Nyt se on virallista, meillä on rakennuslupa ja aloituskokoukset on pidetty! Olemme viihtyneet pikkuruisessa mummonmökissä kolme vuotta ja viihdymme vielä pitkään tästä eteenpäinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että voisi sitä olla vähän enemmänkin tilaa ja vaikka joku erillinen huonekin. Jaakko aloitti piirtämisen ja minä kommentoin. Uusiksi meni monet kerrat, mutta lopulta löytyi hyvä malli ja sen kanssa mentiin eteenpäin. Nyt on sitten lupa kourassa!
Mittamiehetkin kävivät tarkistamassa rakennuspaikan, jota Jaakkokin oli jo etukäteen mitannut. Rakennuspaikka siirtyi 15cm, joten aika tarkkaan oli paikka jo valmiiksi hallussa.
Olemmekin päässyt puunkaatohommiin näin rakennusluvan kunniaksi. Ensimmäisenä päivänä aloitettiin pikkupuista. Tai Jaakko aloitti. Minulla oli loman eka päivä ja oikeastaan vain nukuin ja söin suklaata. Ei ihan reilua toisen huhkiessa pihalla, mutta hei, pattereiden lataus on tärkeää. Ja suklaan syönti. Pääsin kyllä mukaan sen jälkeen ja eipä tässä sitten hommat lopu muutamana seuraavana vuonna. Torstaina napattiin sitten alas isoin kuusi tähän mennessä. Ja sehän kaatui juuri sinne minne pitikin!
Sompa tarkistaa työnjälkeä!Oksia saa raahata ihan kunnolla. Sompa auttaa oksien kanssa.
FARON HELLEKEMUT
Meidän rakennusprojekti tulee todennäköisesti etenemään aika verkkaisasti, asia kerrallaan ja aika paljon itse tehden. Niinpä onkin ainoastaan sopivaa ensin tehdä puuhommia ja sitten vähän nautiskella, etenkin lomalla! Lähdimme keskustaan Faroon hellekemuihin. Ja ei vitsit, jälleen ei pettänyt Faron makuelämykset! Ruoka taivaallista ja taisin saada uuden lempijuomankin! Nyt kun vielä muistaisi mitä siinä oli, mutta ainakin inkivääriä ja appelsiinia. Täytyy kysellä resepti hellejuomaan!
Aika hyvää. Tai no, ihan törkeän hyvää!!Faron terassille paistaa aurinko ja näkymät on aika viimeisen päälle…
Ville lähetti alkuviikosta viestiä, että pitäisikö lähteä F18-purjehtimaan tiistaina, kun tuulee niin hyvin. Mietimme hetken Jaakon kanssa ja ehdotimme sen sijaan leijalautailu-retkeä vappupaatti Sirmetillä seuraavalle päivälle. Pikainen soittokierros ja meillä oli hyvä porukka kasassa. Lähdimme kohti Espoon ulkoilusaarta Gårsgrundettia, jossa oli todella hyvät sileä kalliot leijan nostamista varten. (Ja nimenomaan hallittua nostamista varten. En haluaisi raahautua leijan perässä tällä alustalla!) Muutenkin saari oli todella kaunis ja siellä oli parempaakin hyvät laituripaikat. Meidän lisäksi paikalla oli yksi vene ja muutama telttailija. Jusa tuli myöhemmin omalla veneellään, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä Jusan veneellä pystyisi helposti hakemaan ukkoja merestä, jos tulisi tarvetta. Ja sitähän tulisi, oli minun ennakkoajatukseni!
Matkalla! Aurinko paistoi ja tuuli ihan tarpeeksi. Jäätelölläkin ehdittiin pysähtyä.Kiteleiri on pystyssä upeilla kallioilla.
VESILLE
Ehdin hetken patsastella rannalla ja katsella paikkoja, kun karkkihimo iski. Kävin veneellä ja kun tulin takaisin, oli Jussi jo ehtinyt vesille. Jo Karibialla opittiin, että Jussi juoksee rannalla leijan ja tarvikkeiden välit, että pääsisi vain mahdollisimman nopeasti veteen. Sama taktiikka edelleen. Jaakko ehti kakkosena mereen.
Merta, saari, purjevene ja hetkinen… ukko väärinpäin taivaalla!Liquid Forcen leijat taivaalla.Jusa ja Ville tsekkailivat vielä. Ja taisi meiltä unohtua yksi lautakin kotiin.Jaakko ja Jussi lähtivät ensimmäisenä veteen. Jaakolla on ollut vuoden tauko kitessä, mutta aika nopeasti Karibialla haetut taidot löytyivät!Jussi vauhdissa!Ilmaa!!!
Onni on olla merellä!
NARUT SOLMUSSA JA LAUTA HUKASSA
Ville on treenaillut leijan lennättämistä vain talvella ja ajanut sitä jäällä. Nyt olisi sitten aika tiputtautua Itämereen. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Jusallakin on vähän aikaa edellisestä kerrasta. Viimeksi hän on kiteillyt Karibialla meidän kanssa ja sitä edellisestä kerrasta onkin vuosia. Tällä erää molempien ensiyrityksen päättyivät moottoriveneellä hakuun, mutta ainakin Ville pääsi myöhemmin ihan vetämäänkin. Tämä ei ikuistunut kameralle, koska Jussi ja Jaakko olivat painuneet saaren toiselle puolelle ja kävin vähän katsomassa niiden perään. Luotto ei vissiin oo ihan täys kymppi?!
Ville ei ole aiemmin mennyt kitellä vedessä, vain jäällä. Ensi keikka suoraan kallioilta mereen ihan mukavaan aallokkoon. Aika rohkeaa..![/caption]
Ville lähtee uimaan laudan kanssa. Leija pysyi hyvin hallussa.Ekalla kerralla lopputuloksena oli niin sanottu vyyhti. Sen purkaminen vei tovin…Jusa lähdössä vesille.
Kaikki saatiin nätisti ylös merestä ja leijat laskettiin rikkomatta kallioille. Mutta pitäähän nyt vähän säätää. Lopussa Jaakko kaatui ja lauta kertakaikkiaan hukkui. Siinä meni hetki, että kukaan huomasi merellä huitovaa Jaakkoa ja lopulta lautaa lähdettiin veneellä etsimään. Minä kiipesin linjamerkkiin, mutta oikeasti aallokossa ei näkynyt mitään. Olin jo valmis onnittelemaan leijakauppa Jujukkaan Juusoa uuden laudan myynnistä, mutta niinpä vain Jusa ja Ville löysivät laudan.
GRILLIRUOKAA
Ehkä paras ominaisuus meidän Sirmetissä on se, että sillä on niin helppo kuljettaa grilliä. Sitä sillä onkin kuljetettu aika paljon enemmän, kuin niitä rakennustarvikkeita yms, jolla lautan hommaaminen minulle myytiin. Alan kyllä arvostaa tätä grillihommaa kerta kerralta enemmän. Olin luvannut tuoda salaattiainekset, sipsit ja sen sellaiset. Hieno juttu muuten, mutta perillä huomasin, että olin tuonut kyllä kermaviilit, mutta en dippejä ja myös mozzarellan, mutta en mitään muuta salaattiainesta. Ei mennyt ihan putkeen… Onneksi Ville ja Sara olivat hoitaneet grillintäytteen paremmin kuin hyvin!
Urheilun jälkeen… Grilli täynnä!Leijat kuivateltiin laiturilla ruokaa odotellessa.
Päivä oli aivan huikea… Tasainen 10 metrin tuuli, kuitenkin melko lämmin ilma ja kesäloman kiireetön tuntu, ystävät. Pahasti tuli Karibia mieleen ja pieni haikeus iski. Onneksi tätä voi kokea myös Suomessa. Että eipä tässä sitten muuta, kuin että koska mennään uudestaan!
Se on kesäloma! Ja niin ollen on aikaa palata blogin pariin. Aloitan niinkin tärkeällä aiheella kuin megalokilla.
Huomasin jossain vaiheessa keväällä, että pikkusaaremme kallioilla istui tavallista isompi lokki. Nimesin sen lintutieteellisesti megalokiksi. Tässä yhtenä päivänä havahduin siihen, että saunalla oli kova lintuäläkkä. Siellä on asunut kaksi normilokin (=ei megalokki, eikä naurulokki, luulisin että harmaalokki) poikasta vanhempineen ja nyt vanhemmilla oli kova hässäkkä saunalla kahden megalokin kanssa, jotka tekivät hyökkäyksiä rantakiville normilokkien kimppuun. Kävin katsomassa tilannetta tarkemmin, jolloin taistelu siirtyi taivaalle ja hiljalleen vaimeni. Poikasia näkyi näkyi enää yksi.
Lähdin hakemaan kameraa ja ruuvailin pitkää putkea paikalleen, kun rannasta alkoi kuulua taukoamaton koiran haukku. Myös pentu räksytti mukana ja siitä tiesi, että nyt oli jotain erikoista, esimerkiksi käärme. Juoksin nopeasti rantaan katsomaan ja pusikosta katseli pelokas lokin poikanen. Eli kaksi poikasta oli sittenkin vielä tallella, toinen vain oli paennut maihin pakoon megalokin aiheuttamaa taistelua. Onneksi koirat antoivat poikasen olla, haukkuivat vain kovasti sen nokan edessä ja ihmettelivät varmaan miksi se ei lähde lentoon. Myyrät ja hiiret ovat vastaavassa tilanteessa entisiä, mutta lintuja ajetaan vain takaa.
Vein koirat sisälle ja poikanen olikin heti kipittänyt vesille. Siellä se teki sisaruksensa kanssa lentoharjoituksia.
Toinen löyhytteli ensin vain tuulessa siipiään.Sitten sisar kiipesi samalle kivikolle ja näytti mallia. Se teki useamman metrin lennon ja laskeutui hienosti veteen.Normilokit vartioivat tarkasti poikasten lentokoulua.
MEGALOKKI PALAA
Tämän jälkeen mega-lokki on näkynyt usein rannassa vartioimassa pihapiiriä. Huomasin sitten, että sillä oli omatkin poikaset aivan nurkilla. Se on todella varovainen, eikä sitä pääse kovin lähelle kuvaamaan. Lintu tai poikaset ottavat heti hatkat ja siirtyvät kauemmas merelle. Kiinnostuin sen verran, että pitäähän tämän lokin lajike oikeasti selvittää. Olen päässyt tunnistuksessa niin pitkälle, että tämä voisi olla selkä- tai merilokki. Ääninäytteen perusteella ennemmin selkälokki, lisäksi merilokki on todella iso. Selkälokki on ilmeisesti aika uhanalainen, joten olisi sinällään hienoa, jos sellainen hengailisi täällä. Täytyy yrittää saada siitä vielä lentokuvia, jos sitä näkyy maisemissa. Onko lukijoissa tietäjiä, mikä lokki oikein on kyseessä?
Mega-lokki on palannut monta kertaa ja vartioi ympäristöä saunan savupiipun päältä.Mega-lokin poikasen väritys on aika harmaa. Tässä lentoonlähtö.
Tänään alkoi Nord Stream Race Pietarista Helsingin kautta Warnemündeen. Onneksi on ollut tuulinen päivä ja sadettakin on ripsautellut, joten olen ihan hyvällä omallatunnolla hengaillut sisällä seuraamassa kisaa racetrackerista. Kyse on siis Pietarilaisen pursiseuran viidesta Swan60:stä, joilla kisataan tämä Itämeren pisin avomerikisa. Tällä kertaa Suomikin pääsi kutsujoukkueiden joukkoon, Leistin Samuli veneen kipparina. Ehkäpä Samulin ja hänen tiiminsä mieletön menestys X-35:ssa ja ARC:n Atlantin ylityksen reittiennätyksen lyöminen avittivat asiaa! Jaakko on mukana miehistössä, joten olen seurannut kisaa tavallistakin innokkaammin.
Vene kuljetettiin treeniviikon jälkeen Helsingistä Kotkan kautta Pietariin aika hienoissa keleissä. Suurin osa miehistöstä saapui Pietariin kuitenkin muuten kuin purjehtimalla. Kaupunki on kuulemma juuri niin kaunis, kuin aina sanotaan. Tosin kaupunkikierrokselle ei jäänyt paljoakaan aikaa, sillä kisa alkoi sunnuntaina (eli tänään) varhain aamulla.
ÄKKIPYSÄYS NELJÄN SOLMUN VAUHDISTA
Miehistö lähti matkaan aikaisin aamulla pursiseuralta kohti avoimempia vesiä, jossa oli lähtölinja. Pietarin pursiseura sijaitsee Neva-joen suulla ja siellä ei ilmeisesti ole kovinkaan syvää. Tai kai se on vähän mihin suhteuttaa. Normaalin kokoisella purkkarilla on ihan riittävästi vettä, mutta yli kolmen metrin syväyksen Swanilla saa ajaa aika tarkasti. Veneissä on aina mukana veneen edustaja, boat captain, joka Suomen joukkueen Tsaar Peterissä on puolalainen Mariusz Klupinski. Hän oli ruorissa ajamassa venettä kohti lähtölinjaa. Kaikki odottavat jännittyneenä tulevaa kisaa ja yhtäkkiä kuuluu rysähdys ja vene tekee lähes neljän solmun vauhdista täyden stopin. Jaakko löi pään seinään, navigaattori lensi omalta paikaltaan keulahyttiin ja toinen ratti meni palasiksi.
Siinä oli vähän epäjärjestystä, mutta onneksi kukaan ei loukannut itseään eikä venekään saanut mitään isompaa hittiä. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä ei jesarilla korjaisi! Jokisuistoon on ilmeisesti kertynyt kaikenlaista romua, johon Tsaar Peter nyt osui. Tulee vähän mieleen oma lähtömme Atlantin ylitykselle Bermudalta. Jäimme ennen starttia ankkurista kiinni vanhaan autonromuun ja siinä meinasi tehdä vähän tiukkaa ehtiä lähtöön mukaan, kun jouduttiin pyytämään sukeltaja paikalle avuksi!
Sehän on entistä ehompi! Joka veneessä pitää olla jesaria ja sähköteippiä monta rullaa.
JA SITTEN LÄHTÖ!
Lähtö onnistuu parhaiten venäläisiltä ja Eurooppa-joukkueelta. He pääsevät pian kiinni hyvään puuskaan ja repivät pienen kaulan muihin veneisiin. Brittien veneessä on täytynyt sattua jotain, sillä he tahmaavat alussa paikallaan. Kohta lähdön jälkeen on armeijan harjoitusalue, jota veneet lähtevät kiertämään. Hetkinen… Ei ihan kaikki! Venäjän Bronenosec-vene paahtaa luotisuoran viivan armeijan harjoitusalueen läpi. Racetrackeria tutkimalla näyttää siltä, että muutkin veneet ylittävät sitten pienen kulman alueen läpi huomattuaan venäläisen veneen reitin.
Lyhin reitti on nopein reitti, kyllähän sen kaikki tietää?!
MIKÄ MENO!
Aina kun olemme purjehtineet Jaakon kanssa Itämerellä, meillä on ollut vastatuuli. Erityisesti jos olemme siirtäneet isän venettä jonnekin. Me purjehdimme veneen vastatuulessa perille ja isä purjehtii sen aurinkoisessa myötätuulessa kotiin. Niinpä olikin selvää, että tuulisi tulisi suoraan nokkaan myös tällä kertaa. Ja niin se tuleekin! Tuulee ilmeisesti aika reippaasti, yli 10 m/s ja vastatuulikyyti on aika märkää. Etenkin jos satut hengailemaan laidalla. Kylmääkin kuulemma on. Mutta henki on hyvä ja asenne kohdillaan!
Kaksi venettä on karannut kahden mailin päähän, mutta ovat vielä näköetäisyydellä. Sehän ei ole siis matka eikä mikään, kun taitettavaa on Saksaan asti! Miehistö on nyt laittanut vahtisysteemin päälle ja tekee töitä neljän tunnin vuoroissa toisen porukan yrittäessä nukkua ja levätä. Lainaan tähän meidän veneessä Atlantin yli purjehtinutta Rimpiläistä, jonka mukaan jos ei purjehdi, kannattaa avomerikisassa aina joko nukkua tai syödä. Kannatan ehdottomasti (etenkin jos on suklaata)!
Siellä tervehtii Tiksi, tuttu X-35 miehistöstä ja meidän Atlantin ylitykseltä. Hengatkaa hyvin!!
Suomen purjehduksen Grand Old Man Kenneth Thelen ohjaa Swania uskomattomalla kokemuksella. Silmä tiukasti langoissa. Go Kentsu ja muut![/caption]
RACETRACKER
Veneet saapuvat ensi yönnä Lauttasaareen ja lähtevät sieltä sitten illalla kohti Warnemündea. Startti on 18:00 ja se kannattaa käydä katsomassa, jos kauniit Swanit kiinnostavat. Itse ajaisin lautan sinne, mutta en mitenkään ehdi töistä lautan kanssa perille asti. Joten joutunee tyytymään tsekkailuun maista.
Kisaa on helppo seurata myös racetrackerista. Sieltä valitaan nyt Nordstream Race 1 ja sitten Helsingistä lähdön jälkeen Race 2. Positiot päivittyvät vartin välein. Tässä on siis vähän vaikeuksia irrottautua koneelta seuraavien päivien aikana! Trackerissä kaikki joukkueet ovat Venäjän lipun alla, mutta veneiden nimistä tietää mikä joukkue on kyseessä: Bronenosec (Team Russia), Spirit of Europe (Team Europe), Tsaar Peter (Team Finland), Petite Flamme (Team Great Britain) ja SGM (Team Germany). X Sail Racing Teamin facebook-sivuilla on myös tietoa Suomen paatin tapahtumista.
SAMAAN AIKAAN SUOMESSA
Meillä täällä saaressa meno on huomattavasti hitaampaa. Loppui se bensa Busterista. Päätin sitten, että soudan sen bensikselle. Otin mukaan suurinpiirtein kaikki airot, mitä löysin, mutta ei se ihan putkeen mennyt. Joko käytössä oli se airopari, jossa on toisessa vain puolikas lapa tai sitten meidän soutuveneen airot, jotka olivat ainakin metrin liian lyhyet. Mailin matkaan meni lähes tunti, kun yritin sohia airoilla mereen asti!
Ja jos airoissa ei ollut tarpeeksi haastetta, niin Sompa kiipesi koko ajan syliin katsomaan sopivammasta paikasta näköaloja!
Eilen lähdin kauhealla kiireellä töihin ja Jaakko heitti minut Busterilla rantaan. Hänellä oli lähtö vasta niin paljon myöhemmin, että menimme poikkeuksellisesti eri kyydeillä. Oli täydellisen tyyni keli ja kaunis aamu. Koirat olivat mukana, ne tykkäävät tulla pienille venereissuille messiin.
Hyppäsin rantaan ja juoksin autolle. Samalla Jaakko lähti kaasuttamaan kohti kotia. Ja yhtäkkiä moottorin pörinä lakkasi. Katsoin merellä, jossa Jaakko katsoi bensatakkia. Zero, ei tippaakaan jäljellä. No kieltämättä edellisestä tankista oli aikaa. Huutelin hänelle ja kysyin onko saaressa bensaa. No eipä tietenkään ole mitään varakanistereita. Ne on kaadettu ajat sitten meidän lauttaan. Enkä voinut ottaa Jaakkoa kyytiinkään ja heittää bensikselle, koska hänellä oli koirat mukana, mutta ei remmejä. Onneksi Busterissa on airot. Tai no. Ainakin 1,5 airoa.
Nauratti suorastaan, kun mietin Jaakon soutamista. Toisesta airosta on nimittäin lapa haljennut ja jäljellä on pelkkä tikku. Muutenkin kyseinen airo on puoli metriä toista airoa lyhyempi. Ajattelin Jaakon pyörivän tällä airosysteemillä lähinnä ympyrää. Onneksi oli tyyni keli!
Nauruhan osui sitten omaan nilkkaan, kun sain aamupäivällä töihin viestin: ”En ehdikään tankkaa, onhan ok?”. No mitä voi vastata, kun kellonajasta päätellen toisen pitäisi olla jo tukka putkella matkalla Pietariin. Niinpä pääsin töiden jälkeen itsekin soutamaan, tosin soutuveneellä, jossa on jopa uudet airot!
Olimme sopineet jo Jaakon kanssa miten edetään. Minun tehtävänä oli ajaa lautalla tiiviisti Swan60:n perässä. Periaatetasolla kuulostaa ihan helpolta. Mutta enpä ole aikaisemmin joutunut ajamaan lautalla 60-jalkaista purjevenettä vastaan. Ja niin, meidän lauttahan ei nouse liukuun. Joten oli meidän onni, että tuuli oli kohtuullisen kevyt, sillä Swan liikkui siinäkin jo aivan tarpeeksi ketterästi. Ja mitenkäs tähän tilanteeseen päästiin?
Ystävämme Samuli Leisti sai kutsun osallistua Nord Stream Raceen. Se kisataan Pietarin pursiseuran Swan60:llä. Yhteensä veneitä on viisi ja ne lähtevät kaikki kilpailemaan Pietarista Warnemündeen. On muuten vähän erilaisia nämä venäläisten pursiseurojen veneet, kuin meillä täällä Suomessa! Siinä on täytynyt Nautorillakin hetken sydän läpättää, kun Pietarista on tullut soitto, että saisiko viisi Swania ja äkkiä sittenkin.
Samuli vastasi haasteeseen tietenkin kyllä ja niipä Swanilla on nyt harjoiteltu viikon verran Helsingin edustalla. Purjehtimassa on aika pitkälle X Sail racing Team, joka pokkasi maailmanmestaruuden viime vuonna X35-luokassa. Jaakko on mukana tiimissä sekä purjehtimassa että mediahenkilönä. Samuli oli viime vuonna meidän kanssa yhtä aikaa ARC:ssa, jossa Leopard by Finland rikkoi reittiennätyksen. Isojen veneiden kokemusta siis on ja voittoa lähdetään tästäkin kisasta hakemaan!
KUVAUSTA
Tämän päivän treenit Jaakko jätti väliin purjehduksen osalta ja me lähdimme aamulla vappupaatilla Kaivopuiston edustalle kuvaamaan Swania helikopterilla. Koitimme ensin nostaa kopterin ilmaan lautan kannelta. No ei se onnistunut, mikä ei sinänsä yllätä. Jos jotain olen koptereista oppinut, niin ne eivät ole maailman luotettavimpia kapistuksia. No, parkkeerasimme Sirmetin ja Jaakko laitoi kopterin maissa kuntoon. Kopteri lähti kyllä käyntiin, mutta kuvayhteys katosi. Onneksi se saatiin korjattua! Soitimme Tsaar Peterille, josta saimme tiedon, että he ovat viiden minuutin päästä pelipaikoilla. Minä irrotin vappupaatin köydet ja Jaakko nosti maista kopterin ilmaan. Sitten täyttä höyryä eteenpäin, kopteri ilmassa. On tämäkin kombo, mietin itsekseni!
Me ja helikopteri seurataan Swania.Tiimi hengaa viimeistä päivää!Uusi ja upea Löyly Swanin takana.Onhan se kaunis vene!TiimiKaupunkipurjehdusta!
KOPTERIN LASKEUTUMINEN
Jännittävin hetki oli kopterin laskeutuminen lautan kannelle. Minä yritin pitää Sirmettiä paikallaan ja Jaakko toi kopteria alas. Se laskeutui itse asiassa melko nätisti kannelle. Ehdin jo aloittaa hihkaisun, jee! Ja samantien kopterin laskeuduttua, se sinkaisi puolitoista metriä oikealle, osui Sirmetin kaiteisiin ja kääntyi nurinpäin. Propellit pyörivät villinä kantta vasten ja kopteri tanssi niiden mukana. Jaakko sai kopterista kiinni ja yritti sammuttaa sitä. No eipä sammunut sitten millään! Virtanamiskat ohjaimesta oli jo kiinni, mutta propellit vain pyörivät. Kopterin akku on pyörivien propellien alla, joten sitä ei saisi irti niiden liikkuessa. Jaakko keksi painaa kopterin venetyynytä vasten, jolloin propellit pysähtyivät sen verran, että akun sai pois. Huh, kone oli kiinni. Mutta ehjä se ei enää ollut. Osa propelleista oli säpäleinä ja yksi jalka murtunut. No, opimme sen verran, että kopteri ei tajua olevansa maassa, jos alusta keinuu. Sellaista!
Otin tietysti kuvia laskeutumisesta ja siihen se tuli. Ja sekunnin päästä kaikki menikin pieleen!
KOTIMATKA
Harmistusta kopterin rikkoontumisesta käytiin lievittämässä Skifferissä, jonka jälkeen lähdettiin kotimatkalle.
Skifferissä oluella.Saaristolaistunnelmaa!Näillä kahdella on vielä kisa menossa.Treenit ohi!
