Tänä aamuna heräsimme harmaista sääennusteista huolimatta auringonvaloon ja omista tavoistamme poiketen melko aikaisin. Päätimme käyttää aamun aikaisen valon hyväksemme ja lähteä potkukelkkailemaan jäälle. Ehdimme potkutella vain hetkisen matkaa, kun totesimme, että itse asiassa jäällä voisi mennä myös luistimilla. Kävimme vaihtamassa kamppeet, sillä jäljellä olevat luistelukelit ovat tänä keväänä kortilla.
Navakka tuuli kuljetti meitä lähes itsekseen eteenpäin ja tyydyimme muutenkin hiljaiseen vauhtiin. Jäällä oli kohtia, joissa edellisen illan vesi oli jäätynyt yön aikana, mutta luistin meni jään läpi ja tökkäsi sohjoon. Saimme molemmat yhden kaatumisen aikaiseksi tällaisesta äkkipysäyksestä.
Kävimme katsomassa mihin asti jään raja oli tullut lämpimän viikon aikana. Nyt vesi tuli vastaan jo Träskholmenin kohdalla.
Avovesi oli tullut viikossa manteretta kohti parisataa metriä. Veneilykausi lähenee konkreettisesti!
Seuraava iso jäälautta lähdössä liikenteeseen? Oli ihan todella hienon näköistä katsoa, kuinka jäät liikkuivat toisiaan vastaan!
Busterin laskuhommat
Jos kerran kohta pärrätään avoimella merellä, niin olisi syytä laskea vene vesille. No, ehkä meitä ajoi pikemminkin toive helpolla pääsemisestä kuin into vesille pääsystä. Avovesiä ei nimittäin ihan vielä näy täällä meidän suojaisassa niemessä. Ajattelimme viedä Busterin valmiiksi pikkusaaren kärkeen, jossa vesi aukenee aina ensimmäiseksi. Nytkin siellä on jo metrinen reikä. Ja se helpolla pääseminen… Aiemmin olemme vieneet veneen paikalleen vasta kun veneilykausi on oikeasti ihan päivän päässä. Silloin vene rehataan jäätä pitkin käsivoimin. Nyt olimme niin ajoissa, että pystyimme ottamaan konevoimat käyttöön!
Ensin pukattiin Gehlillä Busteri telineineen jäälle.
Buster mönkijän koukkuun kiinni ja peruuttamalla kohti oikeaa paikkaa.
Tarkastaja Pipon vuosikatsastus. Hyvältä näyttää…
Saimme veneen oikealle paikalleen ja nyt vain odotamme jäiden heikkenemistä niin paljon, että saamme venerännin auki. Huom. Ei tapahtunut mitään outoa. Muistettiin nostaa moottori ylös, ettei se kalliolta alas laskettaessa tökkää jäähän, kukaan ei tippunut jääreikiin, vaikka koiratkin oli mukana sekoilemassa… Kaikki meni hyvin! Okei, myös tänä vuonna olemme hajottaneet automaattisen pilssipumpun, kun on unohtunut irrottaa akun pois ajoissa. Mutta kuitenkin, mallikas veneen lasku!
Siirryimme veneenlaskun jälkeen etelärannalle, jonne aurinko paistoi juuri taivaallisen lämmittävästi. Minä puuhailin kasvimaalla ja Jaakko oli asettunut aurinkotuoliin, kun metsästä kuului moikkaus. Saarinaapurit tulivat juuri sopivasti muistuttamaan meitä miten lämpimiä keväthetkiä kannattaa viettää. Yllätysvisiitin kunniaksi kaivoimme jääkaapista lasilliset valkkaria ja vaihdoimme lämpimässä auringossa istuen uusimmat kuulumiset. Ihanaa, kevät ja kesä taitavat hiljalleen tulla!
Ps. Illemmalla käytiin jäällä ja päivän aurinko oli pistellyt loskaksi 5cm jään päältä! Ei olisi uskonut, että aamulla vielä luisteltiin. Mutta hienoa, lisää aurinkoa!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Kaverukset potkuttelevat ilmatyynyaluksen reittiä kohti jään reunaa.
Jään reuna tuli vastaan Julholmin kohdalla. Me vietimme retkitauon sen viereisellä luodolla. Miten ihanaa oli nähdä auringon valossa kimmeltävä meri!
Joutsenet olivat parkkeeranneet myös avojään reunalle.
Keli oli vimpan päälle upea. Se houkutteli paikalle myös muita ulkoilijoita. Tänä vuonna jäällä on näkynyt aika paljon pyöräilijöitä. Retkiluistelijat, kävelijät, hiihtäjät ja lenkkelijät tulivat myös vastaan meidän potkutellessa kelkoilla.
Tätä voi kutsua jo joukoksi. Luodolta oli hauska katsoa miten retkiluistlijoiden letka eteni.
Avovettä ja jäälauttoja. Nice!
Pipo vahtii, ettei Jaakko tipu jäihin. Pitihän siellä laidalla käydä koittamassa kuinka paksua jää on (10-30cm eri paikoissa).
Kevätonnea!! Aurinkoa, ulkoilua ja lupaus keväästä! (Okei, en ollut katsonut sääennustetta maanantain kohdalta, joten en tiennyt MITEN paljon tätä lunta tuolta tupruttaisi!)
Kyllä siellä kajasta vähän valoa! Kauniit värit matkalla Lehtisaareen.
Tässä on Jaakon äidille kauhukuva! Näyttää vähän hurjemmalta kuin olikaan, sillä jää oli paksua ja kiinteää.
Sunnuntaina meillä oli tuuria! Olimme Högkopplanin eteläpuolella, kun takaa alkoi kuulua jylinää ja ilmatyynyalus lähestyi meitä jäältä. Näimme kuinka se laskeutui veteen ja nousi sieltä takaisin. Olisikohan ollut jonkin sortin harjoitukset menossa?
Etelärannoilla oli jo reikiä jäässä.
Maisemat olivat aivan huimat. Emme päässeet mihinkään etenemisen ennätystenkirjaan, sillä joka puolella oli vain niin kaunista, että oli pakko pysähdellä…
Tarkkailuasemissa tauolla. Vähän korkeammalta näkee paremmin!
Välillä kopasta piti päästä pois ja osallistua lenkkeilyyn.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy jään ja avoveden raja. Kuva on otettu pitkällä putkella, joka vähän huijaa meitä lähemmäs avomerta kuin olimmekaan. Kovin pitkälle ei olisi kuitenkaan tarvinnut potkutella, niin olisi tosissaan saanut tiirailla jään paksuutta.
Tästä avoveden raja näkyy vielä paremmin.
Oli eväitä paljon tai vähän, borderterrieri yrittää aina viedä osansa!
Kaverukset kalliolla.
Taukopaikalta tiirailimme takaisin avomerelle päin. Avomeren päällä liikkui tumma pilvi.
Tumma nauha kulki horisontin läpi ja liikkui melko vauhdikkaasti.
Lauantai-aamuna pakkasyön jälkeen reikien päälle on tullut ohut jääpeite. Myös hieman kuvan vasemmasta laidasta ulkona on yksi reikä. Jäälle ajetaan näitä jälkiä pitkin reikien vierestä.
Hikinen aamupäivä! Toppatakki oli kyllä liikaa plussakelin lapiointihommiin!
Keskittynyt ilme ja sitten kaasua!
…mutta nousee nätisti kovalle jäälle! Aina kannattaa yrittää (paitsi silloin jos menee pieleen)!
Jää ei ole aivan joka paikasta parhaassa iskussa. Valkoisen osan läpi luistin painuu helposti ja jää on paikoin vähän pehmeää.
Koirat olivat täpinöissään. Mikäs mikäs tämä juttu onkaan!
Ensin ne seurasivat minua ”radalla”, mutta hyvin pian vanhempi koira totesi, että kaislikossa on kiinnostavampaa ja se katosi rantapöpelikköön.
No mitenkäs itse luistelu meni? Pienen haparoinnin jälkeen sain kiinni sirklaamisesta ja pystyin tekemään kahdeksikkoa. Vauhti ei ole kova ja vähän joutuu väistelemään jään huonoja kohtia. Hetken kuluttua tuntui jopa melkein luontevalta!
Kunnes tökkäsin terän jäähän ja kaaduin suorin vartaloin eteenpäin jäälle. Onneksi minulla on kaksi lohduttajaa, jotka tulevat välittömästi paikalle tarkistamaan tilannetta (vai hakemaan nameja?). Kaatuminen unohtuu nopeasti, vaikka sattuukin enemmän kuin pentuna!
Harjoittelin vähän liukumista niin, että jalat on peräkkäin samalla linjalla. Onhan ne, melkein… Koitin myös yhdellä jalalla ja hyvänen aika, ei se kyllä mennyt ainakaan suoraan!!
