Jäätä oli viime viikonloppuna lähes 30 senttiä ja se kestää jo hyvin vähän isompiakin rakennustavarakuormia. Tämä on hyvä juttu, sillä meitä odotti 10 000 kiloa lecaharkkoja, jotka pitäisi siirtää saareen. Tällä viikolla siirrettävien tavaroiden pinoon ilmestyivät myös liimapuupalkit ja isot kertopuut. Tiedossa oli siis roudaushommia, ihan urakalla!
Ystävät apuna Lecaharkkojen kanssa
Onneksi 10 tonnin lacaharkkoerästä ei tarvinnut selviytyä yksin, sillä ystävämme Mikko ja Ilona olivat luvanneet tulla auttamaan päivällä. Päätimme ehtiä käymään retkiluistelemassa. Niinpä tein aamulla korvapuustitaikinan ja riensimme sitten Suvisaariston retkiluisteluradalle kiertämään yhden kierroksen. Takaisin tullessa löysin taikinan, joka ei ollut kohonnut ollenkaan. Annoin taikinalle vielä mahdollisuuden ja laitoin sen kasvien idättämiseen tarkoitetulle lämpömatolle, ehkä se siitä. Sitten lähdimme pihalle kantamaan harkkoja.
Harkkoja napattiin kyytiin arviolta 500 kg. Tahti lastin purkamisessa ja täyttämisessä sujui vikkelästi. Takaisin tultiin kärryn kyydissä.
Harkkoja kyytiin!
Saimme puolessä välissä urakkaa lisää apuja, kun toinen ystäväperhe saapui saareen. Tässä kohtaa huomasimme, että porukkaa oli välillä liikaakin, kun kuusi ihmistä hyöri yhden kärryn harkkoja tyhjentämässä. Niinpä päätin tsekata mitä pullataikinalle kuuluu. Se oli kuin ihmeen kaupalla noussut ja aloitin leipomisen. Sain naisväen yhtä lukuunottamatta seurakseni. Tämä talkoiden toiseksi nuorin suoritti tärkeää tehtävää kuljetuksissa. Sattui nimittäin käymään niin, että mönkkärissä oli joku moottorin tuuletin rikki ja moottori ei jäähtynyt. Ei hätää, nuori talkoolaisemme keksi laittaa lunta moottorikopan päälle aina taukojen ajaksi ja se tosiaan jäähdytti moottoria!
Pullistakin tuli hyviä, vaikka taikina vähän epäilytti. Leivon yleensä sellaisia korvapuusteja, joissa todella on sokeria, voita ja kanelia niin paljon, että tukka voi nousta pystyyn. Mutta jos kerran syö jotain herkkuja, pitäisi niiden oikeasti olla herkkua, eikä sinnepäin!
Siinä on meidän harkkokokoelmamme!
Pitkät liimapuupalkit aiheuttavat päänvaivaa
Pisimmät liimapuupalkit, joita talossamme on, ovat 12 metriä pitkiä. Samanpituista ja lyhyempää kertopuuta löytyy myös. Näiden roudaaminen peräkärryllä saareen olisi himppasen haastavaa. Onneksi Jaakko puhui tästä ongelmasta ääneen Vene-messuilla. Ja kas, ongelmaan olikin ratkaisu! Yamaha Centerin Lasse esitteli Ultratecin mönkkärin tai moottorikelkan perään sopivan jalaksilla kulkevan tukkireen. Ajatus kuulosti aivan järjettömältä, joten Jaakko teki heti kaupat ja jäimme odottelemaan kelkan saapumista.
Viime viikolla se tulikin ja Jaakko alkoi koota sitä. Hän oli lievästi sanottuna innoissaan. Niinpä meidän piti heti seuraavana iltana työpäivän jälkeen siirtää ensimmäinen kuorma kertopuita. Minun oli myönnettävä, että sen jälkeen minäkin olin innoissani!
Kyseessä on parireki ja nuo lautoja välissään pitävät aisat ovat kiinni sokalla, jonka irrottamalla ne saa taitettua sivulle. Lastaaminen rekeen ja sieltä pois helpottuvat sillä tavalla todella paljon.
Kelkka kiinnitetään adapterilla mönkkärin vetonuppiin.
Lauantain pitkät tavarat. Ja painavat!
Saimme tänään kaksi reipasta kaveria avuksi ja kaikki liimapuupalkit siirtyivät viimeistä kappaletta myöten saareen. Pari kuormaa ehdimme vetää Jaakon kanssa kahdestaan ja pakko sanoa, että pitkän tavaran kuljettaminen oli suorastaan naurattavaa! Meillä oli reessä käytössä kaikki pidennökset, mutta ei se riittänyt, oli keksittävä muuta!
Vastaus oli tietenkin… PULKKA!! Tasaisella jäällä se pysyi hyvin matkassa ja esti pitkiä kertopuita raahautumasta jäitä pitkin.
No nyt voi sanoa, että me tosiaan rakennamme pitkästä tavarasta!
Maailma näyttää aika mukavalta lautakuorman päältä!
Matkaa voi taittaa myös näin! Reen jalasten kohdalla pystyi olemaan kyydissä, mutta se edellyttää tasaista kyytiä. Pakkanen saa posket punaisiksi!
Kertopuut alkavat olla paketissa. Vielä pari kuormaa jäljellä ennen liimapuupalkkeja. Joudun myöntämään, etten ollut edes tajunnut näin jykevää kertopuuta olevan. Ennen palkkeja kävimme syömessä Saaristokaupalla hakemassa vähän voimaa. Suklaakakku mahassa liimapuupalkit on helpompi hoitaa kyytiin!
Liimapuupalkkien kanssa meitä oli neljä ahertamassa ja se oli kyllä hyvä. Palkit olivat aika raskaita… Tässä kulkee jykevin palkki, sillä on painoa noin 380 kiloa.
Selvisimme urakasta loppupeleissä paljon vähemmällä kuin aluksi kuvittelimme. Huomiselle ei jäänytkään raahattavaa! Tästä kuuluu kiitos ystäviemme auttaville käsille. Oli tosi kivaa tehdä yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Pakkasessa, mutta auringon jo vähän lämmittävässä paisteessa oli mukava puuhailla. Naapuritkin kävivät, toinen toi postin, jossa oli odotettu paketin noutoilmoitus. Toiset kävivät luistelemassa jäätiellämme. Saaristokaupalla oli paljon hymyileviä kasvoja, jotka olivat käyneet Suvisaariston retkiradalla. Myös me olemme ajaneet jäälle kilometrin lenkin (jota ei tosin voi luistella) ja se houkutteli paikalle kävilijöitä ja muutaman hiihtelijänkin. Kaikilla oli hymy herkässä ja kädet nousivat puolin toisin moikkaukseen, kun hurautimme kuorman kanssa ohi. Olemme selvästi menossa kohti kevättä ja aurinko nostaa mielialaa. Kaiken kaikkiaan tosi ihana ja monella tapaa lämmin päivä!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
