Kategoria: Jäätilanne

Maanantaina ajoimme vielä Busterilla töihin ja takaisin. Aamulla jää oli todella heikkoa, vaikka paksuutta olikin pari kolme senttiä. Jää vain lainehti monen metrin matkalta Busterin rikkoessa sitä. Matka kotiin oli jo jäisempi. Busterin moottori hyrähti nätisti käyntiin, mutta vaihde ei mennyt päälle. Tai siis pakki meni, mutta vaihdekeppiä eteenpäin vääntäessä ei tapahtunut mitään. Jää oli jo sen verran kovaa, että moottorivoimaa tarvittaisiin kotimatkalle. Vartin lämmittelyn ja hieman ikävänkuuloisten ronksahtelujen jälkeen saimme paatin liikkumaan eteenpäin. Tällä kertaa jää oli jo kovempaa, vaikka se melko helposti Busterin alla rikkoontuikin. Sen verran kauan ylityksessä ja sähläilyssä meni, että iltaruoaksi tarkoitetun mozzarellasalaatin basilika ja salaatti ehtivät jäätyä. Sen pahempia hankaluuksia ei tullut!

Tiistaina pidimme etäpäivän, vaikka saaren toisesta päästä olisi jo varovasti astellen päässyt maihin. Meillä molemmilla etätyö sattui sopimaan aikatauluihin, joten mikäs siinä konetta hakatessa kauniissa merimaisemissa!

LOPPIAISEN KÄVELY JÄÄLLÄ

Loppiainen aukesi aurinkoisena ja kylmänä. Tiistai-aamusta lähtien oli ollut koko ajan yli 17 astetta pakkasta, joten arvelimme, että voisimme lähteä kävelylle jäälle katsomaan kaukana näkyvää merisavua. Kyllähän kunnon pakkanen on jo jäädyttänyt lähivedet.

Ensin kävimme koirien kanssa lähellä rantaa kävelemässä. Lenkki oli ripeä, sillä vanhempi hauva alkoi aristamaan tassuaan aika pian. Sitten vain sisälle lämmittelemään!

VARUSTEET NISKAAN JA MENOKSI

Sitten matkaan! Jaakko lähti hakemaan potkukelkkaa ja minä halusin kävellä, joten menin edeltä. Kovin kauas ei tarvinnut mennä, kun jää vähän keinahti. Ja kuulinko rasahduksen? Tein varovaisen hyppyliikkeen ja toden totta, jää notkahti jalkojen alla. Löin jääsauvalla jäähän ja se humahti ensimmäisellä lyönnillä jään läpi. Tämä tarkoittaa, että jäätä on liian vähän, eikä siellä kannattaisi sen enempää notkua.

Meillä on aika hyvät varusteet, joten jäällä käyntiin voi suhtautua myös vähän uteliaasti. Ursuitin pelastautumispuvut pitävät lämpimänä jään seassa useamman tunnin, kun ilman pukua veden varassa selviytymisessä puhutaan minuuteissa. Pelastautumispuku myös kannattelee. Sen sisällä on niin paljon ilmaa, että puvun kanssa on helpompaa nousta jäistä ylös. Tätä olemme testanneet kevätjäillä ihan tarkoituksella, oli muuten hauskaa! Naskalit pitää toki myös olla mukana ja oli meillä myös yksi heittoliina sen varalle, että toinen ei jotenkin sieltä avannosta pääsisi omin avuin ylös. Eilen Suvisaaristossa pelastettiin jäihin tippunut mies, joka ei ollut päässyt avannosta ylös. Vaimo oli saanut heitettyä miehelle narun, jonka avulla hän oli pysynyt pinnalla, vaikkei ylös ollut päässytkään, aina siihen saakka, kunnes pelastajat ehtivät paikalle. Että narut messiin vaan! Ja lopuksi vielä se jääsauva, joka on hyvä apu selvittämään jäiden kuntoa. Näillä varusteilla uskaltaa liikkua jo vähän rennommin, sillä minä olen aina ollut vähän jääkammoinen.

Jaakko kurvaili vähän kauemmaksi potkukelkalla koittamaan, jos jäät olisivat siellä vahvempia. No eipä ollut. Vaikka lunta on melko vähän, niin se on toiminut niin hyvänä eristeenä, että lumisessa kohdassa jää on huomattavasti ohuempaa. Jääsauva solahtaa kerta toisensa jälkeen napakalla lyönnillä jään läpi. No toisaalta, tällä puolella saarta oli aika lähellä vielä avovettä maanantaina, joten päätimme jättää jääkävelyn väliin tähän suuntaan. Sen sijaan kurvasimme toiselle puolelle saarta ja sieltä jäälle ja mantereelle kävelylenkille.

Myöhemmin juttelimme naapurin kanssa, hän oli kairannut jäätä ja todennut, että se oli vahvassakin paikassa vain 5cm paksua. Joten vielä kannattaa merellä katsoa tarkkaan missä kulkee ja ottaa vähän varusteita mukaan!

Ajelimme Rukalta kotiinpäin ja soitimme puoliltapäivin naapurillemme, jos hän osaisi kertoa jäätilanteesta. Hän kävi katsomassa miltä meidän puolella saarta näytti ja kertoi, että meri on aivan avoinna. Mikä helpotus! Itätuuli oli puhaltanut niin kovaa, että meri ei ollut ehtinyt jäätyä pakkasesta huolimatta. Ajelimme astetta kevyemmin kotiinpäin. Pysähdyimme tapamme mukaan vähän siellä sun täällä ja saimme aikaa kulumaan ihan riittävästi. Perille pääsimme vasta ennen ilta-yhdeksää.

Kun tulimme rantaan, oli niin pimeää, ettei merelle nähnyt otsalampuilla eikä auton lampuilla. Olikohan meri ehtinyt jäätyny pakkasessa? Oli tyyntä ja valon kajosta oli vaikea ymmärtää, olivatko heijastukset veden vai kirkkaan jään pinnasta. Mietin että olisiko fiksumpaa jäädä hotelliin yöksi ja palata aamulla, mutta Jaakko halusi edes kokeilla ylittämistä jo illalla.

Niinpä sitten lähdettiin matkaan. Tai siis Jaakko lähti. Pienellä muoviveneellä. Se liukuisi jään päällä ja sen kanssa voisi meloa avoimen veden yli. Olin vähän huolissani, että jää kestäisi hetken matkaa ja sitten vene uppoaisi jonkinlaiseen jääsohjoon, eikä liikkuisi enää eteen tai taaksepäin. Siellä Jaakko sitten istuisi paatissa ja minä soittelisin jostain apua. (”Haloo, joo tuota mieheni istuu veneessä 20 metrin päässä rannasta, eikä pääse maihin.” Puhelun vastaanottaja olisi voinut vähän miettiä…) Huoli oli turha, sillä aivan pian Jaakko huudahti, että vesi on auki ja eteneminen on helppoa. Katselin loittonevan otsalampun heijastuksia ja siirtelin tavaroita rantaan.

Jaakko palasi Busterin kanssa, joka oli jälleen kerran lähtenyt mukavasti käyntiin. Lastasimme tavarat veneeseen ja sitä olikin sitten riittävästi! Ajelimme hiljaa koirien kanssa tavarakeon päällä istuen kotiin ja katselimme merta. Riitettä oli ja merestä nousi kuin pientä savua sen höyrytessä pakkasessa.

KYLMÄ ON

Oli mukava palata kotiin. Etenkin kun olin unohtanut puolet Fazerin konvehtirasiasta pöydälle, suklaatervehdys on aina iloinen yllätys!! Pitäisi myös muistaa, että asiat aina selviää. Joskus sitä pohtii ja pohtii, että kuinka päästään yli ja koska se meri jäätyy ja mitäs sitten ja sitten. Asiat kuitenkin tuppaavat lutviutumaan, tavalla tai toisella. Ehkä ei tarvitsisi ennakkoon niin paljon pohtiakaan. Tämä koskee lähinnä minua, Jaakko on vähän huolettomampi.

Kotona oli 8 astetta lämmintä, olimme ottaneet lattialämmöt kylppäristä pois ennen lähtöä. Hrrr… Vaikka mökkimme on aika pieni, ei siinäkään 11-12 asteen lämmitys ihan hetkessä tapahdu. Niinpä laitettiin äkkiä kaksi patteria, lattialämmitys, kuivauskaappi ja takka päälle. Lisäksi laitoin ison pinon kynttilöitä pöydälle ja iltapalaksi lämpimiä leipiä uunissa. Näillä lämmönlähteillä mökki saatiin lämpimähköksi ennen nukkumaanmenoa.

NO KOSKA SE JÄÄTYY?

Seurasimme tarkasti sunnuntain lämpötiloja, mutta 7 asteen pakkanen ei näyttänyt hyydyttävän merta kovinkaan tehokkaasti. Tiistaina ja keskiviikkona elohopea laskee kahteentoista, joten ehkäpä loppiaisena ihailemme meren jäätymistä?

Jaakko kävi tänään kaupassa Busterilla ja rannalla oli tullut vastaan mies, joka oli matkaluistimet kaulassa tulossa katsomaan, josko jäille jo pääsisi. Jaakko oli sanonut, että meri on isoilta osin vielä auki, joten nyt täyskäännös, mars. Täällä ajaa tosiaan vielä veneellä, joten älkäähän vielä menkö jäille, ei edes vielä hetken päästä. Ainakaan ilman kunnon varusteita. Pelastautumispuku on todella hyvä henkivakuutus, samoin naskalit ja pinnalla kannatteleva reppu nyt vähintään. Ja kaveri mukaan myös (ei kuitenkaan metrin päähän kulkemaan kuitenkaan). Pysytään kaikki jään päällä!