En oikein tiedä miten siinä niin kävi, mutta tähän liittyy venekuume, Venemessut ja vielä kaupan päälle minä annoin tuuman verran periksi. Vain tuuman, mutta Jaakko on hyvä kauppamies. Eli hypätäänpä kuukausi taaksepäin Venemessuille. Olimme jo käyneet kiertämässä kaikki messujen alumiinikoppiveneet ja todenneet jälleen kerran, että näihin ei raha riitä. Ja toisaalta venekuume oli valtaisia! Olimme olleet yhden kesän ilman kunnollista venettä, sillä vaikka pikku-Busterimme on aivan mahtava, ei sillä jaksa lähteä veneretkeilemään lähipaikkoja pidemmälle. Koppiveneitä taas on katsottu siksi, että minä olen jäässä todella helposti ja meillä venekausi kestää yhdeksän kuukautta. Samasta syystä haluaisimme alumiiniveneeen.
Seisoimme käsi kädessä Arronettin osastolla ja Jaakko katseli ihaillen pientä avovenettä, joka oli aika miellyttävästi hinnoiteltu. Silloin totesin että: ”Pitäisiköhän minun nyt luopua tuosta koppivaatimuksesta tai emme saa ikinä venettä.” Jaakko katsoi nopeasti minua ja Arronettia. Sen Arronettin kyllä tyrmäsin, koska siinä ei ollut kunnollista kuomuratkaisua. Joku roti sentään. Mutta ei se mitään, sillä minua kiidätettiin jo kohti Finnmasterin osastoa, jossa oli Huskyt. Olin ihastellut Huskyja jo viime Uivassa näyttelyssä ja todennut, että jos joskus hommaisimme avoveneen, niin se olisi tämä. Ja eipä mennyt kuin pari hetkeä, että Jaakko alkoi haastella kaveriamme Lassea Tampereen Yamaha Centeristä. Hän sattuu siis sopivasti myymään Huskyja. Ei siinä kauaa mennyt, että ostettiin sitten paatti. Annoin pikkurillin avoveneille ja se vei koko käden lompakon ja koko mimmin. Ei hullumpi juttu ja taatusti retkeillään ensi kesänä!
VENEKAUSI AUKI!
Tässä onkin sitten muutama viikko kierretty Helsingin ja Espoon satamia ja mietitty, että mistä saisimme Huskyn tiputettua veteen ja missä sitä säilytettäisiin. Meillä on kotona vielä parikymmentä senttiä jäätä, joten omaan laituriin sitä ei vielä hetkeen saada. Alkuviikosta sää lupaili hyvää. Ensin näytti siltä, että tuuli puhaltaisi Hernesaarenrannasta ahtojäät pois ja lisäksi torstaina olisi täydellisen aurinkoinen sää veneenlaskulle ja pienelle veneretkelle!
SUP-RETKI JA TESTIAJOA
Tuntui todella keväältä, kun livahdimme töistä mahdollisimman aikaisin pyörähtämään merelle. Aurinko jopa lämmitti kasvoja ja Jaakolla taisi vähän palaa nenäkin merilläolosta. Roosa, Väiski ja Joonas lähtivät meidän kanssa merille ja pakkasimme mukaan sup-laudat. Niille olikin aika hyvä paikka keskiovella ja laudat pysyivät siinä tukevasti paikallaan. Me pistimme Roosan kanssa pelastautumispuvut päälle ja hyppäsimme laudoille.
Roosa vetää Suppaa Tamperetta, joten pääsin suorastaan suppailuammattilaisen kanssa vesille. Ja sen huomasi! Siinä missä minulla lauta kulki lähes paikallaan vastatuuleen (kyllä siinä tuuli tosi kovaa!), niin Roosa eteni kevyesti eteenpäin. Sain heti myös muutaman hyvän vinkin asentoon ja laudan ohjailuun. Joku kerta pitäisi kyllä ottaa tämäkin laji haltuun jonkun kurssin avulla.
KOEAJO
Suppailun jälkeen piti käydä vielä lyhyellä koeajolla. Onhan siinä toisella tavalla venettä! Ensimmäiset positiiviset asiat oli, että tuulilasin takana oli yllättävän lämmin ja hiljaista. Siitä pisteet vilukissalta. Toisekseen kyyti oli ihmeen pehmeää. Vasta-aallokossa odotin jo vähän ryskäämistä, mutta sitä ei tullutkaan. Kiinnostavaa nähdä millaiseksi ajokokemus muodostuu, kun maileja on vähän enemmän takana!
Tähän aikaan maaliskuuta sitä yleensä odottaa jo ihan hurjasti jäiden lähtöä. Ja nyt kahta kovemmin, kun veneretket omalla paatilla kutsuvat merelle. Heinäkuulle sovimmekin jo kavereiden kanssa parin viikon kiertelyn Turun saaristossa. He painelevat ribillä ja me alumiinilla. Katsotaan löydetäänkö aina majapaikka vai testataanko joskus Huskyn kuomun itikkakestävyyttä!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Onni on iloiset apurit!
