutakin kuin näkkileipää.)
Ovet nikkaroidaan joskus myöhemmin, kun saadaan sopivaa matskua. Samoin liesituulettimen kohdille tulee maustehylly.
Ups, älkää katsoko kuvan keskeneräisiä juttuja, katsokaa kaappia, juhuu! Eikun sekin on keskeneräinen. Mutta katsokaa sitä silti!
Pitää heti hakea lisää isoja lautasia varastolta, nyt kun ne mahtuvat johonkin. Ja ehkä vähän laseja. Olen iloinen!
Olimme sopineet etukäteen, että toisena viikonlopun päivänä me vain lorvimme. Meillä on ollut täällä saaressa vähän liikaakin vauhti päällä ja esimerkiksi pihahommia on tehty niin pitkään, ettei vaan jaksa enää tehdä mitään. Tarvitsimme lomaa saaresta/saaressa. Tuttu tunne varmaan monelle, joilla remontti/raksahommat muistuttavat olemassaolostaan jokaisena vapaana hetkenä. Lauantai valikoitui meidän olemispäiväksi, koska säätiedotus näytti sen kohdalla enemmän auringon kuvia ja ystävämme Maku ja Salla pääsivät kylään. Maku oli selvittänyt, että Gula Villan on avannut ovensa tältä keväältä. En tajua miten en ole huomannut mitään ilmoitusta, mutta otimme tiedon ilolla vastaan. Vasikkasaaressa sijaitseva Gula Villan on meidän lähiravintola ja kävimme siellä aika taajaan viime kesänä. Sovimme siis, että pienen veneajelukierroksen jälkeen käymme siellä aperatiiveillä ja palaamme sitten saareen grillailemaan.
Terassi oli niiiin lämmin, talon seinustalla kelpasi todella istuskella!
Kevätmaljaksi GT! Ensin näytti siltä, että tänään avanneesta Gula Villanista ei vielä löydy giniä, mutta meillä kävi tuuri ja jostain kellarin kätköistä saatiin ainekset kasaan.
Täydellisen aterian alkupalat. Kaikilla oli jo tajuton nälkä, joten päätimme ottaa alkukeitot ennen grillaamista. Kyseessä on parsakeitto, aika perfect! Myös etanat saivat kehuja.
Palasimme saareen grillaamaan ja päätettiin vielä tehdä jälkiruoat ennen kuin Sallan ja Makun piti mennä katsomaan hoitokoiriaan. Jaakko on tehnyt superhyviä smoothieita ja sovimme, että hän näyttää taitojaan blenderin kanssa. Jaakko aloittikin smoothiehomman retostellen siitä, kuinka on pienestä asti tehnyt pirtelöitä ja sen homman hän pannarin tekemisen lisäksi osaa. Hyvin.
Pirun hyväähän se oli! Kokki kolmoselta vain unohtui se, että tuota blenderin kippoa ei voi laittaa aivan täyteen. Ja jos sen laittaa ihan piri pintaan, niin ainakaan sitä ei kannata jättää itsekseen vispaamaan. Lopputulos oli se, että saimme smoothiet lasiin, pöydälle, seinille ja lattialle… Päätimme suosiolla siirtyä laiturille smoothielle!
Ja loppuun vielä kevennyskuva kun Jaakko kävi heittämässä vieraat maihin ja ajeli hienon rinkula-aallon laiturin eteen.
Ihana ja kiva päivä! Vielä ehtii katsoa leffan ja syödä poppareita!