On aika lähteä!

Atlantin ylityksen jännittävin osio, purjehdus Bermudalta Azoreille alkaa klo 11:00 paikallista aikaa. Tai oikeastaan me ylitämme lähtöviivan 11:10. Koko fliitti on jaettu kolmeen ryhmään, joista me purjehdimme ryhmässä B. Jännitys alkaa olla käsinkosketeltavaa, ainakin minun mahassani! Mutta ennen kuin lähdemme, ehdin juuri esitellä loppumiehistömme. Viimeksi esittelin Bahamalta joukoissamme lähteneen miehistön ja sen verran on ollut haipakkaa tämä Bermudalla olo, etten ole ehtinyt esitellä Heikkiä, Defyrin uusinta jäsentä.

TAKTIKKO – HEIKKI VESALAINEN

Atlantin ylityksellä toiseen suuntaan meillä oli taktikkona Perttu Rönkkö, joka on Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. Purjehdus meni niin hienosti, että päätimme takaisintulomatkalla pysyä First-purjehtijoissa ja nyt taktikkonamme on Heikki, myöskin Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. (Paremmuus ratkaistaneen tänäkin vuonna vesillä!) Heikki on purjehtinut aika lailla koko ikänsä ja veneily on kuulunut perheen harrastuksiin pienestä pitäen. First 31,7 valikoitui sitten oman perheen veneeksi kisamahdollisuuksien ja perheveneilyn yhdistämiseksi. Tosin tässä perheessä Heikki ei ole ainoa, joka kilpailee, sillä keulagastin hommia hoitaa vaimo (ja käsittääkseni purjeita on myös ommeltu pitkin yötä ennen kisoja!). Purjehdusosaamisen lisäksi Heikki on jo tässä muutaman päivän aikana osoittanut, että insinöörihommat tosiaan sujuvat myös. Kovalla vauhdilla on tullut valmista jälkeä huoltohommissa, on pidetty pleissauskoulua ja tehty reittianalyysejä. Kaikille halukkaille (ja varmaan haluttomillekin) on luvattu myös spinnulla ajotreeni silmät kiinni. Joten Heikki on loistolisä meidän retkikuntaamme!

Heikin merirosvovirnistys ARC:in järjestämässä illanvietossa.
Heikin merirosvovirnistys ARC:in järjestämässä illanvietossa.

RANTATAKTIKKO – PERTTU RÖNKKÖ

No eihän tässä ilman onshore-tiimiä olla menossa yhtään mihinkään! Olen apinoinut onshore-tiimi –sanan käytön Volvo Ocean Racesta. Eikö kuulostakin hienolta! Olemme selvästi täysin myytyjä First-taktikkojen suhteen ja mikäs siinä, viimeksi tuloksena oli turvallinen ja nopea ylitys. Heikki ja Perttu ovat ikään kuin vaihtaneet rooleja, sillä viime ylityksellä Heikki oli rannalla ja Perttu veneessä. Nyt Perttu seuraa säädataa maissa ja laskeskelee & lähettää meille tietoa siitä mitä tuleman pitää ja mihin kannattaa purjehtia. Pertulla oli veneessä homma viimeisen päälle hallussa, joten olemme aika hyvissä käsissä maista saatavan avun osalta.

Onshore-tiimiin kuuluu myös isäni, joka on ahkerasti lähettänyt meille tietoja omasta ja muiden veneiden sijoituksista, uutisia sekä säätietoja. Lisäksi hän on meidän onshore-mekaanikko, joka tuntee veneen läpikotaisin. Pari kertaa on jouduttu ottamaan satelliittiyhteys lähinnä sähköliitäntöihin liittyen, kun edellisellä ylityksellä huomattiin esimerkiksi, että akut eivät lataudu. Juttu oli korjattu viidessä minuutissa, kun saimme täsmäohjeet, mikä todennäköisesti on vikana. Toivottavasti mekaanikkopalveluita ei tarvita tällä kertaa!

Ja tietenkin meidän rantatiimiin kuuluvat kaikki perheenjäsenet ja ystävät, jotka jaksavat lähettää meille/jollekin crewsta sähköpostia ja terveisiä. Sähköposti avataan joka päivä kaksi kertaa ja aina jännittää, onko kenellekään viestiä. Erityistä huomiota aiheuttaa, jos joku saa sydämillä merkittyjä viestejä! Olenkin miettinyt, pitäisikö meidän aloittaa Jaakon kanssa kirjeenvaihto Defyrin meilissä, jotta myös me saisimme rakkaita terveisiä meilissä… 

MISTÄ YLITYSTÄ VOI SEURATA?

Kirjoitan blogia säännöllisen epäsäännöllisesti myös mereltä, joten www.saaressa.com –osoitteesta voi lukea uusimmat kuulumiset. ARC Europen sivuilta voi käydä katsomassa Fleetvieweria, jossa näkyy sekä meidän sijaintimme Atlantilla, että myöskin koko muun fliitin nopeudet, sijainnit ja sijoitukset. Fleetviewer löytyy täältä. Veneitä on mukana 37 kappaletta, joten meidän Defyrimme löytyy joukosta helposti. ARC Europe julkaisee facebook-sivuillaan yleisiä uutisia veneiden etenemisestä.

NETTI MERELLÄ

Olen saanut parikin kysymystä, että miten netin käyttäminen onnistuu veneeltä käsin keskellä Atlanttia. Meillä on veneessä satelliittipuhelin, joka käyttää Iridium-satelliitteja. Pystymme myös lähettämään ja vastaanottamaan dataa satelliitin kautta. Datailu merellä ei ole aivan halpaa, vaan se maksaa 10usd/mega. Hinnat pysyvät aisoissa, koska käytämme lähinnä sähköpostia ja systeemimme pakkaa sähköpostit pieniksi, eikä esimerkiksi päästä kuvia tai liitteitä läpi automaattisesti. Päivitän myös blogin sähköpostilla, jonka blogini sitten julkaisee. Tämän vuoksi mereltä lähetetyissä kirjoituksissa ei ole ollenkaan kuvia ja en pääse lukemaan kommentteja. Sähköpostin lisäksi lataamme säädataa tarpeen mukaan. Grp-tietueen koko on noin 300kb, joten ihan mahdottomasti paketista siinäkään ei ole kyse. Iridium on toiminut todella hyvin, meillä ei ole kertaakaan ollut ongelmia saada satelliittiyhteyttä ja dataa lähtemään/vastaanotettua. Toivotaan, että sama tilanne säilyy!

SÄÄ

Ja vielä lopuksi sääkatsaus tiistain tietoihin perustuen. Meidän ei tarvitse mennä Forecasters cottagelle kyselemään miltä näyttää, vaan saamme ennustemalleja useammasta eri lähteestä. Mukavalta näyttää se, että kovia kelejä ei pitäisi olla tulossa. Tosin täytyy muistaa, että ennuste ei ylety koko purjehduksen pituudelle ja että mallit voivat muuttua nopeastikin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin rauhalliselta. Lähtöpäivänä tuuli on suorastaan hillittyä ja monet ovatkin pakanneet ylimääräisiä jerry-kanistereita dieseliä mukaan. Toivottavasti pääsemme kuitenkin purjehtimaan mahdollisimman paljon, sopivissa tuulissa. Taas pidetään niitä peukkuja!

Se on nyt kuulkaa niin, että Defyr kuittaa rannasta ja seuraavaksi siirrymme raportoimaan mereltä. Seikkailu odottaa!

Defyr – We have too much balls, you see…

Aika Bermudalla on kulunut huoltohommia tehdessä ja saareen tutustuessa. Olemme ehtineet myös ARCin järjestämiin muutaman juttuun mukaan ja tutustumaan muuhun fliittiin. Ja lähtöhän on aivan kohta, huomenna! Työlistalla oli tuulimittariongelman ratkaiseminen, peräsinrakenteen vahvistaminen, code-zeron fallin mastokiinnitys, takastaagin kiristäminen (säätövara ei riitä), vinssien huolto, keulapuomin kiinnityksen vahvistus, purjeiden tsekkaus ja pohjan pesu.

Bahamalta purjehtiessa saimme purjehommia aloitettua ja kun genaakkeri hinattiin mastoon pitkän tauon jälkeen, huomasimme että sen helminauha oli aivan liian pitkä. Meillä genaakkeri menee nykyään rullalle helminauhan ympärille, mikä on mielettömän kätevää! Helminauhaksi rullaa kutsutaan yksinkertaisesti siksi, että se näyttää helminauhalle. Niinpä pojat mittasivat oikeaa pituutta helminauhalle ja kun se oli hoidettu, purje rullineen levitettiin rantanurmikolle. Ohi käveli jonkin jenkkiveneen vanhempi seilori ja jäi katsomaan rullaa kiinnostuneena, hän ei ollut aiemmin nähnyt sellaista. Jaakko innostui tietenkin kädet puuskassa selittämään mitä he olivat tekemässä ja aloitti: ”We have too much balls, you see.” Pojat repeilivät taustalla, jenkki katsoi vähän hämmentyneenä ja Jaakko jatkoi selittämistä. Yhtä kaikki, helminauha saatiin lyhennettyä. Vielä sitä ei ole nostettu mastoon, joten pitäkää peukkuja, että nauha on sitten kanssa oikean pituinen, ettei kohta olla se vene, jolla on ballsseja aivan liian vähän!

TUULIDATAA, PLIIS!

Miehistömme uusin jäsen, Heikki, toi mukanaan Suomesta meille laatikoita. Ensimmäisestä löytyi Raymarinen mastoon laitettava tuulianturi. Jos vika tuulimittarissa olisikin jossain muualla, kuin anturissa ja jos emme saisi ketään sitä korjaamaan, niin toisesta laatikosta tuli apu numero kaksi, eli bluetoothilla pelaava järjestelmä, jonka saisimme mastoon joka tapauksessa. Sitten saimme vielä käsituulimittarin. Joten nyt dataa tulisi ainakin jollakin systeemillä!

Tässä kohtaa kiitämme ja kumarramme suomalaisen venetarvikeliike Marinean suuntaan. Olimme sopineet heidän kanssaan, että mikäli saamme oman systeemin toimimaan, voisimme palauttaa alkuperäispakkauksessa esimerkiksi bluetooth-laitteen ja saisimme vastaavan hintaisen lahjakortin liikkeeseen. Tämä oli meille todellinen helpotus, sillä tarvitsimme todellakin jonkun toimivan tuulimittarin, mutta varasysteemien ostaminen valmiiksi oli tietysti vähän hintavaa. Suomesta raahautimme osat sen vuoksi, että meillä ei ollut mitään tietoa löytyykö Bermudalta sopivia ja mihin hintaan.

Insinööri-Heikki tarkisti vielä jo meidän Jaakon kanssa mittaamat jännitteet ja vastukset. Vika ei löytynyt niistä, joten seuraavaksi asennettiin uusi anturi mastoon. Ja hurraa!!! Tuuliviisari ja lukemat plotterissa nytkähtivät näyttämään oikeita lukuja!

REIKÄ MASTOON JA PERÄSIMEEN!

Tähän hommaan saimme onneksi ammattikaverin, jolla oli meitä tehokkaammat porakoneet käytössä. Olimme jo yhden tekijän kanssa sopineet asian torstaina kun tulimme Bermudalle. Perjantaina hän ei enää vastannut puheluihin tai viesteihin, mukava tapa hoitaa asioita… Onneksi saimme toisen kaverin hommiin ja hän saapui lauantaina. Meidän piti saada coden fallille uusi kiinnitys mastoon ja siksi mastoon piti porata reikä. Lisäksi halusimme vahvistaa peräsimen kiinnitystä ja tämä kaveri porasi pultit siihenkin. Alle kolme tuntia häneltä, kun meillä olisi mennyt meidän akkuporakoneilla varmaan koko päivä…

Rigging-kaveri lähdössä mastoon, neljä tyyppiä kiskomassa. Yleensä Jaakko on kiivennyt mastoon itse ja olemme vain ottaneet löysiä pois. Nyt saatiin tosissaan kiskoa.
Rigging-kaveri lähdössä mastoon, neljä tyyppiä kiskomassa. Yleensä Jaakko on kiivennyt mastoon itse ja olemme vain ottaneet löysiä pois. Nyt saatiin tosissaan kiskoa.
Tuttu näky viime viikoilta, ukko Defyrin mastossa. Yleensä siellä on ollut Jaakko, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä, kun tuulimittaria yritettiin tekohengittää toimimaan.
Tuttu näky viime viikoilta, ukko Defyrin mastossa. Yleensä siellä on ollut Jaakko, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä, kun tuulimittaria yritettiin tekohengittää toimimaan.
Ylimääräiset pultit on laitettu edellisten väliin.
Ylimääräiset pultit on laitettu edellisten väliin.

PÄÄTTYMÄTÖN KÖYSI JA VINSSIHUOLTOA

Siirsimme tosiaan storan sisäänvedon mastolta istuinkaukaloon niin, että mastolle ei tarvitse mennä, jos vaikka haluaa pienentää purjetta. Pieni juttu jäi vielä tekemättä ja se oli päättymätön köysi, jonka avulla vinssailu sujuu kuin leikki. Käytännössä köydestä piti tehdä ympyrän muotoinen lenkki, joka ei koskaan pääty. Tähän tarvitsimme vähän apua ja sitä tuli, kun Heikki saapui veneelle.

Päättymätön köysi on kohta valmis. Ossi kannustaa.
Päättymätön köysi on kohta valmis. Ossi kannustaa.
Ville on ottanut vinssit haltuunsa ja seuraavalla legillä skuuttaaminen tapahtuu suorastaan itsestään, kun vinssit on niin vimpan päälle!
Ville on ottanut vinssit haltuunsa ja seuraavalla legillä skuuttaaminen tapahtuu suorastaan itsestään, kun vinssit on niin vimpan päälle!

TAKASTAAGIN KIRISTYS

Edellisellä legillä vene tuntui todella löysältä. Kevyessä vastatuulessa se ikään kuin vapisi, mikä on aika epämiellyttävä tunne, kun nukkuu punkassa. Tämähän tarkoittaa, että riki on liian löysällä ja pääsee heilumaan liikaa. Ongelma vain oli, että takastaagia, ei saa kiristettyä enempää, sen säätövara kerta kaikkiaan loppui. Mutta ei hätää, Heikillä oli idea. Korvataan takastaagin viimeinen pätkä, jossa säätövara on, dyneemalla! Dyneema on köyttä, joka on todella kevyttä, mutta samalla se on erittäin vahvaa, paljon vahvempaa, kuin saman paksuinen vaijeri. Dyneemaa käytetään keveyden takia paljon kisaveneissä. Olemme jo aikaisemminkin nauraneet, että meillä on kyllä maailman eniten dyneemalla rikattu cruising-Bavaria, sillä dyneemaa on keulapuomin kiinnityksessä, mastossa ja kohta takastaagissa.

Takastaagi ei ole aivan vielä valmis (mikäs kiire tässä, lähtö on vasta huomenna!), mutta se on lähes valmis. Eilen veneellä oli kyllä sellainen kuorellisen dyneeman pleissauskoulu, kun Heikki näytti miten sitä käsitellään.

Kaunista jälkeä!
Kaunista jälkeä!
Koko jengi seuraa miten kuorellista dyneemaa pleissataan.
Koko jengi seuraa miten kuorellista dyneemaa pleissataan.

Takastaagin hoitamisen jälkeen alkaa huoltohommat olla valmiina ja olemme valmiita purjehdukselle. Sääennusteet näyttävät todella hyvältä, pitäisi tuulla, mutta ei liikaa. Pidetään peukkuja, että pääsemme starttaamaan hyvissä tuulissa!

BERMUDAN KAUNIIT MAISEMAT

Pakko laittaa muutama kuva upeasta Bermudasta! Kaupungilla on pitkä historia ja rakennukset ovat vanhoja, mutta hyvässä kunnossa.

St George'sin kadut ja rannat ovat kauniita!
St George’sin kadut ja rannat ovat kauniita!
Vanha ja uusi pyörä vierekkäin.
Vanha ja uusi pyörä vierekkäin.
Voi sen seppeleen rakentaa viinipullon korkeistakin! Idea seuraavalle joululle.
Voi sen seppeleen rakentaa viinipullon korkeistakin! Idea seuraavalle joululle.
Bermudalla on pieniä rantoja, joista esimerkiksi tämä pikkuinen salaranta näytti ihanan romanttiselta!
Bermudalla on pieniä rantoja, joista esimerkiksi tämä pikkuinen salaranta näytti ihanan romanttiselta!
St George'sin ympärillä on hylätty golf-rata, jota on ylläpidetty puistona. Aikaisemmin golfautoille tarkoitetut asfaltoidut reitit sopivat täydellisesti lenkkeilyyn. Välillä löytyi muistoja vanhasta kentästä, kuten tämä reiän 8 kartta.
St George’sin ympärillä on hylätty golf-rata, jota on ylläpidetty puistona. Aikaisemmin golfautoille tarkoitetut asfaltoidut reitit sopivat täydellisesti lenkkeilyyn. Välillä löytyi muistoja vanhasta kentästä, kuten tämä reiän 8 kartta.
Oiii! Näytti mahtavalta, kun hevoset painelivat golf-kentällä...
Oiii! Näytti mahtavalta, kun hevoset painelivat golf-kentällä…

Ensimmäinen 800 mailia takana – Bahamalta Bermudalle

Saavuimme Bermudalle aamulla torstaina. Bermudalla purjehditaan ensin tullilaituriin ja vasta tullauksen jälkeen saa edetä lopulliseen ankkuri- tai laituripaikkaan. Olimme jännänneet loppumatkan, ehdimmekö Bermudalle ennen koko muuta ARC-fliittiä, joka lähti liikkeelle Nanny Caysta puoli vuorokautta meidän jälkeen. Ajoituksemme oli täydellinen. Ehdimme ensimmäisten joukossa laituripaikalle, jota tarvitsimme muutaman maintenance-homman sujuvaan hoitamiseen. Laituripaikat jaettiin tulojärjestyksessä, joten loppufliitti joutuu ankkuriin, halusi tai ei. Mutta ennen kuin fiilistelemme Bermudaa (ja fiilisteltävää löytyy kyllä!), niin laitan tunnelmia ensimmäisen 800 merimailin ajalta.

Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.
Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.
Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…
Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…
Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!
Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!
Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.
Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.
30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!
30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!
Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.
Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.
Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.
Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.
Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.
Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.

PURJESÄÄTÖÄ

Ihan pelkästään lekotteluksi meidän purjehdus ei mennyt. Päätimme tsekata miten genaakkerin rulla toimii. Genaakkeri ei ole ollut mastossa edellisen ylityksen jälkeen, jossa se meni kahtia. Korjauksen jälkeen meillä on ollut Karibialla kovat sivutuulet (10-15 m/s), joissa ei olla genaakkeria nostettu ylös. Nyt nostettiin sekä code zero ja genaakkeri. Genaakkeri on meillä rullalla, mutta rullan helminauha oli aivan liian löysä ja lisäksi purjeesta löytyi kaksi pientä reikää teipattavaksi. Näistä tuli korjaushommat Bermudalle. Code Zerolla purjehdimmekin pätkän (aivan väärään suuntaan, mutta oli niin kiva mennä codella kevyessä tuulessa!).

Ville säätää genaakkerin kanssa.
Ville säätää genaakkerin kanssa.

Ja kun säätäminen on aloitettu, ei sitä kannata lopettaa! Meillä iso-purjeen sisäänrullaus tehdään mastolta ja olemme joskus miettineet, että pitäisi tuoda purjeen sisäänveto sitlootaan. Virtauslanka-blogin A-P:kin kävi jossain vaiheessa kommentoimassa blogissani, että miten he ovat asian ratkaisseet. Niinpä Jaakko sai helteessä inspiraation ja hommaa ruvettiin hoitamaan. Ja tittidii, pienen ahertamisen jälkeen oli meillä oli storan sisäänveto sitloodassa!

Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!
Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!

Lopuksi lähestyimme Bermudaa moottorilla, sillä tuuli loppui täysin. Viimeinen yö oli kunnon rullausta, ilmeisesti kukaan muu ei nukkunut kunnolla, paitsi minä. Mikä on aika hämmästyttävää, koska olen varmaankin veneen helpoiten merisairastuva tyyppi.

Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.
Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.
Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!
Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!

Lähdön valmisteluita

Tarkistimme juuri sään ja näyttää siltä, että voimme lähteä matkaan perjantaina iltapäivällä. Luvassa on kevyitä tuulia. Ehkä vähän turhankin kevyitä, sillä tuuli pyörii noin 5m/s ympärillä. Ehkä sunnuntaina saamme vähän enemmän puhallusta, mutta muuten kartat ovat kyllä hyvin vaaleansinisiä.

Valmistelut matkaa varten ovat edenneet mukavasti. Olemme Jaakon kanssa muuttaneet isosta keulapunkasta kapeimpaan takapunkkaan, jotta miehistöllä on vähän paremmin tilaa. Olemme paatin ainoa pariskunta, joten kapein punkka on meille luonnollisin. Arvatkaapa kuinka siistiä veneellä oli, kun siirsimme puolen vuoden aikana kertyneet tavarat keulasta pikkupunkkaan. No tuota, ei kovin siistiä. Ossi vielä aikaisti lentoaan kolme tuntia, jolloin vene oli hänen saapuessaan täydellisen kaaoksen keskellä. Emme olleet koskaan tavanneet Ossia aikaisemmin, hän on Villen kaveri, joten ensivaikutelma oli varmasti todella hyvä… Ossi majoittui keulaan ja osasi ottaa rennosti kaaoksen keskellä. Seuraavana päivänä hän pääsikin pesemään ja vahaamaan kumiveneen. Meikä tuli auttamaan siinä kohtaaa, kun homma oli jo käytännössä tehty.

PROBLEEMI NUMERO YKSI

Meillä on ollut ennen veneen lähtöä hoidettavana kaksi ongelmaa. Muistatteko kun kerroin, että meillä vuoti pilssiin septitankista tavaraa? Ja että siivosimme aika perinpohjaisesti sen jälkeen. Haju ei kuitenkaan lähtenyt ja sille oli pakko tehdä jotain. Emme vain tajunneet mistä haju tulee, sillä pinnat näyttivät puhtailta.

Lattian alla on hankalia koteloita, joihin ei näe suoraan. Meillä ei ole selfie-tikkua, joten rakensimme kahdesta kärpäslätkästä kameratelineen, jolla puhelimen sai tungettua ahtaisiin koloihin, joihin käsi ei mahtunut. Tässä laitan kuvaan 5 sekunnin viiveen….
Lattian alla on hankalia koteloita, joihin ei näe suoraan. Meillä ei ole selfie-tikkua, joten rakensimme kahdesta kärpäslätkästä kameratelineen, jolla puhelimen sai tungettua ahtaisiin koloihin, joihin käsi ei mahtunut. Tässä laitan kuvaan 5 sekunnin viiveen….
ja sitten sukellus lavuaarin allaskaappiin kuvaamaan vessan lattian alle.
ja sitten sukellus lavuaarin allaskaappiin kuvaamaan vessan lattian alle.

Vihdoin meillä tärppäsi (voiko sanoa, että ”tärppää”, jos löydös on, hmmm, kakkaa?)… Jääkaapin kompressorin takana kulkee kouru vessan lattian alle ja sieltä löytyi täyspotti. Sinne ei pääse itse putsaamaan lattiaa, joten oli pakko turvautua vesiletkuun.

Jaakko päästi vettä letkulla likaisiin kohtiin, josta se valui yhtä keskipalkkia pitkin pilssin yhteen lokeroon. Minä äyskäröin sieltä likaista vettä ämpäriin. Valutimme kuusi ämpärillistä vettä ja pesuainetta kourun läpi, minkä jälkeen pilssiin tuleva vesi oli puhdasta.
Jaakko päästi vettä letkulla likaisiin kohtiin, josta se valui yhtä keskipalkkia pitkin pilssin yhteen lokeroon. Minä äyskäröin sieltä likaista vettä ämpäriin. Valutimme kuusi ämpärillistä vettä ja pesuainetta kourun läpi, minkä jälkeen pilssiin tuleva vesi oli puhdasta.

Olisikohan tuon septiprobleemin jälkimainingit nyt hoidettu? Pliis! Ainakin aamulla vessassa haisi pesuaineelle. Pitäkää peukkuja.

PROBLEEMI NUMERO KAKSI

Siinä missä numero ykkönen oli taklattavissa kuurauksella, oli numero kakkonen vähän hankalampi. Tuulimittarimme on hajonnut. Windex maston huipussa kyllä toimii, mutta emme saa Raymarinen näytölle tuulidataa, kuten tosituulen suuntaa tai tuulen nopeuksia. Mastoon on kiivetty neljä kertaa koittamaan erilaisia kikkoja ja kaikki liitokset mastosta Raymarinen plotteriin on tarkistettu. Jännite kulkee jokaisessa kohdassa ja vikaa ei vaan löydy. On soitettu kotiin ja konsultoitu Defyrin kuin taskunsa tuntevaa isä-kipparia. Mittari ei herää henkiin. Jos ongelma on kosteudesta johtuva, yhtään ei helpota, että on satanut neljä päivää putkeen niin rankasti, että välillä tiet ovat tulvineet.

Etsimme huoltoa, mutta sitäpä ei Bahamalta löytynyt. Päätimme ostaa käsituulimittarin. Noo, kävimme neljässä venetarvikeliikkeessä ja sellaista ei löytynyt. Näyttää siltä, että lähdemme ylityksen alkuosalle ilman kaikkea tuulidataa. Onneksi tuulet ovat kevyitä ja niin ollen pärjäämme windexilläkin. Tuulen nopeutta olisi kiva seurata, jos puhurit yltyvät. Bermudalla täytyy keksiä ratkaisu!

Jaakko kiipeää vielä kerran mastoon. Tänään paistoi jo aurinkokin.
Jaakko kiipeää vielä kerran mastoon. Tänään paistoi jo aurinkokin.

Muuten hommat edistyvät mukavasti. Ossi ja Ville ovat jo veneellä. Nina saapuu muutaman tunnin kuluttua. Kumivene on nostettu kannelle ja aurinko paistaa. Naapuriveneen ranskalaiset valmistautuvat selkeästi myös ylitykseen kohti Eurooppaa. Tänään menemme vielä miehistödinnerille. Aurinko paistaa ja tunnelma on hyvä!

Kotimatka alkaa

Viimeistään nyt täytyy myöntää, että Karibian purjehdukset ja ihanuudet on nyt koettu. Kotimatkamme kohti Eurooppaa alkaa näillä näkymin loppuviikosta, ehkä jo perjantaina, jos säämallit pysyvät vielä sopivina. Miehistömme tipahtelee Nassauhun yksi päivässä. Ossi saapui tiistaina, Ville keskiviikkona ja torstaina Nina tulee veneelle. Meitä on ensimmäiselle pätkälle yhteensä viisi. Varsinaiselle Atlantin ylitykselle saamme vielä vahvistukseksi Heikin.

Kaiken kaikkiaan matkaa kertyy 3 800 merimailia. Tutummissa mittayksiköissä matka on hieman yli 7 000 kilometriä. Linnuntietä 7 000 kilometriä olisi vaikkapa Helsingistä Intian eteläkärkeen. Onneksi reissua ei tarvitse purjehtia yhtä soittoa, sillä matkamme varrelle osuu muutamia saaria. Atlantin ylitys kotiinpäin muodostuu kolmesta siis osasta.

BAHAMAT – BERMUDA 800NM

Ensimmäisenä purjehdimme Bahamalta Bermudalle. Matkaa on hieman yli 800 merimailia ja perille pitäisi päästä alle kuudessa päivässä. Niinpä olemme Bermudalla noin 15.5., jos pääsemme lähtemään perjantaina ja kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Bermudalla liitymme ARC Europeen. Oikeasti ARC lähtee joko Nanny Caysta BVI:ltä tai Portsmouthista USA:sta ja ensimmäinen pysäkki on Bermudalla. Bermuda on siis ensimmäinen paikka, jossa fliitti tapaa ensimmäisen kerran toisensa. Bermudalla meillä on kaikenlaista ARC:n järjestämää tekemistä, kuten saareen tutustumista, rommi-maistajaisia ja tietenkin myös ARC:n turvatarkistus. ARC Europessa on mukana noin 50 venettä, mikä on huomattavasti marraskuun kisaa pienempi porukka. Toisaalta mukava puoli tässä on, että muihin tutustuu paremmin ja tunnelma oli ainakin viime vuonna katossa! Bermudalla vietämme viikon ennen lähtöä Atlantin yli.

BERMUDA – AZORIT 1800NM

Pisin matka Atlantin ylitykselle on Bermudan ja Azorien väli. Merimaileja kertyy suoraa tietä 1800 ja risat päälle. Matka taittuu alle kahdessa viikossa maalipaikkaan Hortaan. Mielenkiintoista nähdä miten pitkä ylitys sujuu vähän märemmässä ja potentiaalisesti kovemmassa kelissä, kuin marraskuun ylitys. Tämän jälkeen tuntee varmasti ylittäneensä Atlantin… Azoreilla miehistöstämme jää pois Heikki, Ossi ja Nina. Jatkamme Villen kanssa eteenpäin ja näillä näkymin saamme Villen kaverin, Laurin mukaan viimeiselle pätkälle.

Azoreilla ARC on järjestänyt ohjelmaa, kuten palkintojenjaon ja tutustumista Azorien eri saarille. Purjehdimme joukolla ensin Hortasta Terceiralle 7.6., sitten 9.6. Ponta Delgadalle ja lopuksi 12.6. Santa Marialle. Virallinen ARC lähtee 14.6. kohti Portugalia.

Santa Marian satama viime vuoden keväällä.
Santa Marian satama viime vuoden keväällä.
Defyrin miehistö muutamaa tuntia ennen kuuden päivän purjehduksen päättymistä Portugalin Lagosiin. Isälle ja siskolle saapuminen maihin tarkoitti matkan päättymistä, meille matkan alkamista.
Defyrin miehistö 2014 muutamaa tuntia ennen kuuden päivän purjehduksen päättymistä Portugalin Lagosiin. Isälle ja siskolle saapuminen maihin tarkoitti matkan väliaikaista) päättymistä, meille matkan alkamista.

AZORIT – RANSKA 1200NM

Defyrin nokka käännetään 14.6. Portugalin sijaan kohti Ranskaa. Ja matkaa sitten riittää, vaikka tuntuu, että ollaan jo melkein perillä. Azoreilta Ranskaan työnnetään 1200 nm ja ylitetään muun muassa sellainen maineikas lätäkkö, kuin Biskajan-lahti. Aikaa kuluu kahdeksan päivää. Vietämme siis juhannuksen merillä, pitänee hommata jokin koivuvihta kannelle!

Ranskassa meidän purjehduksemme päättyy. Vuosi sitten purjehdimme isän ja siskon kanssa veneen Azoreilta Portugaliin, jossa Defyr luovutettiin meidän haltuumme. Me saimme veneen lainaksi tavallaan kesken isän ja siskon kotiinpaluumatkaa. Niinpä nyt luovutamme veneen Ranskassa heille takaisin, jotta heidän kotimatkansa pääsee jatkumaan. Isä ja sisko purjehtivat Defyrin takaisin Suomeen heinä- ja elokuun aikana. Me palaamme Suomeen lentokoneella.

Kotiinpaluu ja purjehduselämän jättäminen tuntuu jo nyt haikealta, ehkä voisi sanoa jopa että kamalalta. Vaikka on ihana nähdä perhettä ja ystäviä Suomessa, päästä koirien kanssa takaisin saareen ja arkisempien asioiden ääreen, niin en haluaisi vielä millään lopettaa tätä purjehtimista. Onneksi viimeiset pätkät ovat pitkien matkojen purjehduksia, joilla asiaa ehtii varmasti työstää. (Ja ehkä tuon 3 800 merimailin aikana saa hetkeksi tarpeeksi purjehduksestakin?)

Vene-lehti kirjoittaa Atlantin ylityksestä!

Uusin Vene-lehti on tainnut juuri ilmestyä. Mukana on juttua ARC:ssa olleista suomalaisista veneistä, meistä muiden mukana!

Olen nähnyt jutun sinä aamuna, kun lehti meni painoon. Jännitti vähän lukea, että mitähän suuria viisauksia tulikaan lauottua, kun sain haastattelupuhelun Suomesta istuessani aamupalalla St Lucian Rodney Bayn rantabaarissa. Ainakin ympäristö oli oikea, sillä samassa paikassa istuttiin aamupalalla yli kuukautta aikaisemmin, kun olimme purjehtineet maaliin. Siinä välissä olimme vain käyneet purjehtimassa Grenadalle ja takaisin. Ehkä tuo yli kuukauden cruisailu vaikutti siihen, että olen haastattelussa näköjään painottanut jonkin verrankin Atlantin ylityksen cruisailupuolta. Jutun lukemisen myötä tuli mieleen myös se kilpailullisempi puoli; lukuisat taktiikkapalaverit, joissa mietimme miten kilpailijat kampitetaan, sijoitustietojen odottaminen ja niiden ääneen lukeminen asiaankuuluvine hurraahuutoinen, pettymys kun Kings Kakadu ja Peter Von Seestermühe ajoivat meistä ohi… Turhautuminen ja kiukuttelu, kun ei vain TUULLUT! Että ehkä me oltiin sitten vähän kilpailuhenkisiäkin… 😉

Tuuli tai ei, ruoka ja etenkin pannukakut saa aina hymyn korviin! Seuraavalla Atlantin ylityksellä onkin mielenkiintoista, kuka tekee yhtä hyvät pöperöt kuin Axel?
Tuuli tai ei, ruoka ja etenkin pannukakut saa aina hymyn korviin! Seuraavalla Atlantin ylityksellä onkin mielenkiintoista, kuka tekee yhtä hyvät pöperöt kuin Axel?

Jutusta taisi jäädä puuttumaan meidän miehistön jäsenten nimet (tosin en ole lehteä nähnyt, joten mene ja tiedä!). Kiitokset turvallisesta, superhauskasta ja voitokkaasta ARC:sta kuuluu tietty Jaakolle ja lisäksi Perttu Rönkölle, Ville Rimpiläiselle, Ville Tikkaselle, Mikko Hietalalle ja Axel Åkerlundille. Ensimmäinen Atlantin ylitys ei olisi voinut olla hienompi, hauskempi tai superimpi! Tää jengi on TIMANTTIA!! Olen kirjoittanut miehistöesittelyn reissun jälkeen, klikiti klik!.

No kuka nyt tämän joukon kanssa ei lähtisi Atlantin ylitykselle?! Axel on kameran takana ja Rimpiläisen Ville on vielä matkalla Las Palmasiin.
No kuka nyt tämän joukon kanssa ei lähtisi Atlantin ylitykselle?! Axel on kameran takana ja Rimpiläisen Ville on vielä matkalla Las Palmasiin.

Jos haluat fiilistellä meidän Atlantin ylityksen purjehdusta, alkoi raportit ARC-kisasta marraskuun puolivälissä. Ensimmäisessä stoorissa jännitetään kisan alkua, se löytyy täältä. Siitä sitten eteenpäin voi klikkailla ja uudelleenelää meidän ylitysretken!

PURJEHDUSMATKAN SEURAAMINEN

Atlantin ylityksen jälkeen hyvästelimme miehistömme ja jatkoimme purjehdusta kohti Grenadaa. Grenada oli reissumme eteläisin piste ja sieltä olemme jo tulleet takaisin ylös Barbadokselle. Olemme olleet pitkästä aikaa vain paikoillaan, 3 viikkoa on vierähtänyt Barbadoksella helposti. Pakkaamme kohta veneen taas purjehduskuntoon ja lähdemme seuraavaksi Ranskaan. Okei, okei, Martiniquelle vaan. Olen tässä harjoitellut kieltä, koska olen ymmärtänyt, ettei siellä muuta puhuta. Ihan vielä en ole niin pitkällä, että osaisin hoitaa tullimuodollisuudet en frances. Totta puhuen, osaan sanoa vain, että mitä kuuluu ja kiitos hyvää, entä sinulle. Hehe, katsotaan kuinka pitkälle sillä pääsee!

Seuraavan Atlantin ylityksen teemme toukokuussa, kun lähdemme Bahamalta Bermudan ja Azorien kautta kohti Eurooppaa. Sitä ennen ehdimme vielä moneen seikkailuun! Jos haluat seurata blogiamme vähän tarkemmin, onnistuu se klikkailemalle itsensä meiliseuraajiin postauksen lopusta tai blogilistalta.

Ruorimies ja auringonpaiste! Tätä on odotettavissa vielä muutama kuukausi!
Ruorimies ja auringonpaiste! Tätä on odotettavissa vielä muutama kuukausi!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla