Vappupaatti Sirmet

No vappuhan oli ja meni jo, mutta pakkohan on kertoa meidän uuden veneen neitsytmatkasta! Tämä meidän uusi paatti on Sirmetin alumiinilautta. Sekin on ostettu hyötykäyttöön, eli tavaran kuskaamiseen. Sen vuoksi olikin luonnollista, että ensimmäisenä suunnittelimme sillä vappumatkaa sekä kaikkia muita mukavia reissuja kavereiden kanssa. Lautalle nimittäin mahtuu täydellinen grillaus- ja hengailuvarustus.

KOHTI KAIVOHUONETTA

Päätimme edellisenä iltana, että lähdemme vappupäivänä ajamaan kohti kaivopuistoa ja etsimme paatille parkkipaikan. Aamulla tulikin tajuton kiire nostella puutarhakalusteet, keittiökamat, grilli ja mieletön vuori vaatetta veneeseen. Jaakko rakensi sup-laudoille telineen, sillä meillä oli vakaa aikomus käydä suppailemassa vapunvieton lomassa.

Tässä se on, meidän uusi paatti!
Tässä se on, meidän uusi paatti!
Sitten mennään! Teija hyppäsi mukaan kyytiin ja me lähdimme kohti Kaivaria.
Sitten mennään! Teija hyppäsi mukaan kyytiin ja me lähdimme kohti Kaivaria.
Jaakko esittelee kalj.... siis kalasumpun. Siihen voi pumpata merivettä, joka on tällä hetkellä aivan tarpeeksi jääkaappikylmää.
Jaakko esittelee kalj…. siis kalasumpun. Siihen voi pumpata merivettä, joka on tällä hetkellä aivan tarpeeksi jääkaappikylmää.

Vappupaattimme ei nouse liukuun, joten matkaan meni tunnin verran aikaa. Haimme porukkaa kyytiin Kompassiaukiolta ja aloimme pähkäilemään mihin sitten mentäisiin parkkiin. Hyvä tuuri kävi, kun näimme Samulin Targan kylkiparkissa rannassa. Siinä soiteltiin puolin ja toisin ja päätimme viedä alumiinipaattimme heidän kylkeensä kiinni. Vähän jännitti, että kuinkahan fiksu veto on tuoda alumiinivene Targan kylkeen, mutta Sirmet on todella helppo ajettava ja asettui hienosti paikalleen, vaikka mukana ollut soutuveneemme tarttuikin poijun kiinni ja mutkisti vähän matkaa.

Siinä meillä oli, erinomainen setuppi keskellä aurinkoista Kaivopuistoa. Saimme vielä käyttää Targaa ”vessaveneenä”, niin sanoisinko että olosuhteet olivat paremmat kuin hyvät.

Kiinnittyminen rantaan oli hyvä ratkaisu, porukka pystyi liikkumaan omien aikataulujensa mukaan hyvin edes takaisin.
Kiinnittyminen rantaan oli hyvä ratkaisu, porukka pystyi liikkumaan omien aikataulujensa mukaan hyvin edes takaisin.
Parhaimmillaan meillä oli vielä kaksi kavereiden venettä kylkiparkissa meidän kyljessä.
Parhaimmillaan meillä oli vielä kaksi kavereiden venettä kylkiparkissa meidän kyljessä.
Perttu sai tehtäväksi grillata ostamani kuhan. Arvasin, että mukana on joku minua taitavampi poistamaan sisälmykset!
Perttu sai tehtäväksi grillata ostamani kuhan. Arvasin, että mukana on joku minua taitavampi poistamaan sisälmykset!

Näimme päivän aikana todella paljon tuttuja. Hauskin oli ehkä, kun sun Aava kutsuu-blogin kirjoittajalta instagram-viestin, että he ovat parkissa yhden veneen päästä meidän veneessämme. He olivat tunnistaneet instaan laittamani lauttakuvan. Sieltä sitten huiskuttelimme toisillemme, kun paikansin veneen. Olin niin kesken ruoanlaiton, etten ehtinyt tervehtimään, mutta ensi kerralla sitten!

Aika vierähti nopeasti ja tuntui että aivan liian nopeasti sai siirtyä miettimään kotimatkaa. Kipparivuoro siirtyi minulle, sillä olin jo ajat sitten siirtynyt tutkailemaan alkoholittomien siidereiden valikoimaa. (Magner’s oli niistä paras.) Kävimme vielä muutaman kaveruksen kanssa Skifferissä, joka oli avannut vappupäivänä. Tankkasimme lautan ja kävimme vielä yksillä. Täytyy vielä erikseen antaa pisteet Skifferin henkilökunnalle. Olimme jättäneet lautan köydet miten vain siihen laiturille ja kun tulimme takaisin, oli köydet niin kauniilla kerällä knaapien vieressä, että oli suorastaan sääli irrottaa köydet. Ei sen puoleen, pojat yrittivät kovasti, ettei niitä irrotettaisi ja jatkettaisiin vielä iltaa. Kotimatka oli kuitenkin pitkä ja arvattavasti vähän kylmä, joten oli pakko pistää Yamaha pörisemään. Heitimme vielä kaupunkilaiset rantaan ja lähdimme kotia kohti. Eikä ollut kyllä yhtään pöllömpi kotimatkakaan!

20160501_6000348_Vappu-4

Keilaniemessä oli vähän kirkkaammat valot päällä!
Keilaniemessä oli vähän kirkkaammat valot päällä!

20160501_6000348_Vappu-8

Kohti auringonlaskua!
Kohti auringonlaskua!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Aurinkoa ja lintuja

Ajelin tässä yksi päivä huollosta tulleella Busterilla saareen. Potkuri oli vaihdettu ja pikkupaattimme kulki taas ärhäkämpää vauhtia. Aurinko paistoi ja tuuli heilutti hiuksia. Se on kuulkaa kevät!

LINNUT, LINNUT

Meillä on alkanut jokavuotinen taistelu pikkusaaren herruudesta lokkien kanssa. Tiirat osallistuvat kahinoihin vähän myöhemmin, vielä niitä ei ole sankoin joukoin näkynyt. Taistelu ei ole ihan tasaväkinen, sillä meitä on vain neljä ja lokkeja… no, niitä on vähän enemmän.

Olin ollut yhtenä päivänä etätöissä, kun Jaakko tuli kotiin vähän kummastuneen näköisenä. ”Miksi meillä on halkoja katolla?” No, minulla oli juuri palaveri alkamassa, kun muutama lokki istuivat vartiopaikalleen savupiipun reunalle ja alkoivat naukumisen. Istuin töissä piipun juurella ja vakuutan, että savupiippumme toimii jonkinlaisena äänenvahvistimena. Ajatus siitä, että linnut huutelisivat taustaäänenä puhelinpalaverin taustalla ei oikein houkutellut. Hätäpäissäni en keksinyt muuta kuin juosta pihalle ja heitellä pari halkoa piippua päin. Linnut lähtivät siltä erää, mutta halot jäivät katolle.

Onneksi vanhempi koiramme on ottanut lokkihommat tänä vuonna entistä totisemmin. Pari vuotta sitten se vielä vähän arkaili isoja hanhia, mutta nyt se jää oikein rantaan kytikselle ja komentamaan hanhia, jos ne uskaltavat tulla lähelle. Varisten perässä se istuu pihapuun alla tuijottelemassa koivunoksien väliin ja päästää huutokuoron välittömästi vastauksena variksen rääkäisyyn. Lokit ovat saaneet vauhtia siinä sivussa. Pentu ei ole vielä ollenkaan tajunnut, että mille ja miksi täällä huudetaan. Sekin on kuitenkin kiinnostunut linnuista ja kahlaisi mielellään niiden luokse.

Pipo kyttää hanhia. Uskaltakaapa tulla lähemmäs!
Pipo kyttää hanhia. Uskaltakaapa tulla lähemmäs!

Sompa on aloittanut lintubongauksen.

Sompa on aloittanut lintubongauksen, mutta ei oikein vielä tajua asiasta yhtään mitään.

AURINKO

Muutamana päivänä aurinko on paistanut niin paljon, että on tuntunut jo alkukesältä. Yhtenä iltana oli vain pakko istua ulkona nauttimassa auringosta ja oluesta. Auringonvalossa käytiin korjaamassa myös venekerhon laituria. Sitten vain kunnollista lämpöä odottelemaan!

Tauolla.
Tauolla.
Venekerhon laituri saa uuden kuoren.
Venekerhon laituri saa uutta puuta hapertuneen tilalle.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Retki jään halki avovesille

Kun tulimme kotiin, paistoi aurinko upeasti jään pinnalla kimmeltäen. Se loi suorastaan vastustamattoman näkymän merelle päin. Ehdotin retkeä jään rajalle ja Jaakko tarttui heti ajatukseen. Korjasin kuitenkin, että ainakin niin pitkälle siis, kun Busterilla pääsisi ilman suurempaa säätämistä. Päätimme lähteä ja juoksimme sisälle laittamaan päälle lämmintä vaatetta, hakemaan koiria ja tekemään voileipiä. Sillä sehän ei ole retki eikä mikään, jos ei saa yhtään eväitä.

Retkikaverit mukana!
Retkikaverit mukana!
Helppo hymyillä, kun saa leikkiä jäänsärkijää! Vaadin ajovuoron, koska Jaakko oli saanut ajaa jäätä rikki jo niin monta kertaa.
Helppo hymyillä, kun saa leikkiä jäänsärkijää! Vaadin ajovuoron, koska Jaakko oli saanut ajaa jäätä rikki jo niin monta kertaa.

JÄÄPOTKURI

Alkumatkasta Busteri upposi jäähän kuin veitsi voihin, mutta mitä lähemmäs avovettä tultiin, sitä hankalammaksi jää muuttui. Ennen Skatan satamaa pääsimme isomman veneen aukaisemalle väylälle. Onneksi, sillä muuten ei oltaisi päästy avovesille asti. Tosin avattua väylää oli raivostuttava ajaa. Jäälohkareet olivat irtonaisia, mutta isoja. Jään murtuessa jää repeää mukavasti kahtia ja moottoriin tai potkuriin ei osu jäätä. Nyt kyllä saatiin tumahduksia irtonaisista lohkareista moottoriinkin asti. Meillä on tosin jääpotkuri, joten sen asian puolesta homma on ok. Ai mikä on jääpotkuri? Se on sellainen huonompi potkuri, jolla kehtaa ajaa jäissä. Eilen meillä ei vielä ollut sellaista, mutta tänään huomasimme, että meillä on sellainen. Otimme eilen illalla pohjakosketuksen vähän isommalla lastilla viedessämme kylävieraita mantereelle. Hups! Mutta olimmekin miettineet, että meilläkin pitäisi olla jääpotkuri ja nyt sellainen on.

Sompa katsoo tarkkaavaisena Skatan satamaa.
Sompa katsoo tarkkaavaisena Skatan satamaa.
No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren rannalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille.
No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren reunalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille.
Lokit eivät arvostaneet meidän seuraamme. Koirilla oli jännää seurata lokkien parveilua.
Lokit eivät arvostaneet meidän seuraamme. Koirilla oli jännää seurata lokkien parveilua.
Perillä! Näissä maisemissa kelpasi syödä eväsleivät!
Perillä! Näissä maisemissa kelpasi syödä eväsleivät!
Kotiin kohti auringonlaskua!
Kotiin kohti auringonlaskua!

BENSAA, BENSAA, LISÄÄ BENSAA

Menomatkalla, juuri siinä Skatan sataman kohdalla, kun ihmettelimme matkan muuttumista vähän raskaammaksi, totesi Jaakko: ”Riittääköhän bensa kotiin asti?” Ahaa, sain kuulla, että olimme tankanneet Busteriin jotkut bensatankin lirut, jotka löytyi pihalta olevasta jämäsäiliöstä. No mutta sehän olisi varsin kätevää jäädä keskelle jäitä ilman bensaa. Ei ole muuten airoista kovin paljoa hyötyä, kun liukuvat jään päällä. Takaisintulon aikana arvuuttelimme kuinka pitkälle bensa kestää ja mietimme selviytymisreittejä. Ajattelimme, että soittaisimme pokalla Oalle, jolla on vähän isompi alumiinipaatti ja kysyisimme, että ”Hei Oa! Mitä, jos nyt toisit tänne yhden kanisterin bensaa? Olemme tässä keskellä lahtea jäiden keskellä ja ei liiku paatti ei.” Pääsimme vähän pidemmälle. Skatan sataman kohdalla mietin, että irrottaisimme bensatankin ja toinen lähtisi maihin hakemaan bensaa. Siinä kohtaa jää oli niin paksua, että se kyllä kestäisi. Kotiinpäin tullessa jää heikkenee ja sitten tuumimme, että toinen ryömisi jäitä pitkin kotiin ja hakisi kelirikkoveneellä loppuporukan kotiin. Vene saisi jäädä jäihin, ei se sieltä mihinkään yhdessä yössä katoaisi. Tällä kertaa bensa kuitenkin riitti ja pääsimme kotiin lämmittämään jäisiä varpaita. Ihana reissu!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Veneilykausi on avattu!

Eilen tosiaan päädyttiin siihen lopputulokseen, että jää ei taida enää kestää potkukelkkailua tässä meidän reitillä. Emme tehneet tätä loppupäätelmää ennakkoon nohevasti tutkailemalla jään paksuutta, rakennetta tai kuun asentoa, vaan ihan sillä systeemillä, että Jaakko meinasi tippua jäihin ja päätimme ettemme koita toista kertaa. Töihin oli kuitenkin päästävä ja niinpä iltaan kuului miettiä miten se tapahtuisi seuraavana päivänä.

NAISET ENSIN VAIKKA HEIKOILLE JÄILLE

Ennen kuin päätettiin mitä pitäisi tehdä, piti ensin tietenkin tutkia mikä olisi järkevää. Jaakko oli juuri meinannut tipahtaa jäihin, joten sanoin heti, että minä voin kulkea jäällä edellä koittamassa jään paksuutta ja Jaakko voisi odotella vähän kauempana ja hinata minut ylös jäistä, jos olisi tarvetta. Ei liikaa jännitystä yhdelle ihmiselle samana päivänä.

On aika jännä tunnelma kävellä jäällä, jonka tietää voivan olla heikkoa. Laiturin luona se on vielä kestävää ja paksua, mutta kauempana alkoi jääkeppi mennä jään läpi jo neljällä lyönnillä. Sitten kolmella ja lopulta kahdella. Siihen pysähdyin. Jaakko yritti maanitella pidemmälle menemistä, pientä piruilua oli silmäkulmassa. Hetken löin siinä kohdin reikiä jäähän ja jää vavahteli allani. Kun lähdin takaisin rantaanpäin, oli minun kohdalleni ehtinyt muodostua kuoppa, jossa oli viitisen senttiä vettä. Vai sillä viisiin.

Eteenpäin!
Eteenpäin!
Jää antoi periksi kahdella lyönnillä.
Jää antoi periksi kahdella lyönnillä.

BUSTER

Mitä tästä opimme? No ehkä sen, joka oli jo arvattavissakin. Jää oli heikkoa. Mutta mielenkiintoista oli se, että se oli heikkoa aika isolta alueelta. Niinpä päätettiin, että laitamme Busterin vesille. Meille on ennenkin käynyt niin, että kun laitoimme veneen vesille, huomasimmekin, että jäät ovat aivan liian vahvoja Busterin rikottavaksi, ainakaan koko matkalta. Suhtauduimme siis tähän vähän spektisesti. Skeptisiä olimme myös itse veneen veteen saamisessa. Busteri oli nimittäin ylhäällä ihan eri paikassa kuin railo, josta suunnittelimme saavamme hyvän lähtöalusta veneilykaudelle.

Alkoi aikamoinen Hiiii-opppp! -nykertely, että saimme veneen ensin jäälle ja sitten toinen työnsi ja toinen veti Busteria pintaloskaisen jään päällä. Näytti varmaan hupaisalta, kun ähersimme venettä eteenpäin. Mutta saimme sen railoon joka tapauksessa! Se oli jo puoli voittoa, seuraavaksi jään kimppuun.

Jaakko pohtii veneen tiputtamista jäälle.
Jaakko pohtii veneen tiputtamista jäälle.
Saksikäsi-Edward aka minä tyhjentämässä airoja  ja muuta turhaa romua veneestä.
Saksikäsi-Edward aka minä tyhjentämässä airoja ja muuta turhaa romua veneestä.
Siellä se on, paatti rannassa. Ihan totta, siinä on vettäkin ympärillä!
Siellä se on, paatti rannassa. Ihan oikeasti, siinä on vettäkin ympärillä!

JÄÄTÄ SÄRKEMÄSSÄ

Pääsimme alkumatkan hienosti jäähän repeytynyttä railoa pitkin eteenpäin. Railon päätyttyä alkoi umpijää, joka oli sen 10-15 cm paksua. Jää oli täydellinen esimerkki pillijäästä. Yritin saalistaa pienempiä jäälohkareita käsiini, mutta ne murentuivat pieniksi pilleiksi, kun yritin nostaa niitä veneeseen. Busteri leikkasi jäähän melko hyvin alkumatkasta, mutta sitten tahti hyytyi. Lopulta pääsimme eteenpäin keinuttelemalla venettä ja tekemällä lukuisia peruutuksia ja uusia yrityksiä. Ja niin vain kävi, että mantereelle asti mentiin! Venekausi on virallisesti aloitettu, vaikka meiltä ei vielä pääsekään avoveden ääreen!

Jaakkko keskittyy ajamaan venekauden ensimmäistä ajoa.
Jaakkko keskittyy ajamaan venekauden ensimmäistä ajoa.

APRILLIPÄIVÄN TYÖAAMU

Oli ihan pakko ottaa kamera mukaan ensimmäiselle venematkalle töihin. Ja saimmekin kauniin sumuisen aamun kulkemiseen!

Jaakko työnsi airolla jäälauttoja pois moottorin tieltä.
Jaakko työnsi airolla jäälauttoja pois moottorin tieltä.
Oli aika työntää vene vesille ensimmäistä kertaa!
Oli aika työntää vene vesille ensimmäistä kertaa! Laiturille asti ei päästy, siellä jää oli vielä niin tiukkaa.

 

Vene vesille!
Sinne hop ja hypyllä kyytiin!
Ihan pikkuhetken pystyi ajamaan vauhdilla! Muuten edellisen päivän jälki oli täynnä jäästä irronneita paloja ja piti ajella hissukseen.
Ihan pikkuhetken pystyi ajamaan vauhdilla! Muuten edellisen päivän jälki oli täynnä jäästä irronneita paloja ja piti ajella hissukseen.
Meidän vereitti!
Meidän veneitti!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

Joutsenet ja muita kevään merkkejä

Minulla oli tiistaina vielä vapaapäivä ja pidin puutarhapäivää pihalla rakennellen. Pääsin nauttimaan upeasta kevätauringosta koko päivän ja samalla huomasin, että luonto on herännyt todella eroon. Joka puolelta kuuluu lintujen ääniä ja kaikenlaista vipellystä. Kävimme koirien kanssa pikkusaaressa, kun ensimmäiset lokit aloittivat kiljahtelunsa. Ne pesivät usein pikkusaaressa ja omivat paikan täysin itselleen. Jopa nyt, vaikka olivat vasta tulleet paikalle, olivat kolme lokkia aivan pöyristyneitä, kun kehtasimme tulla heidän mailleen kallioille maisemia ihailemaan.

Keskiviikkona paistoi pieni ilta-aurinko ja sain lisää kuvia joutsenista. Joutsenien pieni ankkalampi oli levinnyt hieman isommaksi aurinkoisessa säässä. Tänään pidin etäpäivän ja päivän aikana huomasin, että pieni aukko oli kasvanut entisestään. Lammen ja meidän pikkusaaresta lähtevän railon väli oli merkittävästi pienempi, kuin kaksi päivää sitten. Päätinkin mennä pikkusaareen katsomaan, kun Jaakko ylittää jäätä, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä paitsi oli upea aurinkoinen hetki, saisin hienot kuvat, kun hän potkuttelisi kotiin.

Rannasta lähti joku sorsa-tyyppi minua karkuun. Ja kun sihtailin Jaakkoa kameraan, kuului alta 10 metrin päästä hurjaa räpiköintiä. Jään alta pulpahti pintaan jokin tukkasorsa (huh en ole kova lintutieteilijä) ja lähti hirveällä kiireellä minua karkuun. Minussa heräsi luontokuvaaja ja ajattelin saavani loistokuvan lähellä olevasta linnusta ja vielä juuri sopivalla linssillä & kameran asetuksilla! Tähtäys ja klik! ….. mitään ei tapahdu. Kameran akku loppu. Argh!

Siinä vuoden luontokuvaa ottaessani ei tullut niin tarkkaan katsottua Jaakon etenemistä, mutta sieltähän se hienosti tuli railon ohi, joten homma kunnossa. Paitsi että eipä ollutkaan! Perillä Jaakko kertoi, että meinasi tippua railon jälkeen jäihin. Potkukelkan alla oli murtunut iso jäälohkare ja alkanut vajota. Jaakko ehti potkutella onneksi kovemmalle jäälle, ennen kuin meni mereen asti. Pelästyä ehti kuitenkin. Onneksi mitään ei sattunut ja tietty olisi ollut hyvät varusteet päällä, mutta silti. Jäällä on nyt sitten petollisia heikkoja kohtia, joita pitää varoa.

Joten me taidammekin tässä iltasen pohtia, että kuinka huomenna mennään töihin… Katsotaan!

Joutsenten siipien lätkytys on huiman kuuloista!
Joutsenten siipien lätkytys on huiman kuuloista!
Joutsenten pesuhetki jäällä.
Joutsenten pesuhetki jäällä.
Vielä tiistaina ankkalampi oli pieni kaistele, nyt se on auki rantaan asti ja leveyssuunnassa isompi.
Vielä tiistaina ankkalampi oli pieni kaistele, nyt se on auki rantaan asti ja leveyssuunnassa isompi.
Sompa näki ensimmäistä kertaa joutsenia kunnolla. Kovasti kiinnosti, mutta vähän jännitti. Vanhempi Pipo olisi mielellään tehnyt pienen jahtireissun, mutta uskoi kun kielsin.
Sompa näki ensimmäistä kertaa joutsenia kunnolla. Kovasti kiinnosti, mutta vähän jännitti. Vanhempi Pipo olisi mielellään tehnyt pienen jahtireissun, mutta uskoi kun kielsin.
Joutsenet äkkäsivät Sompan ja kävelivät hiljalleen poispäin.
Joutsenet äkkäsivät Sompan ja kävelivät hiljalleen poispäin.
[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

Pääsiäisretki Kuggöseen

Lähdimme torstaina töistä sukkana kohti Paraisten saaristoa ja Kuggön saarta. Olimme menossa pariksi päiväksi kavereiden ihanaan saaripaikkaan katselemaan miltä meri näyttää vähän lännempänä. Perille päästiin laivalla, mikä oli aika eksoottista meille. Ehdimme jopa ajoissa illan viimeiseen laivaan, mikä oli ehkä vieläkin eksoottisempaa. Pelkäsimme kauheaa pääsiäisruuhkaa ja olimme satamassa jo 40 minuuttia ennen lähtöaikaa. Kerrankin näin päin.

Matkalla pysähdeltiin useammassa saaressa tiputtamassa pääsiäisen juhlijoita mökkisaarilleen. Mekin pääsimme perille ja eipä mennyt kauaa, kun istuimme pöydän ympärillä paikallista savustettua kalaa syöden. Ja siitä sitten pääsiäinen jatkuikin aika lailla rennosti syöden ja nukkuen. Saimme ruoaksi muun muassa kuusi tuntia haudutettua possua, maailman parasta pizzaa ja ranskalaistyylisiin jälkiruokiin erikoistuneiden ystäviemme tekemää tiramisua. He olivat tehneet pienen loikan Italian puolelle. Tiramisun valmistuessa selvisi, että harmi vaan, mascarpone-juusto oli jäänyt mantereelle. Neuvokas Masa-kokki korvasi tiramisun lorauttamalla vähän ekstraa Marsala-viiniä jälkiruokaan. Puoli pulloahan korvaa mascarponen mennen tullen. Sen jälkeen jälkiruoka oli vain aika löysässä muodossa, mutta ei hätää Hans Välikäsi, eli Jaakko, rakensi jälkiruoalle lumipedin ja illalla saimme kuin saimmekin kiinteää saariston tihkusateella hunnutettua tiramisua. Uskokaa tai älkää, se oli erinomaista mansikoiden kera!

Komea juurakko lähimetsästä.
Komea juurakko lähimetsästä.
Saaressa on paljon lampaita. Ne ovat vielä talvilaitumilla ja kaikki portit olivat auki. Myös Kuggön pohjoispuolella oli vielä vähän jäätä.
Saaressa on paljon lampaita. Ne ovat vielä talvilaitumilla ja kaikki portit olivat auki. Myös Kuggön pohjoispuolella oli vielä vähän jäätä.
Näin hienoa ja kuninkaallista kukkaruukkua en ole koskaan ennen nähnyt!!
Näin hienoa ja kuninkaallista kukkaruukkua en ole koskaan ennen nähnyt!!
Lähtöpäivänä oli melkoinen sumu, kun Viken tuli hakemaan meitä.
Lähtöpäivänä oli melkoinen sumu, kun Viken tuli hakemaan meitä.
"Jääkää siinä satamassa pois, jossa on sellainen punainen saaristolaisjatyylinen mökki..." Nauroimme tulomatkalla ohjeille, niitä punaisia mökkejä oli jokaisessa satamassa.
”Jääkää siinä satamassa pois, jossa on sellainen punainen saaristolaisjatyylinen mökki…” Nauroimme tulomatkalla ohjeille, sillä niitä punaisia mökkejä oli jokaisessa satamassa.
Kotona oli vettä jään päällä sen verran, että koirat liukastelivat jäällä. Nostin ne sitten kelirikkoveneeseen kyytiin tavaroiden kanssa,
Kotona oli vettä jään päällä sen verran, että koirat liukastelivat jäällä. Nostin ne sitten kelirikkoveneeseen kyytiin tavaroiden kanssa.
Tyypit tarkkailee tiukasti maisemia.
Tyypit tarkkailee tiukasti maisemia veneestä.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]