Jäätilanne Archives | Sivu 9 13:stä

13.2.2016

Vanha passi ja muita seikkailuja

”Kuka säilyttää vanhoja passeja, kysyn vaan!”, puhisen itsekseni. Olin juuri saanut soiton Jaakolta lentokentän turvatarkistuksesta. Ei kuulemma pääse vanhalla passilla Makedoniaan. Olin pari viikkoa aiemmin siivoillut kaappeja ja huomasin samalla Jaakon passin. Pistin sen hyllylle näkyvälle paikalle odottamaan sitä hetkeä, kun Jaakko edellisenä iltana ennen lähtöä panikoisi passin sijaintia. Ajattelin tekeväni hyvä vaimo-efektin ja ojentaa passin suoraan hyllystä Jaakolle. Eipä käynyt mielessä tarkistaa, että passi on kelpoinen. Sitä oli kuulemma säilytetty hienojen Indonesian leimojen takia. Pah, sanon minä.

No, onneksi Jaakko ja pojat olivat jostain syystä turvatarkistuksessa jo pari tuntia ennen lennon lähtöä. Minä aloin sitten etsimään sitä oikeaa passia. Luulenpa että Jaakolla olisikin ollut vähän hankaluuksia löytää passiaan, sillä löysin sen lopulta minun korurasiastani. Sellaisten korujen rasiasta, joita en ikinä käytä. Järjestelmällisyys, se ei kyllä ole meidän talouden vahvoja puolia! Ehdin hyvin kentälle ja sain antaa vielä ylimääräisen lähtösuukon terminaalin edessä matkailijalle, joten kaikki meni itse asiassa oikein hyvin.

LISÄÄ JÄÄTÄ

Olen nyt kirjoittanut jäästä varmaan sata kertaa peräkkäin, joten olin päättänyt kertoa seuraavalla kerralla jostain muusta. Ja tässä sitä taas mennään, kirjoitan jäästä.

Mutta onneksi vähän eri vinkkelistä. Sain kylään siskontyttöni Millan ja me olimme menossa katsomaan Disney On Ice-näytöstä! En ole koskaan käynyt katsomassa mitään luistelu-showta, joten odotin näytöksen näkemistä itsekin.

Hessulla oli matkatavarat välillä pitkin poikin jäätä ja meno muutenkin holtitonta. Olen aika varma, että myös Hessu on yrittänyt matkaan vanhalla passilla.

Peter Pan ja Helinä-keiju. "Älä koskaan unohda sitä pientä osaa itsestäsi, jonka ei koskaan tarvitse kasvaa aikuiseksi!" — Peter Pan ja Helinä-keiju. ”Älä koskaan unohda sitä pientä osaa itsestäsi, jonka ei koskaan tarvitse kasvaa aikuiseksi!”

Aijai, kohta kadonneitten poikien käy huonosti. Kapteeni Koukku on löytänyt heidän piilopaikkansa.

Lopputaistelussa on mukana sen kokoinen krokotiili, jota en haluaisi nähdä nousevan tuosta merestä rantaan. Tai korjaan, en kyllä halua nähdä minkään krokotiilin nousevan merestä rantaan.

YÖKSI SAAREEN

Näytöksen jälkeen käytiin kaupassa ostamassa iltaruokaa ja tietenkin herkkuja. Kummityttö oli vähän huolissaan, että kestääkö jää, mutta selitin, että hän pääsee saareen veneen kyydissä. Se olikin riemastuttava juttu, mutta iloa himmensi vähän se, että räntälunta satoi vaakatasossa. Yllättävän mukavasti uusi kelirikkoveneemme kulki jään päällä, joten vetourakka oli lähinnä kiva pieni urheilupätkä ennen suklaata. (Söimme toki ruokaa ensin, huomautus siskolle!)

Katsoimme illalla Frozen-elokuvan, joten nyt olen vähän kärryillä, mistä pienet kohkaavat. Miinus-puolena ainoastaan se, että Frozenin laulut ovat soineet päässäni viikon verran tehokkaan Disney-päivän jälkeen.

Aamulla ei enää pyryttänyt ja Milla teki olonsa mukavaksi pikkuveneeseen.

3.2.20163.2.2016

Jäällä kävelyä

Kelit ovat olleet aika vaihtelevia. Milloin on ollut vettä jään päällä niin, että kotimatkat ovat menneet osittain viiden sentin vedessä ja loskassa sompailua ja milloin taas sateisen harmaata tai auringon pilkahtelua. Mutta yksi asia pitää ja se on jää.

Vaihteeksi kaunis aurinkoinen aamu. — Vaihteeksi kaunis aurinkoinen ja pakastunut aamu. Vähän on vettä jään päällä.

Kävimme sunnuntaina tarkistamassa vähän paremmin, että miltä kotireittimme näyttää. Kairasimme kohdista, joissa oli eniten loskaa ja vettä. Jää on kyllä ohentunut. Siinä missä sitä oli parhaillaan yli 20 senttiä, niin nyt sitä oli enää 15-20 senttiä mittauspaikasta riippuen. Muutama reikäkin löydettiin. Osa niistä täytyy olla kalastajien (vai meidän itse, hahha!!) aikaisemmin talvella kairaamia reikiä, jotka ovat nyt lämpimillä keleillä auenneet. Yksi oli vähän isompi ja siitä saisi jo helposti jalan jään läpi pimeällä ilmalla. Niinpä sovimme, että jatkossa pidetään iltaisin otsalamput mukana ja vaikka jää onkin vielä paksua, päätimme myös yhteisesti siirtyä pitämään Ursuitin pukuja päällä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Rannassa jää on ratkennut ja painunut nyt jo pohjaan. Taisi olla juuri tämän kuvan ottamisen jälkeen, kun jää petti Jaakon alla ja Jaakko humahti polvia myöten veteen. Minua nauratti! Kunnes tajusin, että joudun menemään perässä.

Maanantai-aamulla tulikin sitten vähän kiirelähtö töihin ja heti meinattiin luistaa voimaan astuneesta pukusäännöstä. Onneksi meistä järkevämpi (en nyt sano KUKA se oli, mutta Jaakko se ei ollut) päätti, että puvut isketään niskaan vaikka myöhästyttäisiinkin palavereista. Ja hyvä niin, sillä illalla tulin yksin kotiin, tietysti ilman taskulamppua (siihen se järkevyys ei riittänyt). Pakko myöntää, että olisi vähän jännittänyt hyppelehtiä vetisellä jäällä ilman pukua ja miettiä että onkohan tuonkin mustan lätäkön alla oikeasti jäätä. No onhan sitä, mutta silti se jännittää.

Sompa kurkkii varovaisesti rantajäätikköä.

Viikonlopun auringonnousu. Yhtäkkiä on upea keväinen keli! — Viikonlopun auringonnousu. Yhtäkkiä oli upea keväinen keli!

Pipo lähti kahlailemaan rantaveteen ja Sompa yrittää haastaa vauhdikkaampiin kevätleikkeihin.

JA SITTEN TULEE TAAS LUNTA

Ja jotta saadaan pienen keväisen hetken jälkeen taas talvinen vaihde päälle, niin viime yönä pyrytti pikkuisen lunta. No hyvä, ei sen kevään vielä kuulu tullakaan. Jälleen kerran luonto oli upean näköinen lumipeitteineen. Lähdimme töiden jälkeen koirien kanssa jäälle kävelylle. Koirat saivat päälleen pelastusliivit, jos sattumalta juoksisivat jonnekin rantasulaan paikkaan. Sompan kohdalla päästiinkin testaamaan kuinka hyvin pennulle on opetettu ei-käsky, kun karjaisin täysin palkein ettei saa mennä katsomaan kalastajien verkkopaikkaa. Jäästä oli nostettu pala ylös ja tilalle ei ollut ehtinyt jäätyä kunnolla uutta jäätä. Hämmästyksekseni pentu jopa totteli, vaikka yrittikin paikalle vielä kolme kertaa kiellon päälle. Jep, tämä pösilö saa todella pitää liivit päällä jatkossakin!

27.1.201627.1.2016

Vesi nousee jäälle ja päivän opetus

Onneksi ehdimme viime viikonloppuna pitää ihanan talvipäivän sekä lauantaina että sunnuntaina, sillä maanantaina vesi alkoi hiljalleen nousta jäälle. Eilen ja tänään sitä on ollut jo niin reilusti, että ilman kumisaappaita olisin olleet kirjaimellisesti aivan vettä kengässä. Jään pitäisi olla vielä ihan hyvän vahvuista, mutta pakko myöntää, että pimeässä jäällä talsiminen on vähän jännittävää. Varsinkin jos kova lumikerros jalan alla pettää sen muutaman sentin, ennen kuin jalka osuu kovalle jäälle. Tänään pääsinkin ylittämään jäätä useampaan otteeseen.

PÄIVÄN OPETUS: JOS ASUT SAARESSA, ÄLÄ UNOHDA AVAIMIA KOTIIN

Jaakko oli tänään myöhään töissä, joten talsin ja kahlailin yksin jään yli kotiin. Vettä meni kumisaappaaseen. Perillä huomasin, ettei minulla ollut avaimia. Harmitti, mutta eihän tässä mitään. Meillähän on jemmassa vara-avain! Lähdin meidän avainpiiloon, jossa on ”avain-kassakaappi”. Tiedättehän niitä kaappeja, jotka aukeavat numerosarjalla. Pyyhin kuolleet hämähäkit pois kaapin numerolaatan edestä ja aloin painelemaan. Mitään ei tapahtunut. Eipä kai, koska kaapin PATTERI oli loppu! No morjens! Olisiko ollut hyvä valita sellainen kaappi, joka kytketään sähköverkkoon? Ei, me valitsemme patterikaapin, koska olemme tunnetusti todella hyviä muistamaan kaikenlaisten laitteiden patterinvaihdot ennen kuin se on myöhäistä. Teki mieli hakea joku työkalu ja hajottaa koko loota, mutta sitten tajusin kyseessä olevan kassakaappi, johon ei vasaran ja sorkkaraudan ainakaan pitäisi tehota. Niin ja se työkaluvarastokin oli lukossa.

Jäätiemme muuttui kyllä aivan vesitieksi. Tästä voisi jo mennä evättömällä sup-laudalla…

Soitin Jaakolle, joka oli juuri lähdössä töistä. Päätin lähteä hakemaan häntä puolesta matkaa, jotta kotiinpääsy nopeutuisi. Kävelin taas jään yli ja vettä meni vielä vähän lisää kumisaappaaseen. Oli pakko hakea vähän suklaata huoltikselta samalla kun odotin Jaakkoa pysäkille. Rannassa nappasin Jaakolta avaimen ja lähdin kahlaamaan, jotta koirat pääsevät mahdollisimman pian ulos. Ja en oikeasti liioittele kahlaamisessa. Olimme ajaneet väylän mönkkärillä maanantaina putipuhtaaksi, joten tiellä ei ollut lumimössöä, vaan ihan reilusti vettä. Pitkältä matkalta. Koirien kanssa menimme Jaakkoa vastaan, joka otti muutaman kuvan jäältä. Jaakko ei saanut vettä kenkään ja minulla oli sukat aivan märät. Vaikka on samat kengät! Veikkaan, että toisella meistä on rauhallisempi etenemistapa, jolloin vettä ei roisku joka paikkaan.

Että sellaista, huomenna avaimet mukaan!

Koirat seurasivat jäälle, kun menimme Jaakkoa vastaan. Äkkiä pois, ettei tassut jäädy!

23.1.201623.1.2016

Lisää vauhtia!

Tätä päivää en kyllä nähnyt tulevan. Minä postaan mönkkärikuvia. Ja vielä tarkennettuna, postaan mönkkärikuvia, joissa olen itse kuskina! Mutta näillä mennään… Joskus sitä löytää itsestään ihan uusia puolia.

Ihan ensimmäiseksi testasimme mönkkärin työkykyjä. Unelmamme oli ajaa jäälle mukava pikku retkiluistelurata. Olimme aloittaneet sen ajamisen jo eilen illalla, mutta esiin tullut jää oli kyllä aivan luokatonta retkiluisteluun. Eikä se ollut yhtään parempaa tänäänkään ilman lämmettyä. Eilen illalla ajoimme rinkulaa jäälle ja ajettiin yhteen melko sulaan kohtaan. Pakko sanoa, että vähän pisti jännittämään, vaikka jää olikin tullut mitattua. Olin valmiia loikkaamaan mönkijän kyydistä tiikerinloikalla pois, jos kuulisin räsähtelyä. Ei tarvinnut loikata.

Vihreä vasemmalla, punainen merimerkki oikealla. Olemme siis kulkemassa satamasta ulospäin!

Lumen siirtäminen alkoi hiljalleen muuttua vähän vauhdikkaammaksi.

KYPÄRÄ PÄÄHÄN

On olemassa pikkumahdollisuus, että ajoin eilen ilman kypärää. Joten tänään asia piti korjata. Luin nimittäin illalla vähän onnettomuustilastoja ja kävi selväksi, että olisi syytä pitää pollasta kiinni. Vaikka en olekaan 44-65 -vuotias mies, joka ajaa mönkijän humalassa kyljelleen, mikä oli useimmiten toteutunut onnettumuusskenaario. Kävimme ostamassa kypärän ja pitkän sovittelun jälkeen löysimme sellaisen, joka puristaa posket hamsterimallisiksi. Eli tarpeeksi tiukan. Mielestäni näytän joltain pelin droidilta tuo päässä. Mutta hei, tosi style!

Mun vuoro! Alkoi hämärtää, mutta taivast oli kaunis! — Taivas oli kaunis!

Tänään uskalsin ottaa vähän jo vauhtia. Ehdin huomata, että mittari käväisi seitsemässäkympissä ja sitten meni sisu kaulaan. Hyviä sudituksia sai aikaan pienemmässäkin vauhdissa. Hyvin kyllä kulki CF Moto umpihangessa nelivedolla (sitten kun tajusin laittaa sen päälle). Mutta toisaalta takavedolla tuli parhaat pyörylät!

Tuosta vähän vauhtia, ratti linkkuun... — Tuosta vähän vauhtia, ratti linkkuun…

...ja katoamistemppu! — …ja katoamistemppu!

JÄÄTIE

Emme aivan täysin keskittyneet rälläämiseen, vaan teimme tosiaan pikkuisen jääreitin valmiiksi ja eilen tyhjäsimme oman luistinratamme. Se oli pääasiassa hyvässä kunnossa. Jäätien oli jo löytänyt muutkin, sillä tieltä löytyi iltasella koiran ja hiihtäjien jälkiä. Yksi koiranulkoiluttaja kysyikin meiltä olemmeko tehneet reitin ja näytti kovasti peukkua. Teimme reitille liittymän rantaan, josta lenkkeilijöitä jäälle.

Pipo poseerasi kiviaidalla ennen hyppyä lenkille.

22.1.201622.1.2016

Vauhtia sinne jään päälle!

Iltasella nappasin koirat ja kairan mukaan ja lähdimme mittailemaan jään paksuutta. Huomasitteko muuten, että Suomen Retkiluistelijat varoittivat vielä pari päivää sitten heikoista jäistä? Jäälle satanut lumi on toiminut niin tehokkaana eristeenä, että paikoittain jää voi olla todella ohutta. Joten be careful out there!

Me olemme jo pari viikkoa kulkeneet jäällä vailla huolia, joten ensimmäisen reiän kohdalla kävi niin kuin arvelinkin. Yli 20 cm jäätä, ennen kuin kaira solahti veteen. Samoin kauempana toisen reiän kohdalla. Kolmannen kairasin kohtaan, jossa on vähän virtaa ja joka sulaa aina keväällä ensimmäisenä. Sain yllättyä, että jää oli siellä vähintään sen samat 20 cm paksua. Loistavaa!

Sompa etsi ahkerasti erilaisia aarteita lumesta.

Oli minulla ihan syykin käydä tarkistelemassa jään paksuutta. Ja se syy oli juuri tulossa kohti saarta! Jään paksuuden osalta pystyin näyttämään vihreää valoa.

No mikä sieltä pilkistää ja aikoo jäälle... — No mikä sieltä pilkistää ja aikoo jäälle…

MÖNKKÄRI TULI KYLÄÄN!

Olen kaksi vuotta nauranut Jaakon haaveille ostaa mönkkäri. Mihin ihmeeseen sitäkin tarvittaisin, todella pöljä vehje. Niinpä kun saimme tilaisuuden ottaa testikäyttöön ystävämme firmasta mönkijän, niin arvaatte varmaan kumpi meistä oli niin innoissaan, ettei meinannut paikallaan pysyä? Ja kumpi hymyili vähän vinosti pikkupoikamaiselle innolle ja niille kaikille ideoille, kuinka mönkijällä kuljetettaisiin halkoja (ne kaikki 40 metriä), kasvimaan multia (no tätä kyllä kannatan) ja puutavaraa.

Kun mönkkäri saapui illansuussa, päätimme heti ajaa testikierrokset. Jaakko testaili auraukset ja kaikki asialliset hommat. Kun tuli minun vuoro kokeilla, päätin painaa kaasua vähän kovempaa. Ja sehän lähti! Takapenkiltä kuului vain, että voisitko nostaa sen auran, jos et meinaa ajaa asiallisesti. Aura ylös ja muutama lyhyt vauhtipätkä. (Okei, tiedän että näillä pääsee varmaan aika paljon kovempaakin, mutta en ole koskaan ajanut mönkijää tai kelkkaa, niin olihan se nyt siistiä minunkin vauhdilla!) Muutama sladitus ja nyt se nauru lähti minulta. Luulen, että takapenkillä hymyiltiin sitä vinoa hymyä ja mietittiin kuinka paljon helpommaksi tulevaisuuden ostopäätös saattoi juuri muuttua…

Veikkaan että tästä intoillaan lisää viikonlopun aikana!

Oli muuten aika helppoa aurata luistinrata auki.

16.1.201616.1.2016

Aurinko pilkahtaa jäälle

Tänään kävimme kaupungissa ja takaisin ajellessa aurinko näyttäytyi pilvien välistä. Ajattelin ilman muuta lähteväni kuvaamaan maisemia monen päivän harmauden jälkeen. Tiedättehän kuinka siinä käy. Sitä etsii villasukkia ja pitkiä välihousuja. Missä se pipokin oikein on? Ja kun on vihdoin saanut vaatteet päälleen ja tungettua Sorelit jalkaan, niin pihalla on tasaisen harmaata. Kävin silti nappaamassa muutamia kuvia.

Pikkusaaren puut ovat yllättävän korkeita. Jäällä kävely antaa ihan erilaisia näkökulmia tuttuihin asioihin!

Jänöjussi oli käynyt tarkistamassa, jos kasvilaatikossa näkyisi jotain mielenkiintoista.

Kuvakierroksen jälkeen pidimme kahvi- ja leipätauon. Ramppasin mantereelle hakemaan pulkan kanssa autolta loput kauppaostokset. Ja mitä mitä, aurinko alkoi paistaa uudestaan. Rynnistin sisälle hakemaan latauksessa ollutta kameraa (Jes, onneksi tykkään ladata asioita koko ajan varmuuden vuoksi!) ja tarvoin lumessa saaren aurinkoiselle puolelle.