Kategoria: Arki saaressa

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

18.3.2017

Retki jäärajalle

Viime viikonloppuna päätimme Jaakon kanssa lähteä tutkimaan mistä avoimet vedet löytyisivät. Niinpä laitoimme pelastautumispuvut päälle, koirille liivit niskaan ja lähdimme potkuttelemaan kohti jäärajaa. Kuukausi sitten jääraja tuli näkyviin jo melko nopeasti, mutta tähän väliin osunut kylmä jakso oli saanut sen pakenemaan pidemmälle. Tällä kertaa tein ihan videon meidän reissusta, kas näin!

LENTOKONE

Olimme juuri lähdössä liikenteeseen, kun jäälle laskeutui lentokone. Se oli sama Cessna kuin viimekin vuonna. Kävimme moikkaamassa lentäjää sekä hänen kaveriaan, kalastajaa, joka käy talviverkoilla tässä lähellä. Samat kaveri olivat tuttuja tältäkin vuodelta. He olivat lähdössä Kotkan suuntaan mökillä käymään ja saimmekin tallennettua videolle hienon pätkän Cessnan noususta taivaalle!

MISSÄ JÄÄ ON ENÄÄ 2 CM PAKSUA

Matkalla pysähdyimme luodolle, jossa jään raja oli kuukausi sitten. Toisella puolella luotoa oli vahva jääpeite ja toisella puolella avoin meri. Nyt luodolta ei edes nähnyt avovettä. Pysähdyimme välikaakaolle ja jatkoimme sitten matkaa. Etenimme potkukelkoilla hakkaamalla sopivin välein reikiä jäähän. Tai no eipä niitä jaksanut läpi asti koittaa hakata, sillä jää oli vielä hyvin paksua. Sitten tuli vastaan kaunis avonainen lampi jään keskellä, jonka toisella puolella oli kyllä jäätä vielä melkein niin pitkälle kuin näki. Jään näytti kuitenkin muuttuvan heti lammen jälkeen ja päätimme edetä varovaisemmin. Se tarkoitti, että minä jäin odottamaan koirien kanssa vahvalle jäälle ja Jaakko potkutteli pidemmälle. Mutta eipä potkutellut kovin pitkälle! Jaakko eteni noin 20 metriä ja löi jääpiikin kerralla jäästä läpi. Jää heikkeni tällä matkalla 10 sentistä 2 senttiin. Niinpä hän peruutteli hiljakseen takaisin. Jouduimme myöntämään, että tämän pidemmälle ei päästäisi.

Huono jää näkyi kyllä silmällä jäällakin seistessä, mutta kopterikuvassa ero oli todella selkeä. Videossa on kohta, jossa kopteri lentää lammen yli ja kuvan alareunassa oleva jää on aivan tummaa verrattuna paksuun jäähän. Siellä täällä erottaa myös auenneita kohtia.

Tässä kuvassa näkyy jään oheneminen myös aika hyvin. Jos ei muusta, niin Jaakon potkukelkan jäljistä ja peruutuksesta!

LUONTOELÄMYKSIÄ KOTIMATKALLA

Lähdimme potkuttelemaan takaisinpäin kotiin ja ensin katsoin, että kauempana oli jotain lauantai-ulkoilijoita. No eräänlaisia ulkoilijoita kyllä, sillä jäällä seisoi kolme peuraa! Päätin potkutella vähän lähemmäs, sillä kamerassa ei riittänyt putken pituus kunnon kuvaan. Yritin potkutella mahdollisimman hiljaa ilman äkkinäisiä liikkeitä. Yllättävän lähelle pääsin, mutta sitten peurat päättivät, että nyt riittää ja vaihtoivat suuntaa.

Lähempänä kotia katselin taivaalla kaartelevia lintuja. Olivat aika isoja. Hetkinen, onko ne kaksi merikotkaa!? Emme ole aiemmin nähneet merikotkia ihan näin lähellä, mutta siellä ne nyt olivat. Ne tähystelivät laajoissa kaarissa toistensa ympärillä ja etenivät hiljalleen pyörien kohti itää. Voin vain kuvitella minkälaiset näkymät niillä olivat, kun ne katselivat saaristoa lintuperspektiivistä. Sen verran tulee isoa petulintua kunnioitettua, että oli pakko kerätä koirat potkukelkkojen lähelle juoksemaan. Merikotka ei taida kovinkaan usein napata koiraa ja saattaahan tuo aikuinen borderterrieri olla muutenkin liian iso makupala. Olen joskus kuullut, että merikotka on saalistanut borderin pennusn ja tarina on jäänyt sen verran elävästi mieleen, että päätin pitää rekut lähellä.

En ollut ihan varma tunnistuksesta, mutta Santtu varmisti, että kuvassa on kotka.

Kertakaikkiaan kaunis päivä saaristossa! Toivottavasti tänä viikonloppuna saamme tätä lisää!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

10.3.201710.3.2017

Pikkukoira peurajahdissa

Nuorempi terrierimme ei nauti kovin suurta luottamusta jahtitaipumusten osalta. Vannon, että se on ainoa koirani, joka on ollut ihan näin höhlä. Jos vaikka käymme koirien kanssa tontin takarajalla hakemassa varastolta puita ja Jaakko on mökin tuntumassa puuhaamassa jotain, se saattaa päästää kovan vahtihaukun kun palaamme. ”Katso, katso, tuolla on joku ukkeli meidän pihalla!” Vanhempi koiramme enää harvoin noteeraa sen haukkuja ja vaivautuu paikan päälle. Minullakin on vähän sama asenne.

Päästin eilen illalla Sompan vielä yömyöhäisellä ovesta ulos, enkä itse jaksanut mennä perässä. Samantien alkoi villi haukkuminen ja olin varma, että siellä se taas näkee mörrimöykkyjä pimeydessä. Puin takin päälle ja menin pihalle. Sompa oli jo ehtinyt juosta takaisinkin ja otti uutta sporttia haukun kera laiturin suuntaan. Ehdin vähän ihmetellä, että miten se on niin kovin kiihdyksissään, kunnes huomasin peuran jäljet. Peura oli kävellyt alta kahden metrin päästä ikkunoitamme ja ilmeisesti Sompa oli haistanut ja ehtinyt nähdä sen laiturin suunnassa. Seurasin peuran jälkiä ja niistä näki, että se oli ensin kävellyt ihan rauhassa mökin ohi rantaan ja jäällä kohti pikkusaarta. Sitten se oli yhtäkkiä saanut jalat alleen ja kääntäny täysin suuntaansa. Askel oli muuttunut pitkäksi ja jäljet jatkuivat luotisuoraan siihen suuntaan, mistä peurat kesäisin uivat saareen. Hyvä Sompa!
Se oli karkoittanut kevään ensimmäisen peuran, joka toivottavasti ei halua palata keväämmällä syömään puutarhan antimia!

Lintulaudalle kulkee hauska tipujen jälkien vana. Joku lintu hyppelehtii tiheän kuusen alta poimimaan lintulaudalta tippuneita siemeniä.

Aamun maisemat olivat aivan huikeat! Olisi ollut helppo jäädä kotiin töihin menon sijaan!

Sompa ja Pipo juoksentelivat myös riemuissaan aamulenkillä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

4.3.20174.3.2017

Veikkaus jäiden lähdöstä

Olemme perinteisesti veikkailleet jäiden lähtöpäivää ja nyt on juuri sopivan keväinen hetki pistää veikkaus taas tulille! Viime vuonna veikkauksen voitti Leena. Mutta veikkaukset olivat aivan liian aikaisia, sillä jää kesti vielä pari viikkoa lähimmäksi osuneen arvauksen jälkeen. Jään lähdön kriteeri on vapaa vesi meidän laiturille asti. Ei siis riitä se, että me rikomme Busterilla rantaan rännin. Tässä veikkauksessa kriteerinä on avoimet vedet! Annetaanpa vähän taustatietoa, niin veikkaus helpottuu.

VIRALLINEN JÄÄN PAKSUUDEN MITTAUS

Kävin tänään mittaamassa kolmesta kohtaa jään paksuuden. No en ny ihan mittaa jaksanut etsiä, mutta joka tapauksessa jäätä oli noin 30 cm jokaisessa mittauspisteessä. Ennemmin alle kuin päälle. Meillä on maailman tylsin kaira, mutta siitä huolimatta se upposi jäähän melko hyvin. Jäätä on siis aika paljon, mutta mitään teräsjäätä se ei tosiaan ole. Muuten kairaisin jäällä vieläkin.

Onni on iloiset apurit!

Kaira on kyllä tylsä. Mutta voisihan sitä pitää myös suorassa, ehkä tulisi jääähän reikää nopeammin!

Ja tuloksena on noin 30 cm jäätä. Etusormen kohdalta jääkepin metallin yläreunaan.

HISTORIAA JA SÄÄENNUSTETTA

Historiaa ei nyt valitettavasti ole tarjolla kovinkaan pitkälle… Tämä on vasta kolmas talvemme saaressa! Mutta huhtikuussa jäät ovat yleensä lähteneet, kertoo naapurimme. Tätä tukevat myös omat havaintomme. Vuonna 2014 jäät lähtivät aivan huhtikuun alussa 3.4.2014. Viime vuonna jäät lähtivät 6.4.2016. Sääennuste näyttää seuraavalle kahdelle viikolle tasaisesti yöpakkasia ja muutamia asteita plussaa päivälle. Paikkamme sijaitsee aika suojaisessa lahdessa, joten jäät pysyvät senkin vuoksi vähän pidempään kuin avointen vesien äärellä olevilla mökeillä.

Yleismaisema on harmaa ja jäälle aiemmin viikolla kertynyt vesi on hiljalleen jäätynyt.

Pikkusaaren päässä on jo sula kohta. Joku oli alkuviikosta kävellyt suoraan sen yli, tosin siinä oli silloin muutama sentti jäätä, kävin testaamassa. Vein jäälle havuja varoittamaan heikosta jäästä kalliorannalla.

LÄMPÖÄ JALKOIHIN!

Huomasitteko jalassani olevat pitkät huippuhienot villasukat! Ne on kutonut Haaveena hyvä kuva-blogin Katinka. Olemme blogi-tuttuja ja tavanneet Venemessuilla. Hänellä on kuulemma jatkuva neuloosi ja sukkia pitää päästä kutomaan! Minä sainkin olla yksi onnellinen ja vastaanottaa upeat meren väreissä kimmeltävät, polviin asti ylettyvät villasukat. Kiitos, kiitos, varpaat kiittävät kylmillä lattioilla lämpimistä sukista! Ja hyvänen aika mitä kuviota on jaksettu tehdä!

No niin, villasukat jalkaan, kaakao nenän alle ja päivää arpomaan. Minun veikkaukseni on 8.4.2017. Perusteluina fiilis, että tänä vuonna jäät kestävät pidempään ja tuo on lauantai. Haluan olla näkemässä jäiden lähdön, joten ajattelin, että viikonloppu sopisi hyvin. Laittakaahan omat veikkaukset tulemaan!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

28.2.20171.3.2017

Kaunista ilmaa ja paikoittain heikkoja jäitä

Viikonloppuna sää oli mitä mainioin. Lauantaina aurinko paistoi ja porukkaa oli paljon virkistäytymässä jäällä. Me olimme käyneet laskiaispullalla ja katsomassa autolla missä vapaan veden raja kulkee. Saaristokaupan laskiaispullalle pisteet ja maisemille merellä myös!

Illansuussa lähdimme uudestaan liikenteeseen saaresta ja jäällä hiihti vastaan ystävämme Ile. Jäimme juttelemaan ja samalla huomasimme jossain Espoon Pursiseuran edustalla helikopterin, joka oli ollut jo jonkin aikaa paikallaan. Mietimme, että olisiko sillä meneillään jokin harjoitus, sillä se ei liikkunut mihinkään.

Seuraavana päivänä luimme uutisista, että harjoituksesta ei suinkaan ollut kysymys. Iltakävelyllä ollut pariskunta oli tippunut jäihin ja tämä oli nähty läheisestä saaresta, josta oli hälytetty apua. Pariskuntaa etsittiin yli tunnin, kunnes selvisi, että he olivat päässeet jäistä ylös omin avuin.

Pientä muistutusta taas, että jää voi olla petollista. Se kestää ja sitten toisessa paikassa ei sitten kestäkään. Nyt oli aika lyhyt kylmä jakso, joka jäädytti sulia paikkoja. Samalla satoi lunta, joka toimii niin hyvänä eristeenä, että kylmä ei pääse samalla tavalla vaikuttamaan kuin ilman valkoista peitettä. Ja toisaalta lumen läpi ei näe missä jää on huonoa. Saaristokaupalla on ollut aina Suvisaariston jääkartta, josta voi käydä katsomassa ainakin yleiset virtapaikat täällä suunnalla. Pullan kautta jäälle siis!

Ulkona jäälautat ovat jo pieniä ja aurinko jopa hetken lämmitti kasvoja!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: