Joutsenet ja muita kevään merkkejä

Minulla oli tiistaina vielä vapaapäivä ja pidin puutarhapäivää pihalla rakennellen. Pääsin nauttimaan upeasta kevätauringosta koko päivän ja samalla huomasin, että luonto on herännyt todella eroon. Joka puolelta kuuluu lintujen ääniä ja kaikenlaista vipellystä. Kävimme koirien kanssa pikkusaaressa, kun ensimmäiset lokit aloittivat kiljahtelunsa. Ne pesivät usein pikkusaaressa ja omivat paikan täysin itselleen. Jopa nyt, vaikka olivat vasta tulleet paikalle, olivat kolme lokkia aivan pöyristyneitä, kun kehtasimme tulla heidän mailleen kallioille maisemia ihailemaan.

Keskiviikkona paistoi pieni ilta-aurinko ja sain lisää kuvia joutsenista. Joutsenien pieni ankkalampi oli levinnyt hieman isommaksi aurinkoisessa säässä. Tänään pidin etäpäivän ja päivän aikana huomasin, että pieni aukko oli kasvanut entisestään. Lammen ja meidän pikkusaaresta lähtevän railon väli oli merkittävästi pienempi, kuin kaksi päivää sitten. Päätinkin mennä pikkusaareen katsomaan, kun Jaakko ylittää jäätä, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä paitsi oli upea aurinkoinen hetki, saisin hienot kuvat, kun hän potkuttelisi kotiin.

Rannasta lähti joku sorsa-tyyppi minua karkuun. Ja kun sihtailin Jaakkoa kameraan, kuului alta 10 metrin päästä hurjaa räpiköintiä. Jään alta pulpahti pintaan jokin tukkasorsa (huh en ole kova lintutieteilijä) ja lähti hirveällä kiireellä minua karkuun. Minussa heräsi luontokuvaaja ja ajattelin saavani loistokuvan lähellä olevasta linnusta ja vielä juuri sopivalla linssillä & kameran asetuksilla! Tähtäys ja klik! ….. mitään ei tapahdu. Kameran akku loppu. Argh!

Siinä vuoden luontokuvaa ottaessani ei tullut niin tarkkaan katsottua Jaakon etenemistä, mutta sieltähän se hienosti tuli railon ohi, joten homma kunnossa. Paitsi että eipä ollutkaan! Perillä Jaakko kertoi, että meinasi tippua railon jälkeen jäihin. Potkukelkan alla oli murtunut iso jäälohkare ja alkanut vajota. Jaakko ehti potkutella onneksi kovemmalle jäälle, ennen kuin meni mereen asti. Pelästyä ehti kuitenkin. Onneksi mitään ei sattunut ja tietty olisi ollut hyvät varusteet päällä, mutta silti. Jäällä on nyt sitten petollisia heikkoja kohtia, joita pitää varoa.

Joten me taidammekin tässä iltasen pohtia, että kuinka huomenna mennään töihin… Katsotaan!

Joutsenten siipien lätkytys on huiman kuuloista!
Joutsenten siipien lätkytys on huiman kuuloista!
Joutsenten pesuhetki jäällä.
Joutsenten pesuhetki jäällä.
Vielä tiistaina ankkalampi oli pieni kaistele, nyt se on auki rantaan asti ja leveyssuunnassa isompi.
Vielä tiistaina ankkalampi oli pieni kaistele, nyt se on auki rantaan asti ja leveyssuunnassa isompi.
Sompa näki ensimmäistä kertaa joutsenia kunnolla. Kovasti kiinnosti, mutta vähän jännitti. Vanhempi Pipo olisi mielellään tehnyt pienen jahtireissun, mutta uskoi kun kielsin.
Sompa näki ensimmäistä kertaa joutsenia kunnolla. Kovasti kiinnosti, mutta vähän jännitti. Vanhempi Pipo olisi mielellään tehnyt pienen jahtireissun, mutta uskoi kun kielsin.
Joutsenet äkkäsivät Sompan ja kävelivät hiljalleen poispäin.
Joutsenet äkkäsivät Sompan ja kävelivät hiljalleen poispäin.
[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

 

 

Retki jäärajalle

Lauantai-aamuna kummityttöni hyppäsi reippaana ylös sängystä ja toivoi että voitaisiin etsiä loput piilotetut pääsiäismunat. Joku meistä oli ollut edellisenä iltana puoleen yöhön viettämässä iltaa kavereiden kanssa ja viereltäni kuuluikin väsynyt: ”Voitaisiinko ensin leikkiä sitä leikkiä, jossa etsitään piilotetut Buranat?”. Jaakko piristyi nopeasti ja löysi piilotetun Mignon-munankin helposti. Ja minun harmikseni piti siitä. Olin vähän laskeskellut sen varaan, että saisin syödä ainakin osan siitä.

Päätimme lähteä kahdestaan tsekkaamaan mitä jään rajalle kuuluu, sillä aikaa kun kumityttö ja siskoni lähtivät teatterimuseoon. Potkuttelimme samalle luodolle, josta olimme Teijan kanssa viikko sitten yrittäneet suppailemaan. Nyt niitä jäälauttoja, joilla olimme hyppineet, ei näkynyt enää missään. Luodolta pääsisi täydellisesti suppaamaan, sillä toiselle puolelle tuli hyvä jää ja toisella puolella oli avovesi. Mutta kuinka kauan, sitähän ei sitten tiedä… Nyt kuitenkin pärjäsimme hienosti!

Jaakko purkaa leirin pikkuiselle luodolle. Teemme ensin tutkimuskierroksen ja löydämme muun muassa Terhi-perämoottorin nojaamassa kiveä vasten. Mistähän se on paikalle eksynyt?
Jaakko purkaa leirin pikkuiselle luodolle. Teemme ensin tutkimuskierroksen ja löydämme muun muassa Terhi-perämoottorin nojaamassa kiveä vasten. Mistähän se on paikalle eksynyt?
Pikkukoira malttaa juuri ja juuri pysyä kivellä kuvan verran. Vanhempi koira osaa vähän paremmin.
Pikkukoira malttaa juuri ja juuri pysyä kivellä kuvan verran. Vanhempi koira osaa vähän paremmin.
Kova selitys, tässä varmaan kerrotaan kuinka isoja lauttoja viimeksi hypittiin tai jotain muuta tärkeää. Taustalla jääraja.
Kova selitys, tässä varmaan kerrotaan kuinka isoja lauttoja viimeksi hypittiin tai jotain muuta tärkeää. Taustalla jääraja.
Jengi koossa!
Jengi koossa!
Puoli jengiä ilmassa jääpalan perässä!
Puoli jengiä ilmassa jääpalan perässä!
Ja sitten potkuteltiin kotiin!
Ja sitten potkuteltiin kotiin!
Välillä suorastaan tukka hulmusi vauhdista!
Välillä suorastaan tukka hulmusi vauhdista!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Lämmin aurinko on sulattanut jään pintaa

No alkaahan kevään merkkejä hiljalleen näkyä! Tänään kun tulin töistä kotiin, jalka alkoi mennä jään pinnasta läpi. Siinä ehtii aina mennä sydän vähän sykkyrälle, kunnes samantien huomaa, että jalka pysähtyy kovaan jäähän. Jään pinnalle aikaisemmin talvella satanut lumi suli ja sittemmin jäätyi. Nyt se on aurinkoisen päivän aikana sulanut jälleen sohjoiseksi kerrokseksi, jonka läpi jalka menee.

Kävin vähän tutkimassa jäätä ja löysin muitakin kevään merkkejä. Joutsenille on auennut lampi paikkaan, josta jäät lähtee aina ensimmäisenä. Se on vielä pieni lätäkkö, mutta olenkin jo odotellut, etteikö se ikinä aukea! Muuta vanha pilkkireikä oli avoinna ja niiden ohi kulkiessa vesi heilahti reiässä. Jää siis notkui ihmisen alla. Selvimmin sen huomasi muutaman railon kohdalla, kun kävi heilumassa niiden reunalla. Railojakin on tullut lisää, mutta ei niitä vielä paljoa ole.

Jännä nähdä koska jäät lähtee! Meidän edustalla jäällä on paksuutta vielä reilusti yli 10 senttiä, muutamassa muussa paikassa sitä on vielä enemmän. Kovaa se jää ei enää ole, sen verran sutjakasti kairaus onnistui. Huomenna säät taas kylmenee, joten varmaankin maaliskuu saadaan vielä taiteilla maihin jäitä pitkin.

Joutsenet tyytyväisinä omassa lätäkössään. Hölmöläinen en tajunnut ottaa kelkkaa, että voisi mennä lähemmäs kuvaamaan.
Joutsenet tyytyväisinä omassa lätäkössään. Hölmöläinen en tajunnut ottaa kelkkaa, että voisi mennä lähemmäs kuvaamaan.
Rannassa oli ensimmäistä kertaa railojen kohdalla jo vettä. Nämä kelit tarkoittaa, että koirien kanssa saa ruveta olemaan varovainen. Etenkään pennulla ei ole mitään käsitystä turvallisista jääkäyttäytymisestä!
Rannassa oli ensimmäistä kertaa railojen kohdalla jo vettä. Nämä kelit tarkoittaa, että koirien kanssa saa ruveta olemaan varovainen. Etenkään pennulla ei ole mitään käsitystä turvallisista jääkäyttäytymisestä!
Tämä poiju oli kerännyt ympärilleen pienen vesirinkulan ja kellui jo avovedessä.
Tämä poiju oli kerännyt ympärilleen pienen vesirinkulan ja kellui jo avovedessä.

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Unohtakaa se jäiden lähtö

Käytiin aamulla koirien kanssa jäällä potkukelkkailemassa. Kelihän on aivan uskomattoman hienoa ja jäällä oli muutama sentti lunta, joten koiratkin pystyivät juoksemaan liukastelematta. Aurinkoinen keli on vaan niin upeata pitkän harmaan jakson jälkeen, että teki mieli vain pysäyttää maailma hetkeksi!

Pennun mielestä kelkka on maailman siistein juttu ja etenkin suksille räykyttäminen.
Pennun mielestä kelkka on maailman siistein juttu ja etenkin suksille räykyttäminen.

 

Tämän pallon vien minä!
Tämän pallon vien minä!

LENTOKONE JÄÄLLÄ

Ja sitten pentukoira tietenkin karkasi verkkoja kokemaan tulleen kalastajan luokse. Onneksi kalastaja ei pistänyt pahakseen ja ryhdyimmekin juttusille. Hän kairaili reikiä eri puolille jäätä ja testaili paljonko jäällä on syvyyttä. Meidän kotireitin varrella on virtapaikka, joten siellä jää oli viimeksi mitatessa 10-15 cm. Tällä puolella jää on yli 20 senttiä. Mutta tämähän ei ole hämmästyttävä asia, vaan se miksi kalastaja kairaili niitä reikiä.

”Yksi kaveri on tulossa tähän kohta lentokoneella, niin katson vaan, että jää kestää.” Niin että anteeksi tuota mitä? Siis tähän jäälle koneella? Ja kyllä näin oli tosiaan tarkoitus. Tunnin sisään jäälle laskeutuisi pikkukone, joka oli varustettu suksilla. No tämähän laittoi meidän päiväsuunnitelmat uusiksi. Ihan joka päivä ei nimittäin joku laskeudu koneella käytännössä meidän pihalle. Laitoimme kaikki kamerat valmiiksi, myös kopterin, joka oli Jaakolla töistä lainassa. Lisäksi minä olen päivittämässä kameraa ja meillä on testikäytössä kaksi Nikonin kameraa, joista toisessa on niin törkeän hyvä putki, että sellaisesta voi vain haaveilla. Keitimme termariin kahvia, leivoin nopeasti kaurakeksejä ja istuimme saunalle odottamaan lentsikkaa.

Ja pian alkoi kuulua pörinää! Kone kävi ensin pyörähtämässä jään ympäri tarkastellen paikkoja ja sitten se alkoi laskeutumaan. Ja sieltä se pölähti jäälle ja sivakoi (näin kai voi sanoa, jos lentokoneessa on sukset, eikä rullat?) kohti kalastajia. Me tietysti menimme mukaan ja kutsuimme heidät kahville ja kaurakeksille, kun ehtivät. Lentäjä ehti lähteä toiselle kierrokselle, mutta kalastajat tulivat kaffelle verkot koettuaan.

Kaunotar taivasta vasten!
Kaunotar taivasta vasten!

 

Cessna ja vastaanottojoukot.
Cessna ja vastaanottojoukot.

JÄÄRAJA ON LÄHELLÄ

Vaikka 700 kiloa painava Cessna kulkikin jäällä vaivattomasti, ei se jääraja kovin kaukana ole. Jaakko kävi kuvauskopterilla katsomassa maisemia vähän korkeammalta ja jääraja on käytännössä noin kilometrin tai puolentoista päässä. Joten kyllä se kevät joutuu tännekin, mutta luulen, että saamme hetken odotella kotilaiturista venereissuun lähtöä!

Me olemme koirien kanssa tuo pieni piste jäällä kuvan alareunassa.
Me olemme koirien kanssa tuo pieni piste jäällä kuvan alareunassa.
Veneilykelit eivät ole kovin kaukana.
Veneilykelit eivät ole kovin kaukana.

Upea päivä! Toivottavasti mahdollisimman moni on saanut viettää sitä halutessaan ulkona!

 

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

 

Jääveikkaus

Pari päivää sitten huomasimme, että jäälle on revennyt ensimmäinen railo. Ei se ole leveä ja kahden viimeisen pakkasten jälkeen railo on jäätynyt uudestaan. Mutta railo mikä railo, joten on aika pitää jääveikkaus! Tarkoituksena on veikata, milloin pääsemme ensimmäistä kertaa maihin veneellä.

Jää on alkanut elämään ja ensimmäiset kivien ympärille muodostuvat jääveistokset ovat ilmestyneet rannoille.
Jää on alkanut elämään ja ensimmäiset kivien ympärille muodostuvat jääveistokset ovat ilmestyneet rannoille.

Veikkauksen taustatiedoiksi muutama juttu helpottamaan jääanalyysiä. Ensinnäkin meidän veneemme on pieni alumiininen Buster R. Sillä on rytyytetty jäiden sekään ihan tyytyväisenä, joten ihan sulaa ei tarvitse olla, että me pääsemme maihin. Lisäksi kaksi vuotta sitten avitimme vähän kevättä ja teimme loppumatkaan moottorisahalla rännin, kun ei vain jaksettu odottaa jäiden lähtöä. Kaksi vuotta sitten pääsimme ensimmäistä kertaa talven jälkeen veneellä maihin 22.3.2014. Olemme aika lähellä manteretta ja sellaisessa lahdessa, että jää ei täältä ensimmäisenä lähde. Itä-kaakkoistuuli saattaisi avittaa jäiden lähtöä. Tässä siis speksit, veikkaa veneilykauden aloituspäivää kommenttikenttään! Voittajalle on tiedossa mielettömästi mainetta ja kunniaa. Kuten Pekalle, joka veikkasi Atlantin-ylitysaikamme viiden tunnin päähän oikein. Pelkkää glooriaa!

AAMUAURINKO

Tänään oli päivä, jolloin ei todellakaan harmittanut, että kamera sattui mukaan työmatkalle. Aurinko oli aamulla vastutamattoman näköinen ja illalla se oli suorastaan täyteläisen tyrmäävä! Kotiin tullessa jäin jäälle lähelle kotilaituria ottamaan kuvia ja Jaakko lähti päästämään koirat ulos. Huutelin koiria, jotka päättivät ampua aivan täysilllä tervehdyskäynnille. Koirien lähestyessä tajusin, että ne eivät ollenkaan ottaneet huomioon liukasta jääpintaa. Yksi kerrallaan koirat tumpsahtivat vauhdista suoraan syliin. Sain aika monta suukotusta hauvoilta.

Pakkaskukkia.
Pakkaskukkia.
Poiju sai valohoitoa
Poiju sai valohoitoa
Jääkeppi meni railosta kerralla läpi.
Jääkeppi meni railosta kerralla läpi.
Joskus töihin mennessä voisi erehtyä matkan tarkoituksesta. Jaakolla heilui meidän aamusmoothiet kelkan kyydissä. Retki vai työmatka?
Joskus töihin mennessä voisi erehtyä matkan tarkoituksesta. Jaakolla heilui meidän aamusmoothiet kelkan kyydissä. Retki vai työmatka?
Auringon ohi ja töihin mars!
Auringon ohi ja töihin mars!
Illalla auringonlasku oli aivan upea.
Illalla auringonlasku oli aivan upea.
Jos valo ei olisi loppunut, en olisi lähtenyt jäältä kulumallakaan!
Jos valo ei olisi loppunut, en olisi lähtenyt jäältä kulumallakaan!

Siinä se! Mikä on sinun veikkauksesi meidän venekauden alkamispäivästä?

Kelkat kehiin

Jäältä on sulanut lumet ja sen päällä oleva sohjo on jäätynyt pakkasöisinä lähes kovaksi. Olemme siirtyneet käyttämään jäällä kulkemiseen potkukelkkoja. Eikä mitä tahansa kelkkoja, vaan näihin on kiinnitetty mäkihyppysukset! Vauhdikkaan menon lisäksi paino jakaantuu suurelle alueelle, mikä on jäällä liikkuessa ihan positiivinen juttu.

Tänään tulimme töistä vähän normaalia aikaisemmin kotiin ja kotimatkalla meitä tervehti auringon säteet. Ihanaa! Haimme äkkiä koirat jäälle ja lähdimme potkuttelemaan lenkkiä. Otimme myös kairan mukaan, sillä emme ole hetkeen testailleet jään paksuutta.

Jaakko kairaa ja Pipo tarkistaa mitä jään alta paljastuu.
Jaakko kairaa ja Pipo tarkistaa mitä jään alta paljastuu.

Lämpötilat ovat pyörineet nollan molemmin puolin jo pitkään. Viikossa jäästä on taas sulanut muutama sentti pois ja se tuntuu aikaisempaa pehmeämmältä. Jäätä on kuitenkin vielä noin 10-13 sentin paksuudelta.

Aurinko, aurinko! Taustalla ei ole meidän talo. Valitettavasti!
Aurinko, aurinko! Taustalla ei ole meidän talo. Valitettavasti!

Kevään lähestymisen voi aistia myös elämisen lisääntymisenä saaressa. Selvimmin eron huomaa koirissa. Pipo on kuin herännyt talvihorroksesta viimeisen viikon aikana. Se kuuntelee tarkkaan metsän eläinten liikkeitä ja lähtee välillä häntä pystyssä omille retkilleen tutkimaan niiden reittejä.

Pipo kiipesi varaston katolle päästäkseen lähemmäs isoja kuusia. Olisikohan oravat kiikarissa?
Pipo kiipesi varaston katolle päästäkseen lähemmäs isoja kuusia. Olisikohan oravat kiikarissa?