Kuka sammutti valot? Ja laittoi merelle sellaisen tuulen, että pienet lumihiutaleet tikkasivat kasvoja kuin pienet neulat. Potkukelkkailimme sivuvastaisessa kotiin Jaakon kanssa ja molemmilta pääsi huokaisu, kun pääsimme kotiin. Tajuton tuuli! Tuulen suunta oli mukavasti idästä ja kaakosta. Se on meille sellainen suunta, että tuuli pääsee puhaltamaan suoraan kotiin, joka pikkuisen vuotaa tuulessa. Tai no pikkuisen. Kotona oli 12 astetta lämmintä. Koirilla oli ollut lattialämmitys päällä kylppärissä, joten siellä oli sentään 21 astetta lämpöä. Olin selvästi tuudittautunut kevään tuloon ja helmikuu päätti muistuttaa missä oikeasti mennään.
Päätin lähteä kuvaamaan lumisadetta. Aika tyhmä ajatus. Lumisade ei ollut kunnollista sadetta, josta näkyisi kauniit hiutaleet tai edes tuiskun viivat kuvassa. Lumi vain pöllysi ja tuuli kovaa. Lopputulos oli, että kuvat näyttävät tunnelmaltaan oikein rauhallisilta, vähän vain kuin harmaan suodattimen läpi kuvatuilta. Siltä ei kuitenkaan tuntunut, kun pipo meinasi lähteä lentoon tuulessa!
A bit on the chilly side…Saaret saunan takaa ovat kadonneet valkoiseen lumipilveen.Koirat olivat mukana kuvausreissulla Sompalle kertyi lunta partakarvoihin. Pipon parta oli vielä enemmän lumessa, mutta Pipon kuville tapahtui jotain ihmeellistä. Ne katosivat kamerasta. Oikeasti!Oikeasti lumipilvet pysähtyivät osittain ennen kivimuuria ja sitten hyökkäsivät ylös ja pöllysivät tuulen mukana muurin yli.Venemessuilta ostetut raitasukat tulivat tarpeeseen! Olisi pitänyt ostaa kahdet, että selviää kesään asti!
Huomenna tulee vielä lisää lunta, ainakin aamun ajan. Taidan unohtaa kevään hetkeksi ja miettiä vaikka talven ensimmäistä hiihtolenkkiä!
Oijoi, taidan olla vähän Venemessu-fani! Olen ollut messuilla jo kolme kertaa ja vielä on tulevan viikonlopun ohjelmassa yksi vierailu messuille. Ja tosiaan, vaikka olemme viettäneet melkein kokonaisen viikonlopun messuilla, niin tuntuu, että en ole nähnyt vielä mitään kunnolla! Johtuu varmaan osittain siitä, että messuilla näkee niin paljon tuttuja, että joka välissä jää suustaan kiinni ja yhtäkkiä messut jo lyövätkin ovensa säppiin. Ja toisaalta se kertoo siitä, että messuilla on monipuolinen tarjonta ja nähtävää riittää!
Ehkä nyt olisi aika keskittyä kaikkeen muuhun kivaan kuin veneisiin ja palata niihin myöhemmin. Emme nimittäin ehtineet kiertää kaikissa haluamissamme veneissä vielä!
Kierros aloitettiin Fazerin kahvilasta. Halloum-leipä ja kaakao saivat paljon tähtiä!
SIRMET
No vähän pitää vierailla veneosastolla! Mutta oikeastaan nyt ei keskitytä veneeseen. Kävimme moikkaamassa Sirmetin osaston poikia. Meillähän on Sirmetin työlautta ja se on päässyt aika isoon lakanaan, samoin kuin Jaakko!
Tadaa! Saaristoajoa juuri ennen syksyn veneen nostoa. Ja sitten huomio kiinnittyikin upeaan pöytään!Sirmet tekee vähän mitä vain alumiinista. Joten olivat sitten tehneet pöydän messuosastolle. Ja voi hitsi! Tuo musta alumiinirakenne on TAJUTTOMAN hieno! Jos minulla olisi talo, jossa olisi terassi, niin tämä olisi kyllä aika unelma sen parvekkeelle.
UUSI AALTO
Sitten käytiinkin Uuden Aallon puolella tsekkaamassa wakeboarding-kisoja. Altaan reunat olivat täynnä porukkaa ja yritin kuvata reunalta hyppyjä. Se ei onnistunut kovin hyvin laajakulmalinssillä, hyppivät ukot olivat pikkuruisia pisteitä. Mutta hauskan näköistä oli silti. Ehkä joku kerta pitäisi koittaa ylipäätään wakeboardingia, mutta siis ihan vain ilman hyppyjä…
Tuntemattoman suuruuden taidonnäyte!
TUTTUJEN MUKANA UUSIA NÄKYMIÄ
Olen aika harvoin käynyt kalastuspuolella, mutta nyt törmäsimme Heikkiin (meidän taktikko Atlantin ylityksellä Bermudalta Azoreille) ja Jannikaan ja Jannika oli menossa ostamaan elämänsä ensimmäistä virveliä. Niinpä pääsin kalapuolelle.
Akvaario. Menossa oli vieheiden esittely ja näytettiin miten ne uppoavat tai puolikelluvat tai mitä ikinä. Oikeasti ihan nerokasta näyttää akvaariossa miten homma toimii!Heikki mietiskeli jos Seaboostin pohjanharjauslaite olisi sopiva First 31,7-purjeveneeseen. Meillä on Seaboostin moottoriveneen pohjanharjausmatto, jota käyttämällä voi unohtaa myrkkymaalit. Nyt sitä pitäisi enää käyttää. 🙂
VAATE- JA TARVIKEPUOLELLA
Ursuit on julkaissut uuden pelastautumispuvun. Se on kevyempi kuin meidän punaiset puvut, mutta kangas ei ole niin ohutta kuin heidän keltainen pukunsa, jonka kanssa vähän jännittäisi, että kestääkö se kovaa käyttöä. Tämä musta puku oli oikeasti hyvän näköinen ja aika nappisuoritus.
Ursuitin uusi puku oli todella kiinnostava…Tämä huppari lähti mukaan, vaikka ei nyt varsinaisesti pitänyt mitään ostaakaan.Supernaturalin merinovillaisista jäi houkuttelemaan vielä tuo oleilupuku. Pisteet myös kaupan ulkonälle.Tämä on ehdoton varuste Karibialle!Jaakko ihailee jousitettuja penkkejä.Majakka-kipot olivat ihania!Lämpö- ja pimeänäkökiikareiden ohi ei meinattu päästä ollenkaan!Yleensä kesä pääsee yllättämään ja sitten en löydä mistään kivoja tossuja. Nyt on tossut valmiina!
Sunnuntaina ehdimme vielä messuille, metrilakua pitää ainakin saada lisää! Ja ehkä pitää vähän vielä istua paateissa. Ja tsekata mitä Uusi Aalto tarjoaa!
Saaressa on fiilistelty kylmyyden keskellä kesää ja lämpöä. Kesää on päässyt haikailemaan Vene-messuilla, mutta Karibian lämpöä on muisteltu kuvista. Ja siihen on hyvä syykin! Olen mukana Vene-messujen naisten päivässä, jossa Purjehdussatamassa nähdään päivän aikana monta mielenkiintoista naisesiintyjää. Minä sain kunnian olla yksi heistä! Kerron ARC-purjehduksesta Atlantin yli sekä purjehduksestamme Karibialla.
Jos jutut Atlantilta ja Karibialta kiinnostaa, niin tulkaa mukaan! Minulla on nimittäin aika kova kilpailija… Anssi Kela esiintyy samaan aikaan toisessa hallissa ja olen ollut tässä huomaavinani, että hän aika suosittu! 🙂
Joten tarinaa tulossa meidän ja huippuihanan crewn seikkailuista lämpimämmillä aalloilla! Tiistaina 14.2.2017 klo 19:00 Purjehdussatamassa!
Ensimmäisenä messuiltana palasimme kiltisti hotellille nauttimaan yhdet sivistyneet gt:t aulabaariin. Baarissa olisi kyllä ollut mittava kokoelma ginejä, mutta tällä kertaa emme lähteneet testailemaan miten niiden eri maut tulisivat esille. (Kolmannen jälkeen eroja ei enää olisi huomannutkaan!) Menimme ajoissa nukkumaan, sillä olimme päättäneet olla messuilla suurin piirtein niiden avatessa. Kävin jopa hotellin salilla aamulla, mikä on taas pieniä ihmeitä, joita voi kirjata rasteilla peräseiniin.
Pääsimme messuille ajoissa ja tällä kertaa älysimme jättää takit narikkaan. Oli nimittäin hieman kuuma edellisenä päivänä takkien kanssa ja niitä raahatessa. Pian selvisi myös, että lauantai oli, kuten olettaa saattaa, aikamoisen väkirikas päivä.
Suomalaisilla moottorivenevalmistajilla ei todellakaan ole mitään hävettävää maailman suurimmilla venemessuilla. Hassu ilmiö oli oikeastaan se, että kiersimme lähes kaikki suomalaiset moottoriveneet, mutta emme meinanneet löytää muiden maiden venetarjonnasta uskottavaa ja kiinnostavaa katsottavaa. Itämeren aalto on sen verran lyhyttä, terävää ja tylyä, että mieluiten katselee veneitä, jotka ovat siihen tottuneita. Ja toisekseen minä ihailen jokakelin koppiveneitä, kun taas lämpimimmissä maissa ei tosiaan tarvitse miettiä hyttejä tai webastoja. Alumiiniveneitä oli aika vähän tarjolla ja kun ruotsalaisia venevalmistajia ei näkynyt mestoilla juuri ollenkaan, totesimme että parhaat veneet tulevat Suomesta.
XO
Emme suunnanneet tsekkaamaan konjakkia, vaan katsomaan kauniita alumiinipaatteja. Etenkin sitä yhtä, josta Jaakko on näyttänyt minulle kuvia jo varmaan ennen kuin niitä oli olemassakaan. Ja siellähän ne mustat kaunottaret odottivat!
Ensimmäisenä käytävällä tuli XO 360 hyttivene.
Ja tässä se nyt on, XO DFNDR. Minun on pakko myöntää, että se on kyllä todella räyhäkkään näköinen. Hytin sivuihin saa vetoketjulla kiinni pressut ja veneessä on webasto. Olen aika monta kertaa viikonlopun aikana kuullut, että se on ihan hyttivene. Eikä siinä mitään, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni ajamassa aallokossa veden räiskyessä ja leijakamojen ollessa kiinni katon sivuputkissa. Tai vauhdikkaasti tyynellä kelillä suppailemaan jonnekin ulommas saaristoon. Niin ja ihan vain kotimatkalla ilman huolta lasikuidun pilaavasta jäästä, jota ehkä tulisi ensi yönä tai sitten ei. No niin, palataanpas maan pinnalle.
Hytin sivuihin saa vetoketjulla kiinni pressut ja veneessä on webasto. Olen aika monta kertaa viikonlopun aikana kuullut, että se on ihan hyttivene.
Lauantaina messujen päättyessä XO:n kylkeen ilmestyi ohjeistusta. Todella moni kävi vähän hiplailemassa XO:n kylkeä, mutta ihan sormilla. 🙂
AXOPAR
Axoparit kävimme tsekkaamassa sunnuntaina. Joudun myöntämään, että emme olleet menneet nukkumaan ajoissa edellisenä iltana ja Axoparin takahytillinen versio suorastaan huuteli meitä lepotauolle. Takahytti on muuten aika nerokas ratkaisu, samoin kuin veneen edessä oleva veski. Saaristoseikkailuihin tämä olisi aika ihanteellinen vene. Pakko nyt vielä kerran sanoa tuosta takahytistä, että siinä on muuten ratkaisu, joka ei tule vastaan ihan joka veneessä. Sinulla on vene ja yhtäkkiä on myös hytti. Zädäm!
Tähän Axoparin takapenkille olisin voinut kallistaa pääni ihan vain pikkuhetkeksi… Mukava penkki siis!Uusi isompi Axopar oli myös linjakkaan näköinen, kuten pikkusiskonsakin. Axoparilla oli messuilla iso osasto.
BUSTER
Busterilla oli iso osasto ja veneitä esillä toisensa jälkeen. Uusi Buster Phantom oli paraatipaikalla. Ja oli syytä ollakin, sillä vene erottui kyllä edukseen hallin muiden veneiden joukossa. Ehkä se olisi ansainnut vielä paremmankin paikan, sillä muuten hallissa oli lähinnä pienempiä veneitä. Phantom ei valitettavasti osunut linssiin, sillä minulla oli tässä kohtaa syviä erimielisyyksiä Jaakolta lainassa olleen kameran kanssa. Minun Nikon-logiikkaani ei vain kerta kaikkiaan menyt Sonyn tapa tarkentaa. Lupasin, että tästä lähin raahaan järkkärini AINA joka paikkaan.
ISOMPIA JAHTEJA
Päätimme jättää osan suomalaisista, kuten Targan ja Nordstarin Helsingin messuille. Otimme suunnan kohti isoja veneitä. Ja kun puhutaan isoista, niin tarkoitan isoja. Superjahtihallissa kaikki oli vähän hienompaa. Kahvilat eivät tarjojilleet hodareita, vaan herkullisen näköistä ruokaa, vaatekaupoissa oli lähinnä designer-tuotteita. Mikä näytti tarkoittavan paljon bling blingiä ja turkista.
SuperYacht-hallia katsomassa.En saanut mitenkään 100 jalkaista Princessiä kuvaan kokonaan. Kuva-alaan mahtui vain pikkuosa sen keulaa. Joten siinä. Princessin ankkurit!Hehe, oli siis turvauduttava pienoismalliin. Monilla superjahtifirmoilla oli vain pienoismallit esillä.Omat Busterin fenderin näyttävät aika säälittäviltä näiden rinnalla
AALTO JA MITÄ IKINÄ KAIKENLAISTA!
Lauantain ensimmäinen oli surffikilpailu. Kyllä. Paikalla oli ensimmäinen laatuaan messusisäaaltokone, jossa pystyi oikeasti surffaamaan ja kisoissa oli kaikenmaailman staroja mukana. Jaakko olisi tietenkin heti halunnut tuollaiseen laitteeseen surffailemaan. Pääsisi nopeasti perusjuttuihin kiinni, kun voisi vain surffata tasaisella aallolla. Kieltämättä näytti hauskalta, kun aaltoa madallettiin ja messuvieraat pääsivät kokeilemaan.
Lauta alle ja hop veteen!Kurvit kehiin ja vettä räiskyttämään!Yksi halli oli omistettu sukellukselle.Sukellushallin erikoisin juttu oli vesitankki, jonka sisällä sukelsi porukkaa. Heidän on täytynyt tuntea olevansa akvaariossa, kun ihmiset kuvasivat heitä ja he kurkistelivat ulos ikkunoista.Merelliselle taiteelle oli tietenkin myös oma hallinsa. Kävimme katsomassa teoksia ja siellä oli muutamia todella hyviä teoksia.Taidehallissa oli myös taidokkaita pienoismalleja.Ja mikäs se tämä sitten… Ahaa, tietenkin moottorilla toimiva surffilauta! Jaakko hihkui ensin riemusta, aina siihen asti kunnes katsoi hintalappua. Huhheijaa, hinta oli pitkälle yli 10 000e.Unohdetaanko se rakentaminen ja muutetaan oikeasti veneeseen? Messuilla oli neljä – viisi asuntovenettä, jotka kiinnostivat niin paljon vierailijoita, että tyydyimme kurkkimaan ikkunoista.Olin varma, että tällä osastolla puhutaan suomea. Mutta niin vain olivat saksan maahantuojia koko jengi, huolimatta suomenkielisestä viiristä. Olin ostamassa drybagia, sillä edellinen on hajonnut ja tämä näytti aika hyvältä versiolta aiheesta. Valitettavasti haluamani koko oli loppu, joten toivottavasti löydän heitä Helsingin venemessuilta.Olen katsellut näitä vempeleitä ja miettinyt voisivatko ne korvata polkupyörät veneessä? Ehkä jonain maastomallisena ja akuilla varustettuna? Pyörät vievät matkapurjeveneestä niin paljon tilaa, että potkulaudat kiinnostavat.
MESSULIPPUJEN ARVONTA
Whoa… messuilla oli kaikkea vaikka kuinka paljon ja kohta on tarjolla lisää, tietenkin Vene-messuilla. Ja koska jaksoit lukea tänne asti, niin messujutut selkeästi kiinnostaa! Sain arvottavaksi kaksi lippua messuille, joten kannattaapi osallistua, jos vaikka olisi arpaonni kohdallaan. Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset:
1. Osallistumisaikaa on 9.2.2017 klo 23:00 asti.
2. Osallistut arvontaan kertomalla tämän postauksen kommentteihin mitä haluaisit nähdä Vene-messuilla tai vaikka muita terveisiä!
3. Liput ovat sähköisessä muodossa, joten kannattaa jättää kommenttiin saman tien email-osoite.
4. Jaakko, Sompa tai Pipo eivät voi osallistua arvontaan.
Nähdään messuilla!
[line]
Arvonta suoritettu 10.2.2017. No niin, nyt on voittaja arvottu ja hän on Tessa! Lähetän liput kohtapuoliin sähköpostiisi.
Kävimme ensimmäisen kerran Düsseldorfin venemessuilla ennen Karibian purjehdusta ja siitä jäi pieni kipinä. Jaakko on halunnut joka vuosi lähteä uudelleen näille jättimessuille. Jouluna avasimme lahjoja ja olimme toisista tietämättämme ostaneet saman lahjan toisillemme, lennot Düsseldorfiin. Jaakko oli ihan ostanut lentoliput ja minä taas arvoin, että kannattaako ostaa liput, jos ajankohta ei sovikaan. Onneksi en ostanut, vaan sujautin joululahjasukkiin vain lappusen lahjaan kuuluvasta matkasta. Teimme pitkän viikonlopun pituisen reissun messujen päättäjäisviikonlopulle.
HUH HALLEJA!
Boot Düsseldorf on jättimäinen tapahtuma. Kaiken kaikkiaan 17 hallia on täynnä purjeveneitä, moottoriveneitä, katteja, tarvikkeita, vaatteita ja erilaisia vesiurheiluvälienitä. Jopa meri-aiheiselle taiteelle on oma hallinsa! Nähtävää on siis tajuttoman paljon. Lensimme perjantai-aamuna Düsseldorfiin, nappasimme hotellin ja aloitimme kolmen päivän messu-urakan. Koska kuvia ja kerrottavaa on niin paljon, niin päätin aloittaa messujen purjeveneistä. Sitten mennään moottoriveneisiin seuraavalla kerralla.
BAVARIAN UUTUUDET
Purjeveneitä messuilla oli kahden hallin verran, eli riittävästi. Oli isompaa ja pienempää. Me bongasimme ensin oman merkkimme ja kävimme katsomassa Bavarian julkaiseman 57 jalkaisen uutukaisen. Jännä juttu, miten eri silmällä sitä katsoo veneitä nykyään, kaikki tulee ajateltua pitkien purjehdusten kautta ja niiden vaatimien tilaratkaisujen kautta. No, 57 ja 51-jalkaisissa Bavarioissa oli kyllä tilaa! 57 jalkainen oli niin hieno, että kun kyykin kannella katsomassa kattoluukuista sisään, niin housutkin repesi. Onneksi vain polvesta.
Jaakko tykkäsi erityisesti siitä, että isompaan paattiin mahtui tenderboat omaan säilytystilaansa veneen perässä. Niin ja ei sovi unohtaa monissakin purjeveneissä nähtyä integroitua grilliä! Hehe, siinä olisi hyvä valmistaa Atlantin ylityksellä juuri kalastetut kalat…
Bavarina 57 jalkainen uutuus tuli tsekattua jo perjantaina. Olihan siellä tilaa!Tender-boatille oli oma mesta.Grilli aukeaa kätevästi tapapenkistä. Näitä oli monessa veneessä.Hehei, miksi meille ei tarjoiltu täällä!
SWANIN PISTEELLÄ
Törmäsimme Samuli Salanterään, joka on Nautorin hallituksessa. Hän toi meidät Swanin osastolle, jossa oli esillä myös juuri julkaistu Club Swan 50. Paatti on kokonaan hiilikuitua. Ja kun sanotaan kokonaan, niin se on sitä sitten kokonaan. Jopa oleskelutilan keittiön pöytälevy oli hiilikuitua. Turkkilevyistä oli mallipala esillä. Kun sitä nosti ilmaan, oli kuin höyhentä olisi nostanut. Kyllä, hiilikuitua. Pääsimme kurkistamaan veneen sisään. Olihan se hieno ja koko takakansi purjehdustiloineen oli upea…
Siinä! Tämä Swan on julkaistu viime kesänä ja sitä on myyty jo 17 kappaletta. Tai tavallaan 18, sillä numeroa 13 ei ole tehty. Veneestä on tulossa onedesign-kisaluokka.Kölin bulbissa on painoa 3 500, mikä on reilusti yli kolmasosa koko veneen painosta.Pienoismallista saa helpommin kuvan ilman ihmisiä kannella. Jaakko ja Samuli käyvät läpi malleja.
SUOSIKKIVENE POGO 36
Jaakko on höpissyt Pogoista jo ties kuinka kauan ja yrittänyt vakuuttaa minua, että näillä saippualaatikoilla on tosi hyvä purjehtia pitkiä matkoja. Nyt pääsin näkemään pienemmän version livenä sisältä. Se oli todellinen suosikkivene ja saimme jonottaa pitkään pääsyä sisään. Vene oli juuri saanut Boat of the Year-palkinnon ja moni oli kiinnostunut näkemään sen. Pakko myöntää, että se oli itse asiassa todella viihtyisä ja varmasti purjehdusominaisuudet ovat kohdallaan.
Tämä veneen perä on kuulemma uskomattoman kaunis!
Jaakko ihailee isoa ja pientä versiota.Lattiassa ei ollut turkkilevyjä, vaan suoraan hyvin pitävät matot.Loistokeksintö oli pieni ikkuna, josta näki kartturinpaikalta suoraan eteenpäin ilman, että tarvitsee kurkistella pihalle.
X-YACHTS
X:ien luona tapasimme tuttuja! Ensinnäkin paikalla oli tietenkin Robi Gripenberg, joka on X-Yachtsien Suomen maahantuoja. Mutta törmäsimme lisäksi Atlantin-ylitykseltä tuttuun miehistöön. Düsselin Arimo ja Ossi sekä uutena tuttavuutena jälkimmäisen tyttöystävä Annika. Ihan nopeasti ei sitten päästykään jatkamaan matkaa, kun vaihdettiin koko porukalla viimeisimpiä venekuulumisia ja iloisia muisteluita. Näitä jatkettiin sitten lentokoneessa, sillä satuimme istumaan Arimon kanssa vierekkäin.
Pääsimme katsomaan ihan veneitäkin, vaikka jäimmekin suustamme kiinni. Ensin tsekkasimme X4:n ja siihen perään vielä X6:n. X4 sijoittuu cruisingin ja performancen väliin, mikä kuulostaa mukavalta. Lisäksi se oli sisältä todella hyvän näköinen. X6 taas oli aivan överi. Saimme käydä vilkaisemassa sitä ilman ajanvarausta, kun lupasimme olla supernopeita. Siksi kuviakin jäi näin vähän. Mutta joo, kuvia tai ei, niin omaan mieleen jäi kuvat päähän upeasta veneestä.
X4:n kantta kelpasi ihailla!X6:n keittiössä unelmoimassa. Pystyisi kokkailemaan!Kannessa ei ollut mitään moitittavaa! Huikea paatti!X6 oli upea ilmestys… Jaakko halusi ehdottomasti ruorikuvan.
MUITA PURJEHDUSHUOMIOITA
Huhhuh… Veneitä oli tajuttoman paljon ja osaan piti tehdä varaukset, että pääsi sisään. Suosittelemme messuille menoa jo arkipäivänä, sillä perjantaina varauskirjat olivat huomattavasti tyhjemmät. Muuten oli vain niin paljon nähtävää, että vaikka on nähnyt vaikka mitä, ei meinaa muistaa enää mitään. Kameran kanssa olisi voinut olla vielä ahkerampana. Ja vaikka kiersimme halleja ahkeraan, niin heti kotiintulomatkalla selvisi, että meiltä oli jäänyt parikin todella mielenkiintoista venettä näkemättä, joihin emme olleet törmänneet tai yksinkertaisesti enää jaksaneet mennä sisälle. Düsselin purjehdusporukka oli käynyt tsekkaamassa arktisemmille vesille tarkoitetun veneen, jonka nimikin on pujahtanut pois mielestä ja se oli näyttänyt aika kiinnostavalta veneeltä. No, ensi vuonna sitten.
Jaakko odottaa tätä uuttuutta…Joku on päässyt foilaamisen makuun!Muutamissa veneissä luukut oli toteutettu ovina tai sitten ovet tipahtivat alas lattian sisään. Muutaman kerran luukkuja edes takaisin raahanneena, kannatan jompaa kumpaa ratkaisua!Yhdessä veneessä oli päähytissä peili, mikä avarsi tilaa mukavasti. Mutta missä veneessä, ei hajuakaan enää…Tykkäsin keulapiikkiin avautuvista tupla-ovista tosi paljon. Niiden huono puolikin tuli heti selväksi. Jos keulapiikissä asuu pari vähemmän siistiä tyyppiä, niin se näkyy heti veneen sisäänkäynnille asti. Ehkä ei niin hyvä minulle ja Jaakolle!
Päällimmäisenä Düsseldorfin purjehduspuolesta jäi pieni kipinä uusiin purjehdusseikkailuihin. Ihan noin pitkää aikaa kuin viimeksi ei ole mahdollista viettää purjehtimassa, mutta jokin pienempikin reissu kuulostaisi kivalle. Tässä täytyy alkaa vähän miettimään mitä kaikkea sitä voisi tehdä!
Sunnuntaina heräsin auringonnousuun, sillä aurinko osuu noustessaan suoraan minua silmään. Mutta olikin aika hyvä hetki nousta, sillä olimme päättäneet lähteä retkiluistelemaan ja aurinko todella pisti parastaan. Aamupala, luistelukamppeiden etsiminen ja pihalle!
Emme olleet ainoita, jotka nauttivat sunnuntaista jäällä. Näimme useampi isoja retkiluistelijaryhmiä, pieniä ryhmiä ja yksittäisiä retkiluistelijoita. Muutamat olivat ulkoiluttamassa koiriaan, yksi oli pyörälenkillä, pari porukkaa kalassa ja näinpä yhden juoksulenkkeilijänkin!
Otimme ensin koirat mukaan, sillä jää on harvoin yhtä aikaa hyvä luisteluun ja toisaalta koirien juostavaksi. Usein se on liian liukas, mutta tänään Sompa ja Pipo pääsivät rymistelemään meidän kanssa jäälle. Ne olivat todella innoissaan. Sompa kuvitteli, että tarkoitus oli napata sauvasta kiinni tai vaikka luistimestakin. Onneksi se oppi aika nopeasti, että olisi syytä pysyä kaueampana.
Räyh räyh! Huikeita spurtteja luvassa!Upea ilma, luistava jää ja pieni kerros lunta päällä.Railo jäälläTuuli oli muodostanut lumipalloja.
AUKEA MERI
Päätimme luistella pienelle luodolle katsomaan jos näkisimme avomerta. Emme joutuneet pettymään, meri välkehti vain noin 100 metrin päässä.
Viime vuonna jää oli tammikuussa paljon pidemmällä. Ennusteet näyttävät lämmintä tammikuun loppua, saas nähdä onko helmikuussakaan kunnon pakkasia vai päästäänkö venekausi aloittamaan huomattavasti aiempaa aikaisemmin.
Jaakko katselemassa maisemia.Siellä se on, avoin vesi!Tuumiva Jaakko. Onko mielessä joku vene, jolla voisi käydä retkeilemässä?Kotimatkalla Pipolla hyytyi patteri ja luistelimme koira sylissä vuorotellen. Niin siinä käy, kun käyttää kaiken energian riekkumiseen, niin ei ihan jaksa kotiin asti!
KAUNIS ILTA
Jos päivä oli kaunis, niin auringonlasku oli aika huikea sekin. Taivas värjääntyi todella punaiseksi ja oli pakko juosta jäälle kuvaamaan. Poltimme vielä vähän risuja illan muuttuessa pimeäksi. Aika täydellinen päivä!
caption]
