Pystyn välillä tekemään etätöitä kotoa käsin. Meillä ei ole työhuonetta, joten istun keittiön pöydän ääressä arkkupenkillä tyynyjen seassa. Koirat päättelivät jo ensimmäisenä etäpäivänä, että tämä erikoisjärjestely tarkoittaa, että koirilla on oikeus nukkua penkillä lampaantaljan päällä minun vieressäni. Siinä ne sitten nukkuvat ja lämmittävät milloin alaselkää ja milloin varpaita. Keskityin täysin palaveriin, mutta silmänurkasta näin jotain rannassa. Käänsin katseeni ja näin, että rannassa käveli mies. Ripein askelin pikkusaaresta kivisiltaa pitkin saareen.
Aivot menivät aivan solmuun. Ensimmäinen ajatus oli, että joku on tullut jäitä pitkin rantaan, niinkuin pari talvea sitten rannassa harpponut retkiluistelija. Aika nopeasti kuitenkin muistin ettei ole talvi, joten jäähomma ei oikein toiminut. Kanootilla, soutuveneellä… Jollakin hiljaisella veneellä joka tapauksessa, koska en ollut kuullut mitään… Ja mitä se astelee noin määrätietoisesti? Samassa tajusin, että sehän on minun isäni. Hän oli kyllä tulossa kylään, mutta hänen piti tulla autolla ja vasta tunnin päästä. Kuka ihme hänet oli heittänyt satamasta saareen? Ja miksi hän ei ollut tullut laiturille, vaan pikkusaareen? Tajsuin myös, että en mitenkään ehtisi siivota, koska istuin palaverissa puhelimessa ja isä oli 30 metrin päästä mökistä.
Asiat selkenivät aika pian, kun huomasin Defyrin parkkeerattuna pikkusaaren kärkeen. Ahaa, sitä on tultu purjeveneellä! Eipä jotenkin käynyt mielessä sitten ollenkaan. Ja tämä oli siis yllätys meille, isä ei halunnutkaan etukäteen kertoa. Myöhemmin Jaakko naureskeli minulle, että miten on mahdollista, että istun ikkunan ääressä töissä, enkä huomaa purjeveneen lähestymistä ja parkkeeraamisen aloittamista käytännöllisesti nenäni edessä. En tiedä, keskityin töihin! Ja koirat keskittyivät nukkumaan minun jaloissani. Kukaan ei nähnyt mitään!
Defyr pikkusaaren kärjessä.Sompa ja Pipo haluaisivat myös veneeseen.Defyr aamuauringossa.
Tänään nukuimme pitkään ja söimme rauhallisen aamiaisen. Pohdimme mitä tänään tehtäisiin ja kaikenlaisten heittojen jälkeen valitsimme halkojen tekemisen. Jo oli aikakin, sillä viime kerralla saunassa poltettiin kaikki tämän tontin halot. Puuta täällä kyllä on, mutta kaikenlaiset rakentamis- ja muut hommat ovat pitäneet kiireisinä ja puut eivät ole maagisesti itsekseen muuttuneet kuiviksi haloiksi.
Sain Jaakon suostuteltua moottorisahahommiin, yleensä minä olen hoitanut sitten pöllit haloiksi. Nyt oli kuitenkin tarvetta saada sopivaan mittaan pressun alla olleet pöllit. Ne ovatkin odottaneet kohtaloaan aika monta vuotta, sillä ne on laitettu siististi pinoon jo edellisen omistajan aikana. Ainakin puu on kuivaa!
Tässä tämä kasa on. Tavoitteena oli saada kaikki rungot pätkittyä halko-mittaan.Jaakko oli kipeänä, joten pöllien siirtely pukille sahattavaksi oli minun heiniäni. Kuvassa on muuten kaksi koiraa, löydätkö toisen?Metsurimieheni. 🙂 Sahaaja vauhdissa! Puolen välin tauko. Huh, alkaa tuntua lihaksissa, osa pölleistä oli aika raskaita. Neljän tunnin päästä urakka oli valmis. Huikeeta! Pressut vielä päälle ja päivän duuni oli taputeltu.
Mahtavaa! Voin jo melkein nähdä nämä klapeina ja fiilistellä syksyn ekat takkatulet. No, ehkä vähän hommaa vielä…
Karkasimme viime viikonlopuksi Iniöön kesämökille. Oli Jaakon loman viimeinen viikonloppu ja minullakin loma jatkuu enää pari päivää. Treffasimme Turun saaristossa lomailleet kaverimme, jotka tulivat meille mökille kylään. Tällä kertaa ehdimme Iniön torille hakemaan kalaa, vaikka puolen päivän aikaan jäljellä olikin enää kirjolohta. Niin tai näin, se oli tajuttoman hyvää illalla syödessä! Savustajalle pisteet!
Pikaisen Iniön kauppakäynnin jälkeen päätimme lähteä Ahvenanmaan puolelle Lappo-nimiseen satamaan. Olemme käyneet siellä Jaakon kanssa ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten, kun tapasimme ja lähdimme ensimmäiselle koepurjehdukselle. Tämä tarkoitti siis sitä, että purjehdimme ensimmäistä kertaa Defyriä isän kanssa, joka siinä samalla mietti, että aikooko tosiaan antaa veneen meille lainaan kesälomareissuun. Lappossa ehdittiin syödä vain jäätelöt ja lähdettiin jo takaisin purjehtimaan. Venekin saatiin lainaksi. Tällä kertaa lähdettiin vähän vikkelämmällä paatilla ja aikomuksena oli käydä ainakin syömässä.
MAHONKIPAATILLA MATKAAN
Mahonkipaatti on isän ihana mahonkivene. Sille ei ole koskaan annettu oikeaa nimeä, joten kutsumme sitä vain hellästi mahonkipaatiksi. Se on rakennettu vuonna 1964 ja edellisen omistajan käytössä se upposi Espoonlahteen -74. Isä (voi herranjestas, iskähän on ollut ihan tosi juniori silloin!) osti veneen seuraavana vuonna ja kunnosti sen pikkuhiljaa ajokuntoon. Ennen kuin perheellemme tuli purjevene, on mahonkipaatilla kierretty saaristoa. Vene ei ehkä näytä siltä, mutta se majoitti helposti viisi henkeä luonnonsatamissa. Äiti ja siskoni menivät hyttiin. Isä pitkin pituuttaan ulkopuolelle lattialle ja minä takaistuimille. Muistan kuinka hyttysiä tuli sisään kuomun vetoketjujen aukoista. Vielä paremmin muistan retkikeittimellä paistetut lätyt mansikkahillon ja sokerin kanssa!
Siinä se kiiltelee kilpaa auringon kanssa!
Kipparilta irtoaa hymy mahonkipaatin ratissa. Ja oli irronnut kokonainen ruotsinkielinen keskustelu laiturilla mahonkipaatista!
Maku ja Salla tällä kertaa takatuhdolla nauttimassa auringosta ja pärskeistä.
LAPPON SATAMA
Satama oli paljon isompi kuin muistin. Laiturit ovat todella pätevän näköiset ja ranta on täynnä kauniita näköisiä rakennuksia. Ulkonäköön on panostettu kukkaistutuksin ja hienoilla kylteillä. Visiteeraus satamassa maksoi 5 euroa.
Laiturin vieressä oli upeat venevajat.
Pienestä vaatekaupasta Jaakko löysi t-paitoja ja minä aivan ihanan korvakorun. Se oli tehty parkitusta kalan nahasta naapurisaaressa. Aikamoista!
SYÖMINGIT
Lappon sataman ravintola on hauskannäköisessä vanhassa puutalossa. Terassi polveilee ja luo isoa yhteistä tilaa sekä yksittäisiä soppia. Valitsimme kuka mitäkin ruokalistalta ja ensin saimme kuulla, että Sallan valitsemat ahvenfileet olivat loppu. Tarjoilija päätti kuitenkin varmistaa asian ja selvisi, että lisäerä ahvenia oli juuri tullut satamaan. Eikä ne tietenkään mistään Heinon tukusta tule niinkuin kaupungissa, vaan suoraan kalastajalta. Samantien kaikki vaihtoivat annoksensa rukiissa paneroituihin ahvenfileisiin. Alkupaloiksi maisteltiin toast skagenia ja etanoita, molemmat sai maustaan täydet pisteet.
Mitä tähän nyt sanoisi, ruoka oli täydellistä!!
MUSEO
Sulattelimme ravintolan terassilla hetken aikaa ateriaa, kun Salla kävi kävelemässä luontopolkua. Odotimme museon aukeamista. Siellä oli huikean hieno valokuvanäyttely, josta pääsi kiinni saaristoelämään menneinä vuosikymmeninä sekä vanhoja kalastusaluksia ja muuta saaristoelämän tilpehööriä.
Ostimme avaimenperäksi tällaisen vanhan verkon polan.
Tällä levysoittimella on joskus pidetty yllä kunnon tansseja!
Kävimme vielä kaupassa hakemassa kotimatkaeväät (vaikka eipä kyllä ollut nälkä enää!) ja tankkasimme veneen. Kuski vaihtui ja pääsin vuorostani kaasuttelemaan mahonkipaatin rattiin. Eipä voi kuin suositella Lappon satamaa retkikohteeksi. Jos pysähtyy pidemmäksi aikaa, pääsee Lapposta kätevästi päiväksi Maarianhaminaan. Lautta-aikataulut on sellaiset, että ehtii viettää mukavan pituisen päivän kaupungissa kesken veneretkeilyn.
Tankkaus toisella laiturilla.
Mökillä vielä saunaan ja ilta-aurinkoa ihailemaan.
Edellisen illan säätiedotukset näyttivät täydellisiltä, aamulla olisi nollatuuli ja upea auringonpaiste, kesän lämpimin päivä. Olin päättänyt, että lähtisimme aamuvarhaisella suppailulenkille. Aamuvarhainen on toki suhteellinen käsite, kello oli herättämässä 7:30, mutta torkuttelun jäljiltä pääsimme laudoille vasta puoli yhdeksältä. Merikään ei ollut enää aivan peilityyni, vähän oli väreitä pinnalla. Vielä joku päivä haluan lenkille todella aikaisin aamulla, niin että koko meri on täydellisen hiljainen.
Kävimme myös sunnuntaina aamulla suppailemassa. Lopputulos oli hillitön vastatuuli alussa (lähtiessä ei vielä tuullut yhtään) ja vastavirta 3/4 lenkkimatkasta. Jompi kumpi meistä (ja se ei ollut Jaakko), intti reitin kiertämisen tähän suuntaan, se oli olevinaan loistoidea. Kuntoiluksihan se meni. Kropassa huomasi vähän väsymistä, joten nyt päätettiin mennä ihan sisäreittejä.
Joululahjalautani on vihdoin päässyt tositoimiin!
Svinön salmessa oli tyyntä, vaikka vastavirtaan saatiinkin mennä.
UPEAT MAISEMAT
Periaatteessa suppailussa ei ole mitään järkeä, se on aika hidas tapa mennä eteenpäin, etenkin jos on vähänkään vastatuulta. Vaikkapa kajakilla pääsisi nopeammin. Toisaalta moottoriveneellä pääsee vielä kajakkiakin nopeammin. Ja isolla moottoriveneellä pienempää vikkelämmin. Johtopäätökseni on, että nopeus ei ole tässä hommassa niin olennaista. Tykkäänkin suppailun vapaudesta ja rauhallisuudesta sekä tietynlaisesta luvasta mennä hiljaa. Ja onhan se nyt himmeen hyvä keskivartalotreeni!
Maisemat oli reitin varrella kohdillaan. Suvisaaristossa on mahtava yhdistelmä vanhoja villoja sekä uutta rakentamista eri aikakausilta. Olen vähän venevajafriikki ja löysinkin uuden venevajasuosikin tällä reissulla. Iso, alkuperäisessä käytössään oleva harmaa venevaja veden päällä. Mielestäni on ihan ok, että lähellä rantaakin on rakennuksia tai että rakennukset näkyvät merelle. Talot, venvajat ja pikkuiset uimahuoneet tai saunat tekevät saarista mielenkiintoista katseltavaa. Ei toki ole suotavaa, että mitä tahansa saisi rakentaa vesirajaan, mutta minun silmääni ei haittaa, jos saarista näkyy välillä myös elämää. Esimerkiksi Päijänne on todella tylsää katsottavaa, kun rannoilla ei ole mitään. Kaikki on vain samannäköistä metikköä. En kyllä ole mikään Päijänne-asiantuntija, mutta ainakaan Päijänne-purjehduksessa ei rannoilla näkynyt oikein mitään. Onneksi Suvisaaristossa on lähellä rantoja upeita pieniä saunoja ja vanhat kauniit huvilat näkyvät merelle!
Sillan alitus.
Välillä oli pakko tauottaa ja melua istaaltaan. Yllättävän kovaa niinkin pääsi eteenpäin ja vähän eri lihakset pääsi töihin.
Pientä levää oli koko lenkin matkalla.
Kääntöpaikka Pavenilla. Nälkä aloi jo tulla.
NÄLKÄ!
Paven oli meidän reitin kauimmainen piste. Ja alkoi muuten tulla nälkäkin. Olimme onneksi syöneet vähän aamupalaa edellisestä kerrasta viisastuneena, mutta vettä tai eväitä ei muistettu ottaa mukaan. Hups! Päätimme pysähtyä Saaristokaupalle kunnon aamupalalle. Sinne oli vielä jonkin verran melottavaa, mutta onneksi melkein myötätuuleen ja Svinön salmen virta kuljettaisi meitä mukavasti eteenpäin kohti kaupan laituria.
Minä jäin lautojen kanssa laiturille ja Jaakko kipaisi hakemaan eväät. Voin todellakin suositella kaupan leipiä, aivan superhyviä. Olimme suppailleet jo vähän yli kaksi tuntia, joten eväät katosivat aika vauhdilla. Leipien välissä oli gazaponsaa (öh, kirjoitusasu on todella sinnepäin, mutta korvakuulolla se sanotaan jotenkin näin, tai ainakin kaupalla tunnistavat, kun tilaan). Jos haluaa leikkelettä, niin tämä on oikeasti maailman parasta. Lupasin viimeksi viedä isosiskolle tätä ja en ehtinytkään saaristokaupalle. Sydäntä särki pettynyt ilme kasvoilla. Ensi kerralla paremmin!
Eväät!!
Vielä loppukiri kotiin ja kunnon lenkki oli tehty. Aika hieno fiilis ja kannattaa kyllä lähteä merelle suppailemaan, jos vain on mahdollisuus!
Eilen ohjelmassa oli tontin raivaamista. Olin todella tyytyväinen, että tonttipaikalla ei ollut kovin paljoa puita, eikä etenkään jättimäisiä puumonstereita. Silti runkoja riitti katkottavaksi, oksia silputtavaksi ja piti ne pöllit kuljettaa tontilta poiskin. Siihen keskityimme eilen. Ja vaikka meillä oli käytössä myös hevosvoimia, niin tänään on semmoinen olo kuin olisi käynyt kuntosalilla ekaa kertaa moneen vuoteen ja suoraan jonkun personal trainerin kunnianhimoiseen treeniin…
Suurin mänty oli halkaisijaltaan ihan kunnioitettavaa kokoluokkaa! Jaakko sahasi rungot ja minä silppusin sillä aikaa oksia.Tontilla on tehty jo vähän testikaivantoja. (No kun se kaivinkone tuli pihaan, niin pakkohan oli jotain kaivaa!) Mönkkärillä kuljetettiin puut ja väistettiin sekä kantoja että kaivantoja.Kippikärry, thank gods!! Aivan mahtava!!Ensimmäinen pöllirivi valmiina.Ja sitten oli jäljellä enää nämä vähän isommat pöllit. On aina fiksua keskittyä ensin pienimpiin puihin ja lopuksi, kun energiaa on jäljellä mitä on, niin rutistaa isommat kyytiin.Aivan viimeiseksi jääneet suurimmat pöllit oli nostettava kyytiin kaivinkoneella.Jossain vaiheessa tuntui, että puut ei vähene ikinä, mutta siinä se on, puista vapaa talonpaikka!
Seuraavaksi ryhdytään maahommiin, kaivamaan esiin kalliota. Pari puuta pitää vielä kaataa, mutta se tehdään jonain toisena päivänä.
KUNNON RUOKAA
Jos päivä koostuu lähinnä työnteosta, niin ruoan pitää sentään olla hyvää! Kasvimaalta alkaa löytyä kaikenlaista syötävää ja tällä kertaa listalle pääsi nauris, jota en ole koskaan tehnyt ruoaksi. Se pääsi kavereidensa kanssa uuniin paahdettavaksi oliiviöljy-balsamico-salvia-kastikkeen kanssa. Lammas-jauhelihapihveihin laitettiin runsaasti minttua ja rakuunaa. Jälkiruoan Jaakko haki kioskilta, jäätelöä!
Paahdetut-kasvikset: naurista pottujen, kesäkurpitsan ja bataatin kanssa.Takapihan villivadelmia ja vaniljabuffet-jäätelöä.
Oli synkkä ja myrskyinen yö… Paitsi että ei ollut! Satoi vettä ja tuuli melkein 10m/s ja pilvet väänsivät ilta-yhdeksän kelin hyvin harmaaksi. Olimme juuri purkaneet auton ja pakkasimme venettä Parattulassa kohti Turun saaristoa ja mökkiä. Isä oli tullut hakemaan meitä ja sisartani Kaijaa viikonlopun viettoon. Tavaraa oli taas kuin oltaisiin menossa uudestaan Karibian reissuun. Pitäisi opetella pakkaamaan ajoissa, niin ehkä sitä harkitsisi vähän tarkemmin mitä tarvitsee mukaan? Esimerkiksi kolme hupparia? Oikeastiko, pe-su väliselle reissulle? No, piruuttani pidin niitä kyllä kaikkia. Sunnuntaina piti vaihtaa kesken päivän, että saisin kaikkia käytettyä.
Telvan mahonkipaatti on palvellut uskollisesti niin kauan kuin muistan ja ilmeisesti jonkun verran jo ennen sitäkin. Illalla mökille saapuminen tarkoittaa ehdottomasti herkullista iltapalaa. Sitten nukkumaan!
PIKKURETKI INIÖÖN
Lähdimme lauantaina isän ja Jaakon kanssa kaupalle Iniöön. Täytyy sanoa, että kylä on kehittynyt valtavasti muutaman vuoden aikana. Satama on kasvanut ja siitä löytyy aika hyvin erilaisia palveluita. Kaupalta sai kaiken mitä tarvitsi ja en olisi uskonut, että esimerkiksi Oatlyn kaurajugurtti kuuluisi pienen saaristokaupan valikoimiin. Kalastaja oli ehtinyt lähteä, hän oli myynyt saaliinsa loppuun jo paria tuntia aiemmin. Kalastaja on myymässä tuoretta kalaa ke-la aamupäivällä, jos joku on sillä suunnalla kalaa vailla.
Satamassa oli myös pienet markkinakojut. Sieltä ostimme minulle ihanan huivin ja yhden kojunpitäjän äidin kutomat villasukat Jaakolle. Olin lähtenyt liikenteeseen tietenkin ilman yhtäkään niistä kolmesta hupparista ja meinasin jäätyä avoveneen kyydissä. Koppi sen olla pitää. Mutta sainpahan syyn ostaa ihanan huivin!
The huivi!Villasukkia matkalaukku täynnä!
Pysähdyimme vielä Iniön toiseen satamaan, Björklunds Båtslipille, jossa on myös erittäin viihtyisä ravintola ja kahvila. Täytyy sanoa, että käynti Turun saaristossa oli kuin venenäyttelyssä. Kaikki haaveilemamme veneet ja vähän päälle löytyivät joko laitureilta tai tulivat vastaan vesillä. Taitaa välimatkat olla täällä niin paljon pääkaupunkiseutua pidemmät, että porukoilla alkaa olla isompia ja kopillisia veneitä. Terassilla istuessa ensin ohi ajoi TG 6.9, jota joskus ihastelin, heti perään Axopar ja muutaman minuutin päästä Targa. Näimme myös Anytecin koppiversion, Arronetin sekä liudan muita upeita alumiinipaatteja. Kun kotona on vain Sun Buster (okei ja muita sekalaisia romuja + lauttaa ei lasketa veneeksi), niin käynti Turun saaristossa ei tosiaan vähennä venekuumetta!
Herkulliset kahvipullat!
Terdellä veneitä katsomassa!
VAUHTIA SAAREEN
Lauantaina mökille haettiin siskoni Eeva & tyttärensä Milla sekä Leija-koiranpentu ja illalla vielä isän puoliso Kirsi. Voisi sanoa, että 9 viikon ikäinen koiranpentu sekä iloinen siskontyttö pistivät vipinää saareen! Jaakko ja Kaija rakensivat Millalle köysiradan, samanlaisen, mitä meillä oli pienenä.
Täältä tullaan!Pentu vetää köysiradan köyttä aivan eri suuntaan kuin Milla.Vihdoinkin kaveri, joka jaksaa leikkiä, tuumi Sompa.Varokaa, hurja belggarinpentu on takana ja aikoo viedä minun tennispalloni!
Pikkupentu pärjäsi aika hyvin uudenlaisessa maastossa. Siitä kasvaa varmaankin aika lahjakas liikkuja!
SUNNUNTAINA LÄTTYJÄ JA LEIJAILUA
Mökki ja letut. Ne vain kuuluvat saumattomasti yhteen! Ensin suolaisella täytteellä ja sitten makealla. Love it! Lettujen jälkeen lähdimme Jaakon ja Kaijan kanssa läheiseen saareen koittamaan, jos leijalautailu onnistuisi. Aivan ihana paikka! Isot kalliot ja toisaalta kallioiden takana suojaisa paikka, jossa aurinko paahtoi niin todella kovaa.
Laakeilta kallioilta oli helppo nostaa leija ja vieressä oli tarpeeksi syvää vettä ajeluun.
Pikku-alumiinivene meni täydellisesti parkkiin luonnon venevalkamaan.
Lopuksi pääsin vielä kuvaamaan Karibian kiertäjät Defyrin kannella lehteä varten. Isän kotikaupungin paikallislehti teki isästä ja Kaijasta jutun, kun he lähtivät pitkälle purjehdusreissulleen ja halusivat tehdä nyt seurantajutun. No ainakin hyvin tulevat juttuun vieläkin, vaikka moni on ajatellut, että yli vuoden isä-tytär -reissu purjeveneessä saattaisi raastaa hermoja. Loput pitää sitten lukea paikallislehdestä, milloin ikinä ja missä lehdessä se sitten julkaistaankin!
