Reitti satamaan on auki!

On mahdollista, että aamu-uninen Jaakko olisi halunnut jatkaa uniaan. En kuitenkaan mitenkään malttanut antaa tuhinan jatkua, vaan oli pakko raahata silmiään räpsyttelevä miekkonen tuijottelemaan ulos.

”Eikö tuolla olekkin railo, juuri sataman suuntaan? Tuu kattomaan! Ja entäs jos katsot tästä ikkunasta? Ihan varmasti on tosi pitkälle railo!”

Tempaisin Sorelit jalkaan ja jätin pöllämystyneen Jaakon seisomaan ikkunaan. Tätä piti päästä katsomaan lähempää. Kurkistelin rannalta jäälle ja manasin mielessäni, että miten meille ei ole kiikareita. Sehän on erittäin oleellista kun istuu rannassa kahvilla ja pitäisi kiikaroida jokaista ohiajavaa venettä. Niin isäni teki. Ensin huudettiin, että: ”Vene, siellä menee vene!” ja katsottiin kun isäni juoksi kiikarien kanssa mökkikallioille tarkistamaan kuka vesillä liikkuu. Okei, pakko myöntää, että mökkipaikan ohi meni vene ehkä kerran viikossa, joten se oli oikeastikin Suuri Tapahtuma.

Kiikaria tai ei, näytti siltä, että jäätä oli enää hyvin vähän meidän ympärillä. Niinpä päätimme vaihtaa paikkaa mantereen puolella ja siirtyä veneilemään satamaan. Heitin Jaakon meidän väliaikaiselle venepaikalle mantereelle, josta hän haki auton satamaan. Sillä aikaa puskin jään läpi muutaman sata metriä. Jää meni rikki aivan helposti, joten ei enää väliaikaista satamapaikkaa kahluupuuhineen! Ja tietenkin kun pääsi liikkumaan kunnolla, alkoi heti tavaran kuljettaminen.

WP_20140403_007

Saaresta pois lähtee mm. lumilautoja, laskettelusukset… Järkevän kuuloista tavaraa saaressa meren keskellä?

Kasvimaan palaset kulkeutuvat saareen

Koska olen nyt seonnut tuon kasvimaan kanssa, päätin maanantaina vielä kerran etsiä sopivia viljelylaatikoita. Ne ovat ihan turkasen kalliita, jos ostaa viljelylaatikoita. Sen sijaan huomasin aika nopeasti, että jos ostaa eurolavan lavankauluksia, niin hinta tippuu puoleen! Ja kyseessähän on aivan sama asia, eri nimellä. Löysin lavankauluksia hintaan 7€ + alv ja sovin jo samalle illalle, että haen 24 lavaa pois kuleksimasta. Osa niistä menee siskolle, en ole koko tonttia laittamassa laatikoiksi…

Seuraava rasti oli miettiä mistä saisi multaa kätevästi saareen. Tarvitsen sitä ehkä kaksi kuutiota. Halvinta itse multa on multa-asemilla, mutta kun siihen laskee avoperäkärryn vuokran ja jonkun proomukuljetuksen, totesin aika nopeasti, että ei irtomultaa. Nopea googlettelu tuotti tuloksen, että halvinta on ostaa 50 litran säkkejä jostain tarjouksesta.

Lavankaulukset koppiperäkärryssä kurvasimme samaisena maanantaina hakemaan Bauhausista jotakin pientä rakennustarviketta. Ikään kuin vahingossa kuljin puutarhaosastolle, jossa sattui olemaan lyömätön tarjous Kekkilän puutarhamullasta. Pieni maanittelu ja järkiperustelu siitä kuinka todella EDULLINEN tarjous oli ja kuinka JÄRKEVÄÄ olisi ottaa mullat nyt mukaan kun on kärrykin auton perässä ja hetken kuluttua veimme 1000 litraa multaa pois kaupasta. Okei, myönnetään että lahjoin lounaansa skipanneen Jaakon myös pizzalla.

Nyt kun satamaan pääsee helposti, oli aika roudata puutarhavärkkejä saareen. Jaakko on purjehduspalaverissa ja lupasin roudailla kärrystä kamaa pois sillä aikaa.

WP_20140403_19_15_26_ev2_Pro

Busteriin mahtuu vaikka mitä… Lavankauluksia oli 14 ja multaa 250 kiloa. En viitsinyt lastata ihan täyteen, koska jäätäkin piti vielä särkeä.

WP_20140403_026

Tässä särkyy kevään viimeiset jäät! Matkaa ei ole paljoa. Mutta mihin on hävinnyt vihreän poijun kaveri, punainen poiju? Pari päivää sitten se oli vielä paikallaan.

Iltahetket

Jää lähti aivan silmissä. Siinä mistä olin ajanut rännin Busterilla, oli jo tuntia myöhemmin leveä väylä. Roudailin lavankauluksia ja multasäkkejä toiselle puolelle tonttia piskien kanssa. Melko upeat oli vähän harmaan päivän iltavärit.

WP_20140403_20_09_39_Pro

Jää lähtee aivan silmissä. Tässä kohtaa oli aamulla vielä jäätä koko kuvan täydeltä.

WP_20140403_19_50_45_Pro

Meri tyyntyi iltaa kohden.

WP_20140403_20_14_36_Pro

Auringonlasku hehkui upean punaisena . Oli pakko ottaa tällainen puoliksi ja puoliksi kuva, koska tunnelma oli niin erilainen eri puoliskoissa.

 

Mustikkamehua ja pillijäätä

Whooa! Mikä päivä! Heräsin omituisen aikaisin lauantaiksi ja painelin pihalle koirien kanssa. Kiertelin tonttia aamuinen mustikkamehumuki kädessä ja suunnittelin mihin laitan kasvamaan mitäkin kasvia. Ja niitä paikkoja saakin miettiä, on nimittäin lähtenyt vähän lapasesta tämä puutarhahomma. Kävin hakemassa multasäkin ja siemenet aurinkoiselle etelärannalle, johon parkkeerasimme koirien kanssa puuhailemaan aamupäivän ajaksi.

WP_20140329_019

Näille pitäisi löytää koti. Yhtään ei liene liioittelua se, että minulla on esimerkiksi neljä eri tomaattia kasvamassa. Etenkin kun ottaa huomioon, että täällä ei ole vielä mitään kasvimaata, eikä varsinkaan kasvihuonetta!

WP_20140329_09_33_33_Pro

Olen askarrellut maitopurkeista ja teipistä (kyllä, höyrynsulkuteippi oli ainut löytämäni teippi) kasvatuslaatikoita. Niitä on helppo siirtää laatikossa paikasta toiseen pienessä asunnossa. Näiden lisäksi taimia kasvaa nyt jo melkoinen määrä erilaisissa löytämissäni ruukuissa ja tietenkin jäätelörasioissa. Kun pääsen koulimaan taimia, niin laitan taimet pahvisiin kahvikuppeihin. Idean sain Jovelan blogista.

WP_20140329_040

Kaislan korret toimivat hyvinä nimilappuina.

WP_20140329_061

Roses must go… Raivasemme muutaman tunnin ajan rannat valloittaneita kurtturuusuja pois. Homma edistyi hienosti, saimme jopa aukon merelle asti. Mutta arvaan kyllä, että kaikkia juuria emme saaneet ylös ja kevään ja kesän aikana käymme vielä monta revanssia ruusupuskien kanssa.

Koirien elämää

Koirilla on ollut tänään aika luksuspäivä. Harmaaparta tykkää hengailla menossa mukana ja nautiskelee kaislapedille kellahtaneena lämmöstä. Pikkukoiralla on aktiivisempi ote ympäristöön, se seurailee mitä muun muassa varikset, sen lemppariviholliset, tekevät.

WP_20140329_13_17_39_Pro

Kaikkien mielestä vesi ei ole vielä kylmää. Jäällä hyppelehtivät varikset saivat pikkukoiran veteen ja hiljalleen lähestymään jään reunaa.

WP_20140329_059

Koirilla on tällä hetkellä aivan erinomainen suojaväri. Niistä on todella vaikea saada järkevää kuvaa kuollutta heinikkoa vasten.

Reitti merelle on auki!!!

Kävin heittämässä Jaakon maihin, hänellä on venekerhon vahtivuoro. Minä jotenkin onnistuin väistämään velvollisuuden ja sysäämään sen Jaakolle… Takaisinpäin tullessa päätin käydä kurkkaamassa miltä jää näyttää siellä suunnalla, mistä me pääsisimme kotisatamaan. Sulan veden raja ei ollut liikkunut ollenkaan, mutta mitäs ihmettä, jää antoi periksi busterin alla. Päätin koittaa ajaa vielä vähän pidemmälle ja ehkä vielä tuosta kohtaa, noille poijuille asti…

WP_20140329_105

Murrrrr, sanoo Yamaha ja vie busteria eteenpäin.

WP_20140329_125

Lohkareista näkee, että jää on paksua. Mutta kyseessä on nyt ilmeisesti pillijää, joka menee helpommin rikki.

Lähellä satamaa jää muuttuu lohkareiseksi. Sitä on paljon hankalampi ajaa, koska jäälohkareet eivät murru kunnolla, ne katkeavat ainoastaan tuon jäämosaiikin ”saumakohdista”. Jäälohkareet melkein heittävät busteria uuteen suuntaan ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei rikkoutumaton lohkare osu potkuriin asti. Ja pakko myöntää, että en kuuntele mielellää niitä ääniä kun jäälohkare raapaisee kunnolla veneen kylkeen. Pakostakin mieleen hiipii ajatus repeytyneestä alumiinista. Ja koska nyt ei ole pelastautumispuku päällä, niin asialla on muukin väli kuin se että vene saa hittiä.

WP_20140329_114

Jäämosaiikkia. Lokit ja tiirat ovat palanneet luodolleen konsertoimaan!

WP_20140329_115

Täällä ollaan, satamassa!

Satamasta pääsee merelle. Joku isompi alus on ajanut alkureitin avoimeksi ja loppu on sitten jo avovettä niin kauas kun silmä kantaa. Olin ajatellut, että käyn satamassa vilkuttamassa Jaakolle vartiokoppiin, mutta en millään malttanut olla käymättä merellä. Ohjailin Busteria lohkareita väistellen jään rajalle, josta pääsi kunnolla ajamaan. Viime kesä tuli niin elävästi mieleen kun löin Busterin liukuun ja se lähti kiitämään veden pintaa kohti merta. Pikkuveneellä tuntee tuulen, tuntee aallot ja suu vääntyy väkisin hymyyn… Love it!!

V__341F

Jaakko nappasi kuvan kiikarin läpi kun lähdin ajamaan jään reunalta. Aika osuva otos!

Siemenien istuttamista ja joutsenia

WP_20140309_007 (1)

Siemenet purkkiin – puutarhasekoilu alkaa!

Filosofiani puutarhanhoidon suhteen on sellainen, että kaikkea voi kokeilla, eikä se ole niin vakavaa jos aina ei onnistu.Tällä menetelmällä istutin viime kesänä takapihalle valtavalla innolla lempimarjojani punaherukkaa ja karviaismarjaa. Paikka oli mielestäni mitä mainioin, aurinkoa ja mehevää & hiekkaisaa multaa. Little did I know… Syysmyrskyt nostivat veden niin korkealle, että iso osa takapihasta muuttui vesilätäköksi ja pakkasten tullen luistinradaksi. Niinpä marjapuskani ovat talvehtineet niin sanotusti syväjäässä.

Kävin hakemassa siemeniä K-Raudasta ja nappasin mukaan vähän kaikenlaista. Koska olen näissä puutarhahommissa aika poropeukalo, niin luotan netin apuun. Istutusaikataulusta huomasin, että myöhässä ollaan esimerkiksi mansikoiden ja paprikan kanssa. No helmikuu oli vielä 9 päivää sitten, joten ehkä nämä tästä. En löytänyt ihan kaikkia haluamiani juttuja kaupasta ja kotiin tultuani törmäsin netin siemenkauppaan. Sieltä löytyy todella kaikkea!

Saaren edellinen asukas jätti tänne aika paljon erilaisia tavaroita, joten vajassa käyminen on aina vähän aarteenetsintäseikkailu. Tällä kertaa sieltä löytyi pino saviruukkuja, puutarhamultaa sekä juuri sopiva puutarhalapio. Tänään sain multiin amppelitomaatin. (Halusin pensastomaattia, mutta sitä ei ollut kaupassa. Ai miksi juuri pensastomaattia? No siksi, että puolituttu facessa laittoi sitä eilen itämään ja käsitykseni mukaan hän tietää kaiken puutarhasta.) Vääränlaisen tomaatin lisäksi paprika ja kuukausimansikka pääsivät ruukkuihin. Paprikan ja tomaatin elinkaaren kanssa olen vähän skeptinen, minulla ei ole kasvihuonetta. No, mansikan luulisi kuitenkin säilyvän hengissä.

WP_20140309_029

Jäätilanne

Pari päivää on tuullut todella kovaa ja ilmeisesti se on saanut vedet liikkeelle. Rannoilla on ollut jo jonkin aikaa pieniä reikiä, mutta nyt niitä on tullut reippaasti lisää ja avovettäkin näkyy. Rei’istä näkee kuinka vesi pumppaa niiden läpi jään päälle ja takaisin, aaltojen tahdissa. Jännittää kun ei ole oikein kokemusta jäiden lähdöstä, miten nopeasti jää heikkenee?

WP_20140309_036

Kävimme testaamassa vaihtoehtoista reittiä naapurin tontilta, jonka läpi olemme saaneet luvan kulkea. Siellä näytti rantajää huonommalta kuin meillä. Jaakko kävi testaamassa jään kestoa laiturin päästä ja se kesti vallan mainiosti. Jotenkin hurjaa, että vieressä on avovesi ja metrin päässä 5 cm paksu jää kannattaa.

WP_20140309_038

Laiturin päässä jää kestää…

Joutsenet

Päivän luontobongaus on joutsen, joita lensi kolme kappaletta mökin edestä ennen pimeän tuloa. Yksi jäi vastarannan avoveteen hengailemaan. Aikamoista, en tajunnut, että ne palaavat jo näin aikaisin.

WP_20140309_057

Iltavaloa